Ääniä

On tässä viimeaikoina tullu mietittyä ääniä. Omassa päässäkin kuuluu ääni, mutta onneks se on toistaseks ollu ihan oma. Pikkukakkonen on nyt herkistyny äänille. Se huomaa heti kun jääkaappi hörähtää käyntiin, tai kun joku pesukone on päällä. Itse havahduin viime lauantaina huomaamaan yhden ehkä maailman siisteimmistä äänistä. Se, kun puu kaatuu. Sillai vähän rasahtaa kun lähtee, huitoo mennessänsä parin muun puun oksiston ja sitten mätkähtää maahan ja lopuks suhahtaa latva. Nää ei siis kaikki oo erillisiä ääniä, vaan saumattomasti yhdessä. Se on niin pieni hetki, mutta niin hieno ääni. Heräsin maanantaina töissä taas myös lievään maalaistollouteen. Hehkutin työkaverille tota puun mätkähdystä ja se vaan totes, että aijaa, en oo koskaan kuullu. --- Hiljaseks veti. Mä oon kuullu vähän väliä. Mutta ei kai ne kaupungissa, tai edes välttämättä taajamassa asuvat ole.

Toinen hieno ääni, jonka myös huomasin tällä viikolla on itseasiassa äänettömyys. Se hetki aamulla tehtaassa, kun koneet ei ole vielä päällä. Oon ruvennu meneen töihin koko ajan aikasemmin ja nyt, vaikka toimistohommissa periaatteessa oonkin, meen aamulla fiilisteleen tyhjää tehdasta. Sielä saa rauhassa askaroida jotain pientä ja kuunnella, kun ei kuulu mitään koneiden ääniä. Päivällä meteli onkin sitten melkein kuulosuojaimia vaativaa.

Ja joo, onhan se lapsen naurukin ihan kivaa. Meillä vaan näyttää olevan tarjolla yleensä hepulinaurua, joka harvemmin johtaa mihinkään hyvään. Mikä on sun lempiäänes?

Koska postaus ilman kuvaa on vähän tyhmä, niin tässä täytekuvana tikkauksen edistymistä. Käsityöaika lasketaan tän viikon osalta minuuteissa, mutta parempi sekin kun ei mitään.