Mennyttä ja tulevaa

Kun on taas yhden vuoden blokkaillut omia tekemisiään niin on helppo käydä katsomassa, että mitäs sitä tulikaan taas tehtyä tämän vuoden aikana.

Keväällä vielä neuloin sukkia. Yritin myös kasvattaa maissia tänä vuonna. Tähkä ei ehtinyt kypsyä. Kokeilin taas risutöitä ja sisustin kesäparatiisia. Istutin uusia ruusuja takapihalle. Ompelin jopa muutamia vaatteita. Ihan uutena juttuna kokeilin haarukkapitsiä. Ja sitten tein veljen tytölle tilkkupeiton. Siitähän se riemu repesi. Piti tehdä lisää tilkkupeittoja. Ja sitten alkaa tikata niitä. Ostin uuden ompelukoneen, kun vanha marketti singeri ei tehnyt siistiä jälkeä. Sitten tikkasin vähän lisää. Ja vieläkin vähän lisää. Itseasiassa aika paljonkin. Osallistuin myös maailman parantamiseen pienen hyväntekeväisyysprojektin muodossa.

Meinasin jo pari päivää sitten julistaa, että nyt on projektit tältä vuodelta tehty ja uuteen vuoteen siirrytään niin sanotusti puhtaalta pöydältä. Noh, pöytä on ehkä puhdas mutta...

Lastenhuoneen laatikoston päällä lojuu kasa keskeneräisiä enkeleitä...

lahjoituskankaat lojuvat pitkin makuuhuoneen lattiaa... silityslaudalla lojuu tilkkupeittojen nimilaput, joita en ehtinyt vielä kiinnittää...

laatikossa on lahjoituskankaita pilkottuna neliöiksi vastaisuuden varalle...

ja yöpöydän laatikosta pilkistää vielä tämäkin ikuisuusprojekti. Jota kyllä muutaman piston tein tänäkin vuonna!

Eli onhan niitä projekteja vielä ensivuodellekin.

Tällä hetkellä omissa sängyissään nukkuu (melkein ainakin) kaksi maailman söpöintä pientä lasta. Ne on minun. Yritän ensi vuonna olla niille paras äiti vaikeuksista huolimatta. Entistä parempaa uutta vuotta kaikille!

Kankaita!

Kävin tänään Farniassa. Sielä oli paljon kankaita. Netissä näkyy pakkakankaat, mutta sielä oli myös muutamia erilaisia valmiiks leikattuja paketteja. Ne oli sellasia kankaita mitä ei ollu ollenkaan pakalla. Fat quartereita ainakin näytti olevan ja olisko ollu dessert rolleja. Sellasia pieniä suikalerullia.

Tätä lähdin sieltä varsinaisesti hakemaan. Halusin peittoihini kivemmat nimilaput. Tästä niitä saa monta. Vähän on turhan paljon ruusuja jne, mutta ei voi mitään. On tuola pari ihan kohtalaisen yksinkertastakin välissä...

Hulpioreunassa oli hauska yksityiskohta.

Mukaan tarttu myös nämä fat quarter pinkat. VIHDOIN kunnon vihreää, turkoosia ja oranssia.

Toi pallokuosi on ehdoton lemppari. Siks ostin koko kasan.

Tässä oli hyvä turkoosi ja oranssi. Toi pikkukukallinen kangaskin alkaa näyttää koko ajan kivemmalta. Toi isokukallinen taas... kai siihenkin tottuu.

Kotona alko pitkästä aikaa kaduttaa, etten ostanu enempää. Sielä oli muutama muukin paketti, mitä hypläilin, mutta iski pihiys. Onneks tää paikka on lähellä ja pääsen vaikka huomenna jos vielä harmittaa... Täytyy jututtaa väkeä vielä, että kuinka usein tulee uusia kankaita. Toki näidenkin tuhoaminen vienee oman aikansa.

Immaterialisoituvia (joulu)lahjoja

Tässä pientä joululahjaraporttia. Mä oon toivonu jo useampana lahjontakertana immaterialisoituvia lahjoja. Ajattelin tässä jakaa muutaman vinkin, jos joku muukin haluaa sellasia antaa. Mun mielestä ne on ihan parhaita (ainakin aikuisille) kun ei jää mihinkään pyörimään ja on yleensä käyttötavaraa. Vähän pitää kyllä mielikuvitusta vaivata, mutta Mr. solun äiti oli ainakin keksiny tänä vuonna aika hyviä!

