keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Ääniä

On tässä viimeaikoina tullu mietittyä ääniä. Omassa päässäkin kuuluu ääni, mutta onneks se on toistaseks ollu ihan oma. Pikkukakkonen on nyt herkistyny äänille. Se huomaa heti kun jääkaappi hörähtää käyntiin, tai kun joku pesukone on päällä. Itse havahduin viime lauantaina huomaamaan yhden ehkä maailman siisteimmistä äänistä. Se, kun puu kaatuu. Sillai vähän rasahtaa kun lähtee, huitoo mennessänsä parin muun puun oksiston ja sitten mätkähtää maahan ja lopuks suhahtaa latva. Nää ei siis kaikki oo erillisiä ääniä, vaan saumattomasti yhdessä. Se on niin pieni hetki, mutta niin hieno ääni. Heräsin maanantaina töissä taas myös lievään maalaistollouteen. Hehkutin työkaverille tota puun mätkähdystä ja se vaan totes, että aijaa, en oo koskaan kuullu. --- Hiljaseks veti. Mä oon kuullu vähän väliä. Mutta ei kai ne kaupungissa, tai edes välttämättä taajamassa asuvat ole.

Toinen hieno ääni, jonka myös huomasin tällä viikolla on itseasiassa äänettömyys. Se hetki aamulla tehtaassa, kun koneet ei ole vielä päällä. Oon ruvennu meneen töihin koko ajan aikasemmin ja nyt, vaikka toimistohommissa periaatteessa oonkin, meen aamulla fiilisteleen tyhjää tehdasta. Sielä saa rauhassa askaroida jotain pientä ja kuunnella, kun ei kuulu mitään koneiden ääniä. Päivällä meteli onkin sitten melkein kuulosuojaimia vaativaa.

Ja joo, onhan se lapsen naurukin ihan kivaa. Meillä vaan näyttää olevan tarjolla yleensä hepulinaurua, joka harvemmin johtaa mihinkään hyvään. Mikä on sun lempiäänes?

Koska postaus ilman kuvaa on vähän tyhmä, niin tässä täytekuvana tikkauksen edistymistä. Käsityöaika lasketaan tän viikon osalta minuuteissa, mutta parempi sekin kun ei mitään.


lauantai 25. heinäkuuta 2015

Uutta opettelemassa - tuohesta

Päädyin tänään (eka oikeasti vapaapäivä neljään vuoteen) kuitenkin töihin. Puutöihin. Täti miehineen on hankkinu mökin, ja koska mun isä osaa käyttää moottorisahaa niin me mentiin sinne puutöihin. Paljon porukat olikin sieltä jo puuta kaatanu ja hakenu kotiin polttopuiksi. Isä esitteli mulle yks päivä isoa tuohenpalasta. Mua on jo hetken kutkuttanu tehdä jotain tuohesta. Vähän sillä varjolla hyppäsin siis mukaan. En mä kovin tehokas talkoolainen ollu, kun ensimmäisen koivun mätkähdettyä maahan minä häivyin askartelemaan. En oo ennen tuohitöitä tehny, joten ihan yritys ja erehdys periaatteella jälleen kerran.

Eka yritys: revin tuohisoirot isommasta palasta suunnilleen saman kokosiks. Punoin pienen kopan. Voi juma että olin mehuissani tästä ekasta yrityksestä! En osannu tota reunaa tehdä oikein, mutta kyllä tää kasassa pysyy. Ja mieluummin tänne laittas mustikoita kun taskuunsa.


Järki ei heti leikannu, joten reuna vähän harottaa. Mallikappaleita ei ollu saatavilla...


Kotona sitten pälkähti mieleen miten se reuna varmaan kannattais tehdä. Uus yritys tulille vaan ja tulihan siitä parempi.


Piti ottaa käpyjä rekvisiitaks kun en jaksanu mustikoita enää lähteä noukkimaan.


