tiistai 15. elokuuta 2017

Kurkistus

Urheilukisat loppui vähän kesken ja melkein ehti yökin jo tulla, mutta hetki sitten sain uuden tikkauksen valmiiksi. About kisojen verran iltoja noin 3 h kerrallaan, reilu 1000 m alalankaa... Huomenna tai joskus parempia kuvia, mutta nyt on pakko fiilistellä!

Aaah mikä lähes täydellinen höyhenkulma!


Tässä takapuolelta pala. Sekundäärikuvio näkyy takaa paljon paremmin kuin edestä. Tätä pintaa pitää hypistellä. (En voi uskoa, että tuohon kolmioiden ja reunuksen yhtymäkohtaan ei tullut tikatessa ryppyjä!)


Etupuolta. Pikku tuuletukset ja tanssit tähän väliin. Hyvää yötä.


lauantai 12. elokuuta 2017

Viikon ompeluksia

Urheilukisat! Maailman paras aika tehdä käsitöitä. Harmi, että kohta loppuu. Pitää taas keksiä jotain podcastiä tai muuta viihdykettä tikkauksen ajaksi. Tässä on nyt ollut hyvä ompeluputki päällä. Sain näyttelytyön lisäksi valmiiksi vauvanpeiton ja kaksi tilkkupintaa. Huomasin vasta nyt, että en ole niitä tilkkupintoja edes blogannut... Toinen on hyvän matkaa jo neulan alla eikä valmiista pinnasta edes löytynyt kuvaa. Näytän yhden suuntaa-antavan kuvan kunnes saan peiton tikattua.

Tilkkuilun ämpärilistalla on ollut tasasivuisten kolmioiden työ. Tässä tyhjennetään listaa. Tämä kuva on sommitteluvaiheesta ja sen jälkeen työhän ilmestyi vielä leveät reunat. Luulin saavani tikkauksen pian valmiiksi, mutta toisin taitaa käydä.


Vauvan sydänpeittoon tikkasin vielä sen kolmannen tikkausrivin. Kanttasin samalla kertaa (ja samalla kantilla) kuin näyttelytyön. Meinasi loppua kantti kesken, mutta varastosta löytyi juuri sopiva pätkä keltaista. 


Tässä vielä yhteiskuva samalla kerralla valmistuneista. 


Kantti mahtui juuri ja juuri pyörimään koneessa kun kiedoin sen tyhjän tikkasulankarullan ympärille.


Tämä tilkkupinta tulee meidän pienimmän ihmisen yksivuotislahjaksi. Toivottavasti valmistuu ajoissa... En tiedä yhtään miten tämän tikkaan.


Ja vielä viimeisenä pikselikuva siitä, kun illat jo pimenevät. Nämä kolme viinipullolyhtyä laitoin ulos roikkumaan.

tiistai 8. elokuuta 2017

Vapaatikkaus - olen kehittynyt!

Väitöstyöhön käytin 4 vuotta. Se olisi varmaankin ollut puristettavissa kolmeen, tai ainakin vajaaseen neljään, mutta häippäsin ulkomaille vuodeksi ennen valmistumista. Siinä siis aika, joka akateemisessa maailmassa kuluu jonkun asian tutkimiseen, syventymiseen ja asiantuntijaksi kasvamiseen. Mietin tätä siksi, että olen harrastanut vapaatikkausta nyt kolme vuotta. (Lue vielä hetki niin näät niitä ekoja kuvia...) Ihan kuin akatemiassakin, en aloittanut täysin tyhjästä, vaan olen kartuttanut tietoja ja taitoja aiheen tiimoilta vuosien saatossa. Miksi tälläisiä siis pyörittelen pienessä päässäni? Tikkasin tänään valmiiksi työn, jonka aloitin noin 2 vuotta sitten. Sitä tehdessä koin valaistumisen. Nyt alkaa tuntua siltä, että voisi olla annettavaa myös muille. Olen kasvanut oman taitoni asiantuntijaksi ja vyön alla on tarpeeksi tikkejä myös ongelmanratkaisuun.

Tämä tilkkupinta valmistui pari vuotta sitten. (Viirit jäivät yli tästä peitosta, jonka tikkasin silloin heti valmiiksi.) Vähän tilkkupinnan valmistumisen jälkeen aloin myös sitä tikata. Sitten kävi jotain. Loppui lanka, loppui into. Mielikuva työstä ei ollut kovin hyvä, joten ei tullut tartuttua toimeen. Nyt kaivoin tämän esiin. Oli ilmeisesti marinoitunut tarpeeksi kauan eikä näyttänytkään enää ollenkaan huonolta. Tikkasin loppuun parissa päivässä. Vaikeinta tässä oli se, että olin aloittanut tikkaamaan reunaa, joka jäi noin puoleen väliin. Sitä piti jatkaa. Samalla tyylillä kuin 2 vuotta sitten! Siinä se sitten iski. Olen kehittynyt! En ehkä tikkaisi tätä nyt näin, mutta valmis on parempi kuin täydellinen! Mielestäni onnistuin aika hyvin matkimaan parin vuoden takaisia kuvioita. Loppua kohti lipsahti vähän uudemman tyylin puolelle, mutta ei sitä ole helppo huomata. Varsinkaan kuvasta.


