Uusia alkuja

Ensinnäkin: kiitos kaikille kommenteista! Tässä on nyt muutama viikko vedetty henkeä, kun on ollut ohjelmaa yli omien tarpeiden. Uskoni poliisiin on myös palautunut. Osa meiltä pöllityistä kamoista saadaan takaisin. Tietysti paljon jää palautumattakin, mutta elättelen toiveita, että ainakin yksi henkisesti tärkeimmistä tavaroista palautuu. Tekijöitä ei kaiketi ole saatu kiinni, mutta jokunen paketti matkalla Latviaan saatiin talteen.

Pikkusolun kanssa oltiin taas vuosittaisella sairaalajaksolla. Uutiset eivät olleet hyviä ja tässä on nyt makusteltu hetki uutta diagnoosia. Toiveet normaaliudesta on nyt hylätty ja nyt sitten keskitytään kaiketi vaan olemaan. Ei taas ihan helpoimmasta päästä tämäkään viikko...

Lisää liikkuvia osia tähän showhun tuo se, että allekirjoitin tänään täyspäiväisen työsopimuksen. Työ alkaa ensi maanantaina. Että vähänkö tiukille taas meni tämäkin. Pikkukakkonen alottaa myös maanantaina päikyn. Ei päässyt isosiskon kanssa samaan ryhmään, mutta viereiseen kuitenkin. Ehkä ihan hyväkin, että ovat edelleen päivät erossa toisistaan. Riittää sitten kotiin tapeltavaa...

Edellämainitusta pyörityksestä johtuen en ole pariin viikkoon tehnyt mitään käsitöitä. Kun muksut on saatu sänkyyn ja hiljenemään niin oon vaan kaatunu sänkyyn koomaamaan. Seuraavat pari viikkoa varmaan taas menee uuteen totutellessa... Mutta eiköhän se arki taas siitä uomansa löydä. Mukava päästä välillä taas töihin käyttämään tätä rappeutunutta aivosolua. Vaikka tähän asti osa-aikainenkin työ on ihan mukavasti kohottanut itseluottamusta oman ammatillisen osaamisen suhteen. Ehkä mä tässä vielä innostun sen ompelukoneenkin polkasemaan käyntiin. Yhdet villasukat on päättelemättä, joten niillä ehkä palaan sitten käsityöbloggailuun. Toivottavasti pian. Tauko tuli tarpeeseen, mutta eiköhän tämä tästä taas. Hyvää loppuviikkoa!