Sisustusta

Nyt se vihdoin saapui. Uusi (vanha) liinavaatekaappi. Pitkän matkan takaa tuli, mutta pääsi ehjänä perille. Sitä on nyt väännetty ja käännetty paikasta toiseen, ja toistaiseksi paikka on löytynyt. Se on iso ja mahtavan tilava. En vielä ehtinyt sitä kokonaan täyttää, mutta eiköhän sekin järjesty pikapuoliin. Kiva, että taas jotain saa järjestykseen, kun pikkusolu on varsinainen kaappien tyhjentäjä nykyään.

Meillä oli käyttämättä yksi lasilevy, jolla suojasin kaapin päälisen. Ihan se ei koko matkalle riitä, mutta riittävän pitkästi, että uskaltaa pitää siinä päällä jotain. Kaappi on käytetyksi tosi hyvässä kunnossa. Heti piti alkaa stailata asetelmaa kaapin päälle. Sain yhtenä päivänä pari vaaleanpunaista tulilatvaa äitiltä, ja ne on nyt siinä kaapin päällä. Mun mielestä näyttää tosi kivalta. Vähän niitä vois siirtää keskemmälle, mutta kuhan kerkee... Kapin alareunassa on iso kiekurakuvio ja yläreunassa pientä koristetta. Ovet on tollaset leiskuvan väriset.

Ehdin jo hakea pöytäliina-aarteeni uuteen kotiinsa. Pistin vähän paperia alle varmuuden vuoksi, kun rätillä putsatessa jostain hyllystä saattoi vähän irrota jotain. Mahtavaa, että näillä käsitöillä on nyt arvoisensa säilytyspaikka. Alemmille hyllyille ja viereiseen sinkkukaappiin saan harvemmin käytettyjä astioita. Saa nähdä mahtuuko 10 litran kattila vielä sisään... Mr. solun perintöhopealusikatkin pääsi kaappiin varastoon. Ne on niitä pieniä kahvilusikoita joita ei ikinä käytetä... Ne on liian pieniä kakun syöntiin, kun meillä ei juoda kahvia ollenkaan.

Yksi ongelma kaapissa on. Se haisee tunkkaiselle sisältä. Pitää googlettaa mitä sinne pitäis laittaa, tai millä se pitäis pestä, että haju olis parempi. Veikkauksena heittäisin jotain sitruunaa tai soodajuttua, mutta en ole hajunpoistossa ekspertti. Ideoita saa heittää kommentteihin, jos parempaa tietoa löytyy. Todennäköisesti joudun siis vielä purkamaan kaapin sisustan pesua varten, mutta ompahan kokeiltu miltä pöytäliinat sisällä näyttää...

Turkoosin jääkarhunpennun turkki

Mulla olikin tänään vapaa iltapäivä. Mr. solu lähti pikkusolun kanssa leikkitreffeille pikkusolun kummisedän ja sen lapsen kans. Ne oli menossa melkein iltapuuroon asti. Ja ehti siis lähteä ennen kun mä pääsin töistä kotiin. Mä ehdin pestä pyykkiä ja heilutella käsiä siellä täällä askartelujen parissa. Sain taas vaihteeks jotain jopa ihan valmiiksi asti. Niiden pyykkien kuivuun ripustamisen lisäks. Söin ruuankin koneen ääressä ihan vaan sen takia kun pystyin. (Oisin valinnu telkkarin, jos sieltä ois tullu jotain edes vain vähän ärsyttävää, mutta piti tyytyä areenaan.)

Tässä se nyt on koko komeudessaan. Vanha vanuhaalari tuunattuna uuteen uskoon. Nyt on pikkukakkosellekin jääkarhunpennun turkki lämmikkeeksi. Tästä tuli aika mukavan tuntunen, kun nyt on monta kangasta päällekäin. Eikä se enää näytä niin kovasti mäkihyppyhaalarilta. Ompelin huppuun, hihansuihin ja lahkeisiin vaaleensiniset resorit kanteiksi. Se on sitä samaa sinistä, mikä on noiden korvien sisäosassa. Sopii mun mielestä ihan hyvin tuohon väriyhdistelmään, ja varsinkin tuohon onkivaan pingviiniin. Uskottelen edelleen itselleni, että toi väri on turkoosi...

Korvat on söpöt. Joskin ne on ehkä hieman isot, ja näyttää vähän hiiren korvilta... Jos oikein käyttää mielikuvitusta niin näyttää, että toi pingviini pilkkii tonne haalarin sisään. Nyt vaan odotellaan vielä piiiiiiiitkä aika sitä käyttäjää. *huokaus*

Montaa hommaa tän lisäks edistin, mutta niistä sitten myöhemmin, koska muuta ei tänään valmistunut. Huomenna onkin taas sukulointia luvassa. Toivottavasti pikkusolun räkätauti ei haittaa tahtia huomennakaan.

