Parhaat leikit

Mitkä oli lapsena parhaat leikit? No vesileikit tietty. Joku asia pysyy samana sukupolvesta toiseen. Tänäänkin ulkona sateessa... Tutti suussa pienemmällä esti suuremmat ryyppyretket.

Mr. solu oli lasten kanssa perhetuvan vappuhipoissa eilen. Pikkusolulle ei ollu valmiina asua, joten tein sille prinsessahameen. Materiaaliksi löytyi alle pitsiverhoa taitettuna kaksinkerroin ja päälle suikale vaaleanpunasta kangasta, varmaan jotain verhoa tms. Rypytin ompelukoneella ja saumuroin kiinni resoriin. Tadaa. Siitä tuli prinsessamaisempi kun alunperin ajattelin. Materiaalit oli nimittäin resoria lukuunottamatta kaikki tasan tossa. Sitten vielä hopeapaperista kruunu päähän. Sama asustus on menossa huomenna päikyn vappukekkereihin. Hame on onneks niin iso, että mennee vielä ehkä ens vuonnakin. Sitten se on muodikkaasti nilkan yläpuolelle... Noi läiskät tossa hameessa on sitä kukallista pitsiverhoo joka kuultaa läpi päälikankaasta.

Tänään pullotin toisen simasatsin. Se saa käydä sisällä puuhellan sopivassa lämmössä huomiseen. Eiköhän ne rusinat sillä jo pompsahda. Kaupassa pitää muistaa käydä ennen kuutta...

Siivoussunnuntai

Niinhän se viikko on taas vierähtäny. Enkä oo saanu valmiiks mitään. Pikkusolun päikkyilyt on menny ihan hyvin. Tosin, ne ei ehkä oo osannu antaa sille tarpeeks ruokaa, kun se pyytää aina syötävää heti kun tullaan kotiin. Se syö tällä hetkellä aivan valtavia määriä. Enemmän kun minä, ja on kuitenkin aika paljon pienempi. Taitaa olla joku kasvupyrähdys menossa... tai massakausi.

Pikkukakkonen on löytäny mun sukkalankalaatikon. Sieltä se tulee vähän väliä kerät käsissä ja hokee kirkkain silmin, että paalo, paalo. Siis pallo. Paitsi ettei oo. Eikä niitä sais sieltä hakea... Tänään sato vettä, mutta pistin muksut silti ulos, kun yritin siivota sisällä. Mr. solu hakkas mattoja tihkusateessa ja muksut leikki vesirännillä. Niiden leikki oli sellanen, että otettiin vettä hiekkalapioon ja sit juotiin se siitä... nam. Pikkukakkonen oli kyllä eilen mummolassa vedellyt jotain vähän miestävahvempaa tuoretta "kevät"multaakin kitusiinsa. Ehkä tää sadevesi rännistä oli sitten hyvää palanpainiketta. Tänään päivä sujahti loppuun siivotessa. Välillä sitäkin siinä siman lomassa.

Keskeneräsiä töitä on muutama ja ideoita tietysti laatikollinen odottamassa. Oon koittanu edistää paria juttua. Sain valmiiksi vihdoinkin nämä karhunkäpäläblokit pikkukakkosen seuraavaan tilkkupeittoon. Tasottamatta ne vielä on, mutta sitä voin tehdä hiljaseen ilta-aikaan. Ja voin kyllä kertoo, että seuraavaa projektia, johon tarvii paljon noita puolikkaita neliöblokkeja (Half Square Triangles), mietin kyllä tarkkaan. Ei oo ollenkaan mun homma trimmailla niitä sataamiljoonaa oikeen kokoseks.

Ompelukonekin piti siivota tänään, kun se alko nikotteleen mulle. Pölyjen siivous taas autto kivasti ja se kehrää jälleen. Onneks opettelin vähän ite sitä putsaan. Ei kyllä ois kiva viedä huoltoon parin kuukauden välein.

Sukkaparikin on tuloillaan. Hitaasti mutta varmasti. Tulee taas varalaatikon täytettä, jos joku vaikka sattu tarviin.

Toivottavasti ensi viikolla jotain valmistakin. Hyvää alkavaa viikkoa!

