sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Mut mä söin vaan yhden piparin...

Tänään tehtiin ekat piparit. Mä söin vaan yhden.


Veitsi kuvassa mittakaavan vuoksi. Pentikin piparimuotti...

Tikkausmotivaatio katosi. Keskityn siis syömiseen. Hyvää viikon alkua kaikille!

perjantai 21. marraskuuta 2014

Täällä taas!

No huh. Viikko jo edellisestä postauksesta. On kyllä ollu pitkä viikko. Mr. solu lähti maanantaina työmatkalle ja tuli torstaina takasin. Minä siis olin muksujen kanssa kotona. Ei paljon ollu aikaa tai energiaa tehdä mitään ylimäärästä. Torstaina illalla sentään pääsin viidakkomenoa vihdoin pakoon tilkkukiltaan. Vietettiin erään osallistujan 75 tai 80 vuotissynttäreitä. Muistaakseni joku kerto mulle, että ne on 80 v synttärit, joka siis tuli täyteen jo 2 vuotta sitten, mutta ennen ei ehditty juhlia. Joku kuitenkin epäili, että vasta 75 v... Mutta joka tapauksessa kakut oli hyviä ja söin niitä liikaa.

Se mitä ehdin vähän viikolla tehdä, oli tätä:


Pikkusolun peiton tikkausta. Harjottelin vähän höyhenkuvioo. Keskustan tikkaus on vielä kesken. Pahasti. Toi kuvan väri on todella vinkeä. Kangas on oikeasti vaalean violettia. Otan parempia kuvia toivottavasti paremmassa valossa sitten kun saan peiton valmiiksi ja irti koneesta. Päätin tässä jossain vaiheessa, että annankin nämä lapsille joulun sijaan synttärilahjoina. On jotenkin merkityksellisempää niin... Joululahjat on siis vielä keksimättä.

Tänään pääsin hetkeksi tuulettumaan kaverin luokse. Sain mukaani palan melko veikeetä kangasta. Olin juuri matkalla pyöritelly päässäni jotain ton suuntasta väriyhdistelmää ja tässä se olikin kaikki samassa! Projekti tälle on siis jo tiedossa, mutta hetkeen sitä ei varmaan ehdi toteuttaa... Tää on vähän hämärä kangaspala. Se on pussin muotonen, mutta toinen pää on vissiin leikattu auki. On siis saattanu olla joku istuimen verhoilu tms. 


Koska olen pihi tilkkuaja niin nyt pitäis mennä puutöihin. Saa nähdä koska sinne ehdin. Kunhan ehdin niin raportoin varmasti tuotoksistani taas täällä. Luvassa on jotain aika huikeaa aivosolun tuotosta jälleen kerran! Ja tuskin taas ihan loppuun asti mietittyä...

perjantai 14. marraskuuta 2014

Kässämessuilla

Kävin tänään kässämessuilla. Niin kävi moni muukin. Ajattelin ensin, että tokihan ne perjantaina jo aukeavat ysiltä aamulla. Onneks tarkistin. Vähän ennen kymppiä olin Pirkkahallin huudeilla, ja niin oli moni muukin. Aivan sairaasti porukkaa. Onneks olin ostanu lipun etukäteen (sain vielä kympillä), koska jonossa meni kaverilla 15 min. Minä sain kävellä suoraa jonon ohi.

Oli taas kiva käydä kattelemassa ja hakemassa inspiraatiota. Kävin muutamassa paikassa kattomassa kankaita ja ompelulankoja, mutta kankaissa varsinkin iski runsaudenpula. Jotenkin vaan ihan jäädyin, ja ostin vaan yhden kangaspalan Kankaisen osastolta. Olishan sielä niitä kankaita ollu vaikka kuinka ja paljon. Sekä puuvillaa, että trikoota. Ruuhkassa en edes jaksanut vanuja katsella. Haen sitten poppanavakasta taas hobbsia ihan paikan päältä... Kaikenlaista neulaakin oli tarjolla, ja tulihan siinä sivistystäkin taas sivussa. Niitäkään en ostanu sieltä, mutta nyt tiedän mitä hakea sitten taas seuraavaksi. Langatkin jäi ostamatta, kun tarjouslaareissa ei ollu valkosia... En ollu valmiiks miettiny, että käviskö joku muu väri, enkä alkanu sieläkään arpoa. Tilaan sit jostain kun hermo menee...

