perjantai 23. joulukuuta 2016

Uusi matto

Uusi matto saapui jouluksi kotiin. Tämän pidempää ei saanut tehtyä, kun loimi loppui. Oikeastaan tästä tuli juuri oikean kokoinen. Jouluvalmisteluja on tehty kipeitä lapsia hoivaten. Tietenkin. Ei kai nyt liian helppoa ja rauhallista saa olla...


Rauhallista joulua kaikille. 


tiistai 13. joulukuuta 2016

Terveystieteiden tohtorille

Taas piti tehdä yksi tohtorinhattu. Tällä kertaa ihan tilaustyönä, sukulaiselle tosin. Hatusta tein "koekappaleet" aikaisemmin itselleni ja veljelle. Nyt oli siis muuten homma selvillä, paitsi terveystieteilijöillä on pyöreän lyyran sijaan neliön mallinen hattukoriste. Se tuotti kyllä suurimmat vaikeudet, mutta onneksi keksin ottaa oivariinipaketin metallikannesta palasen. Siitä sai kohtalaisella vaivalla muokattua neliön, jossa oli takana "piikki" että sen pystyi upottamaan fimomassaan. Värikin oli juuri oikea. Tämä on jälleen tälläinen pieni avaimenperä, mutta mukava muisto ison projektin loppuun saattamisesta. Varsinkin jos varsinaista hattua ei tule hankittua.


lauantai 10. joulukuuta 2016

Rättikortteja

Tänään taas askarreltiin ihan urakalla. Lasten serkkutyttökin tuli talkoisiin mukaan, kun kerran kaivettiin kangasvärit esiin. Lapsilla ei pinna ihan kauheisiin askartelusuorituksiin vielä riitä, joten luvassa jälleen tuttua ja turvallista oman käden painantaa. Pikkusolu teki muutaman joulukuusirätin. Nämä menevät yhteistyötahoille joulukortteina. Toisesta puusta vähän pallotkin lennähtivät... Minä painoin tähden kuuseen lumihiutaleleimasimella. Keltainen näyttää näkyvän tooosi huonosti tässä joten voi olla, että pitää vielä rajata se ympäri tussilla. Ajattelin myös kirjoittaa jonkun joulutervehdyksen kuvan oheen.


Nää on nyt sit vähän kun aurinkoja... Kokeilin tähän myös kirjainleimasimia.


Tänään selvisi myös se, että halvimmat rätit saa Ikeasta. Siinä paketissa on myös valkoisia, jotka askarteluliikkeessä on tosi kalliita. Ikean versioihin en ehtinyt vielä painaa, joten en osaa sanoa miten taipuvat tähän touhuun. Oletan kyllä että ihan yhtä hyvin kuin nämä Sinituotteen vastaavat.

Serkkutyttö painoi perunoilla kuvioita harsoihin. Siitä myös pikkukakkonen innostui kovasti, joten ehkä jotain leimasinpainantaa on luvassa jatkossa. Huomattiin, että kannattaa laittaa tikku pystyyn perunaleimasimeen niin kädet ei sotkeennu sitäkään vähää mitä pitämällä kiinni suoraa perunasta.

Joulusiivouksen sijaan päätin siivoilla vähän blogia. Nyt on uusi ulkoasu (katsotaan kuinka kauan) ja pinterestissäkin voi valmistuneita juttuja seurailla. Blogin pääkuva vaihtunee myös jollain aikataululla jahka saan uuden räpellettyä kasaan. Ulkoasutuuletuksesta huolimatta samat jutut jatkuu kuin ennenkin... 

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Peilikäs

Hahaa! Hetki sitä kuuluisaa omaa aikaa ja heti iskee käsityöpakkomielle. Ilmeisesti käsityökin voi olla addiktio. (Eikös addiktion määritelmä ole jotain siihen suuntaan, että koko ajan mielessä ja häiritsee normaalia elämää?) Mulle tulee usein mieleen, että olis kiva tehdä jotain, ja sitten se nalkuttaa päässä sen aikaa että sen tekee. Käsitöiden suhteen siis, ei suinkaan esim. kokkauksen tai siivouksen...

Siitä on kaaaauan kun viimeksi kudoin kangaspuilla mattoa. Tai no, ehkä pari kolme vuotta. Nyt näin yhdessä mainoslehdessä kivan maton ja siitäpä juolahti mieleeni, että josko itse tekisi saman tyylisen. Ei muuta kun kangaspuiden kimppuun kun mies oli kotona isompien lasten kanssa ja pienin mukana päikkäreitä nukkumassa. Ensin piti raivata puut esiin ja sen jälkeen katkaista loimi (15 cm jotain hämärää aloitusta oli puissa), vetää irti pirrasta ja niisistä ja vihdoin niisiä ja pistellä pirtaan uudestaan. Koska sen saman kutominen kuin viimeksi olis ollu ihan liian yksinkertasta.


Meillä on eteisessä ruudullinen matto, joten halusin tehdä tällä kertaa peilikästä. En ole ennen tehnyt, mutta mitäs siitä. Tämän kuvan perusteella (tästä kyseiseen blogiin) ja pienellä googletuksella muokkasin itselleni sopivan mallin. Ja eikun hommiin. Piirsin niisimisen vielä väärinkin, mutta onneksi tajusin tehdessäni, että ihan ei näytä paperilla siltä kuin pitäisi. Niisinnässä ja pirtaan pistelyssä meni pari päivää, mutta onneksi selvisin yhdellä virheellä. Ja eikun hommiin!



Juuri kun pääsen vauhtiin niin huomaan, että loimen pää häämöttää x) Mutta tulee tästä tämän yhden maton verran... Etenee hiukan hitaasti, kun on aina vaan pieni hetki aikaa tehdä, mutta kyllä se tästä. 