Aluspaitoja

Näyttää noi kelit nyt tosiaan kylmenevän. Piti kaivaa itelle talvitakki esiin. Mulla on tasan yks takki, jonka alle tämä huvikumpu mahtuu. Onneks on ees se yks, ja sillä pärjää pitkälle pakkasille. Pikkusolukin tarttis sellasia lämmittäviä aluspaitoja. Hihattomia selänlämmittimiä... Jos jotkut tavarat on jotenkin suhteettoman kalliita (kokoon ja tekovaivaan nähden) kaupassa niin lasten ihan perus aluspaidat. Aikuistenkin paitoja saa halvemmalla! Yhden ostin vähän aikaa sitten, kun oli pakko. Tänään päätin, että teen ite pari lisää. Meinasin eka varastaa Mr. solun kaapista pari t-paitaa, mutta löysinkin kätköistäni pari hihoista jo kynittyä paitaa. Nää oli ne paidat, mistä tein aikaa sitten jo pikkusolulle pitkikset. Ne kaikkein parhaat housut mitä on käytössä ollu, ja ne mahtuu onneks edelleen. Nää paidat on sopivan venyvää ja hyväksi havaittua materiaalia. En jaksanu sen kummemmin kaavoja piirrellä. Iskin ostopaidan kierrätyspaidan päälle niin, että sain hyödynnettyä toisen sivusauman ja alapäärmeen. Siitä vaan leikellen ja 3 saumaa saumuroiden. Saumurin lankojen vaihtoon taisi mennä enemmän aikaa kun itse ompeluun.

Isoja paitoja oli musta ja punanen ja ne pilkoin nyt molemmat. Laitoin pikkupaitoihin kuminauhakanttia kädenteihin ja kaula-aukkoon. Oon sitä joskus tilannu nettikaupasta ja käyttäny omiin alkkareihin. Mustaa ei ollu, mutta keltasta oli. Tuli aika kiva. Vähän toi kantti on jäykkää, mutta kai se siitä käytössä.

Punasta kanttia sattukin sit oleen ihan just samaa väriä kun kangas. Tästä tuli ehkä jopa vähän tylsä paita, kun osu väri niin kohdalleen. Tein tän ekana ja ois pitäny vähän enemmän venyttää kaula-aukon kanttia. No, ei se mitään. Ei tahtia haittaa pätkääkään.

Nyt pysyy muksu taas lämpimänä. Eikä maksanu paljon. Ei edes aikaa.

Rautalankaenkeli

Mulla on taas joku enkelimania. Ehkä se joulu taas alkaa lähestyä? Piti hakee rautalankaa ja helmiä. Tässä on mun versio rautalankaenkelistä. Mä tykkään tollasista pienistä... On mulla isompikin melkein valmiina, mutta se jäi kesken kun piti yrittää uudelleen tollasta pienempää. En oikein tiedä tykkäänkö tosta sädekehästä, mutta tähän se kyllä saa jäädä. Seuraavaa versiota kehitellään sit edelleen, jos sellasta ehtii tehdä...

Sisko tilas multa juoksupipon. Halus nimenomaan trikoopipon. Mulla ei ollu kauheen aikuismaisia kankaita varastossa, varsinkaan niin isoa palaa... Tuli sit leppispipo. Mallina käytin omaa päätä. Yritin kyllä tehdä piposta aika tiukan, kun se kuitenkin venyy käytössä. Tästä tuli tollanen "laatikko" mallinen. En viittiny jättää niitä neliöpipon korvia. Kyllä se varmaan lämmittää ja päässä pysyy.

Tämä saapui eilen. Vihdoinkin pääsee hypistelemään ja katselemaan kaikkia pieniä vaatteita ja hokemaan "oi". Kestovaipat näytti taas tosi hyviltä, nyt saan ekan neppivaipankin valikoimaan. Muuten pakkaus ei kaikilta osin täysin vakuuttanut, mutta eiköhän ne kaikki tavarat taaskin käyttöön tule. Lemppareina edelleen makuupussi ja kaikki haalarit. 

Valaistuminen

Tänään se taas tapahtui. Joka syksy aina uudestaan. Päräytin tämän ekaa kertaa tulille kesän jälkeen. Joo, pintaa pitäis kai rasvata jollain sian ihralla, mutta sitä nyt ei tähän hätään löytynyt...

Olin sen verran reteellä tuulella, etten edes laittanu palovarotinta pois päältä. Tulihan sitä savua sisällekin (pitäähän sitä nyt kodikas savunhaju saada), niin kun aina kun ekat tulet täräyttää, mutta yllättävän vähän sittenkin. Eikä varotin huutanut. Hella kyllä saattaa vielä ensi kerrallakin yllättää savustuksen merkeissä. Tää on kyllä mahtava peli.