Sammallampaalla oli ihan tosi ihania huovutettuja pupuja (niiden tuttujen pullokuulereiden lisäksi), mutta en raaskinut sellaistakaan ostaa. En oikein keksinyt sille käyttöä. Harmi, jos se olis ollu painavampi niin se olis ollu vallan ihana ovistoppari ja olisin sen mukaani poiminut.

Tuli sieltä nyt jotain sentään ostettua. Pala kangasta, kristallienkeli (niin kuin aina ennekin) keittiön verhoon roikkumaan, tarroja (opetetaan pikkusolua pukemaan itse niin niitä kuluu), huopapyörylöitä sydänrei'illä (50 senttiä kappale, menee varmaan kattilan alusiksi) ja huopaisia sydämiä askarteluun. Kuvaushetkellä tarkasti aseteltuja tarroja käytiin juuri pöllimässä paikalta.



Ostin myös lapsille kivan puisen dominopelin. Se meni heti kotona takavarikkoon, kun palasia käytettiin heittotähtinä...

Pfaffin osastolla bongasin tämän. Pakkohan sitä oli vähän käskeä. Aika kiva peli. Ihan hyvin meni vaikka oli lenkkari jalassa... En hoksannut sielä kysyä, että vuokraisko ne sitä. Viis tonnia pelkästä tikkaukseen sopivasta koneesta on ehkä vähän ylilyönti tässä vaiheessa. Varsinkin kun edelleen pitää liikuttaa itse työtä eikä konetta.

Novitan osastolla oli taas megaruuhka ja huonot tarjoukset. Raitalangat oli suunnilleen samaa hintaa kun marketissa alepäivinä (eli nyt). Jonot oli monta kymmentä metriä joten en edes vaivautunut. Muuten jäi oikeastaan lankajutut kokonaan kattomatta. En oo kauheesti nyt neulonut ja lankaa saan sitten kaupastakin. 

Kaverin kanssa haahuillessa meni taas kevyesti monta tuntia. Kolme hallia messuja on kyllä aika paljon. Kivahan sielä on käydä kattomassa, mutta aika lailla samaa kamaa joka vuosi. Suosittelen lämpimästi ennakkolippua! En tiedä muutenkaan niistä messutarjouksista, että kuinka "tarjouksia" ne oikeasti on. Toki sinne sais monta sataa euroa helposti hukattua, mutta tila kotona asettaa joitakin rajoitteita. Onneksi. Jos tietää mitä aikoo hetikohta käyttää niin säästäähän siinä postikuluja tai etsimisaikaa jos ostaa kaiken messuilta. Ehkä tänään vielä tuota omaa pfaffia käskemään...

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Kangaskuosit

Tässä tällä viikolla tuli postin mainoslehti. Siitä bongasin postin kivat laatikot Finlaysonin kuosilla. Katselin niitä jo silloin, kun hain oman pakettini viimeksi postista. Silloin jo kurkkasin, että kuosi on Finlaysonin. Kuosin nimi on Melba.

Tässä on kuva siitä postin lehdestä.

4679_MELBA_VALKO-PUNAINEN-02_ISO_64 X 153 CM.TIF

Tässä kuva Finlaysonin sivuilta. Tuossa postin laatikossa kuosi on oranssimpi, mikä on enemmän meikäläisen makuun.

MAJKEN Kangas IKEA Saatavana eri kuoseja.
Tässä kuvassa on oranssimpaan makuun Ikean Majken. Saattaa olla vähän halvempaakin... 

Mun tekis kauheesti mieli tehdä essuja. Tästä kankaasta tulis aika hienoja... Mihinkähän niitä tekis? Joulu on tietty joka vuosi...

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Vaaleanviolettia lehdykkää

Huh. Mulla ei yleensä tuppaa jäämään neulontaprojektit kesken (varsinkaan sukkien kohdalla), mutta tämä pari kyllä otti aikansa. Vihdoinkin sain puserrettua valmiiksi vaaleanvioletit lehdykkäsukat. En edes muista koska nämä alotin, varmaan joskus viimevuonna. Tämä malli lähti tulemaan selkäytimestä vasta toisen sukan kantapään jälkeen. Ehkä sen takia en niin kovasti tykännyt tätä neuloa. Liikaa ajateltavaa. Malli on alunperin jostain blogista, mutta en ole kirjoittanut ylös, että mistä.