Nyt pitää mennä etsimään pientä unipupua. Toivottavasti ei ole pysyväishukassa. Kiitos kommenteista aikaisempiin postauksiin! Ne lämmittävät mieltä vaikka en aina niihin ehdi vastatakaan.

tiistai 29. marraskuuta 2016

Thihii - tyy

Edellisessä postauksessa oli niitä päikyn tädeille meneviä keittiörättejä. Nyt ne on paketoitu valmiiksi odottamaan joulujuhlaa. Jes, tällä kertaa saadaan jakaa lahjukset juhlassa, eikä tarvii metsästää tätejä viime tingassa ennen lomien alkua (niin kun keväällä). Pakettikortit piti vielä askarrella ja otin avuksi pikkukakkosen sormen. Toki mukula ei kyllä pistänyt vastaan kun pääsi sormiväriä tökkimään paperiin...

Tässä meidän yhteispelin tuotokset. Huomatkaa yhden kortin lepakkolintu ja toisen kortin punasorsa puussa. Näköjään myös pari punapehvalintua on liittynyt seuraan. Osa jäljistä oli hieman haastavampia hyödyntää kuin toiset...


Taitoin ensin A4 kokosen paperin pitkittäin kahtia. Sitten maalasin mukulan sormen punaiseksi ja painettiin yhdessä ensimmäinen jälki. Alkuun meni hyvin 1 jälki ja lisää maalia, mutta loppua kohti innostus iski ja sormea töpötettiin niin kauan kun yhtään väriä riitti. Muutaman mukula kyllä korjasi itse, kun saatiin sormeen lisää väriä. Sitten piirtelin sormenjäljille ääriviivat ja sopivat taustat ja leikkasin paperin sopiviin osiin. Hehee. Aika hyvät tuli! Tadaa ja titityy.

perjantai 25. marraskuuta 2016

Aika rapsakkaa

Ristiäiset on vihdoin ohi. Viimeviikolta käteen jäi yksi korvatulehdus, yksi viikon kestänyt nuhakuume ja sen seurauksena puurokorvat (tai ainakin muksu kyselee miksi koko ajan), yksi hammastaja ja yksi kohtalaisen rapea äiti joka vetää eteenpäin lähinnä suklaakakun voimalla.

Huomioita perheen pienimmästä. Aika rauhallinen kaveri, joka nukkuu yönsä hyvin. Pelkää ompelukoneen ääntä ja erityisesti saumuria. Senkään takia ei harrasteta ompelua, joskin eipä siihen aikaakaan ole ollut.

Noin kymmenen minuutin perheaskarteluun pystyin venymään tässä yhtenä päivänä. Tehtiin lasten kanssa päikyn tädeille joululahjat. Muksuilla on 2 vuotta ikäeroa ja kädet on saman kokoset... Tehtiin siis lumihiutaletiskirätit. Homma onnistuu marketista saatavilla, edullisilla Sini rättipaketeilla (paketissa 3 eri väriä), kangasväreillä (glitteriväriäkin tossa on, mutta ei ehkä kuvassa näy), kahdella lapsen kädellä ja yhdellä lumihiutaleleimasimella. (Yhdeltäkään lapselta ei irrotettu kättä tätä varten.) Kädet on tässä niin kun lumihiutaleita. Isompaa leimasinta en tähän hätään löytänyt, vaikka sellanen olis ehkä ollu vielä parempi. Näistä tuli tosi kivat. Käyttöön ja roskiin niin ei jää pyörimään, mutta on kuitenkin jotain spesiaalia.


Rättipakettien muun värisistä räteistä tehdään jotain saman tyylistä myöhemmin. Alotin myös virkkaamaan vohvelipeittoa. Siitä sitten joskus myöhemmin.

lauantai 29. lokakuuta 2016

HUOMIOliivit

Hohhoijaa. Tänään tuli pieni hetki kokeiltua miltä tuntuu olla yksin kotona kolmen mukulan kanssa. Lonkerothan siinä kesken loppuu, varsinkin kun yhden syöttäminen vie muun toimintakyvyn. Kaks isompaahan heti keksii kaikkea mitä ei sais tehdä. Oon edelleen sitä mieltä, että äiti pitäis risteyttää mustekalan kanssa. Onneksi on mummi.

No mutta tässä viimeaikoina on tuo luomisen aika jäänyt vähän vähiin. Taas kerran mennään tyylillä minuutti siellä, toinen täällä. Pitkällisen ähellyksen jälkeen sain tehtyä muksuille huomioliivit. En halunnu tyytyä mihin tahansa kaupan liiveihin, ehei, överikshän tämäkin homma piti vetää. Ensimmäinen lapsi tykkää pupuista ja toinen kaivureista ja muista työkoneista. Siispä...





Nyt kelpaa vetää pimeässä lätäkkösafaria tai muuta tielle suuntautuvaa syysaktiviteettia. Heijastin on itseliimautuvaa mallia, mutta en tiedä sen kestävyydestä. Meinasin jo ommella noi kuviot ympäri, mutta ku ei millään jaksais. Nää on nyt vähän niinkun valmiit ja muksutkin on ihan innoissaan. Ompahan taas yks tapa helpottaa uloslähtöä... Eli taidan kattoa miten kuviot pysyy kiinni ja ompelen sitten jos tarvii. Pesukoneeseen heittoa pitää ehkä miettiä... Jaaha, biologinen kello kutsuu. Palaillaan taas.

torstai 20. lokakuuta 2016

Takaisin satulaan

Tai ainakin ompelutuolille. Tässä on taas opeteltu heräämään joka unilta kesken kaiken. Arki on alkanut ja mies on taas töissä. Toistaiseksi vietän vauvapäiviä yksin (tai siis kaksin), mutta ensi kuun alussa päikkyhommat menee taas uusiksi. Olen käynyt kangasretkellä paikallisessa. Jee. Löysin sieltä meidän kaivurifanille juuri sopivaa kangasta. Tyynyliinan ompelukin sujui yllättävän hyvin silmät ristissä. Koneet on siis taas korkattu.