Tämän äärellä koin tänään valaistumisen. En tullut uskoon tai mitään muuta hippiä, vaan kekkasin, että kokkaaminen ei ärsytä yhtään niin paljon tällä hellalla, kun tolla sähkösellä versiolla. En tiedä miksi. Jostain syystä kattilat vaihtuu isompiin, kaikenlaista kiehuu ja kuohuu yhtä aikaa. Ulospäin puskee kodikasta lämpöä ja savua... Eikä se kauheesti haittaa, vaikka jotain vähän kiehuis yli. Kyllä se siitä pois palaa. Mä ylsin ihan gourmet tason suoritukseen tänään! (Perus perunamuusia, porkkanoita, kermaviilikastiketta, uunikalaa (tällä kertaa vielä sähköuunissa) ja jälkkäriksi hedelmärahkaa.) Mä innostuin niin tosta tulella leikkimisestä, että täräytettiin kuumaksi illalla vielä kiuaskin. Tänä yönä sit varmaan hikoillaan, kun on lämmitetty pitkin päivää... Ainoa huono puoli tässä hellassa on, että pikkusolun kanssa pitää olla tarkkana. Se on aika ehtivää sorttia, eikä parane päästää tätä sörkkimään.

Vielä pitää tulistella tuo leivinuuni niin sitten voikin taas siirtyä päiväunikokkailuun. Pitäs kyllä harjotella se yöunikokkailukin, mun isä on hyvä siinä.

Iltapala by Mr. solu

Mr. solu halusi vierailevaksi tähdeksi blogiin. Pitää kuulemma esitellä iltapala. Meillä kumpikaan ei tykkää kokkaamisesta, mutta 2 asiaa keittiöhommista olen saanut ulkoistettua Mr. solulle. Pihvin paiston ja kinuskikastikkeen teon. Ehkä siksi, että itse voin elää ilmankin, mutta Mr. solu ei... Iltapalaan kuului siis kinuskikastike ja vadelmat. Mr. solu pisti omaan seokseensa lisäksi jäätelöä, mun ei tehny sitä tällä kertaa mieli. Mä en tiedä tosta kinuskikastikkeen reseptistä muuta kun, että siinä on kermaa ja fariinisokeria ja sitä keitetään.

Sen.

Mun.

Nom nom nom. Hyvää oli.

Ai niin, pari asiaa on tässä pikku hiljaa edistynytkin. Pikkukakkosen huonetta oon saanu jokseenkin järjestykseen. Ompelukoneet on muutettu toiseen paikkaan ja huone on siivottu. Pinnasänkyäkin jo kasailin alulle. Toinen edistysaskel on se, että ostin antiikkikaapin. Se tulee lapista ensi viikon viikonloppuna. Saa nähdä onko sellainen kuin kuvissa... Saan ehkä vihdoinkin pöytäliinoilleni arvoisensa paikan. Ja lisää säilytystilaa.

Vanttuut

Nyt on kai syksy. Havahduin siihen, että pikkusolun kengät on pienet, ja että sillä ei ole hanskoja. Kengät käytiin ostamassa eilen. Toivottavasti tästä eteenpäin ei sada aivan kaatamalla, että niitä voi vielä käyttääkin. Onneks niitä saappaita meillä varmaan on tän syksyn tarpeiks. Hanskojakin ostettiin, mutta vaikuttaa vähän lämpimiltä vielä. Jonkun verran on ollu käytössä ne pul-hanskat, mutta niissäkin kädet vähän hikoilee. Otin siis taas puikot kauniiseen käteen... Jämälangoista tarttui tekeleeseen tätä suloista vaaleanpunaraitaista tarjous seiskaveikkaa.

Tein ensin yhden, sitten toisen, ja sitten purin ensimmäisen melkein kokonaan. En oo hetkeen tehnyt minkään kokosia tumppuja, joten se eka meni vähän harjotteluks. Peukkua piti purkaa varmaan 4 kertaa, että sain siitä sopivan. Aina vaan tuli liian iso. Mutta nyt ne on täydelliset. Ainakin sopivuudeltaan. Pääsivät käyttöönkin ennen kun ehdin kuvata. Ilmavaa sormien lämmikettä. Varresta tuli ainakin sopivan pitkä. Pysyy sekä haalarin päällä, että alla. Peukalokin löysi omaan kotiinsa.

Tässä vielä valmiit tuotokset. Nyt on sentään jotain mitä laittaa pikkukätösten suojaksi, vaikkei nämä millään kovalla tuulella ainakaan paljon lämmitä. Oi, ompa ne pienet ja söpöt. Langassa oli solmu, joten raidat menee hassusti tuossa oikean puoleisessa tumpussa. En jaksanut siitä sen enempää välittää, kun en ollu varma oisko lankaa riittäny täydellisyyden tavoitteluun. Nyt iski hirveä tumppuvimma, kun näistä tuli niin hyvät. Arvakkaa mitä pikkusolu saa joululahjaks?

