sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Ohituskaistalla

Torstaina puolen päivän jälkeen päiväkodissa:
Päikky: Lapselle voi tuoda esim. äidin paidan tms tuttua juttua mukaan. Se voi helpottaa ikävää.
Minä (ajatukissani): Öö... mul on ehkä 2 paitaa, joissa ei oo pysyviä hikiläikkiä kainaloissa ja kastiketahroja rinnuksilla. Haluun ehkä pitää ne oman käden ulottuvilla, jos vaikka pitää liikkua julkisella paikalla ja toinen on pesussa...

Perjantaina noin klo 11:
Haahuilua kangaskaupassa. Ilman lapsia onneksi... Odottelin ompelukonemyyjää ja kävelin edes takasin kangaspakalta toiselle. Olin jo ostanut palalaarista muutaman palasen.
Minä (ajatuksissani): No, kyllähän mä sille mussukalle voin tilkkupeiton sinne päikkyyn tehdä. Ehtii se sitä ehkä päivän nuohota kotona, ja kai mäkin voin sen yhdeks yöks viereeni ottaa hajustettavaks... Oikeestihan ompelisin vaan itelleni parempaa oloa, mutta mitäväliä... Selvä, muut projektit pauselle ja tämä pikavauhtia ohituskaistalle!

Perjantaina päikkäriaikaan klo 12-14:
Hmm. Jotain yksinkertasta kaavaa? Nopeesti pitäs saada valmista. Minkä kokonen peitto sielä on käytössä? Tekstari tutulle työntekijälle... siis muumipeiton kokonen. Minkä kokonen on muumipeitto... google kertoo. Joo, ja katoavan 9 tilkun mä osaan jo tehdä. Siitä sitten vaan.

Perjantaina noin klo 15: Mr. solu tuli kotiin. Jipii, kankaat esiin!
Minä: Voitko mennä vaikka lasten kanssa ulos?
Mr. solu: Lähtee kiltisti lasten kanssa ulos.

Kaivoin kaikki hienot, mutta hankalasti käytettävät kankaat esiin ja aloin leikata. Meinasin ensin 10x10 cm ruutuja, mutta muistin vauvapeitosta, että aika pieniä ovat. Noh, viivotin on sen 15 cm levee, joten sillä mennään. Ruutuja onneks osaan leikata suht oikein, varsinkin kun ei tarvii kattoo siitä viivottimesta niitä viivoja, vaan leikkaa vaan ympäriltä.

Perjantaina noin klo 21:30. Ysitilkut valmiina. Suunnilleen noilla kuvassa näkyvillä kankailla mentiin. Kaikenlaista kivaa kuvaa pääsi mukaan. Tyttövärejä rikkomassa muutama sininen. Leikkasin ruudukot palasiksi, tasoitin ja järjestin sopivaan järjestykseen aamua varten.


Aamulla heti ompelukoneen kimppuun. Kuvat välivaiheista jäi kiireessä ottamatta. Paljon ketjuompelua... en edes katkonut välillä lankoja. Lisähaastetta hommaan toi se, että isä tuli käymään moottorisahan kanssa, ja näkymä takapihalla oli aamupäivällä tämä. Itsekin piti olla siinä auttamassa, ettei kuusenlatvat kaadu sahaajan päälle. 


Minuutinkin vapaa hetki vierähti ompelukoneella ja lauantaina klo 12:15 oli tilkkupinta valmis. Vähän tuuli ulkona kuvatessa, mutta ei ollut aikaa odottaa tyynempää hetkeä. Ompelu tietysti taukosi päikkäreiden ajaksi.


Taustakankaan kokosin paloista vielä lauantai-iltapäivän aikana. Mr. solu vei taas iltasella muksut ulos joten sain tehtyä peittokakun valmiiks ja hakaneulotettua sen. Pakkasin koneen autoon ja ajoin porukoille ompelemaan, koska edellisenä iltana pikkusolu häiriinty mun myöhäisillan surautteluista. 

Sain tikattua peittoa lauantaina illalla reilu 2 tehokasta tuntia. Vähän jäi sunnuntaille. Sunnuntai aamu valkeni taas pienellä tikkaushetkellä, jonka jälkeen aamupäivä vietettiin risusavotassa takapihalla. Tikkaus oli valmis lauantaina noin klo 15. Yhteensä tikkaukseen kulutin aikaa noin 4 h. Kantti löyty onneks melkein valmiina. Mittausten mukaan noin 10 cm jäi vajaaksi, joten yhdellä suikaleella piti jatkaa. Tällä kertaa osasin ommella kantin ensin kiinni nurjalle, joten sen kiinnitys suju kaasu pohjassa vauhdilla. Kanttaus oli valmis sunnuntaina klo 16. Siitä sitten peitto mukaan mininäyttelyyn jumpalle. Mukana oli myös pikkusolun höyhenpuutarha ja pikkukakkosen tähtitaivas. Raahaan nykyään peittoja näytille vähän joka paikkaan... Koska ne on niin hienoja.