Tämä kangas sattui vielä olemaan 50 % alekasassa. Jee! Hieman huolestuttavaa on se, että tämä kaikkein uusin tulokas ei selvästikään tykkää varsinkaan saumurin äänestä. Ompelukonekin aiheuttaa pientä nikottelua, mutta ei sentään sellasta huutomyrskyä kun saumuri. Pitää näköjään siedättää, koska ompelua en aio kokonaan lopettaa kun vauva on hereillä.

Olen myös hypistelly kangasvarastoa ja tuskastunut siihen kuinka vähän kunnon tumman sinisiä kankaita mulla on. Eikä kaupastakaan löytynyt täydennystä. Uskomatonta. Jotain tilkkutyöhommelia on kuitenkin kehitteillä. Tummansininen on sitten vaan vähän liukuvampi käsite... Kyllä se kai taas tästä.

tiistai 20. syyskuuta 2016

Hän on saapunut

Pikkuinen poika on putkahtanut maailmaan ja olemme kotiutuneet. Hetki taas kestää, että päästään arkeen kiinni, mutta eiköhän ne käsityötkin taas ala pian rönsyillä.

tiistai 13. syyskuuta 2016

Askartelua

Täällä sitä edelleen ollaan yhtenä hippona. Mitäs sitä muuta sitten kun askarrella... Ostin jo joku aika sitten Sinellistä valkosia rättejä ajatuksena piirrellä niihin jotain. Sitten keksin kerätä ulkoa lehtiä ja prässätä niitä kirjojen välissä. Tästä yhdistelmästä tuli sitten tällästä.

Marjat töpöttelin sormella. Levitin kangasvärin kuivattuun ja prässättyyn lehteen siveltimellä ja sitten painelin rättiin. En ois uskonu, että ala-asteen kasvikeräilystäkin on jotain hyötyä myöhemmässä elämässä... Tai siis siitä kasvien prässäämisen opettelusta. Tästä taas näkee että mikään taito ei mene hukkaan.


Noi valkoset rätit on toisaalta kivoja, kun niissä näkyy painatukset hyvin. Toisaalta taas värilliset olis kivoja. Lisäks valkoset on aika kalliita. Prismassa pyöriessä törmäsin Sinituotteen värillisiin sieniliinoihin. 3 taisi maksaa yhtä paljon kun 1 valkonen. Näistä saadaan askarreltua lasten kanssa päikyn tädeille jotain. Jos ei jouluksi niin sitten kevääksi. Värit on ainakin kovin keväiset. Laitoin kyllä sinituotteelle palautetta, että haluaisin tummempia ja saturoidumpia värejä; tummanpunaista ja tummansisnistä jouluaskartelua varten. Eivät heti sellaisia luvanneet. Täytyy miettiä josko pitää painaa tai maalata tummemmalla värillä pohja ja kikkailla siihen päällle sitten kuviot.


Silitin kahdella palluralla leivinpaperin läpi ja testiversiossa ainakin näytti väri pysyvän kiinni. Ja mikä parasta, nämä lahjat eivät ole ikuisia. Nämä käyvät myös joulukorteista varsinkin jos kirjottaa tussilla joulutoivotukset.



tiistai 6. syyskuuta 2016

Toinen unisex peitto

Täälä alkaa olla kämppä järjestelty. Autokin on siivottu. Hitto, joululahjoistakin suurin osa on jo paketissa! Tekeminen ei lopu, mutta vauhti kyllä hiipuu jo. Ensimmäinen unisex vauvanpeitto lähti postilla eteenpäin, mutta tein vielä toisen varastoon. Sille on myös vastaanottaja tulossa vuodenvaihteen tienoilla.

Tein tämän suunnilleen samalla mallilla kuin edellisenkin pikkupeiton. Tällä kertaa käänsin osan värikaitaleista toisin päin. Eli kaikki kapeat päät eivät tällä kertaa tulleet samaan suuntaan. Taustana on harmaa lakanakangas. Tässä on tikkausvaiheesta pari kuvaa. Tässä taas näkee kuinka pinta muuttuu tikatessa. Herkullista. Tähän peittoon valikoitui pilvikuvio pienillä kiekuralisäkkeillä. Linnut ja harmaa taivas... siksi pilviä.



Tikattuna mutta ilman kanttia. Tikkauslanka on tummempaa kuin taustakangas. Halusin, että tikkaus näkyy hyvin ja tekee yksivärisen kankaankin enemmän kuviolliseksi.


Tähän valikoitui turkoosi kanttaus. Hiukan se heittää heti poikavibaa. Toisaalta se ei haittaa, koska mulla on varastossa pari toooodella tyttömäistä peittoa. Kaikkeen on nyt siis varauduttu.


Taustassa oikasin taas sen verran, että tein sen yhdestä kankaasta. Se käy niiiiin paljon nopeammin kuin pienistä paloista kasaaminen. Tähtitaivas sopii tähän kyllä ihan hyvin. 


Kiitos kaikille, jotka on jaksaneet kommentoida edellisiin postauksiin! Valitettavasti vastaaminen on nyt jäänyt vähemmälle. 

Odottavan aika on pitkä. Ja paksu. 

maanantai 29. elokuuta 2016

Pesimisvimma

Pesimisvimma on totisinta totta. Täälä hippo sen kun siivoaa ja järjestää, sitten taas uudestaan ja uudestaan. Parit päikkärit päivässä pitää hipon toimintakykyisenä... Ai että kun olo on muhku ja jostain syystä syömistä tekee mieli koko ajan vaikka todellakaan ei ole nälkä. Eikä todellakaan kannattais koko aikaa syödä.