Luomukaurahiutaleita. Tekee hyvää kaikkien vatsoille. Meillä ainakin kaurahiutaleiden kulutus on aivan valtavaa, joten tämä paketti ei kauaa vanhene.

Tää oli ehkä paras. Jättipaketti p**kapaperia! Mahtavan näkönen paketoituna! Arvostan. Ens vuonna saattaa joku muukin saada tälläisen lahjan...

Sisko leipo saaristolaisleivän. Kuten huomaatte, sekään ei kauaa meillä vanhene. Ja vaikka vanhenis niin säilyy kyllä hyvin.

Kynttilöitä tuli paristakin paikkaa. Kuvaan pääsi lyhtykynttilät. Jälleen kerran bingo här! Yhdelle koristeellisemmalle pitäis vielä muistaa laittaa jäälyhty tulemaan, nyt kun vielä on pakkasta.

Vastaisuuden varalle: myös kaikenlaiset leivonnaiset on täysin hyväksyttäviä lahjoja. Sain kyllä synttärilahjaks suklaakakun (kermapurkin kera) viikkoa ennen joulua, joten en voi valittaa. Ja pitkästä aikaa tänä vuonna joku neulo MULLE villasukat. Niiden immaterialisointi saattaa kyllä kestää vähän pidempään kun yllä mainittujen...

Vielä ennen uutta vuotta...

Tässä joulunpyhinä iski joku tarve saada vielä valmiiksi viimeisiä keskeneräisiä juttuja. Yksi pieni peitto odotti vanua, tikkausta ja kanttausta. Siitä tuli nyt tälläinen. Pienissä neliöissä on valkoista kauluspaitaa ja todella vaaleaa mintunvihreää verhoa. Vihreys ei kyllä tässä kuvassa näy. Sain otetttua kuvan tänään ulkona auringon (!) paisteessa. Aika oranssia valoa tulee tähän aikaan taivaalta...

Tikkasin spriaalia aloittaen sydänblokista. Tikkaus on täysin vapaalla kädellä tehty. Täytyy ensi kerralla miettiä, josko piirtäisi jotain apuviivaa... Ei se nyt kovin pahalta näytä kaukaa.

Taustana ja kanttina on sitä mintunvihreää kangasta. Takaa näkee ehkä vähän paremmin tikkauksen. Ympyrä harvenee ulospäin. Se tapahtu vähän vahingossa, mutta sitten kun huomasin niin käyvän niin jatkoin tarkotuksella.

Tähänkin hyväntekeväisyysjuttuun päätin osallistua. Virtuaalimaailma on todella pieni, ja tästä lähtee Australiaan paketti heti huomenissa (jos posti on auki). Molli Sparkles on siis Australialainen (mies)tilkkuilija/taiteilija ja kerää näitä blokkeja Sydneyn panttivankidraamassa surmansa saaneiden perheitä varten. Blokkien ohjeet löytyy täältä, jos haluat osallistua. En tiedä kauanko kusti polkee pakettia niin pitkälle, mutta toivottavasti ehtivät ajoissa perille. 

Blokki oli hivenen haastava, koska mulla ei ole tuumamitallisia viivottimia. Ainoastaan leikkausalustan toisella puolella on mitat tuumina. Sen perusteella leikkailin ekat kankaat ja kun sain blokit kasattua niin koko ei täsmännytkään. Heitin violetit jo kertaalleen menemään, mutta kaivoin ne sitten takaisin, kun huomasin ohjeissa, että Molli yrittää käyttää parhaansa mukaan erikokosetkin blokit. Tänään koitin uudestaan paper piecing tekniikalla ja onnistuin paremmin. Ongelma lienee siinä, että mun ompelukoneen normaali paininjalka on leveämpi kun 1/4 tuumaa (jonka kyllä tiesinkin), mutta ilmeisesti myös 1/4 tuumaksi luulemani merkki ei ole sitä. Mua se ei oo ennen haitannut, kun en oo tehnyt muiden ohjeiden mukaan mitään... Mutta vihreät versiot on siis oikean kokosia. Vihreitä on 3 ja violetteja 4. Kokonaisuudessaan projektiin tarvitaan 1080 ja kasassa on jo yli puolet!

Tein pikkusolulle joululahjaksi puputrikoosta pyjaman. Nyt on uhmaikä iskenyt oikein todella ja sitä pyjamaa pidetään yötä päivää. Ei suostu mukula riisumaan niitä ollenkaan... Kangasta jäi vähän jäljelle ja ajattelin tehdä siitä toisen pupupaidan. Pitää sitä ensimmäistä jossain vaiheessa kuitenkin pestäkin. Kankaasta riitti etukappaleeseen ja toiseen hihaan. Muuhun pitää hakea täydennystä pikapuoliin. Ajattelin punavalkoraidallista trikoota, koska pupullakin on sellaisesta paita päällä.