Päivän käristykset

Sorruin tässä päivänä eräänä hamstraukseen, kun halvalla sai. Muovikassillinen perunaa 2 e. Kotona punnitsin, niin paino se 12 kg... Nyt on sit perunaa. Eilen tein (=yritin tehdä) jauheliha-perunasoselaatikkoa. Kattila oli aivan pinkeenä perunaa, ja eihän siitä muusin teosta oikein mitään tullu. Muusi jäi siis aivan liian tönköksi... Muuten se laatikko on ihan hyvää, vaatii vaan vähän jotain lisäkostuketta. No, mutta eihän se muusi edes mahtunu kaikki siihen vuokaan, vaikka ihan piri pintaan painelin. Jätin osan siis täksi päiväksi jääkaappiin. Tarkotus oli tehdä muusilettuja (ja kylkeen lihapullia).

Ei nyt taas menny ihan kun sillä kuuluisalla saarella. Laitoin tänään lisää maitoa siihen soseen sekaan, että sain sen edes jokseenkin muovautuvaan muotoon. Ei muuta kun pannulle pienen voinokareen kanssa. Tässä lopputulos. Ei oo muuten lättyjä nähnykkään! Pikadiagnoosina päädyin liian vähäiseen kananmunamäärään. Enempää en jaksanut analysoida. Ajattelin, että ei se voissa paistaminen usein ruokaa pilaa, joten tää on nyt sit paistettua muusia. Sitä paistettujen perunoiden aatelisempaa serkkua... Eväsrasiaan ja huomenna mukaan.

Pannu kun oli kuumana niin paistoin pihvitkin siinä. Näitä en onnistunu kovasti edes mokaamaan. Nää on taas näitä "piilota kesäkurpitsaa" tapauksia. Eiköhän näillä suurin nälkä voiteta.

Blogistelu on ollu viimeaikoina kovin hiljaista, pahoittelen. Lauantai oli aivan silkkaa elämän hukkaa meikäläisen kohdalla. Olin pääkaupungissa kattomassa Mr. solun kauden viimistä peliä. Muistutuksena itselleni voisin laittaa tännekin ylös, että älä lähde ens kerralla, tee jotain hyödyllistä... Sunnuntai taas meni tapetoidessa, sirkelöidessä ja kontatessa lattialla listoja laittaen. Vielä tänä aamuna selkä huusi "miksi teit sen"?!  Paksuus ahdistaa ja viikolla en oikein ehdi kun ruokaa laittaa. Koitan taas väliin saada jotain käsitöitäkin, mutta siihen asti saatte varmaan ihailla näitä keittiökokeiluja... Ai niin, pikkusolu saa nyt luopua tutistaan. Mielenosoitus asian tiimoilta on parhaillaan menossa...

Biologian oppitunti

Vihreä yksisarvinen. (Noh, onhan se vihreä ja sillä on yksi sarvi.)

Raparperi. (No näyttäähän ne lehdet samalta.)

Keltavuokko. (Kasvaa meillä niitäkin, tosin ei nyt ihan nurmikon täydeltä. )

Näin meillä.

Pientä edistystä

Paljon ei oo ehtiny ommella, mutta vähän sentään. Oon koittanu edistää haalariprojektia. Sain leikattua hupun ja ommeltua pääliosaan saumat. Ihan hyvin toi päälinen lopulta sovittautui tohon vanhan haalarin päälle. Ylimääräset lärpäkkeet vetskarin kohdalta taittelin vanhan haalarin mukasesti, kun sain haalarit sisäkkäin. Sekin osottautu ihan hyväks tavaks tehdä epäsymmetrisen vetskarin asennus. Käänteet sain myös ommeltua pääliosaan kiinni, joskaan tässä kuvassa ne ei paljon näy.

Korvat pitää olla. Ne on vielä sovittamatta huppuun. 

Tää projekti etenee ihan mallikkaasti sillon kun sitä ehtii tehdä. Lopputulos vaan alkaa pelottavasti näyttää kasarin mäkihyppyhaalarilta. En oikein tiedä miten sitä vaikutelmaa sais lievennettyä. Mun pitää ehkä käydä hakemassa jonkun muun värinen vetskari tai jotain, kun se vanha valkonen vähän pompsahtaa tosta silmille. Mitetin myös josko aplikois tohon etuosaan jotain palloja tosta samasta kankaasta, ettei toi ois niin monotoninen. Sitä se teettää kun ei ota kuviokangasta. Nyt pitää kuitenkin päätöksiä tehdä, koska vetskarin ompelun jälkeen minkään aplikoinnin ompelu ei kyllä onnistu. Se nyt jää kumminkin tuonnemmaksi...