Meikäläisen tikkaustyyli oli silloin, ja on myös nyt aika pitkälti, all in. Tässäkin työssä on kaikenlaista kuviota. Erilaisia fillereitä, ettei homma käy tylsäksi. Takaa peitto näyttää aika huikealta!


Tässä vielä yksityiskohtia.






Aika moni kiltalainen, ja näyttelyn pystytyksessä myös vierailevan kiillan ihmiset, ovat ohimennen maininneet, että minun pitäisi pitää vapaatikkauksesta joku kurssi. Tämän työn ja niiden kommenttien innoittamana taidan kokeilla löytyykö tarpeeksi kiinnostusta yhden päivän peruskurssille. (Ajattelin ensin kysellä halukkaita lähikilloista. Jos joku lukija haluaa välttämättä päästä heti mukaan niin laita kommenttia alle. Olen sitten yhteydessä kun homman yksityiskohdat selviävät.)

Ja mistä tämä kaikki sitten alkoi? Se alkoi tästä peitosta. Tekstistä voitte lukea, että ympyrän tekeminen on vaikeaa ilman vapaatikkausjalkaa. Ai että tekisi mieli kokeilla nyt tikata tuota kangasta. Sitä vaan ei ole paljon jäljellä. Ehkä muutama jämäpala... En muista millä hakusanalla pääsin goolesta alkuun, mutta siitä se siis lähti.

Tässä on sitten se ensimmäinen tikkaus (joka on edelleen tallessa). Hain äitini varastosta vanhan ompelukoneen vanutikkausjalan (joka on edellen minulla käytössä, koska ilmainen) ja kokeilin sopiiko se marketin halpisompelukoneeseen. Se sopi, ja loppu on historiaa. Langankireysongelmat johtivat kyllä uuteen koneeseen (ihan perus Pfaff), mutta tikkausjalka jäi.

Mihin tämä peitto nyt sitten päätyy? Varmaan ensin ainakin opetusmateriaaliksi. Jos kukaan haluaa oikeasti juttujani kuunnella.

maanantai 7. elokuuta 2017

Pellavapyyhkeitä

Noniin. Nyt on kilometritolkulla solmittu loimia. Juhannuksesta eteenpäin muutama viikko (ehkä 3?) kului paikallisella käsityöasemalla pellavapyyhkeitä kutoessa. Siitä lähtien siis olen solminnut aina silloin tällöin kun on ollut aikaa ja halua. Halu meinasi kyllä loppua kesken. Mitäs aloin tehdä makrameekoristeita isoihin pyyhkeisiin...

Kudoin siis 5 isoa pyyhettä (puissa pituus oli 140 cm mutta aika paljon veti kasaan kun otin puista pois) ja 2 pientä. Jokaisessa isossa pyyhkeessä raitakuvio on erilainen. Pienet pyyhkeet menivät kokonaan kikkailun puolelle. Ompelin pyyhkeisiin ripustuslenkit ja heitin pesukoneeseen. Kuteena käytin miehen äidin hamstraamia pellavalankoja. Ensin oli luonnonväristä, mutta myöhemmin löytyi monta vyyhtiä myös valkoista aivinaa. Osa langoista saattaa olla mieheni äidin äidin äidin jäämistöä, eli kotona tehtyjä 1800 luvun puolella. Kaikki langat ovat olleet kauan paketissa ja senkin takia haluan pestä pyyhkeet ennen käyttöä. Pellavalankaa jäi vielä ihan hirveä määrä, joten pääsevät vielä varastoon. Katsotaan myöhemmin jos taas innostun. Varsinkin jos nämä pyyhkeet ovat hyviä käytössä... Värilliset pellavakuteet ostin käsityöasemalta. Niitä sai onneksi ostaa vain sen verran kun käytti.


Raitakuviot näkyvissä.


Solmin, solmin ja solmin...


Pienemmät, käsipyyhekokoiset pyyhkeet tein kokonaan kuviopoljennalla.


perjantai 4. elokuuta 2017

Pupun unipussi

Veljentytön synttärit lähestyy. Tytön pupu on kuulemma vallannut huushollin kaikki peitot (koska pupua pitää nukuttaa milloin missäkin), joten tein pupulle ihan oman unipussin. Saa nähdä kelpaako. Tähän sai kulumaan muutaman valmiiksi leikatun 10x10 cm ruudun, palan jämävanua ja pari pätkää ylijäämäkanttia. Tikkasin vain ojissa. Kuvassa oleva pupu on meiltä lainassa. Yhtään pupua ei vahingoitettu kuvaustilanteessa (vaikka pupu näyttääkin siltä että se on kolkattu ja pakotettu kuvaan...).


Takaa.