Tilkkuretkellä

Tänään killan retki suuntautui Forssaan ja Jokioisille. Käytiin kahdessa kansalaisopiston näyttelyssä. Esillä oli oppilaiden töitä kevätkaudelta. Kuvia ei tullut otetuksi, koska kamera ei ollut mukana ja kännykkäkamera... on vanhassa nokialaisessa vähän niin ja näin. Inspiraatiota löytyi mm. farkkutöihin. Muutenkin oli mukavasti esillä kierrätysmateriaaleista tehtyjä juttuja. Myös merkattuja liinoja ja mahtavia kudelmia. Tekis mieli taas virittää omiin puihin jotain muuta kun mattoloimea. Tosin, vois sitä kutomisintoa sillä matollakin sammuttaa jos vaan ehtis.

Forssan killan kanssa juteltiin ensi kesän näyttelystä. Lähinnä käytännön järjestelyjä. Mun kesätyörupeama sattuu juuri siihen kohdalle, mutta avajaisiin pääsen kyllä. Eivät meinanneet ensin, että pidetään mitään avajaisia, mutta mä sanoin, että mun töitä ei ole ennen ollu näyttelyssä niin kyllä pidetään. Saatan joutua järjestämään ne itse...

Retken päätteeksi piipahdettiin kankaisella. Se oli kyllä pieni pettymys. Ei ollut Hobbsin sekotevanua eikä valmiiksi pakattuja alepusseja (mitä messuilla oli). Sain siis pidäteltyä ostokseni alle kymmenen euron. Yhden kangaspalan lisäksi ostin valkosta ompelulankaa, joka jäi kuvista pois. Itsehillintä tosin oli jo jäänyt sinne Farnian keikalle aiemmin viikolla. Nyt täytyy kyllä mainostaa myös minua lähempänä olevaa poppanavakkaa. Käyn tästä lähtien sielä. Samoja kankaita (ainakin niitä lasten kuviollisia) ja sitä vanua saan sieltä. Ei tarvii haikailla kauas kankaisen perään.

Tässä viikon ostokset. Farniasta on rullat ja taustalla oleva nimilappukangas. Samaa mulla on sinisenä, mutta kyllästyin sinisiin ja sinivihreisiin nimilappuihin. Nyt on myös punasia... Rulliakin oli vielä, vaikka en siihen uskonut. Ei niillä näytäkään olevan kiire niitä laittaa eteenpäin. Otin tällä kertaa 2. Toinen on samanlainen kuin aiemmin ostamani ja toinen on ihan uusi tuttavuus. Punainen vyötetty kangas on kankaiselta.

Tässä vielä rullat lähempää.

Siinäpä se viikonloppu taas vierähti. Nyt meen tekeen simaa.

Vieläkin lisää pikkupeittoja

Eiliseks mä näitä tikkauksia lupailin, mutta olinkin eilen karonkassa. Mä jo varmaan joskus julistin, että ei niitä kutsuja enää varmaan montaa tuu, mutta ens viikolla taas uudestaan. Mut ei niitä enää varmaan montaa tuu...

Tälläsellä tukalla olin eilen liikkeellä. Tää on joku läpivetoletin pompulavariaatio. Näyttäis paremmalta, jos ois enemmän tukkaa (niin kun keskimäärin kaikki juhlakampaukset), mutta sainpahan ite tehtyä. Lakkaa oli niin, että varmaan ois tukka pysyny ilman noita pompuloitakin...

Mutta sitten niihin lupailemiini peittoihin. Tää pinta valmistu jo aikaa sitten. Nyt vasta sain tikattua, kun keksin sopivan kuvion mitä harjotella. 

Tikkasin maiden hair tyylistä (se on vissiin joku saniainen) kuviota jatkuvana ympäri peittoa. Tätä oli helppo ja nopea tehdä. Valkonen tikkauslanka ei erotu kovin hyvin, mutta yksvärisistä kohdista vähän näkee. En kellottanu tarkasti, mutta alle 2 tuntia tähän meni.

Takapuoli täynnä nalleja. Tässä näkyy tikkaus vähän paremmin. Kantti oli muista peitoista ylijäänyttä palaa. Yhdistelin parista jämästä niin että riitti.