Synttärisitruunaa

Mr. solulla on synttärit. Tänään ei oo virallinen päivä, mutta leivoin tänään. Huomiseksi piti saada töihin vietävää, joten samoilla vauhdeilla tuli synttärisankarin lahjatoive toteutettua. Mr. solun yksi lemppareista on sitruuna. Tai siis sen maku, tai ehkä ennemminkin esanssi... Ei sekään sentään raakana sitruunaa syö. Mokkapaloja oli kans tilauksessa, mutta niitä en enää tänään jaksa vääntää. On tässä nyt muutenkin syötävää jo, teen niitä mokkapaloja sit taas toiste niin ei tarvii kaikkea syödä kerralla. Mäkin oon saanu taikinakiintiöni varsin mainiosti tänään täytettyä...

Luulin laittaneeni tänne blogiin sitruunakakun ohjeen, mutta en sitä ainakaan äkkiä löytäny. Oon joko unohtanu laittaa tunnisteen (oikein) tai sit en oo kakkua julkassu ollenkaan. Eniveis, tässä tulee ohje, vaikka ois sit toiseen kertaan.

175 g voita
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
1 prk sitrusjugurttia (joskus sai ingmanin ihana sitrus, mutta nyt saa enää ingmanin appelsiini)
yhden sitruunan kuori
yhden sitruunan mehu (en ihan kuivaks tiristäny)

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. (tässä vaiheessa taikina voi muuttua epämääräsen näköseksi, mutta ällös huoli, maku se on joka ratkasee) Lisää jauhot ja niihin sekoitettu sooda (Soodapurkissa luki, että pitää sekottaa jauhoihin, netissä taas että nesteeseen. Sekotin jauhoihin.) ja jugurtti vuorotellen hyvin sekoittaen. Kaada taikina vuokaan ja paista 160 C kiertoilmalla noin 40 min (tai kunnes kypsä).

Itse tein tänään tosta taikinasta muffinsseja. Niiden paistoaika on lyhyempi, mutta en kyllä yhtään kattonu, että kuinka lyhyt.

Näistä meinas tulla täydellisimmät muffinssit mitä mä oon ikinä saanu aikaseks. Ne kohos uunissa niin nätisti. Sit kun otin uunista pois niin johan lässähtivät. Mulla oli nyt käytössä lidlin silikonivuoat ja näin yhden käyttökerran perusteella voin ehdottomasti suositella.

Kuorrutuksen bongasin eilen sattumalta valion 4/2013 lehdestä. 

1 rasia (200 g) valio viola sitruuna tuorejuustoa

1 dl tomusokeria

2 tl vaniljasokeria

2 dl vispikermaa

Siivilöi huoneenlämpöiseen tuorejuustoon sokerit. Vatkaa tasaiseksi sähkövatkaimella. Lisää vähitellen vispikerma samalla koko ajan vatkaten. Vatkaa niin kauan, että seos on tasainen, kuohkea ja vaahtomainen. Säilytä kuorrutetut leivokset jääkaapissa.

Pääsin ekaa kertaa koittamaan myös mun pursotinsysteemiä. Tuli oikein ameriikan tyylisiä muffinsseja, päällystettä on yhtä paljon kun itse muffinssia. Jätin muutaman kuorruttamatta varmuuden vuoks. Kyllä musta vielä leipuri tulee jos en tälläseks jää... Nyt pitää vaan muistaa ottaa se omenapiirakka vielä uunista.

Kangaspalapeli

Tänään oli hetki aikaa edistää vaunuhaalaria. Purin vanhasta haalarista ensin vetoketjun. Se oli helpoin, koska tiesin varmaksi, että se pitää kääntää. Siinä ehdin sitten järkeillä eteenpäin. Periteisestihän tätäkään projektia ei ole suunniteltu yksityiskohtaisesti kovin pitkälle. Luotan taas siihen, että voi tehdä uusiksi tarvittaessa... Vetskarin jälkeen irrotin hiha- ja lahjekäänteet, koska haluan yrittää käyttää nekin uudestaan.

Tässä vetskari ja käänteet irrotettu. Sivusaumoista leikkasin saumojen verran pois, että tulee vähän kapeampi. Vieressä päälikangas, joka yrittää kovasti näyttää kuvassa turkoosilta siinä kovin hyvin onnistumatta... En oo ennen ommellu collegea, mutta ei kai se kovasti sen kummempaa, kun trikoon ompelu... Eteenpäin, sano mummo lumessa!

Olkasaumat ja hihat ommeltuina päälikankaasta. En piirtänyt haalareista kaavoja, vaan laitoin vanhan haalarin kankaan päälle ja leikkasin. Saa nähdä mitä tulee. Tässä koitin järkeillä miten nuo käänteet nyt sitten pitää oikein asentaa. Vetskariaukon teko on mielenkiintoinen vaihe. Etuosa on kahdesta kappaleesta, ja ilman kaavoja jätin vaan reilusti varaa molemmin puolin. Leikkaan ylimääräset pois sitten, kun saan sisäosan ja pääliosan päällekäin ja pitää laittaa vetskari. Tästä pidemmälle en päässyt tänään. Huppu on vielä leikkaamatta, koska en ole päättänyt vielä sen lopullista muotoa. Pitää meinaan ne korvat asentaa...

