Vieläkin heksagoneja

Tässä taas muutama valmistunut heksipalanen. En ole yhtään laskenut, että paljonko näitä tarvittaisiin minkäkin kokoiseen tuotokseen. Pari keskustaa on vielä valmiina leikattuna, mutta ympäröivät kankaat ovat vielä hakusessa.

Piti taas hypistellä tätä pinoa ja levittää ne lattialle katsottavaksi. Alkaa ehkä näyttää siltä, että näitä voisi olla tarpeeksi. Nyt pitää alkaa tuottaa niitä välipaloja...

Where the Stars Are Born

Kukkatilkkupintaa kasatessa jämälaariin kertyi paljon pieniä kolmioita. Ne olivat kyllä ehkä jopa liian pieniä, mutta päätin silti kokeilla, josko niistä saisi jotain. Ompelin ne kiinni isompiin neliöihin. Suunnitelma on selkeänä päässä, mutta katsotaan nyt kuinka käy. Kun ompelin paloja neliöihin niin mieleeni juolahti jo tulevan työn nimi. Where the stars are born. Harvemmin tulee nimestä aloitettua... Tästä on tarkoitus tulla väritykseltään vähän miehisempi. Katsotaan nyt kuinka vähän... Ja neliöitä pitäisi taas olla parin tuhannen paikkeilla, joten saattaa hetki kestää. Tai sitten työhön tulee leveät reunat.

Unohdin edelliseen kesäpostaukseen liittää, että tuli muutama heksagonkin ommeltua. Ratkaisin myös hamassa tulevaisuudessa väijyneen ongelman, että miten nämä yhdistetään kotiväen mieleisesti. Mutta siitä sitten joskus tuonnempana... Hieno tulee. Varmasti. Tuo vasemman yläkulman ufo on aika groovy baby yeah.

Kesä

Kesä meni. Ensi viikolla tapahtuu paluu arkeen. Osittain se on jo tapahtunut, mutta perheen viimeinenkin lomailija palaa töihin maanantaina. Reissattua tuli, kävimme katsastamassa 4 kansallispuistoa. Näin mm. Hossan kalliomaalaukset. Muuten läkähdyttiin ulkona ja vilvoiteltiin sisällä ilmalämpöpumpun viileässä tuulessa. Saatiin myös oksutauti, varmaan uimarannalta. Välillä tuli suoritettua elämää ihan urakalla, mutta välillä...

jaksoin myös pysähtyä keräämään ne metsämansikat.

Ommellut olen vain silloin tällöin. Tässä on pieni pala uutta työtäni. Se on jo tikkausvaiheessa ja siihen tulee viivotintikkaukset. 

Pientä remppaakin tuli tehtyä. Eteinen sai uuden valkoisen värin seiniin. Väkersin myös lisää säilytystilaa, joka samalla toimii penkkinä ja korokkeena niin, että pienimmätkin saavat vaatteensa naulaan. Uudet OMAT säilytyslaatikot otettiin innolla vastaan. Ennen kaikki lasten lakit ja hanskat olivat yhdessä laatikossa. Katsotaan kauanko innostus säilyy. Kuvassa homma on vielä vähän vaiheessa. Valelattia on myös maalattu jo valkoiseksi ja listatkin ovat paikallaan. Toivottavasti ehdin blogin pariin taas arjen koittaessa vähän useammin.

Kiireen keskeltä

Eipä tässä ole kauheasti ehtinyt mitään harrastaa. Kesälomaa, reissaamista, satunnaisia työpäiviä. Ei mulla oikeastaan mitään sen isompaa näytettävää ole, mutta Sinellissä on ale. Fättäreitä 2-2,5 e/kpl. Kävin hakemassa vaaleita kankaita. Yhden tilkkupinnan olen ehtinyt ommella kasaan, mutta en ehtinyt sitä kuvata. Nyt se on jo yhdistetty vanuun ja taustaan odottamaan tikkausta. Heksagoneja on myös tullut muutama lisää ja nämä vaaleat kankaat tulevat varmaankin siihen. Eipä siinä, käykää ostoksilla. Minä jatkan ylikuumenneen viihdytystoimiston pyörittämistä.