Tässä sitten tämä sininen tapaus. Tää oli aika pieni peitto. Just 60 x 80 cm. Tikkaukseen meni tunti. Tikkausmallina on pilvikuvio, jota kokeilin ehkä toiseen ikinä tikkaamani peittoon. Tässä tein sitä vaan isompana. Lanka on tummansinistä ja mun mielestä tästä tuli vallan hurmaava pikkupeitto. Taas kiva huomata kuinka paljon pinta tikkauksella muuttuu.

Tässä vertailun vuoksi tilkkupinta tikkaamattomana.

Takana kulkee kaloja ja veneitä rantahiekan läheisyydessä. 

Tässäkin kantit kasasin jämistä. Pienen palan kirjavaa kanttia uskalsin laittaa, kun se viittaa sopivasti tuohon kirjavampaan taustaan.

Tässä vielä lähikuva muhkeista pilvimuodostelmista.

Huomenna mennäänkin killan kanssa vierailulle Forssan killan luokse. Samalla viedään ylimääräset rahat kankaiselle. Toki, sorruin jo tällä viikolla aikasemmin taas ostoksille, joten pitänee vähän (yrittää) rajottaa... Niin joo, ja äänikin pitää käydä antamassa.

Superfoodia

Niin sellasta vaan, että arvakkaas mikä oli tänään muksujen himon kohteena? No kuivat makaroonit! Kuivat makaroonit?! No kyllähän mä niitä voin antaa syötäväks... Hyvä, ettei alkanu kunnon mellakka kun menin laittaan kuiva-ainelaatikon kiinni. Nyt tiedän mitä pakkaan pussillisen mukaan seuraavan kerran autoon/ravintolaan/ihan mihin vaan missä pitäs olla hetki hiljaa ja aloillaan.

Kuva netistä. Googlella löysin.

Tänään näillä, huomenna varmaan taas tilkkukuvilla. Oon meinaan ehtiny vähän tikkaileen pikkupeittoja.

Ohituskaistalla

Torstaina puolen päivän jälkeen päiväkodissa:
Päikky: Lapselle voi tuoda esim. äidin paidan tms tuttua juttua mukaan. Se voi helpottaa ikävää.
Minä (ajatukissani): Öö... mul on ehkä 2 paitaa, joissa ei oo pysyviä hikiläikkiä kainaloissa ja kastiketahroja rinnuksilla. Haluun ehkä pitää ne oman käden ulottuvilla, jos vaikka pitää liikkua julkisella paikalla ja toinen on pesussa...

Perjantaina noin klo 11:
Haahuilua kangaskaupassa. Ilman lapsia onneksi... Odottelin ompelukonemyyjää ja kävelin edes takasin kangaspakalta toiselle. Olin jo ostanut palalaarista muutaman palasen.
Minä (ajatuksissani): No, kyllähän mä sille mussukalle voin tilkkupeiton sinne päikkyyn tehdä. Ehtii se sitä ehkä päivän nuohota kotona, ja kai mäkin voin sen yhdeks yöks viereeni ottaa hajustettavaks... Oikeestihan ompelisin vaan itelleni parempaa oloa, mutta mitäväliä... Selvä, muut projektit pauselle ja tämä pikavauhtia ohituskaistalle!

Perjantaina päikkäriaikaan klo 12-14:
Hmm. Jotain yksinkertasta kaavaa? Nopeesti pitäs saada valmista. Minkä kokonen peitto sielä on käytössä? Tekstari tutulle työntekijälle... siis muumipeiton kokonen. Minkä kokonen on muumipeitto... google kertoo. Joo, ja katoavan 9 tilkun mä osaan jo tehdä. Siitä sitten vaan.

Perjantaina noin klo 15: Mr. solu tuli kotiin. Jipii, kankaat esiin!
Minä: Voitko mennä vaikka lasten kanssa ulos?
Mr. solu: Lähtee kiltisti lasten kanssa ulos.

Kaivoin kaikki hienot, mutta hankalasti käytettävät kankaat esiin ja aloin leikata. Meinasin ensin 10x10 cm ruutuja, mutta muistin vauvapeitosta, että aika pieniä ovat. Noh, viivotin on sen 15 cm levee, joten sillä mennään. Ruutuja onneks osaan leikata suht oikein, varsinkin kun ei tarvii kattoo siitä viivottimesta niitä viivoja, vaan leikkaa vaan ympäriltä.