Tässä vielä lähikuvassa vanhan haalarin ulkokangas, joka nyt siis tässä uudessa versiossa jää haalarin vuoriksi. Pitkälti tämän kuvion sävy saneli kangaskaupassa kangasvalinnan. Vihreät tai ruskeat ei vaan yksinkertasesti sopinu mun värisilmään. 

Tässä taas tämän päivän ulkoilun saalista. Vitsit että on taas hyviä pitkästä aikaa!

Syksy tuli

Syksy näyttää tulleen. Ainakin meidän ruokapöydälle. Sain vihdoinkin vaihdettua kesäisen mansikkapöytäliinan syksyisempään versioon. Tämäkin on niitä isän äidin tekeleitä. Meillä taitaa olla ihan hirveän pieni ruokapöytä. Toi liina oli musta pieni, mutta tossa pöydällä se on ihan hirveen iso... Kuinka hienoa jälkeä tuleekaan vain yhdellä langalla.

Ehdin tänään myös käymään kangaskaupassa. Ei ollu tänään tarkotuskaan mitään ommella, mutta paikallinen kangaskauppa on niin huonosti auki näin työssäkäyvän näkökulmasta, että kävin nyt kun ehdin. Otin sen valkoisen haalarin mukaan ja menin kauppaan pyörimään tyyliin "en mä tiiä mitä mä haluan, mutta jotain tähän". Löytyihän sieltä kangasta. Samalla vähän selkeni koko systeemi ja mitä ja miten sitä kannattaa tehdä. Ulkokuoresta tulee nyt sisävuori ja päälle tulee sitä uutta kangasta. Päädyin yksiväriseen collegeen vaikka oikeastaan menin hakemaan kuviollista joustofroteeta. Katsotaan mitä siitä tulee, kangas menee aamuyöstä pesulle.

Paksuus ja paksuuntuminen on tänään ihan vaan ärsyttänyt. Maha on tiellä, nahka repeää, on tukala olla, ei saa nukuttua ja lihakset kramppaa. Sitä ongelmaa oli loppuraskaudesta ekallakin kerralla. Pitää varmaan alkaa juomaan jotain vissyä. Harmi vaan, että tätä paksuuntumista on jäljellä vielä hyvä tovi. Ei ole meikäläisen lemppari olotila ollenkaan.

Illalla jaksoin vielä sen verran ryhdistäytyä, että pistin pikkusolun huoneesta pinnasängyn palasiksi ja toiseen huoneeseen odottamaan uutta asukasta. Sängyn tillalle kasasin jo aikaa sitten ostetut pienen pöydän ja tuolin. Voi kun meidän pienen pieni kasvaa... Se on nyt totaalisesti keksinyt kävelyn. Ei mitään muuta teekkään kun ravaa ympäri kämppää. Mieluiten mahdollisimman iso tavara kädessä. Eilen nousi ekaa kertaa ylöskin ilman tukea. Jes, edistystä tapahtuu. 

Suunnitelmia

Mä en nyt ehdi tekeen taas mitään (tai mikään käsityö ei merkittävässä määrin etene), joten pitänee vähän avata taas suunnitelmapuolta. Pikkusolulla oli vauvana tutan vaaleanpunainen kevyttoppahaalari. Siinä oli korvat. Oon koittanu ettiä tälle pikkukakkoselle myös korvallista haalaria, mutta ei oo vielä kävellyt vastaan. Se on yksi vaatekappale, jonka haluan säästää molemmille lapsille ihan omana. En halua mitään fleecehaalaria, vaan ihan sellaisen, missä on vanukerros välissä.

Tuo punainen on se, mikä oli pikkusolulla. Sen kokolapussa lukee 56. Toi valkonen on ehkä joku vanha äp haalari, ja sen kokolapussa lukee 70. Ne on aika tarkkaan saman kokoset... Mietin, josko tosta valkosesta sais tuunattua uuden, entistä ehomman korvallisen version. Ajattelin, että sen voisi päällystää uudella kankaalla. Ja ehkä vuorittaakin. Sillon siitä tulis varmaan aika hyvä toppahaalari, jos jättäis noi vanhat kankaat alle...