Ai ku hiano! Tähän leikkasin saksilla nauhat, mutta en mä niidenkään leveyksiä mittaillu. Ihan vaan vapaalla kädellä. Apuna molemmissa kipoissa oli 4 pyykkipoikaa ja sakset. Puukkoa käytin tuohen vetämiseen. Saattaa olla, että teen näitä lahjoiksi tai lahjapaketeiksi. Tai sitten teen isomman ihan itelle ja muksut saa nää kun mennään mettään.


perjantai 24. heinäkuuta 2015

Lippunauhat tilkkupinta - Flags on a string -quilt top

Sauma slloin, toinen tällöin ja pieni rutistus tänään. Viiripeiton tilkkuosuus on valmis. Nyt seuraakin se paljastus, että kumman tein. Vaihtoehdoista minä valitsin Been. Eli lippunauhat epäsymmetrisesti sekaisin roikkumassa. Hauska oli lukea, että valitsitte ennemmin värijärjestyksen perusteella, kuin kuvion. Mr. solu valitsi heti symmetrisen vaihtoehdon. Tähän aion yhdistää muutamaa "uutta" tekniikkaa. Katsotaan sitten miltä lopulta näyttää. Peiton malli on muuten taas ihan omasta päästä, vaikkakin inspiraatiota on taas haettu netistä. Piti tehdä ite kun en löytäny tarpeeks hienosti tehtyä... Blokkeja jäi aika paljon yli enkä aio laittaa niitä taustaksi. Taustakangas on se meidän itse koristelema lakana.


I finally managed to find time to sew the last seams on the"flags on a string" quilt top (please tell me what that flag string is actually called in English!). I think it turned out great. I'm going to try some new things with this now . I will share my "new" ideas and finishing touches later. Once I get this quilted... The backing fabric is the one that we made as a family project.


tiistai 21. heinäkuuta 2015

Kumman tekisit?

Pitkähkö äherrys on tuottanut tulosta. Sain vihdoinkin tasotettua blokit veljentytön peittoa varten. Nyt kysymys kuuluukin, että kumman tekisit?

Versio A.



Versio B.


Minä oon oman valintani jo tehny. Samoin Mr. solu, eikä meidän valinnat osunu samaan versioon. Mutta kertokaa ny, että kumman itte tekisit. Siks koska on hauska tietää...

Tältä se näyttää nyt. Ja pahaa pelkään, ettei se etene pariin seuraavaan päivään. Aijai, tän kans tulee niiiin kiire, kun Mr. solu on koko ens viikon pois. Eli ompeluaikaa ei ole.




sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Kesän kulkupelit

Kun mä sain kesätyön niin piti miettiä miten porukka kotona pääsee liikkeelle. Meillä on vaan 1 auto ja tarviin sitä työmatkoihin (joka kestää suuntaansa 13 min, bussilla ja kävellen about 45 min). Veli oli ostaa päräyttäny ydelle mukulalleen pyörään peräkärryn. Saatiin se lainaan mun töiden ajaks kun annettiin vaihdossa meidän pyöränistuin. Kumpikin perhe pääsee liikkeelle. Win win situation.

Tällä nyt on sit päästelty juhannuksesta asti pikkumatkoja. Mäkin oon käyny lasten kans esim. mummolassa. Huono puoli on se, että tää on kiinni Mr. Solun pyörässä, joten satula ja ajoasento on kaikkee muuta kun herkkua. Mutta päästään ilman autoo kuitenkin! Lapset tykkää tosi paljon istua kyydissä, mutta ei nekään ihan hirveän pitkää matkaa jaksa. Mummolaan ajaa sen 15 min ja se on ihan sopiva. 


Nyt alko tuleen ongelmaks, että illalla olis ollu kiva käydä yhdessä pyörällä jossain (sielä mummolassa). Multa pöllittiin pyörä yli 10 vuotta sitten ja sen jälkeen en oo pyörää omistanu. Sattui kuitenkin niin, että Mr. solun veli halus päästä eroon baaripyörästään. Oli sille liian pieni. Mulle just sopiva. Ja vielä ilmanen. Tadaa, tässä on mun uusvanha rutkupyärä. Ja mun sporttikypärä ei todellakaan sovi tän kans, mut kun kypärä pitää olla niin menköön toistaseks.