Kaikenlaista valmistelua tässä ehtii tehdä ja onhan se talvikin kohta tulossa. Uudelle tulokkaalle on olemassa äitiyspakkaus, joten piti tehdä jotain noille vanhemmillekin. Tein molemmille tumput ja sukat. Jämälangoista vieläpä. Jes, jotain sentään pois laatikoista! Viimeaikoina kun on taas tullu vähän turhan paljon lisää kamaa niihin laatikoihin...



Pesimisvimmaan kuuluu kaikenlainen pienten asioiden hypistely. Kaivoin vielä kerran nämä pikkuvaipatkin valmiiks esiin. Nyt ne on käyttövalmiina odottamassa (vink vink masuasukki!). Jos edellisiin versioihin on uskominen niin nää mahtuu ehkä ekan kuukauden. Korkeintaan 2. Veikkaan sitä kuukautta tällä syömisellä... Mut on ne söpöjä.


Nyt lisää järjestystä kämppään! Tuleepahan siivoiltua kaappeja ja käytyä läpi muksujen pieneks jääneitä vaatteita ja rikkinäisiä leluja.

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Pieniä juttuja

Tossa muutama postaus sitten avauduin, kun vuoden alkupuolella tärppäs useampikin työpaikka ja tässä kevään ja kesän aikana tuli väännettyä parhaillaan kolmea työtä yhtä aikaa. No, ei ollut ne ainoat mitkä tärppäs. Näitä oon tässä värkkäillyt omaan käyttöön. Pikkupeitto, pikkusukat ja pikkuhaalarit. Näihin verhoutuva ihmisverso saapuu maailmaan jonkun ajan päästä. Mieluiten tietty ennemmin kuin myöhemmin, mutta tällä hautomishistorialla turha toive... Voi siis olla, että blogi taas hetkeks hiljenee kun h-hetki koittaa. Sitä ennen koitan kuitenkin viimeistellä yhtä sun toista, joten toistaiseksi postattavaa on luvassa.


Tässä vielä peitto yksinään. Valitsin kaikkia kivoja kankaita ja koitin tehdä mahdollisimman unisexiä. Tikkasin kiemurakuviota, mutta se ei kovin hyvin näy tässä kuvassa. 


Takapuolen tein useammasta palasta. Pitäydyin kuitenkin suikaleissa, ettei aikaa mennyt taustaan ihan kohtuuttomasti.


Valmiiksi pestynä ja pakattuna, ready to go!



lauantai 13. elokuuta 2016

Disaster bakery

Oon tässä viimeaikoina koittanu vähän kunnostautua kodinhengettärenä. Tänä vuonna tulee taas valtavasti omenaa ja koitan edes jonkun osan niistä käyttää ja säilöä. Siispä tässä taas päivänä eräänä pistin biojalostamon pystyyn. Oon tehny aika paljon ompuista mehua mehumaijalla. Sisarukset tuhoaa sitä ihan kiitettävään tahtiin ja itsekin käytän usein joskus leivonnassa. (Mää enää mitään usein leivo...)

Tässä mun pienimuotoinen biojalostamoni. Toisessa marjat ja toisessa omenat. Pakastimet alkaa uhkaavasti täyttyä...


Ja sitten mä päätin kuitenkin ruveta vielä leipoon... Ajattelin, että marjan- ja omppujenjalostuksen jatkoks pistän pakkaseen vähän leivonnaisiakin. Valitsin mokkapalat, koska on helppo tehdä. Joo... Olihan se helppo siihen asti kun sen tiputti uunin jälkeen lattialle. Voe kikkelis kokkelis. 


Pulliakin tein. Voisilmäpullia. Muuten hyvä, mutta loppu voi kesken. Lisäks oli aika lähellä etten polttanu niitä uunissa. Mutta onneks lähellä ei lasketa. Keräsin mokkapalataikinan lattialta ja kuorrutin. 


Siistit palat meni pakkaseen ja loppu todistusaineisto tuhottiin nopeasti koko perheen voimin. 

Disaster bakery on itseasiassa iseknyt jo vähän aikasemmin. Ajattelin että juhlistetaan arkeen paluuta ja kesäloman loppua vähän herkuttelemalla. Tein kääretortun mustikkatäytteellä ja unelmatortun mansikkatäytteellä. Vähän jostain ohjeesta soveltaen, mutta ei sit kuitenkaan ihan riittävästi... Tähän asti pääsin ihan hyvin, mutta sitten tulikin mieleen, että mitenkäs tuo täyte nyt pidetään sielä rullan sisällä? Olihan siinä liivatetta vähän joo, mutta se ois tässä vaiheessa pitäny jämäyttää (ja täytteet oli jo hetken ollu jääkaapissa, koska oli vielä löysempiä ennen tätä). Noh, ei ollu aikaa ja/tai tilaa laittaa tälläsenä kylmään (ja miten sen sittenkään ois rullannu?) joten ei kun rullalle. (Eikä sitä liivatetta ois varmaan ollu ees tarpeeks, että ois hirveesti jämähtänykkään.)

Mustikkaversio pysyi jokseenkin kuosissa vaikka vähän valuikin joka puolelle rullaa. Ja ihan hyvältä näytti ja maistu kun oli ollu jääkaapissa yön yli. Rullapohja imi itseensä sopivasti kosteutta, joten sen jälkeen täyte pysy jo rullan sisällä.