En oo vielä hakenu mitään kankaita, kun oon vähän toivonut, että kaupasta löytyis tähän hätään aivosolua miellyttävä haalari. Hihoissa ja lahkeissa on käänteet, ja niiden päällystäminen ei taida olla ihan yksinkertaista. Ilman saumojen purkamista ei siis hommasta selviä. Kannattaisko siis suosiolla purkaa koko haalari osiin ja ommella uudestaan kasaan. Sivusaumat ois ehkä varaa leikatakin auki, kun toi on aika leveä tapaus. Ei kai siinä häviäis kun vähän kangasta, rahaa ja aikaa, jos lopputulos ei sitten miellytäkään. Aika vaan on juuri nyt hieman kortilla. Koko viikonloppu taitaa mennä sisustushommissa. Pitäis vähän tapetoida. Sitä ennen pitäis kyllä vähän pohjamaalata, ja mä en oikein haluais tehdä sitä. En tiedä koska joku muu sen tekis, ja kuka sen tekis... Voi olla, että jää siis sisustamatta... Ehkä sais ees noi ompelukoneet siirrettyä johonkin muuhun huoneeseen. No joo, haalarit hautunee vielä. Jos jaksais uudelleen päällystää niin sais kuviollisen sisustankin. Voishan noi lahje ja hihakäänteet poistaa ja laittaa tilalle tollaset resorikäänteet... Noi haalarit on niin isot, että pienen ihmisen kädet ja jalat kyllä hukkuu tonne sisälle aika pitkään. Hyviä ideoita ja vinkkejä otetaan mielellään vastaan kommenttien muodossa.

Käytiin tänään illalla kaikki yhdessä serkkukirppiksellä. Serkku siis asuu melko lähellä, ei oo vaan ikinä tullu käytyä noin muuten vaan. Tänään kävin ostamassa kassillisen pieniä kenkiä ja siinä tuli mukana pari mammavaatetta ja vanhoja äp kestovaippoja (käyttämättömiä). Niistä ehkä joskus toiste. Niillä on reilu 3 v poika. Pikkusolu tykkäs sen traktorileluista. Pitää varmaan hankkia sille kotiinkin yks sellanen... Se tykkää istua vaarin traktorissakin niin mielellään.

Projektipäivitys; pöytäliina

Värin vaihto! Vihdoin se päivä taas koitti, että vihreä lanka loppui. Pääsi alottamaan jollain muulla värillä pöytäliinan kirjontaa taas vaihteeksi. Vihreää taitaa kyllä olla ainakin pari kerää vielä jäljellä, mutta ainakin vaihtelu virkistää...

Keltaisia kukkia lähti syntymään nyt. Myös päivänkakkaran keskiosat tulee samalla keltaisella. Vähän alko jännittään, että mahtaako toi sininen piirustusjälki lähteä pois. Yleensä näin monta kierrosta kangasta (ja samalla piirustusta) hyplänneenä se kuvio alkaa kulua pois. Tämä vaan ei ole juuri kulunut. Piti oikein kokeilla, että tietää sitten loppuosan kanssa kuinka tarkkaan niitä rajoja oikein pitääkään seurata. Ei lähde pelkällä vedellä, mutta ainakin saippualla haalistui. Toivottavasti lähtee sitten pesuaineella... Tätä nyt varmaan iltaisin värkkäilen, kun tämä on tällästä rauhallista syksykäsityötä. Olishan tota sisutusta vieläkin tehtävänä ennen vauvan tuloa, mutta taipuminen ja jaksaminen on vähän kortilla. Ehkä sit viikonloppuna jos saan pikkusolun pois jaloista ja käsistä pyörimästä muutamaks tunniks.

Illan sokerihumalan tarjoaa jälleen omenapiirakka. Nyt taitaa kylkeen löytyä myös kaakaota. Normaalisti en tykkää kuumista juomista, mutta sitä on nyt muutamana iltana mennyt kupillinen. Pitäis noita omeniakin vielä säilöä, kun jaksais. Tänään maistoin ekat luumut puusta. On ne vaan hyviä! Vähän pitää vielä valkata niitä tummimpia, mutta kyllä ne loputkin varmaan päivässä parissa kypsyy. 

Tänään oli ihan hyvä päivä. Sain jopa töissä pakotettua aivoni jonkin asteiseen toimintaan tämän hormonihumalan keskellä. Toivottavasti sama vauhti jatkuu huomennakin. Toki huomenna illalla/iltapäivällä kyläillään, joten voi olla, että illalla noutaja tulee jälleen ennen käsitöitä...

Toivottavasti tämä päivä loppuu pian

Tänään oli otsikkovaihtoehtoja. Myös "pissapäivä" ja "toivottavasti tämä viikko loppuu pian" oli varteenotettavia vaihtoehtoja. Mr. solu lähti perjantaina reissuun, joten olo on sen mukainen. Tätä ei taida uuteen nousuun kääntää edes illan sokeriannos. Valitettavasti tästä nyt tulee taas yksi väsyneen äidin avautumispostaus, mutta jos sellaset ei kiinnosta niin skippaa.

