Meillä kävi varkaita kotona. Vähän nyt niinsanotusti **tuttaa. Koko viikko on menny ihan ketuillensa. Kokoajan tulee mieleen, että onkohan se ja se tavara paikalla. Ja olikohan mulla oikeesti sellanen vai kuvittelenko vaan. Saivat ihan tarpeeksi, mm lasten säästöpossut joissa oli isovanhempien antamat synttärirahat jne. Kaikki mun korut vihkisormuksia lukuunottamatta. Ei tarvii miettiä mitä laittas päälleen. Yks harmittaa eritoten, en tiedä saako muuta kun teettämällä ja sehän ei varmasti halpaa ole. Kävelin taas viime kesänä tikkaiden alta. Kai se on tätä sitte taas seuraavat 7 vuotta... Mää haluan muuttaa. Takaovi ehti olla 2 kk paikallaan ja nyt se on ihan päreinä. Kiitos vaan kovasti. Ehkä ens kerralla jotain kivempaa.
Voi että! Olen tosi pahoillani puolestasi. Kyllä on matalamielinen ilkimys, että vie säästöpossut.
VastaaPoistaSitä aina ajattelee, ettei tuollaista voi oikeasti tapahtua, mutta tapahtuu kuitenkin. Todella iso harmi pitkäksi aikaa.
VastaaPoistaSurullista. Olen pahoillani puolestasi. Meillä on kerran käynyt voroja mökillä ja se tunne siitä, että omalla reviirillä on heilunut joitan vieraita sotkenassa ja tutkimassa minun tavaroita on todella sietämätön. Toivottavasti pääset tuosta yli ja saat vakuutuksesta takaisin ainakin kaiken sen, mitä rahalla pystyy korvaamaan.
VastaaPoistaJoo, sitä kyllä aina ajattelee, ettei mulle voi sattua. Mutta tässä nyt nähtiin , että voi. Olen pahoillani. Olen muuten eka kertaa sun blogissa ja liityin lukijaksikin. Ois kiva jos jaksaisit tulla vasta vierailulle Aurinkokujalle.
VastaaPoistaNo huh-huh, tätä ei kyllä toivo kenellekään sattuvan. Toivottavasti vorot jäävät kiinni ja joutuvat vastuuseen tekemisistään. Kaikki hävinnyt vaan nyt kirjattava vakuutusyhtiölle vaikka ei se muistoja ja tunteita korvaakaan.
VastaaPoistaAi ne kävi teillä!! Voihan nyt persus... Jokohan ite ottais projektin ja kuvais kaikki korunsa, vastaavan episodin varalta. Olis sitten vakuutuksia ajatellen vähän iisimpi projekti.
VastaaPoista