Ulkonäöstään huolimatta tällä on tosi hyvä ajaa. Ainakin sitä pientä matkaa. Miinuksena se, että satula saattaa keulia jos ajaa kuoppaan. Sen kyllä saa väännettyä takasin... Jalkajarruun pitää vielä vähän totutella, sellasta kun ei oo mun pyörässä ollu sitten lapsuuden. Ilman vaihteitakin pärjää yllättävän hyvin. Tällä pyörällä ei kyllä kärryä vedetä, mutta yhdessä päästään liikkeelle. Satulakin on ainakin sata kertaa mukavampi kun Mr. solun pyörässä. Nyt on vähän harkinnassa sähköpyörä ja isompi peräkärry. En kyllä tiedä paljonko sellasille tulis lopulta käyttöä ja hintaa yhdistelmällä on vähintään pitkälti toista tonnia. Toi nykyinen lainakärry on oikeastaan pikkusolulle jo liian pieni.

Tänään oli viiminen päivä meidän tilkkunäyttelyssä. Mä olin paikalla koko päivän ja mukana purkamassa näyttelyä. Otin oman ompelustudioni mukaan, kun ajattelin, että saan ommella sitä lahjapeittoa eteenpäin. Muutama katsoja kävi ja esittelin omia töitäni ja tikkauksia, mutta muuten sainkin reilu 3 h aktiivista ompeluaikaa. Nyt sekin projekti näyttää taas vähän valosammalta. Akaassa näyttelyn aikana kävi reilu 200 katsojaa ja Forssassa reilu 300. Sen lisäksi arvioitiin, että noin 10 % ei kirjota nimeänsä vieraskirjaan. Katsojia oli siis noin 200 ja 300 enemmän kun odotin. Jee. Mansikkakakun lomassa viikkasimme työt pois. Oma pino ei jotenkin näyttänyt yhtään näin isolta silloin viedessä... Pikkusolu oli kyllä ainakin ihan innoissaan kun sai omat peittonsa takasin.


perjantai 17. heinäkuuta 2015

Itsetehty taustakangas tilkkupeittoon - DIY quilt backing fabric

No en mä sentään sitä kangasta ite kutonu, mutta lakanaa tuunattiin kyllä ihan koko perheen voimin. Painettiin varpaita kankaalle. Tästä tulee taustakangas, tai ainakin sen osa, serkkutytön lahjapeittoon. Halusin tehdä jotain spesiaalia ja meidän kaikkien varpaat on nyt peitossa mukana tällä tavoin. Taustalla näkyy mainokset, jotka levitin lattian suojaksi. Pikkukakkonen oli ihan innolla mukana, jopa molemmin jaloin, mutta pikkusolulta painettiin pari varvasriviä vähän väkisin. En halunnu jättää painamattakaan...

Well, I didn't make the fabric myself, but we did some decorating as a family. My next quilt is going to be my niece's 1st b-day present and I wanted to make  something extra special. So... we painted our toes and stepped all over a white sheet. Now we are all included in the quilt. You can see all the ads that I spread to protect the floor through the fabric...


Tilkkupinta itsessään ei nyt etene ollenkaan suunnitelmien mukaan. Blokit ei sovi yhteen joten täytyy tehdä jotain leikkaa liimaa kikkaa korjaukseksi... Sen siitä saa kun on laiska laskemaan (tai kun ei näköjään vaan osaa). Tai kun ei tee riittävän reiluja blokkeja. Siitäkin huolimatta tykkään tästä tuotoksesta. Siinä on suurempi merkitys mukana ja se näyttää varmasti hyvältä tikattuna.