Sisältä.


maanantai 31. heinäkuuta 2017

Paperikori

Mulla on pitkään jo pyörinyt mielessä korin tekeminen. Nyt aivosolu halusi sen ulos systeemistä, eli ei muuta kuin toimeen. Jos joku muukin haluaa kokeilla niin tässä tulee ohje (Niin ja kaikki punonnan kurssit on mulla käymättä, joten järkeilin tätä tässä tehdessä. Vapaasti voi googlata parempia ohjeita.):


Tarvitset: 24 aukeamaa lehteä (sanomalehti sotkee, mutta aikakauslehti on hyvä. Ompelukoneen suikaleiden yhteenliittämiseen. Paperisakset. Vähintään 4 pyykkipoikaa.

1) Ota 24 aukeamaa aikakauslehteä (käytin Talouselämää, joten muiden lehtien mittasuhteet saattavat olla eri. Kokeilemalla selviää.)
2) Valitse haluatko korin pintaan kuvia vai tekstiä. Taittele aukeamat sen mukaan. Itse halusin tekstiä näkyviin, joten pyrin taittelemaan tekstit suikaleiden päälle näkyviin.
3) Taita aukeamat pitkittäin kahtia. Taita sen jälkeen vielä 2 kertaa (puolikas kolmeen osaan pitkittäin). Lopussa on siis 6 paperia päällekäin.


4) Ompele suikaleet päistään kertaalleen yhteen niin, että sinulla on 12 yhtäpitkää suikaletta. (Eli yksi suikale on 2 aukeamaa päistään yhdessä)  Älä tuhlaa parasta neulaa äläkä lankaa. Jämäversiot sopii vallan mainiosti.


5) Puno kori. Pohjaan 5x3 suikaletta, korkeuteen 3 suikaletta, joista viimeinen kerros tuplana. Älä laita katkoskohtaa aina samaan kohtaan. Tämä koskee myös viimeistä kerrosta, johon punotaan 2 suikaletta.



6) Päättele ulospäin taipuvat suikaleet siten, että pujotat pääteltävänsuikaleen viimeisen kerroksen suikaleiden välistä ja alimman punoskerroksen alle.

Pääteltävä suikale on pujotettu koko korin korkeuden matkan ja pää näkyy pöytää vasten. Ylimääräinen leikataan pois, että jää siisti reuna.


Päättele sisäänpäin kääntyvät suikaleet siten, että mittaat kaksi kerroksen korkeutta, taitat suikaleen korin sisään ja  sen pään ylimmäisen kerroksen alle. Kiristä punoksia tarvittaessa päättelyvaiheessa.

Mittaus onnistuu kätevimmin taittamalla paperisuikale punoksen alareunan kohdalla ja leikkaamalla korin yläreunan tasalta.


Tässä kuvassa näkyy taitos sisäpuolella ylimmän punoksen alle. Se pitää vaan saada taitettua napakasti koko matkalta punoksen alle.


7) Valmis.


Jos haluat isomman korin niin ota enemmän aukeamia ja ompele päistä yhteen. Jos haluat jämäkämmän korin niin laita pohjalle pahvi. Materiaalina voi käyttää myös mitä ikinä keksitkään: keksipaketteja, maitopurkkeja, kahvipusseja, ruskeata pakkauspaperia (joka olisi ihan parasta tähän) jne. Käytä mielikuvitusta! Korin voi tietysti maalata tai koristella muuten lopuksi. Ja mikäänhän ei estä ajelmasta ompelukoneella suikaleisiin kaikki koneen koristekuviot.


lauantai 29. heinäkuuta 2017

Näyttelytyö - viimeiset tikkaukset

Sain vihdoinkin tikattua näyttelytyön. Nyt se on enää ripustushihaan ja nimilappua vaille valmis. En kellottanut kauanko tikkaukseen meni, mutta jos laskee noin 2 h per blokki niin saattaa osua aika lähelle. Ai että kun ois se long arm kone niin vois painaa kaasu pohjassa painimatta työn kanssa. Alkaa omasta koneesta vauhtikin jo paikotellen loppua... Tässä vielä viimiset fiilistelykuvat tikkauksista. Lopullinen työ tulee blogiin sitten jokusen viikon päästä.

Pinnan tikkasin meikäläiselle tuttuun tapaan aivan hengiltä. Tikattavaksi valikoitui kaikenlaisia lehtiä ja kiemuroita.

Paisley feather eli mikä lienee lehden näköinen kuvio...


Höyryä saunassa...


Mustikan lehtiä...


Puolukoita...


Kermavaahtoa...


Vadelman lehtiä...


Näillä siis mennään. Hienot tikkaukset tuli, vaikka ite sanonkin. Ekaa kertaa laitoin tuplavanun ja ihan hyvin sekin tikkaantui. Alla on Hobbsin 80-20 puuvillavanu ja sen päällä hohtavanvalkoinen , ohut polyesteri vanu. Puuvillavanu on vähän kellertävää ja halusin valkoisen kankaan alle täysin valkoisen vanun. Ryhtiäkin on nyt tietysti enemmän, joten pitänee hyvin muotonsa seinällä.