Tämä mansikkatäyte olikin sitten ihan taattua disaster bakery tavaraa. Sitä tursus ja pursus ihan joka puolelta, rulla ei meinannu millään rullautua, vaan liuku vaan kaksinkerroin. Pakotin rullan pyörähtämään edes kerran ja huusin Mr. solun apuun. Valutettiin täytettä molemmista päistä paperia erilliseen kulhoon. Sitten piti vaihtaa paperi, koska se oli aivan täytteessä... Täytettä olis ollu ainakin kahteen torttuun. Mr. solu söi ylimääräsen täytteen iltapalaks...


Seuraavana päivänä molemmista tortuista sai kun saikin leikattua palasia kesäkekkereitä varten! Molemmat maistu ihan hyviltä, joskin jostain syystä tuo suklaa mansikka yhdistelmä kulu nopeammin pois. Tässä tätä täydellistä elämää taas muidenkin ihmeteltäväks. Hah.

Pitäsköhän tänään kokeilla kääretorttua omenasosetäytteellä... Mutta oikeesti, jos keksitte mihin voi hukata paljon omenasosetta niin vinkkejä otetaan vastaan. Lapsille ei oikein maistu puuron kanssa, eikä mikään jugurtin sekaan juttu oikein riitä...

perjantai 5. elokuuta 2016

Loppukiri

Kesälomakin tuossa sivussa vierähti. En pitänyt kovin pitkänä, mutta pienen hetken kuitenkin. Meidän tilkkukilta järjestää/osallistuu tilkkutyönäyttelyyn Virossa. Siihen kuormaan piti toimittaa tuotoksensa eilen. Kesäloman loppukiriksi muodostui siis työn saaminen valmiiksi. Toki ripustuskujaa ompelin vielä toissa iltana. Kauas muuttanut kaverikin odottaa pian vauvaa saapuvaksi, joten pikkupeittokin meni loppukirin piikkiin.

Vironmatkalle heitin mukaan karapeiton. Tämä onkin hetken tovin jo odottanut reunuksia. Tein ensin vain värikkään keskiosan, mutta peitto vaikutti vähän pieneltä. Pistin vanhan pussilakanan lihoiksi ja tein valkoiset reunat. Kankaassa on ihan tosi hempeitä valkoisia kukkia, jotka näkyy vaan tietyssä valossa ja kun katsoo tarkkaan. Peitossa on muutenkin paljon vanhoja kierrätyskankaita. Peiton lopullinen koko on jotain 180x140 luokkaa. Nimeksi tuli omenapuutarha. Taidan jostain syystä olla mieltynyt kaiken maailman puutarhanimiin... Ulos on ollut ihan turha yrittää mennä kuvaamaan, koska joko sataa kaatamalla tai joka paikassa on ihan liti märkää. Nämä kuvat muistin sentään ottaa juuri ennen kiltaan lähtöä... Tausta ja reunat sain kokonaan omista varastoista, mutta kantti piti käydä ostamassa. Tosi hyvin onnistui tuollainen aaltoilevakin kantti. No problem.


Meinasin ensin tikata peiton lasinpohjamallilla, eli ympyröitä karoja myötäillen, mutta omenankukat veivät voiton. Tässä lähikuvaa nurjalta puolelta. Sielä tikkaus näkyy aika hyvin.


Tässä vielä nurjapuoli isompana pintana. Tuo sävyihin sopimaton pallokangas on se ripustushiha. Se ei tullut jäädäkseen, joten otin ensimmäistä kangasta jota oli tarpeeksi. Tämä palautunee kotiin sitten joskus syys-lokakuussa.


Vauvanpeittokin piti siis väsätä. En tiedä kumman merkkinen kaveri on tulossa, joten yritin tehdä mahdollisimman unisexiä. Omasta mielestä onnistuin hyvin. Jätin punaiset kankaat pois, koska niissä on niin vahva assosiaatio tyttöön, mutta muuten valitsin vähän kaikkia värejä. Tikkaus on suoria viivoja kuviota mukaillen. Tätä tikatessa päässä soi vaan thunder struck... nänänä nää nänä näänää. Sopiva keli oli myös ulkona... Ja mikään sata salamaa tän nimeksi EI tule,


Takapuoli vihreää Tula Pinkin salt wateria. Nämä kaikki kankaat oli varastoista. Taustakin valikoitui sekä värinsä että kokonsa puolesta. Ei ollut aikaa alkaa kasailla palasista. Kanttauskin löytyi varastosta ja se menikin ihan tosi limitille. Piti vähän jo venyttää, että sain riittämään kokonaan ympäri, mutta kerrankin näin päin! Tähän pitää ommella vielä saatesanat ja sitten postiin mitä pikimmin.


Hohhoijaa. Hyvää viikonloppua! Jos vaikka jaksaisi mehuja keittää...

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Läksiäislahjoja

Ennen päikyn loppua kuulimme, että pakka menee syksyä varten aika tavalla sekaisin. Pikkukakkonen vaihtaa ryhmää ja pääsee pikkusolun kanssa nyt samaan ryhmään. Pikkusolun ryhmän hoitajissa tapahtuu suuri muutos, joista harmittavimpana se, että tuttu avustaja siirtyy muualle. Meistä on kuoriutunut oikeita valittajia kunnan päätöksistä, mutta yllätys, eipä ole valittamisesta ollut hyötyä... Olemme kuitenkin halunneet tehdä mielipiteemme selväksi asioiden tiimoilta. Mutta enivei... en ole se joka hankkii hoitajille lahjat JOKA kesä ja talvi, mutta tällä kertaa muutokset olivat niin isoja, että nyt lahjottiin.