Jumpan jälkeen sunnuntai illalla päättelin langat ja ompelin peiton reunaan 2 lenkkiä. Peitto pääsi pesuun klo 21:05. Huh! 

Tässä se nyt on valmiina! Tästä tuli ihan sairaan hieno. Siinä on hienosti kaikkea, mistä pikkusolu tykkää. Leppiksiä (joita molemmat lapsen on käyneet lähes kaikkia kättelemässä henkilökohtasesti joka kerta kun peitto on tähän mennessä ollu jotenkin esillä), pupuja, kirahveja, pöllöjä, siilejä jne. Ai että, tästä opin (taas) sen, että kannattaa ostaa kivoja kankaita. Kyllä ne paikkansa löytää! Myös vihreäpohjanen pallokangas ja turkoosipohjanen kukkakangas on lojuneet pinossa aika kauan, koska en oo saanu niitä käytettyä muuhun. Noista kuvakankaista nyt puhumattakaan. Peitosta tuli just sopivan tyttömäinen ja tää kaava sopii hyvin juurikin noiden kuvioiden esittelyyn. Koko on noin 100x120 cm.


Takapuoli on koostettu monesta palasta. Myös paljon sellaisia hienoja, mutta vaikeasti käytettäviä kankaita. Myös kaks ylimäärästä blokkia pääsi taakse.


Tikkaus on aikalailla perinteistä meikäläistä. Peitossa on teksti "Nuku hyvin kulta, tässä hali multa". Enempää en tähän hätään keksinyt, mutta ajaa asiansa. Tikkasin tekstin jälkeen peiton täyteen enkelin siipiä. Joo, kukaan, jolta kysyin ei läpässyt tätä hahmontunnistusta. Mut ei mua haittaa jos ihmiset näkee tossa perhosen. Ei sekään huono ole. 


Inspiraationa kuviossa oli kalevalakorun siivet:

Image result for kalevalakoru siivet
Kuva netistä.

Mallia piirtäessä ei ollut korua mukana, joten ulkomuistista tein. Ehkä joskus otan uuden yrityksen, mutta nyt näin. Tykkään tosta tikkauksesta tosi paljon. Sain tehtyä sen tarpeeks harvaan, mikä on mulle aika harvoin onnistuva juttu. Tein siivistä isot, jotta tikkaus olis nopeeta.

Lenkkien tarkotuksena on toimia paketoinnissa ja ripustuksessa, kas näin: 


Nimi tältä vielä puuttuu, mutta kai sekin pitää kohta keksiä. Lappu pitää vielä ommella. Pitää laittaa puhelinnumero ja palautusosotekin, jos vaikka joku siivooja nakkaa muiden pestävien mukaan... Enkä mä tiiä kuinka pitkin hampain ne sielä päikyssä tähän suhtautuu, mutta ompahan jotain. Ainakin mulla parempi mieli, jos pikkusolu tän alla nukkuu <3.

Tulipas pitkä postaus. Mut mä oon aika mehuissani tästä peitosta!

4 kommenttia:

  1. Onpa hieno peittio ja varmasti lapselle mieleinen päikkäriunille! Taitaa olla tuo vapaatikkaus huudossa, kun sitä niin monet tekevät, sinullakin niin lämmin ajatus kuviossa takana. Paitatilkkupeittosi on myös kaunis ja raikas - sellaiseen olen vähän keräillyt paloja, mutta ajatellut, että mitähän siitä tulee... Sinun tekemäsi antaa kyllä pontta/uskallusta aloittelijalle yrittää. Terv. leenaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä siitä paitapeitosta tulee! Kurkkaa muutkin paitapeitot tuolta yläbannerin kautta. Ja alottelija oon kai mäkin, vasta vajaan vuoden tilkuttanut. Vapaatikkaus on kivaa. Koneella on nopeampi tehdä kun käsin ja saa just kaikkia kivoja kuvia ja tekstejä peittoon mukaan.

      Poista
  2. Ihania kankaita! Varmasti kiva katseltava pienelle. Tosi nopeasti teit, aivan ihmettelen, miten nopeasti. Hyvä, sinä!

    VastaaPoista
  3. Kiitos. Nopeasti tulee kun pitää yksinkertasena ja kohtuukokosena. Ja sen lisäks ajaa koneella aina kaasu pohjassa, kun on vaan mahdollista ;)

    VastaaPoista