Kakkupalat

Tein pari patalappua varastoon. Näille on todennäköisesti koti jo tiedossa, mutta odotellaan nyt pääsykokeen tuloksia vielä. Olen halunnut tehdä lisää kakkupaloja tekemäni Suomi 100 työn jälkeen ja tässä oli oiva mahdollisuus toteuttaa itseä ja paper piecing tekniikkaa. En tiedä vastaanottajan mieltymyksiä, joten turvallisinta oli tehdä yksi suklaakakku ja yksi tavallinen. Omppupeitosta jäi kanttia yli niin surautin nämä sillä samalla. Tikkasin vain kakkupalojen ympäri kerrokset yhteen. Välissä on kaksinkertainen patalappuvanu.

Kävin läpi kangasvarastoani ja harmikseni täytyy todeta, että vihreiden ja keltaisten osuus on kovin ohut. Niitä on ihan älyttömän vaikea löytää kirkkaan sävyisinä erään ketjukangaskaupan palalaarista. Tai kyllä mistään muualtakaan... Sinisiä ja turkooseja on tällä hetkellä vaikka kuinka paljon. Onneksi tähän sentään riitti vihreää ruutukangasta. Olisin halunnut kirkkaampaa vihreää, mutta eipä ollut saatavilla. Ehkä ensi kerralla sitten.

Omena päivässä

Sain valmiiksi "Omena päivässä" tilkkupeiton. Tikkasin koko komeuden yhden viikonlopun aikana. Arviolta tikkaamiseen meni noin 10 h. Jännitystä hommaan toi se, että tikkauslanka oli aika limitillä. Onneksi sentään riitti loppuun asti. En ole mitannut minkä kokoinen työ on, mutta sohvalla muhimiseen se on tarkoitettu.

Omenaosioon tikkasin kiemuroita, karaan suorempia viivoja, lehti hoitui höyhenmallilla ja taustaan tein lehtiä ja kukkia.

Tässä näkyy tikkauksia paremmin.

Olin ostanut tätä varten taustaksi pallokangasta ison palan, mutta eihän se tietenkään riittänyt. Noh, tulipahan tyhjennettyä varastoa vielä vähän enemmän...

Tässä vielä takaa tikkauksia paremmin.

Reunakanttiin pääsin vihdoinkin käyttämään jo ainakin kolme vuotta marinoitua täsmälleen oikean punaista raitakangasta. Olen ostanut tätä kangasta sinellin alesta reilun palan. Kanttia tuli tehtyä sen verran ylimäärin, että sitä näkyy varmasti uudestaankin.

Tästä tuli ihan super hieno! Nyt se sitten odottelee, että vastaanottaja väittelee. Ompahan kerrankin ajoissa jotain valmiina. Ja keittiön pöytäkin saa hetken olla hiukan siistimpi! 

Lisää farmarin vaimoa

Killan kanssa yhteistyössä on kasattu muutama tilkkutyö erään aktiivisen kiltalaisen farmarin vaimo -blokeista. Työt ovat jostain syystä päätyneet minulle tikattavaksi. Sain tämän tikattua jo pari viikkoa sitten, mutta sen jälkeen iskivät työhommat taas täydellä teholla. Kaikki vapaa-aika on mennyt jokakesäisen keikkatyön parissa. Pian alkaa olla pääsykokeet kuitenkin tarkastettu ja ehkä pääsee vähän enemmän taas omien harrastusten pariin. Kesätyö on kaikki pois harrastusajasta, koska sen takia lapset eivät ole yhtään enempää päikyssä, eli normiarki pyörii samalla niin kuin ennenkin.

Aloin tikata blokkeihin tilkkupuolelta melko näkymättömiä sakaroita. Koitin ensin vapaasti dot-to-dot tikkausta, mutta keksin sitten itselleni uuden tikkausviivottimen ja se helpotti hommaa huomattavasti. Takapuolelta tikkauksissa näkyy kyllä satunnaisia mutkia, mutta ne ovat lähinnä paksujen saumakohtien ansiota... En huomannut ottaa kuvaa uudesta viivottimestani. Se on pala 4mm paksua vaneria ja siinä sattuu yksi sivu olemaan laserleikattu suoraksi. Valtavan hieno keksintö, eikä se liu'u kankaan pinnalla yhtään ja lisäksi se on tarpeeksi paksu ettei tikkausjalkani pomppaa siihen päälle. Se taitaa päästä ahkerampaan käyttöön jatkossa.

Ilta oli jo pitkällä kun pääsin ottamaan kuvia, joten siksi laatu on taas vähän niin ja näin. Kännykkäkamera ei ole hämärän ystävä salamasta huolimatta. Tähtien ympärille ja työn reunoille ajelin suoraa tikkausta.