The quilt top itself is not going quite how I planned. The blocks don't fit together so I have to do some cut-and-paste - or rip and re-sew - action on them soon. That's what you get for not calculating stuff correctly. Nevertheless, I really like how this family affair turned out tonight. It has a deeper meaning than just fabric and I'm sure it will look SO good once quilted.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Uudet tilat - uutta kangasta

Nyt kun mulla on uus hieno ompeluhuonenurkkaus niin täytyyhän sitä täydentää kankailla. Eurokankaassa tuli käytyä... Ei siinä meitä lähimmässä, vaan vähän kauempana.

Palalaarista löyty aika iso pala hello kittyä. Mä nyt en niin kauheesti siitä välittäis, mutta onhan se söpö ja pikkusolu kyllä tykkää. Se jo näki ton kankaan ja osotteli siihen malliin, että omaks pitäs saada. Sitä on puoltoista metriä. Ajattelin jotain tyynyliinoja siitä värkätä. Ehkä osa menee tilkkuihinkin. Keltanen oli alessa 5 e/m ja ostin sitä puoli metriä. Siitä taitaa tulla seuraavan peiton kantti. Ehkä.

Pikkupalat on kaikki palalaarista. Värikkäät neliöt on Robert Kaufmannia, siilit oli vaan pakko ottaa mukaan koska siilit, samoin kun noi mustavalkoset kun sellasia kerrankin oli. Alla oleva piirroskangas on samaa mitä pikkukakkosen peiton takana. Se rulla on ollu aika kauan jo 5 e/m alessa ja oon ostanu siitä aikasemmin pari kuvaraportin korkusta palaa. Se on just kiva taustakangas. Tällä kertaa sain sitä 160 cm vajaalla neljällä eurolla. Aika kiva. Ja eiku ompeleen.


Mulla on nyt myös uus tietokone. Vanha, mutta mulle uus siis. Tässä on kauhean herkkä hiplaushiiri ja kursori hyppii kirjottaessa välillä minne sattuu. Koitan editoida siitä johtuvat kirjotusvirheet, mutta pahoittelen jos en niitä huomaa. Siksi jostakin sanasta saattaa puuttua osa tai jossain sanassa on ylimääräsiä tavuja. Mä kun en aina löydä mihin se kursori hyppää, varsinkin kun se ei aina pysy tekstikentässä...

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Huusholli uuteen järjestykseen

Nyt iski joku mielenhäiriö ja me näköjään päätettiin vaihtaa hyvin nukutut yö- ja päiväunet levottomuuteen ja lasten yökukkumiseen. Pistettiin muksut samaan huoneeseen. Olo on tällä hetkellä jotenkin sellanen, että tässä jotain katastrofia katsellaan sivusta... Ehkä sit ens viikonloppuna vaihdetaan kaikki takasin.

Kyseisestä mielenhäiriöstä johtuen minä sain kuitenkin kolmessa eri huoneessa lojuneet käsityökamani yhteen kasaan. Eli; mulla on nyt oma käsityönurkkaus. Studio, niin kun ison maailman malliin sanotaan. Kattokaas vaan. Ja jos ens viikonloppuna painetaan sitä undo nappulaa niin tulipahan ainakin vähän siivottua...

Tässä vaiheessa vasta huomasin ottaa kameran mukaan touhuun. Sängyt on jo siirretty samaan huoneeseen. Paljon muuta kun leluja ei pitäny siirtää pois alta.


Tämä on se huone, josta toinen sänky lähti. Alkaa olla jo tavaraa.


Tässä taas aikaisempi ompelunurkkaukseni. Kaikki siistissä järjestyksessä. Leikkuumatto oli sängyn alla ja silitysasema myös makkarissa.


Kaikenlaista paljastuu kun kamaa pyörittää. Grrrr. Tästä on kyllä sanottu. Ja huudettu, mutta kun ei näytä menevän perille. Grrr.


Niin ja sitä tavaraahan on. Vielä mahtuu.


Ja toisellekin puolelle huonetta mahtuu.


Kuten huomaatte, pöytä on jo saapunut paikalleen. (kuvan oikea reuna)


Sain raivattua tavaroita ja koneet on jo paikallaan. Leikkuupaikan tein kahden laatikoston päälle. Valkonen iso laatikko on äitiyspakkaus ja sielä on piilossa leluja. Saa nähdä onnistuuko leikkaaminen tämän päällä vai antaako kansi sittenkin vähän liikaa joustoa.