Näistä jämistä sitten ehkä housun resorit? Tai nukelle paita...

Tästä tulikin jo aika pitkä postaus, mutta pakko laittaa vielä nämä eilisen aamun auringonnousukuvat. Nämä on otettu kesken automatkan... Piti välillä pysähtyä pysäkille ottaan kuvia, mutta kuvauspaikat ei olleet ihan kaikista parhaita. Näkee näistä silti tuon siistin pystysäteen.

Rakennus ei ole tulessa. Taivas on.

Nautinnollista Joulua!

Täälä vielä viimehetken tonttuilut on kovassa käynnissä. Ompelin eilen ja tänään vielä muksuille pehmeitä paketteja.

Pojulle uudet vakosamettihousut. Edelliset alkaa oleen pienet, mutta ne on ollu tosi hyvät konttauskäytössä. Ruskeeta resoria ei enää ollu laatikossa, joten turvauduin mustaan. Taitaa olla jotain Mr. solun äidin varastoista kähvellettyä. On vähän kainaloista hiertää -malliset, mutta parannellaan niitä sitten kun saadaan sovitettua kunnolla.

Pikkusolulle kesäinen t-paita. Tässä taitaa olla liian pienet hihat, mutta sama meininki kun housuissa. Sitten kun saa sovitettua... Kangasta on vielä sen verran, että saan kyllä uudet hihat tehtyä. Tähän ei ollu kaavoja ollenkaan. Saksin kankaan suurinpiirtein olemassaolevan t-paidan mukaan. Kun jossain oikasee niin...

Pikkusolulle uusi pyjama. Tämä pupukangas tuli tilkkukangaslahjoituksen mukana. Kiitos vaan Lea P. Yllätyin, kun mukana oli trikoota. En keksinyt sille muutakaan tekemistä, mutta tästä tuli oikeastaan tosi kiva pyjamasetti. Kaulukseen tuli punanen resori, mutten valkoset. Punasta ei olis riittäny kaikkeen...

Nyt taitaa tämäkin blogi rauhoittua joulun viettoon. Hyvää joulua kaikille! Ja mitä itse toivon tontuilta? Ihmettä.

Paidoista peitoiksi

Sain vielä yhden pienen peiton tikattua ja kantattua eiliseen iltapäivään mennessä. Myös tähän peittoon tuli vain kiemuratikkaukset. Taustakangas on samaa kuin edellisessä peitossa, joten en edes yrittänyt mitään taiteellista suoraa tikkausmallia...

Tämä kangas on kyllä kivan näköistä. Vaikka vähän vankilakundilta tuo nalle näyttääkin...

Yhtä peittoa en ehtinyt tikkaamaan, joten nämä seitsemän lähtivät eilen lahojoituksena etsimään uutta kotia. Kirjoitin peittoihin valmistumispäivämäärän ja omat nimikirjaimeni. Rullasin peitot ja pistin nauhalla kiinni. Nauhassa lukee peiton koko, pesuohje ja "Lahjoitettu lämmittämään ainutlaatuista pientä ihmistä". Se viimeinen, viimeinen vielä tikkausta vailla oleva peitto pääsee sitten aloittamaan seuraavan kuorman.

Toivottavasti jouluvalmistelut etenevät kaikilla mallikkaasti. Meillä saatiin tänään siivottua noin puolet kämpästä. Pesuhuonekin kunnolla näin kerran vuodessa... En tänäkään vuonna laita itse ruokia (kiitos äiti <3), joten helpollahan tässä pääsee. Karjalanpiirakoita pitäis kyllä aatoksi leipoa, mutta saa nähdä saanko itsestäni irti. Muksut on sopivasti joulun kynnyksellä kipeenä...

Elämäni eläimet

Vai eläimieni eläimet... Oli pakko ottaa kuvat tänään, kun pistin mukuloiden kuolakaverit "uimaan". Tai kuva on sen jälkeen...

Taisi elukoille tulla vähän paha olo uimahallissa. Tää näyttää ihan oksuriu'ulta. Hah!

Kissakaveri oli piilossa eikä päässyt pyöritykseen mukaan. Ei sen kyllä välttämättä ois tarvinnukkaan, se kun kävi yksinään vähän aikaa sitten. Pistin sen kuitenkin tiukkaan kapaloon, ettei karkaa.

