Peilikäs

Hahaa! Hetki sitä kuuluisaa omaa aikaa ja heti iskee käsityöpakkomielle. Ilmeisesti käsityökin voi olla addiktio. (Eikös addiktion määritelmä ole jotain siihen suuntaan, että koko ajan mielessä ja häiritsee normaalia elämää?) Mulle tulee usein mieleen, että olis kiva tehdä jotain, ja sitten se nalkuttaa päässä sen aikaa että sen tekee. Käsitöiden suhteen siis, ei suinkaan esim. kokkauksen tai siivouksen...

Siitä on kaaaauan kun viimeksi kudoin kangaspuilla mattoa. Tai no, ehkä pari kolme vuotta. Nyt näin yhdessä mainoslehdessä kivan maton ja siitäpä juolahti mieleeni, että josko itse tekisi saman tyylisen. Ei muuta kun kangaspuiden kimppuun kun mies oli kotona isompien lasten kanssa ja pienin mukana päikkäreitä nukkumassa. Ensin piti raivata puut esiin ja sen jälkeen katkaista loimi (15 cm jotain hämärää aloitusta oli puissa), vetää irti pirrasta ja niisistä ja vihdoin niisiä ja pistellä pirtaan uudestaan. Koska sen saman kutominen kuin viimeksi olis ollu ihan liian yksinkertasta.

Meillä on eteisessä ruudullinen matto, joten halusin tehdä tällä kertaa peilikästä. En ole ennen tehnyt, mutta mitäs siitä. Tämän kuvan perusteella (tästä kyseiseen blogiin) ja pienellä googletuksella muokkasin itselleni sopivan mallin. Ja eikun hommiin. Piirsin niisimisen vielä väärinkin, mutta onneksi tajusin tehdessäni, että ihan ei näytä paperilla siltä kuin pitäisi. Niisinnässä ja pirtaan pistelyssä meni pari päivää, mutta onneksi selvisin yhdellä virheellä. Ja eikun hommiin!

Juuri kun pääsen vauhtiin niin huomaan, että loimen pää häämöttää x) Mutta tulee tästä tämän yhden maton verran... Etenee hiukan hitaasti, kun on aina vaan pieni hetki aikaa tehdä, mutta kyllä se tästä. 

Nyt pitää mennä etsimään pientä unipupua. Toivottavasti ei ole pysyväishukassa. Kiitos kommenteista aikaisempiin postauksiin! Ne lämmittävät mieltä vaikka en aina niihin ehdi vastatakaan.