Perjantaina noin klo 21:30. Ysitilkut valmiina. Suunnilleen noilla kuvassa näkyvillä kankailla mentiin. Kaikenlaista kivaa kuvaa pääsi mukaan. Tyttövärejä rikkomassa muutama sininen. Leikkasin ruudukot palasiksi, tasoitin ja järjestin sopivaan järjestykseen aamua varten.

Aamulla heti ompelukoneen kimppuun. Kuvat välivaiheista jäi kiireessä ottamatta. Paljon ketjuompelua... en edes katkonut välillä lankoja. Lisähaastetta hommaan toi se, että isä tuli käymään moottorisahan kanssa, ja näkymä takapihalla oli aamupäivällä tämä. Itsekin piti olla siinä auttamassa, ettei kuusenlatvat kaadu sahaajan päälle. 

Minuutinkin vapaa hetki vierähti ompelukoneella ja lauantaina klo 12:15 oli tilkkupinta valmis. Vähän tuuli ulkona kuvatessa, mutta ei ollut aikaa odottaa tyynempää hetkeä. Ompelu tietysti taukosi päikkäreiden ajaksi.

Taustakankaan kokosin paloista vielä lauantai-iltapäivän aikana. Mr. solu vei taas iltasella muksut ulos joten sain tehtyä peittokakun valmiiks ja hakaneulotettua sen. Pakkasin koneen autoon ja ajoin porukoille ompelemaan, koska edellisenä iltana pikkusolu häiriinty mun myöhäisillan surautteluista. 

Sain tikattua peittoa lauantaina illalla reilu 2 tehokasta tuntia. Vähän jäi sunnuntaille. Sunnuntai aamu valkeni taas pienellä tikkaushetkellä, jonka jälkeen aamupäivä vietettiin risusavotassa takapihalla. Tikkaus oli valmis lauantaina noin klo 15. Yhteensä tikkaukseen kulutin aikaa noin 4 h. Kantti löyty onneks melkein valmiina. Mittausten mukaan noin 10 cm jäi vajaaksi, joten yhdellä suikaleella piti jatkaa. Tällä kertaa osasin ommella kantin ensin kiinni nurjalle, joten sen kiinnitys suju kaasu pohjassa vauhdilla. Kanttaus oli valmis sunnuntaina klo 16. Siitä sitten peitto mukaan mininäyttelyyn jumpalle. Mukana oli myös pikkusolun höyhenpuutarha ja pikkukakkosen tähtitaivas. Raahaan nykyään peittoja näytille vähän joka paikkaan... Koska ne on niin hienoja.

Jumpan jälkeen sunnuntai illalla päättelin langat ja ompelin peiton reunaan 2 lenkkiä. Peitto pääsi pesuun klo 21:05. Huh! 

Tässä se nyt on valmiina! Tästä tuli ihan sairaan hieno. Siinä on hienosti kaikkea, mistä pikkusolu tykkää. Leppiksiä (joita molemmat lapsen on käyneet lähes kaikkia kättelemässä henkilökohtasesti joka kerta kun peitto on tähän mennessä ollu jotenkin esillä), pupuja, kirahveja, pöllöjä, siilejä jne. Ai että, tästä opin (taas) sen, että kannattaa ostaa kivoja kankaita. Kyllä ne paikkansa löytää! Myös vihreäpohjanen pallokangas ja turkoosipohjanen kukkakangas on lojuneet pinossa aika kauan, koska en oo saanu niitä käytettyä muuhun. Noista kuvakankaista nyt puhumattakaan. Peitosta tuli just sopivan tyttömäinen ja tää kaava sopii hyvin juurikin noiden kuvioiden esittelyyn. Koko on noin 100x120 cm.

Takapuoli on koostettu monesta palasta. Myös paljon sellaisia hienoja, mutta vaikeasti käytettäviä kankaita. Myös kaks ylimäärästä blokkia pääsi taakse.

Tikkaus on aikalailla perinteistä meikäläistä. Peitossa on teksti "Nuku hyvin kulta, tässä hali multa". Enempää en tähän hätään keksinyt, mutta ajaa asiansa. Tikkasin tekstin jälkeen peiton täyteen enkelin siipiä. Joo, kukaan, jolta kysyin ei läpässyt tätä hahmontunnistusta. Mut ei mua haittaa jos ihmiset näkee tossa perhosen. Ei sekään huono ole. 