Pikkusolu on tässä viimeiset pari viikkoa oleillut ilman vaippaa. Muuten siis, paitsi yöllä ja silloin, jos lähdetään käymään jossain pidemmällä. Päivät menee ihan kivasti (yleensä), toki vahinkoja sattuu. Oon jättäny sen vaipan laittamisen pois, kun ei se oikein tykkää niistä, ei tykkää kävellä vaippa päällä (ja koitan sitä kannustaa kävelemään mandollisimman paljon, koska en myöskään itse jaksa sitä enää kanniskella yhtään mihinkään), ja koska on aika sama mulle pesenkö vaatteita vai vaippoja. Pikkusolu on päivisin pääasiassa mummin hoivissa ja se on tosi hyvä tulkitseen sanatonta vessahätäviestintää. Kyllä mäkin usein oikeeseen osun, havemmin nyt tulee turhaa käytettyä potalla. Muutama viikko sitten selkeästi tapahtui muutosta siihen suuntaan, että rakon hallinta alkaa olla enemmän tiedostettua.

Sitten on näitä päiviä. Nukuttiin (tai nukuin) tänään vähän pidempään ja pikkusolun aamupissa oli tullut vaippaan. Ja vaipasta ulos. Tyynylle. Voitte päissänne miettiä miten se mukula sielä sängyssä on makoillut, kun mikään muu osa sängystä kuin se tyyny ei ollut märkä ja tyyny oli sängyn päädyssä normaalilla paikallaan. Nooh, siitä nyt selvittiin siis tyynyn ja tyynyliinan vaihdolla ja aamukakat sentään tuli normaalisti pottaan. Lähdettiin kurvaamaan asioilla ja siitä suoraa mummilaan, eli ei juurikaan pidempi matka kuin "normaalisti". Pikkusolu on monta kertaa jo ollu tuon pikkumatkan ilman vaippaa. Tänään se sit kuitenkin onnistui pissaamaan myös turvaistuimeen. Ison pissan. Tulihan se joka lävestä läpikin, onneksi meidän takapenkillä on suojapyyhe kaiken alla. Joka tapauksessa piti se istuin irrottaa ja pistää päälinen pesuun. Taidan tässä heti kohta, ehkä huomenna jos jaksan, ommella istuimeen vähän imua varmuuden vuoksi. Ei meinaan ole helpoin homma irrottaa päälistä, saati saada sitä paikalleen. Noh, tulipahan siivottua sekin istuin, sielä oli edellisen käyttäjän rusinavarasto pehmusteen alla... Ja tuli pitkästä aikaa vaihdettua se auton penkin suojuspyyhekin vähän siistimpään tapaukseen. Siitä kyllä näkee kuinka paljon moskaa autonpenkille kantautuu.

Noh, päivä jatkui vähän helpommissa merkeissä, tosin ennen päikkäreitä pissat tuli vielä syöttötuolin pehmusteeseenkin... Ja joka kerta kun sielä potalla käytiin niin pissat tuli sinnekin. Illalla pikkusolu käveli taas ite kohti pottaa ja heti kun sen siihen pistin istuun niin tuli iso pissa... Voi näitä päiviä. Onneks toi kaikki ei sentään ollu kakkaa... Eikä ollu vapaa-ajan ongelmiakaan kun päivä meni siivotessa...

Tämä kasvava huvikumpu alkaa kyllä nyt jo haitata harrastustoimintaa. Osittain siksi, että lähes koko ajan supistaa, eikä sit viitti oikein mitään riehua. Osaks sen takia, että se on vaan tiellä; ei taivu eikä voi olla joissain asennoissa ollenkaan. Osaks sen takia, että se yksikin toimiva aivosolu on koko ajan jossain järkyttävässä hormonisumussa ja mistään ajattelua vaativasta ei vaan tuu mitään. Ja osaks ihan vaan siks, että koko ajan tekee mieli vähintään maata, yleensä nukkua.

Tän päivän suurin saavutus oli saapaspidikkeet. Pikkusolu oli eilen mummin kanssa ekaa kertaa metsäretkellä. Saapas oli sielä meinannut hukkua, kun oli lähteny jalasta kesken kaiken. Kävin tänään ostamassa sellaset tumpun pidikkeet, että voin nipsasta saappaat kiinni sen puntteihin. Noi ois tosi helppo tehdä ite, jos ois ollu vanhoja henkseleitä tai jotain seminaarinimilappuja. Mut ei ollu niin ostin... Ite tehdessä niistä vois tehdä sillai pidemmät, että vois laittaa kuminauhalenksun tyyliin meneen saappaan alta minkä tahansa housujen kanssa. Mut kyllä ne varmaan näinkin toimii.

Voi kun tuo mukula nukahtais nyt nopeesti, että mä voisin alkaa vaan koomata... Toivottavasti ens viikolla saa jotain vähän tehtyäkin. Tosin tästä parin viikon rupeamasta saattaa toipumiseen mennä pari päivää.