tiistai 4. marraskuuta 2014

Lahjoituspeitto numero 2

Sain punnerrettua valmiiksi toisen pikkupeiton. Kokoa tällä on noin 82 x 68 cm. Tikkaus on vapaatikkauksella ajeltua "kännipolkua". En keksiny nyt äkkiä suomeks sille parempaa nimeä... Sikin sokin ajelua, mutta ei minkään aikasemman tikkauksen yli. Oon huvikseni nyt ottanu aikaa näitä tikkauksia paukuttaessa. Tähän meni 1 h 20 min. Yllättävän kauan siihen nähden, että tikatessa aika kyllä häviää. Tuntuu, että on menny vasta 5 min ja onkin hävinny jo taas puoli tuntia elämästä... Oh well, tuleepa harjotusta.

Edestä kuvattuna. Noi ruutupaidan palat on oikeesti aika paljon violetimpia kuin mitä kamera saa toistettua...


Palasista koostettu tausta. Kikkailin jämäpaloja mukaan.


Reuna on itsetehtyä vinokanttia edelleenkin siitä violetista ruutupaidasta. Selkäpalasesta saa hyvin pikkupeittoon riittävästi kanttia. Kokeilin nyt ekaa kertaa ommella tollasta ohuempaa kanttia. Ihan hyvin se sit lopulta peittoon kiinnitty. Mitään en kyllä inhoa niin paljon kun ratkomista, ja tässäkin tuli taas vähän sitäkin tehtyä.

Ompelin kantin kiinni etupuolelta ja käänsin taakse verhonipsuja apuna käyttäen. Tikkasin ojassa etupuolelta takaosan kiinni. En oo ennen onnistunu tätä tekemään niin, että se olis peittoon jääny. Nyt löysin koneen mukana tulleiden paininjalkojen joukosta sopivan apuvälineen. En tiedä miks tätä paininjalkaa sanotaan, mutta mä sanon sitä ojatikkausjalaks.Siinä on tollanen punanen ohjuri (jota voi säätää) ja kun sen laittaa kulkemaan kantin käännettyä reunaa niin neula tikkaa automaattisesti ojassa aivan kantin vieressä.


Näin. Ei paljo näy! Tätäkin piti kuvatessa vähän venyttää esiin. Tuo ohjuri pikkusen painaa reunaa, että tikkaus on todella siisti, mutta kyllä senkin saa hyppäämään ton kantin päälle, joten ihan kauheesti ei kannata yrittää painaa. (Toi alareunan kaari on kuviotikkausta, ei kantin kiinnitystä.)



 Eteenpäin, sano mummo lumessa...

3 kommenttia:

  1. Onpa hieno apuväline, ei minulla vain ole! Tosi siisti kanttiratkaisu. Silti kerron, miten myös voi tehdä. Kiinnitän itse kantin ensin nurjalle ja ompelen oikealle puolelle kiinnitystikkauksen. Jos tikkaus nurjalla ei menekään täydellisessä kohdassa koko ajan, niin se on vain nurja puoli, ei haittaa. Siksi en näin hienoa viritystä edes tarvitse. Mikä on hyvä, koska minulla ei ole tuollaista paininjalkajuttua.

    VastaaPoista
  2. Kiva peitto ja hieno tikkaus, näitä pieniä pääseekin ihan mukavasti pyörittelemään koneessa. Minullakin on koneen mukana tullut jalka joka on kait joku "ohjuri" oikealta nimeltään, täytyiskin tarkistaa ohjekirjasta miksi sitä ihan oikeasti kutsutaan paitsi että tämä sun nimitys on kyllä hyvin käyttötapansa kertova.

    VastaaPoista
  3. Niin, tuo tapa ommella ensin kiinni oikealle ja sitten kääntää nurjalle, on tarkoitettu käytettäväksi lähinnä silloin, kun kiinnitys tehdään käsin ommellen nurjalle :) Tietysti jos on tarkka ja taitava, ja on vielä tuollainen paininjalka apuna, niin onnistuu se kiinnittäminen koneellakin, oikealta ommellen. Berninalla on kaksikin ohjaimella varustettua jalkaa: nro 5 piilo-ommeljalka ja nro 10 reunaommeljalka

    VastaaPoista