Jäätä ja aurinkoa

Kävin tänään iltapäivällä vielä kuvaamassa ulkona omenankarojani. Kappas kun sattukin, että omenapuussa... Pikkasen on rapsakkaa keliä ulkona. Ei viitti ihan hirveen montaa kuvaa ottaa ilman hanskoja.

Uhrasin kyllä toppavarustellun ahterinikin tälle taidekuvalle... Tästä näkee, että pari parasta kangasta on kasattu osista, että sain niistä vielä riittävän ison palan.

Piha on koristeltu jäälyhdyin ja tilkkupinnan arvokkaimpiin kankaisiin kuuluu isäni äidin käsin kirjomasta tyynyliinasta leikatut palat, jotka näyttävät vähän auringoilta. Tyynyliina oli jo kulunut puhki, mutta otin talteen sen minkä pystyin. Näiden palojen takana on liimakangasta, koska kangas oli melko haperoa.

Pikkuisen joutui joitakin palasia sovittelemaan saumoista yhteen, mutta suurin osa meni tällä tarkkuudella. Auttaa aika paljon, että palojen reunat venyy...

Tilkkupinta on noin kokoa 140x120. Edelleen mietin, josko pitäisi laittaa reunat. Käytännössä se tarkottaisi valkoisia puolikkaita omenankaroja joka puolelle. Sitten olisi suorat reunat kantattavaksikin. Kyllä ton kokosenkin peiton jo sohvalla jalkojen päälle vetää takkatulen ääressä, ja vaikka torkutkin ottaa... Tikkaussuunnitelmaa kyseltiin jo edellisen postauksen kommenteissa (kiitos kaikille kivoista kommenteista!). Tällä hetkellä suunnitelma on tikata saumoista ja täydentää karat ympyröiksi. Eli kokonaiskuvioksi tulisi sellainen pullonpohjakuvio tai orange peel vai mikä sen nimi nyt oliskaan. Tämä on aika perinteisen oloinen työ, joten tässä vaiheessa ainakaan suunnitelmana ei ole lähteä kovasti revittelemään. Suunnitelma voi toki muuttua jos keksin jonkun kivan mallin. Jonkunlaista tuplausta tai kaiutusta pitää kyllä ehkä harkita, mutta voi olla, että sen näkee vasta sitten kun perusviivat on tikattuna. Pidätän oikeuden muutoksiin!