Päätellä nämä vielä pitää, mutta saattavat kyllä päätyä sen jälkeen joulupakettiin.


Mulla on päässä pyörinyt viimepäivinä virkattava pöllö. Jotain hartiahuivin tapasta systeemiä... En ole sellaista missään nähnyt, se pälkähti päähäni kun näin pääkallohuivin. Pakko oli sukkien jälkeen ottaa koukku kauniiseen käteen ja "oksentaa" pöllö päästä ulos. Tämä oli siis ihan lonkalta vedetty ja tällänen siitä tuli. Aika paljon olis vielä paranneltavaa... voi olla, että jää tähän. Oikeasti se pitäisi virkata ylhäältä alaspäin, että noi vartalon virkatut nypyt olis oikeeseen suuntaan. Reunoja olis pitäny virkata vielä ulospäin, koska tulivat silmien kohdalla jo kiinni pöllöön. Silmät pitäis virkata eri tavalla pyöreiksi. Varpaatkaan ei erotu vartalosta... Toivottavasti ei pyöri päässä enää. 


Pikkusolun runopeiton runo on myös tikattu. Niitä iin pisteitä ja ään ja teen viivoja vaan on päättelemättä vielä runsain mitoin. Ja tietty se loppuosa on täytetikkaamatta vielä. Mutta nyt näyttää jo ihan hyvältä joulupakettia ajatellen. Ehkä ei tule kova kiire sen kanssa...

torstai 6. marraskuuta 2014

Ulkona sataa LUNTA!

Saattaa olla, että oon vähän innoissani LUMESTA! Voi vitsit! Niin siistiä. Pikkusolukin oli ihan ihmeissään taas, että mitä taivaalta sataa. Annoin sille käteen yhden lumipallon ja seuraavan kerran kun vilkasin niin se oli syönyt siitä jo yhden kolmasosan... Halpaa jäätelöö. Toivottavasti tuo lumi pysyy. Se on niin mahtavaa kun ulkona on vähän valosampaa, siistimpää ja hiljasempaa. Kaakaoo ja takkatulta. Nam. Pitää varmaan huomenna lämmittää vielä sauna. Talvi tulee, jee!

Eilen tuli melkein joulukin. Sain paketin lukijalta. Lea P halusi osallistua peittoprojektiin lahjoittamalla (pääosin) lapsiaiheisia kankaita. Koska miesten kauluspaidat ja niiden yhdistelmät ei ole kovin lapsellisia niin toivotin paketin tervetulleeksi meille. Juuri kun aloin ajatella, että olen saanut tehtyä loven kangaskasaan niin tuli uusi laatikollinen!

On hellokittyä, kukkasia, kissoja ja nalleja.


Monta isoa palaa, jotka sopii hyvin taustakankaiks. Tolle "vankinalle"kankaalle on jo muhimassa ajatus.


Kissakankaassa on myös hiiriä. Se on pussilakana, joten siitä riittää mooooneen peittoon.


Eilen ja tänään ahkeroin taas valmiiksi pari peittoa. Tämä hmmm versio (valmis numero 4) sai reunaansa siniset kantit.


Tässä takaa.


Näistä sävyistä tulee ihan meri mieleen (valmis numero 3).


Kanttina ruutupaitaa (en kyllä voi suositella flanellia ainakaan noin kapeaksi kantiksi) ja takana lahjalaatikosta löytynyttä meriaiheista kangasta. Piti heti tehdä tää valmiiks kun sopi niin hyvin aiheeseen. Toi peitto ei oikeesti ole noin kiero (pikkusen se on wonky), mutta jotenkin onnistuin kuvaamaan sen näyttämään yhdestä reunasta ihan vinolta.


Tässä vielä lähempää. (Sivuhuomautuksena; vein pikkusolun toista kertaa jo sängystä pissalle. Ihmettelin, että missäs vaiheessa se nyt on noin paljon illalla juonut... niin se lumipallo...)