Lasten kanssa askarreltiin leppis ja pörrinkäiskortit (pörrinkäiset jäi harmittavasti kuvaamatta) ja painettiin keittiöpyyhkeisiin tiskiharjalla (pyöreän sabluunan läpi, koska en löytänyt pyöreää tiskiharjaa tähän hätään) voikukkahaituvia. Prosessissa kesti pari kuukautta, koska lahjottavia oli paljon ja keskittyminen askarteluun oli vaihtelevaa. Mitään en kuitenkaan joutunut kokonaan tekemään itse, eli lasten kädenjälki kyllä näkyi kiitettävästi. Pyyhkeistäkin muistin ottaa kuvan vasta paketissa... Voikukkahaituvia näkyy ihan vähän, mutta saa tästä ehkä idean.


Töissä taas yksi proffa jäi eläkkeelle juhannuksen aikaan. Kyseessä oli yksi niistä, joka on antanut minulle työpaikan aikojen saatossa, joten halusin muistaa jotenkin. Mitenkäs muutenkaan kuin villasukilla. Kokosimme yhteislahjan metsänhoitoharrastukseen liittyen ja tässä oli minun osuuteni. Itsehän olin tietty kipeänä läksiäisten aikaan, mutta sukat pääsivät perille.


maanantai 11. heinäkuuta 2016

Hyvää päivää

Hui. En uskaltanu edes kattoa koska viimeks oon postannu mitään. Aina sillon tällön oon tääläkin avautunu työnhaun autuudesta ja työn puutteesta. Keväällä ainakin tuskailin taas erään nettihakusysteemin kanssa... Tällä kertaa kävikin sitten niin, että kaikki tärppäs, KAIKKI. Eli yksi kokoaikainen työpaikka helmikuusta alkaen, sen lisäksi jatkui viimevuoden puolelta yksi osa-aikainen ja vielä kaiken lisäksi tuli yksi keikkahomma johon lupauduin syksyllä. Tässä on nyt siis tehty hieman töitä välillä. Enkä siis valita, todellakaan, mutta eipä oo ollu vapaa-ajan ongelmia, eli sitä aikaa jollon ois jotain käsitöitä tehny... Muutamat pikkusukat on pitäny vääntää vauhdissa kun on ilmaantunut ympäristöön pikkuihmisiä, mutta nekin on osittain neulottu kahvitauoilla.

Mietin jo tätä blogiakin, että jaksaako enää, mutta toisaalta haluan pitää itselläni arkistoa tekemistäni käsitöistä. Siispä nyt taas jatkuu, mutta katsotaan minkälaisella kirjoitusvälillä. En ota paineita. Nyt osa-aikainen työ on tauolla ja keikkahommakin pian, joten ehkä aikaa on sitten enemmän. Tai ei, katsotaan!

Kaveri ottaa päräytti naimisiin ja halusin jotenkin muistaa tapahtumaa. Itse en ollut häissä, koska "karkasivat" ja asuvat lisäksi kaukana. En edelleenkään tiedä edes virallista päivää, mutta tiedän, että naimisiin menivät. Väänsin tilkkupeiton muistoksi tapahtumasta. Vähän oli vaikeeta sijoittaa "miehisiä" kankaita kukallisten joukkoon, mutta kyllä niitä jonkun verran varastosta löytyi. Koko peitto on varastokamasta, koska en ole kangaskauppaankaan montaa kertaa ehtinyt. Pitkään hyllyssä ollut jelly rollkin pääsi vihdoin käyttöön.

Tästä tuli melko iso. Lopullinen koko on jotain ehkä 170x200. En mitannut, mutta ei tuo kaukana liene. Ajattelin, että tän alla pitää istua sohvalla sovussa... Kantitkin on jämiä varastohyllystä, koska ei oikein ollut aikaa tehdä uutta, eikä kyllä sopivaa kangastakaan. Parempi näin. Tikkasin tämän täyteen sydämiä. Tämän kokosessa peitossa oli kotikoneella jo hieman painimista. Piti muuttaa tikkauspiste keittiön ruokapöydälle. Yhteensä tikkaukseen taisi mennä aikaa noin 5 h.


Takapuolelle upposi kaikki matkailuaiheinen tarjouskangas mitä varastoista löytyi. Vähän piti levikettä laittaa. Sydänkangas tehtiin yhdessä koko perheenä niin on kaikkien "kädenjälki" mukana. Se sopi mukavasti tuohon väliin, kun matkustuskangas oli jo valmiiksi tuollaisissa osissa.


Kiva jos vielä vierailette täälä. Hyvää kesän jatkoa!

maanantai 15. helmikuuta 2016

Ryhtiliike

Mä alotin taas hetken tauon jälkeen pilateksen. Yritän siis taas ja edelleen saada ryhtini kuntoon. Valitettavasti se vaatii jatkuvaa työtä. Voi kun pysyis vaan itestään... Tänään alkoi uusi arki. Pikkukakkonen oli ihan intopinkeänä päikystä ja isosisko vähän polleana kun sai esitellä paikkoja ja sai pikkuveljen mukaan päikkyyn. Saa nähdä säilyykö innostus muutamaa päivää pidempään. Voi tulla pikkukakkoselle yllätyksenä, että sinne mennään joka päivä ja ihan tosi aikasin...

Minä taas aloitin arkisen aherruksen uudessa työssä. Eka päivä meni tietysti istumapaikkaa etsien, avaimia ja tietokonetunnareita hakien. Tietokonehan tulee sitten joskus loppuviikosta. Toivottavasti. Huomenna lyödään kirjalla päähän heti koko päivän kestävällä kokouksella. Hitsi että englannin puhuminenkin voi ruostua nopeesti! Onneks se varmaan kyllä pian palautuu.