Inspiraationa kuviossa oli kalevalakorun siivet:

Kuva netistä.

Mallia piirtäessä ei ollut korua mukana, joten ulkomuistista tein. Ehkä joskus otan uuden yrityksen, mutta nyt näin. Tykkään tosta tikkauksesta tosi paljon. Sain tehtyä sen tarpeeks harvaan, mikä on mulle aika harvoin onnistuva juttu. Tein siivistä isot, jotta tikkaus olis nopeeta.

Lenkkien tarkotuksena on toimia paketoinnissa ja ripustuksessa, kas näin: 

Nimi tältä vielä puuttuu, mutta kai sekin pitää kohta keksiä. Lappu pitää vielä ommella. Pitää laittaa puhelinnumero ja palautusosotekin, jos vaikka joku siivooja nakkaa muiden pestävien mukaan... Enkä mä tiiä kuinka pitkin hampain ne sielä päikyssä tähän suhtautuu, mutta ompahan jotain. Ainakin mulla parempi mieli, jos pikkusolu tän alla nukkuu <3.

Tulipas pitkä postaus. Mut mä oon aika mehuissani tästä peitosta!

Mistä inspiraatio iskee?

Kaikenlaista käsityötä tulee tehtyä, mutta aika usein on takana jotain inspiraatiota. Mistä inspiraatio sitten iskee? No aika lailla mistä vaan. Usein siihen liittyy joku ajatuspolku, joka ulkopuolisesta ei varmaankaan kuullosta kovin loogiselta, saati sitten järkevältä. Ajattelin nyt kuitenkin avata tässä seuraavan projekti-idean syntyä, koska tällä kertaa se sattu olemaan aika selkeä. Tai ainakin jäljitettävissä ja muistan sen. 

Ensin näin tämän hienon tilkkupeiton http://www.redpepperquilts.com/2015/01/a-scrappy-bear-paw-quilt.html. En jaksa pyytää lupaa kuvan kopioimiseen, joten nähkää nyt sen verran vaivaa että klikkaatte linkkiä. 

Sitten muistin tämän kuvan.

Otin kuvan 15.8.2009 Kraflan purkausalueella Islannissa. Sielä purkautu laavaa maanraosta joskus 80-luvulla. Maa on edelleen hämmentävän lämmin ja paikoin höyryävä. Lisäks sielä on myös kiehuvia muta altaita jne. Kevyesti kuumottavaa kävellä sielä. Tässä kuvassa mun silmään on aina pistäneet noi oikeanpuoleisessa raossa olevat tummanvihreät töppäreet. Ne on vähän kun jonkun jalanjälkiä, jotka on alkaneet vihertää ton ruskean keskellä. 

Sitten katsoin netistä tätä kuvaa.

Tän mä nyt jouduin pölliin netistä, kun en saanu sitä aukeen missään järkevässä lähteessä. Kirjotin googleen karhunjäljet ja tämä oli yks osuma.

Lopputulosta joudutte kyllä nyt hetken odotteleen, mutta näistä kuvista ja ajatuksista projekti koostuu. Tähän mennessä oon käyttäny yhden kokonaisen illan laskuyrityksiin, että miten teen blokin (koska halusin tehdä sen "kätevästi"). Lopulta kokeilemalla onnistuin (melkein=riittävän hyvin ja loput suunnitelmasta muokkautuu lennossa). Tuloksena on 1 tälläinen

ja väsyneenä hääräillessä kasa väärin leikattuja kankaita...prkl. Jatkoa silti seurannee.

Kriisiä pukkaa

Mulla on menossa kriisejä. Mun pikkuvauva lähti käveleen ja nyt se on siirtyny isojen poikien sänkyyn nukkumaan. Siis sellaseen, missä voi nukkua pitkälle kouluikään. Mihin se mun vauva hävis -kriisi on siis käsillä. Pikkusolu sai nyt osa-aikasen päikkypaikan. Sitä suositeltiin kuntouttavana toimintana. Se on siis menossa sinne oppimaan ja kehittymään. Mun pikkuvauva menee hoitoon -kriisi johtuu siis tästä. On tää äitiys kyllä välillä yhtä kriisiä... Onneks näistäkin varmaan pääsee yli. Varmaan sitten kun seuraavaa kriisiä pukkaa.

