Loppukiri

Kesälomakin tuossa sivussa vierähti. En pitänyt kovin pitkänä, mutta pienen hetken kuitenkin. Meidän tilkkukilta järjestää/osallistuu tilkkutyönäyttelyyn Virossa. Siihen kuormaan piti toimittaa tuotoksensa eilen. Kesäloman loppukiriksi muodostui siis työn saaminen valmiiksi. Toki ripustuskujaa ompelin vielä toissa iltana. Kauas muuttanut kaverikin odottaa pian vauvaa saapuvaksi, joten pikkupeittokin meni loppukirin piikkiin.

Vironmatkalle heitin mukaan karapeiton. Tämä onkin hetken tovin jo odottanut reunuksia. Tein ensin vain värikkään keskiosan, mutta peitto vaikutti vähän pieneltä. Pistin vanhan pussilakanan lihoiksi ja tein valkoiset reunat. Kankaassa on ihan tosi hempeitä valkoisia kukkia, jotka näkyy vaan tietyssä valossa ja kun katsoo tarkkaan. Peitossa on muutenkin paljon vanhoja kierrätyskankaita. Peiton lopullinen koko on jotain 180x140 luokkaa. Nimeksi tuli omenapuutarha. Taidan jostain syystä olla mieltynyt kaiken maailman puutarhanimiin... Ulos on ollut ihan turha yrittää mennä kuvaamaan, koska joko sataa kaatamalla tai joka paikassa on ihan liti märkää. Nämä kuvat muistin sentään ottaa juuri ennen kiltaan lähtöä... Tausta ja reunat sain kokonaan omista varastoista, mutta kantti piti käydä ostamassa. Tosi hyvin onnistui tuollainen aaltoilevakin kantti. No problem.

Meinasin ensin tikata peiton lasinpohjamallilla, eli ympyröitä karoja myötäillen, mutta omenankukat veivät voiton. Tässä lähikuvaa nurjalta puolelta. Sielä tikkaus näkyy aika hyvin.

Tässä vielä nurjapuoli isompana pintana. Tuo sävyihin sopimaton pallokangas on se ripustushiha. Se ei tullut jäädäkseen, joten otin ensimmäistä kangasta jota oli tarpeeksi. Tämä palautunee kotiin sitten joskus syys-lokakuussa.

Vauvanpeittokin piti siis väsätä. En tiedä kumman merkkinen kaveri on tulossa, joten yritin tehdä mahdollisimman unisexiä. Omasta mielestä onnistuin hyvin. Jätin punaiset kankaat pois, koska niissä on niin vahva assosiaatio tyttöön, mutta muuten valitsin vähän kaikkia värejä. Tikkaus on suoria viivoja kuviota mukaillen. Tätä tikatessa päässä soi vaan thunder struck... nänänä nää nänä näänää. Sopiva keli oli myös ulkona... Ja mikään sata salamaa tän nimeksi EI tule,

Takapuoli vihreää Tula Pinkin salt wateria. Nämä kaikki kankaat oli varastoista. Taustakin valikoitui sekä värinsä että kokonsa puolesta. Ei ollut aikaa alkaa kasailla palasista. Kanttauskin löytyi varastosta ja se menikin ihan tosi limitille. Piti vähän jo venyttää, että sain riittämään kokonaan ympäri, mutta kerrankin näin päin! Tähän pitää ommella vielä saatesanat ja sitten postiin mitä pikimmin.

Hohhoijaa. Hyvää viikonloppua! Jos vaikka jaksaisi mehuja keittää...