Koitan nyt vähän ryhdistäytyä käsitöidenkin suhteen. Näyttää siltä, että lasten soihdut sammuu päivän jälkeen aika tehokkaasti. Jos vaikka illalla ehtis taas harrastaa. Toki voi olla, että alkaa ne omatkin soihdut sammua parin aikasen aamun jälkeen. Varsinkin kun ei pääse päikkäreille. Otin joka tapauksessa itseäni nyt niskasta kiinni ja päättelin ne muuten valmiit villasukat. Vähän harmittaa, että tuo kuvio ei sittenkään tule niin hyvin esiin tässä värissä kun toivoin. Tämä lämmin sinapinkeltainen on kyllä nyt jotenkin lempiväri. Voi olla, että pitää yrittää uudelleen toisella kuviolla.


Ja arvatkaa kuinka ihanaa on, että talon takaovi pitää taas lämpöä! Ja siitä voi kulkea, sen voi avata ja sulkea! Tänään vielä iltapuhteena asentajat kävi laittamassa uuden oven paikoilleen ja nyt saadaan vihdoin siivota loputkin pitkäkyntisten jäljet pois nurkista. Lasinsiruja imuroidaan kyllä vielä tovi. Niitä on kulkeutunut ihan joka paikkaan vaikka koitin heti imuroida pois. Normi arki jee!

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Uusia alkuja

Ensinnäkin: kiitos kaikille kommenteista! Tässä on nyt muutama viikko vedetty henkeä, kun on ollut ohjelmaa yli omien tarpeiden. Uskoni poliisiin on myös palautunut. Osa meiltä pöllityistä kamoista saadaan takaisin. Tietysti paljon jää palautumattakin, mutta elättelen toiveita, että ainakin yksi henkisesti tärkeimmistä tavaroista palautuu. Tekijöitä ei kaiketi ole saatu kiinni, mutta jokunen paketti matkalla Latviaan saatiin talteen.

Pikkusolun kanssa oltiin taas vuosittaisella sairaalajaksolla. Uutiset eivät olleet hyviä ja tässä on nyt makusteltu hetki uutta diagnoosia. Toiveet normaaliudesta on nyt hylätty ja nyt sitten keskitytään kaiketi vaan olemaan. Ei taas ihan helpoimmasta päästä tämäkään viikko...

Lisää liikkuvia osia tähän showhun tuo se, että allekirjoitin tänään täyspäiväisen työsopimuksen. Työ alkaa ensi maanantaina. Että vähänkö tiukille taas meni tämäkin. Pikkukakkonen alottaa myös maanantaina päikyn. Ei päässyt isosiskon kanssa samaan ryhmään, mutta viereiseen kuitenkin. Ehkä ihan hyväkin, että ovat edelleen päivät erossa toisistaan. Riittää sitten kotiin tapeltavaa...

Edellämainitusta pyörityksestä johtuen en ole pariin viikkoon tehnyt mitään käsitöitä. Kun muksut on saatu sänkyyn ja hiljenemään niin oon vaan kaatunu sänkyyn koomaamaan. Seuraavat pari viikkoa varmaan taas menee uuteen totutellessa... Mutta eiköhän se arki taas siitä uomansa löydä. Mukava päästä välillä taas töihin käyttämään tätä rappeutunutta aivosolua. Vaikka tähän asti osa-aikainenkin työ on ihan mukavasti kohottanut itseluottamusta oman ammatillisen osaamisen suhteen. Ehkä mä tässä vielä innostun sen ompelukoneenkin polkasemaan käyntiin. Yhdet villasukat on päättelemättä, joten niillä ehkä palaan sitten käsityöbloggailuun. Toivottavasti pian. Tauko tuli tarpeeseen, mutta eiköhän tämä tästä taas. Hyvää loppuviikkoa!

perjantai 29. tammikuuta 2016

Voihan ***kele

Meillä kävi varkaita kotona. Vähän nyt niinsanotusti **tuttaa. Koko viikko on menny ihan ketuillensa. Kokoajan tulee mieleen, että onkohan se ja se tavara paikalla. Ja olikohan mulla oikeesti sellanen vai kuvittelenko vaan. Saivat ihan tarpeeksi, mm lasten säästöpossut joissa oli isovanhempien antamat synttärirahat jne. Kaikki mun korut vihkisormuksia lukuunottamatta. Ei tarvii miettiä mitä laittas päälleen. Yks harmittaa eritoten, en tiedä saako muuta kun teettämällä ja sehän ei varmasti halpaa ole. Kävelin taas viime kesänä tikkaiden alta. Kai se on tätä sitte taas seuraavat 7 vuotta... Mää haluan muuttaa. Takaovi ehti olla 2 kk paikallaan ja nyt se on ihan päreinä. Kiitos vaan kovasti. Ehkä ens kerralla jotain kivempaa.

maanantai 25. tammikuuta 2016

Kun hermo meni punaseen

Joulu oli ja meni. Ostin edelliseks jouluks meille sohvatyynyihin punaset päälliset. Ne oli sujuvasti koko vuoden (vai oliko jopa kakskin) tyynyissä, mutta nyt meni hermo. Rajansa se on joulunpunasellakin. Mulla on vähän hintsusti vaihtoehtoja sohvatyynyn päällisiks. Meinasin ensin, että teen sellaset. Sitte meinasin jo ostaa, mut en löytäny sopivia. Sitten juhlittiin pikkusolun synttäreitä ja jotain piti keksiä. Kaivoin kaapista vanhat kapiot ja pistin ne parempaan käyttöön. Isothan ne näihin tyynyihin on, mutta päätin, että ei haittaa. Ne on ainakin vaaleet.

Takana näkyvä vaaleanpunaraidallinen on molemmista päistä auki. Niitä on 2 samanlaista. Edessäolevassa liinassa on reikäkirjontaa. Sitä en oo vielä kokeillu. Se voiskin kyllä olla tän vuoden uus opeteltava tekniikka. Muinaisen esi-isän nimikirjaimetkin löytyy. Kyseistä tyyppiä en ehtiny koskaan nähdä, mutta kiva, että on hengessä mukana.


