Kesän kulkupelit

Kun mä sain kesätyön niin piti miettiä miten porukka kotona pääsee liikkeelle. Meillä on vaan 1 auto ja tarviin sitä työmatkoihin (joka kestää suuntaansa 13 min, bussilla ja kävellen about 45 min). Veli oli ostaa päräyttäny ydelle mukulalleen pyörään peräkärryn. Saatiin se lainaan mun töiden ajaks kun annettiin vaihdossa meidän pyöränistuin. Kumpikin perhe pääsee liikkeelle. Win win situation.

Tällä nyt on sit päästelty juhannuksesta asti pikkumatkoja. Mäkin oon käyny lasten kans esim. mummolassa. Huono puoli on se, että tää on kiinni Mr. Solun pyörässä, joten satula ja ajoasento on kaikkee muuta kun herkkua. Mutta päästään ilman autoo kuitenkin! Lapset tykkää tosi paljon istua kyydissä, mutta ei nekään ihan hirveän pitkää matkaa jaksa. Mummolaan ajaa sen 15 min ja se on ihan sopiva. 

Nyt alko tuleen ongelmaks, että illalla olis ollu kiva käydä yhdessä pyörällä jossain (sielä mummolassa). Multa pöllittiin pyörä yli 10 vuotta sitten ja sen jälkeen en oo pyörää omistanu. Sattui kuitenkin niin, että Mr. solun veli halus päästä eroon baaripyörästään. Oli sille liian pieni. Mulle just sopiva. Ja vielä ilmanen. Tadaa, tässä on mun uusvanha rutkupyärä. Ja mun sporttikypärä ei todellakaan sovi tän kans, mut kun kypärä pitää olla niin menköön toistaseks.

Ulkonäöstään huolimatta tällä on tosi hyvä ajaa. Ainakin sitä pientä matkaa. Miinuksena se, että satula saattaa keulia jos ajaa kuoppaan. Sen kyllä saa väännettyä takasin... Jalkajarruun pitää vielä vähän totutella, sellasta kun ei oo mun pyörässä ollu sitten lapsuuden. Ilman vaihteitakin pärjää yllättävän hyvin. Tällä pyörällä ei kyllä kärryä vedetä, mutta yhdessä päästään liikkeelle. Satulakin on ainakin sata kertaa mukavampi kun Mr. solun pyörässä. Nyt on vähän harkinnassa sähköpyörä ja isompi peräkärry. En kyllä tiedä paljonko sellasille tulis lopulta käyttöä ja hintaa yhdistelmällä on vähintään pitkälti toista tonnia. Toi nykyinen lainakärry on oikeastaan pikkusolulle jo liian pieni.

Tänään oli viiminen päivä meidän tilkkunäyttelyssä. Mä olin paikalla koko päivän ja mukana purkamassa näyttelyä. Otin oman ompelustudioni mukaan, kun ajattelin, että saan ommella sitä lahjapeittoa eteenpäin. Muutama katsoja kävi ja esittelin omia töitäni ja tikkauksia, mutta muuten sainkin reilu 3 h aktiivista ompeluaikaa. Nyt sekin projekti näyttää taas vähän valosammalta. Akaassa näyttelyn aikana kävi reilu 200 katsojaa ja Forssassa reilu 300. Sen lisäksi arvioitiin, että noin 10 % ei kirjota nimeänsä vieraskirjaan. Katsojia oli siis noin 200 ja 300 enemmän kun odotin. Jee. Mansikkakakun lomassa viikkasimme työt pois. Oma pino ei jotenkin näyttänyt yhtään näin isolta silloin viedessä... Pikkusolu oli kyllä ainakin ihan innoissaan kun sai omat peittonsa takasin.