Tällä kertaa ompelin molemmat kantit niin kuin kanttaminen on mulle joskus opetettu (tai joskus olen oppinut). Eli niin kun Tilkunviilaaja kommentoi edelliseen postiin. Nauha kiinni nurjalle ja tikkaus siististi oikealta. Se edellinen tikkaustapa tuli kokeiluun ameriikan blogeista. Mietin pitkään, että miksi siellä tehdään niin. Keksin kaksi vastausta. 1) Edellisen postauksen tyylillä tikkaus ei tule oikealla puolella kantin päälle. Se näyttää ehkä enemmän käsin tehdyltä. 2) Lukemani blogistit ovat usein long arm koneen omistajia, joten peiton ollessa rullissa kantin kiinnitys tapahtuu väkisinkin oikealle puolelle. 

Tikkaus näkyvästi oikealle on ehdottomasti ainakin omalla kohdalla varmempi ja nopeampi tapa. Osaanpahan nyt toisenkin... Kulmien kanssa takkuileville bongasin tänään taas oivan vinkin. Ainakin tänään toimi. Toki kangaskin oli mukavan ohutta niin ei tarvinnu painia kulmien kanssa pahasti muutenkaan. 

Peiton päällisiä ja tikattuja peittoja ilman reunoja on valmiina tällä hetkellä vielä 4. Nyt taitaa olla kuitenkin pakko heittää omat peitot välillä neulan alle, koska tämä aika kohti joulua alkaa uhkaavasti huveta. Pikkusolun runopeitto on vielä kokonaan tikkaamatta (enkä oo edes tehnyt kakkua siitä vielä!) ja joulupeitossakin on vielä tekemistä. Nyt palaan kuitenkin ikkunan ääreen kaakaon kanssa. Nauttikaa lumesta! Huomenna lumiukkoja...



tiistai 4. marraskuuta 2014

Lahjoituspeitto numero 2

Sain punnerrettua valmiiksi toisen pikkupeiton. Kokoa tällä on noin 82 x 68 cm. Tikkaus on vapaatikkauksella ajeltua "kännipolkua". En keksiny nyt äkkiä suomeks sille parempaa nimeä... Sikin sokin ajelua, mutta ei minkään aikasemman tikkauksen yli. Oon huvikseni nyt ottanu aikaa näitä tikkauksia paukuttaessa. Tähän meni 1 h 20 min. Yllättävän kauan siihen nähden, että tikatessa aika kyllä häviää. Tuntuu, että on menny vasta 5 min ja onkin hävinny jo taas puoli tuntia elämästä... Oh well, tuleepa harjotusta.

Edestä kuvattuna. Noi ruutupaidan palat on oikeesti aika paljon violetimpia kuin mitä kamera saa toistettua...


Palasista koostettu tausta. Kikkailin jämäpaloja mukaan.


Reuna on itsetehtyä vinokanttia edelleenkin siitä violetista ruutupaidasta. Selkäpalasesta saa hyvin pikkupeittoon riittävästi kanttia. Kokeilin nyt ekaa kertaa ommella tollasta ohuempaa kanttia. Ihan hyvin se sit lopulta peittoon kiinnitty. Mitään en kyllä inhoa niin paljon kun ratkomista, ja tässäkin tuli taas vähän sitäkin tehtyä.

Ompelin kantin kiinni etupuolelta ja käänsin taakse verhonipsuja apuna käyttäen. Tikkasin ojassa etupuolelta takaosan kiinni. En oo ennen onnistunu tätä tekemään niin, että se olis peittoon jääny. Nyt löysin koneen mukana tulleiden paininjalkojen joukosta sopivan apuvälineen. En tiedä miks tätä paininjalkaa sanotaan, mutta mä sanon sitä ojatikkausjalaks.Siinä on tollanen punanen ohjuri (jota voi säätää) ja kun sen laittaa kulkemaan kantin käännettyä reunaa niin neula tikkaa automaattisesti ojassa aivan kantin vieressä.


Näin. Ei paljo näy! Tätäkin piti kuvatessa vähän venyttää esiin. Tuo ohjuri pikkusen painaa reunaa, että tikkaus on todella siisti, mutta kyllä senkin saa hyppäämään ton kantin päälle, joten ihan kauheesti ei kannata yrittää painaa. (Toi alareunan kaari on kuviotikkausta, ei kantin kiinnitystä.)



 Eteenpäin, sano mummo lumessa...