Kangasvarasto paikallaan. 


Jämäpalat päätyi laatikkoon.


Viritin kahden hyllyn väliin pikkusolun muinaisen kapalon (=pala flanellikangasta). Se on valkoinen mutta siinä on pilkkuja. En anna sen häiritä koska nyt mulla on suunnitteluseinä! Seinällä tulossa kovaa vauhtia pikkuhiljaa seuraava peitto, jonka pitäis olla valmiina kuukauden päästä. Jaiks.


Ihan kaikelle ei vielä ole paikkaa löytynyt...


Mun ompeluvaltakunta on noin 5-6 neliöö. Laatikostoilla jaetun huoneen toisesta puolesta tuli lasten leikkiosasto. Ajattelin toiveikkaana, että voin ommella ja lapset leikkii nätitsti tossa silmien alla... Katotaan nyt kauanko tätä nautintoa sit kestää.


maanantai 6. heinäkuuta 2015

Näppärästi neliöistä, osa 5

Palataanpas hetkeksi taas neliöiden ihmeelliseen maailmaan. Paidoista peitoiksi projekti on lähtenyt lapasesta jo ajat sitten. Viimeisin lahjoitus oli valmiiksi leikellyt, yksiväriset neliöt. Niistä ensimmäiset on nyt ommeltu peittopinnaksi.

Näistä neliöistä syntyi näppärästi tälläinen liukuväriefekti vaaleilla nauhoilla ryhditettynä. En nyt kyllä ole ihan varma olisko keskimmäisten värien pitäny olla toisin päin, mutta tässä ne nyt ainakin on näin. Ruusulakana sopii mainiosti nauhoihin. Vaikeaa tässä oli rivien kohdistaminen, kun ompelin pitkiä nauhoja. Voi olla, että ens kerralla teen pätkistä blokkeja ja yhdistän vähän eri tavalla. Ihan hyvä tästä kuitenkin tuli ja luotan siihen, että tikkaus häivyttää loput epätaisaisuudet.


Seuraava isompi peitto (joka on lasten serkkutytön lahja) on jo aloitettu, jipii. Taas kerran vaan tuli todistettua, että ameeban keskittymiskyvyllä varustettuna mun on ihan turha laskea yhtään mitään. Laskin kaikenlaista ja sitten kuitenkin piirsin hätäpäissäni päin mäntyä. Nyt pitää sitten soveltaa... Kannattais vaan soveltaa alusta asti niin säästyis sekin vaiva ompeluun. Ehkä tänään jaksais sitäkin peittoa vähän vielä edistää.

torstai 2. heinäkuuta 2015

Ostoksia

Kun ei kerran mitään tee, niin voi esitellä täällä ostoksia. Ja koska palkkaakin tulee useammalta viikolta, niin tuhlaillakin voi. Sama kun veronpalautukset... Ehtii sen summan pistää sileeks jo moneen kertaan ennen kun se varsinaisesti tilille kilahtaa. Pyörähdin tänään piiiitkästä aikaa Eurokankaassa. Onhan mulla tehtävälistalla se lasten serkun lahjapeitto... Siihen ei varmaan kotoa löydy kankaita...

Löytyi aika hyvin tavaraa tällä kertaa. Sinertävää...


...kellertävää ja oranssia...


...punertavaa ja yks valkopohjainen. 


Joskohan näistä sitte... Hahmotelma on jo piirretty, nyt pitää vähän laskeskella. Näyttää myös siltä, että tämä saattaa mennä paper piecing hommiksi, mutta katsotaan. Reilukerho onkin sitten varannut koko viikon illat ja myös koko hela viikonlopun omiin harrastuksiinsa, joten meikäläisen harrastaminen taitaa taas jäädä vähän vähemmälle. Toivottavasti muilla paremmin. Aurinkoista loppuviikkoa. Mä oon onneks helteeltä suojassa hallissa.