Lääkitsin päikkykriisiä ompelemalla pikkusolulle uusia vaatteita. Pitäähän sillä nyt vaatteita olla, jos vaikka sielä sotkeentuu... Ekana Marimekon unikkotrikoota. Ei kylläkään just SITÄ unikkoa, mut kuitenkin. Ostin tätä joskus 3 m ja mulla on itellä tästä jo tunika. Ollaan nyt sit tyylikkäästi pikkusolun kans samoissa vaatteissa. Muuten nää on samanlaiset, mutta resorit on eriväriset. Koska ei riittäny samanväristä... Resorit näyttää vähän löysiltä, mutta uskon, että kiristyvät pesussa koska niitä ei ole vielä pesty. Mulla on muutamassa paidassa kiristyneet vähän liikaakin niin koitin sitä välttää. Toiseen tuli symmetrinen pääntie, toiseen tarkotuksella epäsymmetrinen (koska on nopeempi tehdä). Tätä kangasta jäi vähän vieläkin. Menin ulos aurinkoon kuvaan, mutta sitten se aurinko taas hävis.

Sitten kasarijäämistön kankaista verkkarit (!) ja veluurihousut. Tein nää pyjamahousujen kaavalla, jossa ei oo kun yhdet saumat punteissa. Vasta verkkareita varten osasin ehkä leventää tarpeeks kaavaa. Mutta eiköhän nää jalkaan mahdu. Kahdet housut on vielä ompelematta, mutta ne on jo leikattuna odottamassa seuraavaa vapaata hetkeä. Eiköhän se mun mussukka nyt näillä pärjää...

Sitten sain vielä valmiiks paidoista tehdyn tilkkupinnan. Tää on tehty kaitaleista. Niistä piti ensin tulla jotain ihan muuta, mutta niistä tulikin tämä. 60x80 cm. Pariin kohtaan jätin kokomerkin ja lapun kiinni.

Eilen turasin uutta tilkkuprojektia alkuun ihan liian kauan. Ei meinannu mallitilkun tekeminen luonnistua millään. Tein oikeesti ainakin 10 kokeilua. Ei vaan taipunu vaikka kuinka laskin ja laskin. Lopulta sain kokeilemalla sopivaa. Tänään saatan siis käydä vielä uuden kangaskasan kimppuun kera leikkurin. Siitä sitten joskus toiste. Ens viikolla on kovasti kiirettä, kun pitää viedä pikkusolua tutustuun sinne päikkyyn. Siinä päivät sitten varmaan vierähtääkin, kun pitää olla ite mukana. Hyvää viikkoa kaikille!

Kaksi valmista peittoa - Two finished quilts

Kaksi valmista peittoa, jahuu! Sain kantattua sekä päärynäpeiton että kukkaoksennuksen. Kukkapeiton kanttaus oli vähän haasteellista, koska lahjotuskankaissa ei juurikaan ollut enää sopivia kanttikankaita. Löysin kuitenkin yhden paidanselän joka sai luvan kelvata. Päärynäpeittoon tein vihreän kantin. Sen ompelu vaan ei ihan mennyt putkeen, koska vahingossa kiinnitin sen oikealle, enkä nurjalle niin kuin olis pitänyt. Ei sitten yhtään kiinnostanu ratkoa 5 m kanttia irti, mutta onneks tuli joskus kokeiltua sitä oikealta sokkona ojassa ompelua. Ihan hyvä siitä tuli, joskin kantti oikealla puolella on nyt vähän kapeampi kuin toisin päin laittaessa olisi tullut.

Lahjoituspeitto taitaa olla valmistuneista jo numero 10, eli tämän vuoden puolella on valmistunut jo 4. Tilkkupintoja on vieläkin enemmän, mutta nyt alkaa olla vanuongelmaa. Kaikki vanhat päiväpeitot on muutamaa palasta lukuunottamatta käytetty, eli nyt pitää haalia vanua jostain... Sain kuvattua peitot ulkona, koska ei satanut. Ei sielä kyllä aurinkokaan paistanu... Vauvapeitto on kooltaan 80 x 90 cm ja päärynächutney 135 x 115 cm.

