Minä taas aloitin arkisen aherruksen uudessa työssä. Eka päivä meni tietysti istumapaikkaa etsien, avaimia ja tietokonetunnareita hakien. Tietokonehan tulee sitten joskus loppuviikosta. Toivottavasti. Huomenna lyödään kirjalla päähän heti koko päivän kestävällä kokouksella. Hitsi että englannin puhuminenkin voi ruostua nopeesti! Onneks se varmaan kyllä pian palautuu.
Koitan nyt vähän ryhdistäytyä käsitöidenkin suhteen. Näyttää siltä, että lasten soihdut sammuu päivän jälkeen aika tehokkaasti. Jos vaikka illalla ehtis taas harrastaa. Toki voi olla, että alkaa ne omatkin soihdut sammua parin aikasen aamun jälkeen. Varsinkin kun ei pääse päikkäreille. Otin joka tapauksessa itseäni nyt niskasta kiinni ja päättelin ne muuten valmiit villasukat. Vähän harmittaa, että tuo kuvio ei sittenkään tule niin hyvin esiin tässä värissä kun toivoin. Tämä lämmin sinapinkeltainen on kyllä nyt jotenkin lempiväri. Voi olla, että pitää yrittää uudelleen toisella kuviolla.
Ja arvatkaa kuinka ihanaa on, että talon takaovi pitää taas lämpöä! Ja siitä voi kulkea, sen voi avata ja sulkea! Tänään vielä iltapuhteena asentajat kävi laittamassa uuden oven paikoilleen ja nyt saadaan vihdoin siivota loputkin pitkäkyntisten jäljet pois nurkista. Lasinsiruja imuroidaan kyllä vielä tovi. Niitä on kulkeutunut ihan joka paikkaan vaikka koitin heti imuroida pois. Normi arki jee!
Iloa ja energiaa uuteen elämänvaiheeseen ja onnea uuteen työhön. Vaikka ei nykyisin taida pelkästään onnella työssä pärjätä. Ja normi arki, siitähän se onni usein löytyy.
VastaaPoista