Yksi pitsityynykin oli kaapissa vailla tyynyä. Pikku hiirulainen sai siitä sopivan sängyn. Tilkkupeittoja on sohvalla nyt ainakin 3. Yhdet lapsille ja yksi minulle.


Tikkaus etenee hitaasti. Perus meikäläistä; tikataan niin paljon kun vaan mahtuu! Ehkä tämä ennen juhannusta valmistuu.


lauantai 23. tammikuuta 2016

Tohtorille

Menneellä viikolla oli veljen vuoro väitellä. Väitös sattui tiistaille, kun vastaväittäjälle ei muu sopinut. Tällä kertaa karonkkakin oli vain muutaman hengen illallinen, joten varsinaisesti sukulaiset ja kaverit juhlivat tänään. Oli taas miettimistä lahjassa. Päädyin askartelemaan.

En oo ennen tehny mitään fimomassasta, mutta nyt tuli kokeiltua. Värkkäilin tohtorinhatun avaimenperäksi tai koristeeksi. Samalla tein itsellenikin. Olin aika paksuna kun kutsu promootioon tuli ja se jäi väliin. Mutta nyt on mullakin lakki. Vasemmalla tekniikan tohtorin liereistä käyristetty malli veljelle ja mulle tavallinen suoralierinen filosofian tohtorin hattu. Lehvien keskelle en saanut mitään, mutta lehvät tein purjerenkaasta jota vähän rouhin reunoista sivuleikkureilla. Yläkuvassa ennen uunia.


Alakuvassa uunin jälkeen. Tässä oikealla käyrälierinen. Tosin, omastanikin uunissa jostain syystä yksi kohta lieriä alkoi aaltoilla. Näistä oli tosi vaikea saada sileän siistejä. Ehkä mulla oli vääränlaiset työkalut. Mutta onpahan jotain muistoa tästäkin hommasta nyt meillä molemmilla,


Olisimpa keksiny tän aikasemmin. Nyt alkaa kaikki vanhat työkaverit olla jo väitelly. Tämä ois ollu helpohko pieni muisto saavutuksesta. Muuten täälä onkin sitten syysväsymys vaihtunu sujuvasti kevään saamattomuudeksi. Eli mitään käsitöihin liittyvää ei ole valmistunut. Flunssakin painaa päälle, toivottavasti ei ole sitä sikamaista mallia.

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Neulan alta

Tänään onkin vietetty yhden kohta neljävuotiaan synttäreitä. On mässätty kakkua ja pullaa ja kaiken maailman rullaa... Otetaan nyt tähän samaan mahamakkaraan jouluruokien jatkoksi. Loppuvuoden voikin sitten laihduttaa. Tai ei.

Ehdin kuvata ihan vähän muutakin kun synttärisankaria. Lahjotuksina saaduista kangasneliöistä kokastelin ruusun. Mallina oli ristipistomalli, jota sovelsin sopivasti. Näyttää olevan mulla nyt viime aikoina käyny niin, että tälläset perus patch work jutut päätyy sivusuuntaan peilikuvaksi verrattuna alkuperäiseen suunnitelmaan. En ole antanut sen häiritä, koska selvän tästäkin saa näinkin päin. Syy lienee ompelujärjestyksessä... Tuppaan ompelemaan pötköön enkä katko kaikkia lankoja, joten rivit päätyy väärin päin. Pitää kasata pinot ens kerralla eri päin.


Heti ruusun valmistuttua vaihdoin koneeseen tikkausjalan. On aika pienentää tikkauspinoa! Tässä viiripeiton toinen versio neulan alla. Vähän esimakua... Valmistumiseen mennee vielä tovi.


(Nyt on pakko avautua, jos ahistaa niin jätä lukematta). Tiiättekö, kun hakee töitä. Sit menee sinne nettisivulle missä on hakuilmotus ja klikkailee hakujärjestelmään. Sitten sinne täytetään kaiken maailman tietoa koulutuksesta, entisistä työpaikoista jne jne. Tallentaminen kestää ikuisuuden. Sitten kun vähän mokaa niin sitä ei saa poistettua kokonaan, vaan pitää korjata pala kerrallaan. Sitten pyydetään liittämään mukaan CV, jossa on ne KAIKKI S******N samat tiedot mitä just hakkasit edelliset 6 tuntia siihen vallan mainiosti toimivaan järjestelmään. Nih. Ja kun kaiken tämän keskellä tiedät, että nämäkin paikat jo 99,99 % todennäkösyydellä puhuttu etukäteen jollekin sopivasti putkessä olevalle. Mutta kun se 0,01 % mahdollisuus! Joka kerta pitäs jaksaa yrittää. Mut kun ei meinaa jaksaa. Miksi työnhaku on tehty useassa paikassa niin vaivalloiseksi, että ei jaksa? Saadaanko sillä parhaimmat tyypit töihin? Onko se nyt oikeesti kiinni siitä portfolion muotoilusta? Joka sekin on sellanen, että ei kelpaa tasan mihinkään muualle. Mulla on sentään CV jatkuvasti päivitettynä ja motivation letteristäkin jo 50 eri versiota. Eli periaatteessa hakemusten väsääminen pitäis olla kohtuullista hommaa. Mutta ei mooseksen housut tätä touhua. Jos mulla ois kokopäivätyö niin en todellakaan vaivautuis. Anteeks. Dedis on onneks vasta ens to, eli voin käyttää vielä toiset 6 tuntia samaan hommaan. (Ja voitte olla varmoja, että jos saan työn niin marssin antamaan nimetöntä, rakentavaa palautetta hakujärjestelmän tekijöille.)