I finished 2 quilts today. One baby quilt and one lap size. The baby quilt is made entirely from donated fabrics. I had a hard time finding the binding for it, since the color selection of the donated pile is quite limited. I had some issues with binding the lap sized quilt, since I accidentally attached the binding on the right side... Did'n feel like doing it again, so I stitched it down from the right side as well. It ended up looking just fine. 

The baby blanket will be donated to someone in need. It is already the 10th baby quilt that I have made from recycled fabrics. I photographed the quilts outside, although it's probably just as dark as inside. The sun hasn't come out in a loooong time... The baby quilt measures 80 x 90 cm and the lap sized quilt 135 x 115 cm.

Vauvanpeitto - baby quilt

Tikkauksesta enemmän täällä.

Päärynächutney - lap size quilt (called Pear chutney)

Kantti näyttää hyvätä oikealta puolelta. The binding looks good from the right side.

Tikkaukset näkyy tässä hyvin. Tikkauksesta enemmän täällä. Stitching can be seen from the back. All done with regular home sewing machine. More about stitching of the two quilts here.

Taas mukana Crazy Mom Quiltsin listassa.

Kiviä ja kuvioita

Sain toisenkin tulilla olleen tikkausprojektin vihdoinkin valmiiksi. En muistanu tätä tarkkaan kellottaa, mutta aika arvio on noin 12 tuntia. Jotenkin se vaan kesti taas toooodella kauan. Alalankaakin meni ainakin 6 puolaa, eikä toi peitto ole edes ihan kauhean iso. Pikkukivi (tai isokivi tässä tapauksessa) kuvion tikkaukseen tulee ilmeisesti kuitenkin niin paljon päällekäin tikkausta, että lankaa kuluu sen takia paljon ja aikaa menee myös.

Tää tikkaus oli vähän nyt ristiriitaista hommaa. Ehkä tässä tuli oppi siitä, että kannattaa tehdä sitä "omaa juttua". Yritin tehdä jotain muuta. Alun jälkeen koko suunnitelmakin muuttu, ja koska en alkanu tikkausta purkaa niin jatko oli sitten alkuun sopiva. Toisaalta, valmis peitto on parempi kuin täydellinen peitto ja kyllä tästäkin siis taas jotain opin. Tikkauskuvioiksi päätyi isojen pikkukivien lisäksi kukkasia, höyhenkiemuroita, kiemuroita, hämäriä hevosenkenkiä ja hämäriä viuhkoja.

Taustaksi laitoin vaaleanharmaata vanhaa lakanaa, koska sitä oli. Koitin siihen omatekosta tärkkiä, mutta se ei ehkä ollu tarpeeks tiukkaa, en ruiskinu tarpeeks, tai olis pitäny silittää (miedolla lämmöllä). Ajattelin, että kyllä se kuivuessaan kovettuu, mutta eipä tuosta taustasta kovin rapsakkaa tullut. Ihan hyvin se kuitenkin tikkaantu. En oo ainakaan vielä huomannu, että taakse olis tullu ryppyjä. Eteen tuli muutama pieni, mutta ne saattaa hoitua pesussa. Huh, onneks tää on tikattu. Kiva tehdä välillä jotain muutakin. Tosin, nyt on edelleen 2 peittoa kanttamatta...

Tässä edestä. Tikkauslanka on vihreä, mutta eipä se kovasti näy. Sopivasti, että pyörylät erottuu...

Tässä takaa. Ei kovin hyvin näy tässä kuvassa, mutta en saanut siitä parempaakaan. Ulos oli turha yrittää siinä räntäsateessa. Ehkä on kauniimpi päivä kun saan kantattua ja kuvattua valmiina.

Tässä kuvioita takaa kuvattuna vähän lähempää. Kukkasiakin oli montaa eri terälehtivariaatiota.

Tässä vielä edestä lähempää eri kuvioita.

Ajattelin nimeksi "Päärynächutney". Syystä että tässä on vähän kaikkea (hämärää), myös niitä päärynöitä... Nyt sitten niitä kantteja vääntämään.