Tässä nyt vielä siitä joulupeitosta köynnöskuvio, joka jäi edelliseen postaukseen kuvaamatta.

Nyt kun se supertyöläs joulupeitto on pois koneesta niin pääsin taas näiden paitapeittojen kimppuun. Kolme odottaa tikkausta. Tässä niistä yksi (eli enää kaksi jäljellä, jee). Tähän tuli perus suikerokuviotikkaus. Tarkotus oli tehdä suoria tikkauksia, mutta takakangas oli niin lötköä, että se meni ihan ruttuun. Oli siis pakko vaihtaa vanutikkausjalka takasin koneeseen ja paahtaa tuhatta ja sataa ympäri peittoa. Näissä pienissä peitoissa on se hyvä puoli, että tikkausalue loppuu ennen kun ehtii kyllästyä. Tähän tikkaukseen meni noin tunti. Reunakanttikin oli valmiiksi tehtynä ja rullalla, joten tinttasin sen saman tien kiinni.

Taakse tuli nallekangasta. Leikkasin sen jo sopivan kokoseks, ja sitten huomasin, että keskellä on tahra. Ei muuta kun kangas halki ja valmiina lojunut jämäkaitale tahran kohdalle. Reunakaitaletta jäi yli juuri ja juuri liian vähän toiseen peittoon. Sitä pitänee jatkaa jotenkin niin ei tarvii tehdä kokonaan uutta. Toinen peitto on saman värinen kun tämä. Voi olla, että sekin saa nalleja taakseen. 

Mistä on joulupeitto tehty?

Pipareista

kukkasista; punaisista

ja valkoisista

kiemuroista

kaarroksista

pilvistä

pyörylöistä

ja reunan nauhakoristeesta.

Niistä on joulupeitto tehty.

Oppirahoja makseltiinkin tämän kanssa sitten ihan molemmin käsin. Mutta nyt se on valmis enkä enää siihen ompelumielessä koske.

Samoilla vauhdeilla kanttasin tämän pienen peiton. Perhosia ja kukkasia tikkasin pintaan jo jonkun aikaa sitten...

Takana kukkaköynnöstä.

Jep jep. Kovat oli suunnitelmat kuvien suhteen, mutta märkä talvikeli sotki ne. Kuvat on nyt otettu sisällä ja kaikki valkoset näyttää keltasilta... Ehkä joskus saan vielä järjestettyä kunnon valokuvasessiot, mutta siihen asti ehkä näistä näkee mitä tein.

Kiusaus

Ihanaa, maa on valkonen! Eilen oli äidin (melkein) vapaapäivä. Oltiin vieläpä Mr. solun kanssa kaksin matkassa. Harvinaista. Aamulla lähdettiin ja illalla muksujen nukkumaanmeno(aja)n jälkeen tultiin kotiin. Suuntana oli tällä kertaa hämeenlinna. Olin mukana vanhassa harrastuksessa, tällä kertaa tosin videokameran takana. Samalla pyörähdettiin uudessa kauppakeskuksessa ja muutenkin Hämeenlinnan keskustassa. Linja-autoasemalla oli ompelukonekauppa, jossa oli myös vähän tilkkutavaraa. Sielä oli mm. Aurifilin lankoja. Ei tosin valkosta, joten jäi ostamatta. Kankaita oli vähän. Jos tykkää kissa ja koirakankaista niin valikoima oli varmaan loistava. Otin pari pientä palaa kun en jotenkin viitsinyt lähteä ilmankaan. Lisäks otin pussin Hobbsin 80/20 vanua, kun sattu oleen siinä saatavilla. Edellinen pussi menikin jo lasten peittoihin. Eurokankaan palalaari ei yllättänyt. Lähdin tyhjin käsin. Oli ihan kiva vähän kysellä kuulumisia vanhoilta kamuilta. Varsinkin, kun joka ajatusta ei keskeyttänyt joku pieni ihminen. Useemmin pitäs lähteä...

Tänään sain taas vähän ommeltua. On toi joulupeittoprojekti ollu vähän heikoissa kantimissa. On iskenyt uskon puutetta ja kyllästymistä jne. Nyt se nököttää tossa sohvalla pesua vaille valmiina! Kuvaan sen kuitenkin ehkä huomenna paremmin, jos vaikka sattuis vähän päivänvaloa näille kulmille. Tässä nyt vähän kiusausta tulevasta.

Taustakangas vähän vilisee silmissä.

Jätän teidät jännittämään.