Uusi matto

Uusi matto saapui jouluksi kotiin. Tämän pidempää ei saanut tehtyä, kun loimi loppui. Oikeastaan tästä tuli juuri oikean kokoinen. Jouluvalmisteluja on tehty kipeitä lapsia hoivaten. Tietenkin. Ei kai nyt liian helppoa ja rauhallista saa olla...

Rauhallista joulua kaikille. 

Terveystieteiden tohtorille

Taas piti tehdä yksi tohtorinhattu. Tällä kertaa ihan tilaustyönä, sukulaiselle tosin. Hatusta tein "koekappaleet" aikaisemmin itselleni ja veljelle. Nyt oli siis muuten homma selvillä, paitsi terveystieteilijöillä on pyöreän lyyran sijaan neliön mallinen hattukoriste. Se tuotti kyllä suurimmat vaikeudet, mutta onneksi keksin ottaa oivariinipaketin metallikannesta palasen. Siitä sai kohtalaisella vaivalla muokattua neliön, jossa oli takana "piikki" että sen pystyi upottamaan fimomassaan. Värikin oli juuri oikea. Tämä on jälleen tälläinen pieni avaimenperä, mutta mukava muisto ison projektin loppuun saattamisesta. Varsinkin jos varsinaista hattua ei tule hankittua.

Rättikortteja

Tänään taas askarreltiin ihan urakalla. Lasten serkkutyttökin tuli talkoisiin mukaan, kun kerran kaivettiin kangasvärit esiin. Lapsilla ei pinna ihan kauheisiin askartelusuorituksiin vielä riitä, joten luvassa jälleen tuttua ja turvallista oman käden painantaa. Pikkusolu teki muutaman joulukuusirätin. Nämä menevät yhteistyötahoille joulukortteina. Toisesta puusta vähän pallotkin lennähtivät... Minä painoin tähden kuuseen lumihiutaleleimasimella. Keltainen näyttää näkyvän tooosi huonosti tässä joten voi olla, että pitää vielä rajata se ympäri tussilla. Ajattelin myös kirjoittaa jonkun joulutervehdyksen kuvan oheen.

Nää on nyt sit vähän kun aurinkoja... Kokeilin tähän myös kirjainleimasimia.

Tänään selvisi myös se, että halvimmat rätit saa Ikeasta. Siinä paketissa on myös valkoisia, jotka askarteluliikkeessä on tosi kalliita. Ikean versioihin en ehtinyt vielä painaa, joten en osaa sanoa miten taipuvat tähän touhuun. Oletan kyllä että ihan yhtä hyvin kuin nämä Sinituotteen vastaavat.

Serkkutyttö painoi perunoilla kuvioita harsoihin. Siitä myös pikkukakkonen innostui kovasti, joten ehkä jotain leimasinpainantaa on luvassa jatkossa. Huomattiin, että kannattaa laittaa tikku pystyyn perunaleimasimeen niin kädet ei sotkeennu sitäkään vähää mitä pitämällä kiinni suoraa perunasta.

Joulusiivouksen sijaan päätin siivoilla vähän blogia. Nyt on uusi ulkoasu (katsotaan kuinka kauan) ja pinterestissäkin voi valmistuneita juttuja seurailla. Blogin pääkuva vaihtunee myös jollain aikataululla jahka saan uuden räpellettyä kasaan. Ulkoasutuuletuksesta huolimatta samat jutut jatkuu kuin ennenkin... 

Peilikäs

Hahaa! Hetki sitä kuuluisaa omaa aikaa ja heti iskee käsityöpakkomielle. Ilmeisesti käsityökin voi olla addiktio. (Eikös addiktion määritelmä ole jotain siihen suuntaan, että koko ajan mielessä ja häiritsee normaalia elämää?) Mulle tulee usein mieleen, että olis kiva tehdä jotain, ja sitten se nalkuttaa päässä sen aikaa että sen tekee. Käsitöiden suhteen siis, ei suinkaan esim. kokkauksen tai siivouksen...

Siitä on kaaaauan kun viimeksi kudoin kangaspuilla mattoa. Tai no, ehkä pari kolme vuotta. Nyt näin yhdessä mainoslehdessä kivan maton ja siitäpä juolahti mieleeni, että josko itse tekisi saman tyylisen. Ei muuta kun kangaspuiden kimppuun kun mies oli kotona isompien lasten kanssa ja pienin mukana päikkäreitä nukkumassa. Ensin piti raivata puut esiin ja sen jälkeen katkaista loimi (15 cm jotain hämärää aloitusta oli puissa), vetää irti pirrasta ja niisistä ja vihdoin niisiä ja pistellä pirtaan uudestaan. Koska sen saman kutominen kuin viimeksi olis ollu ihan liian yksinkertasta.

Meillä on eteisessä ruudullinen matto, joten halusin tehdä tällä kertaa peilikästä. En ole ennen tehnyt, mutta mitäs siitä. Tämän kuvan perusteella (tästä kyseiseen blogiin) ja pienellä googletuksella muokkasin itselleni sopivan mallin. Ja eikun hommiin. Piirsin niisimisen vielä väärinkin, mutta onneksi tajusin tehdessäni, että ihan ei näytä paperilla siltä kuin pitäisi. Niisinnässä ja pirtaan pistelyssä meni pari päivää, mutta onneksi selvisin yhdellä virheellä. Ja eikun hommiin!

Juuri kun pääsen vauhtiin niin huomaan, että loimen pää häämöttää x) Mutta tulee tästä tämän yhden maton verran... Etenee hiukan hitaasti, kun on aina vaan pieni hetki aikaa tehdä, mutta kyllä se tästä. 

Nyt pitää mennä etsimään pientä unipupua. Toivottavasti ei ole pysyväishukassa. Kiitos kommenteista aikaisempiin postauksiin! Ne lämmittävät mieltä vaikka en aina niihin ehdi vastatakaan.