Tämä projekti on ollut tekemättä ihan liian kauan. Välillä iskee henkinen kon mari ja sitten tehdään näitä tekemättömiä; kuten aikaa sitten muille luvattuja peittoja ja kestovaippojen tarrojen vaihtoja. Lisätään siihen soppaan vielä 3 mukulaa ja paljon velttoilua niin johan ottaa projektit aikansa. Tässä kuitenkin nyt taas yksi valmistunut tilkkutyö. Kyseessä on muistopeitto erään läheisen ystävälle. Sain paitoja ja pussilakanan ja niistä pyöräytin tälläisen.
Väliin valikoitui tällä kertaa paksu polyesterivanu. Sepäs olikin niin paksua, että hyvä kun peitto mahtui tikattavaksi. Mukavan muhkea siitä kuitenkin tuli.
Paksuudesta huolimatta tausta selvisi suuremmin ryppyilemättä.
Tässä vielä tikkauksesta lähikuva.
Toivottavasti aika on kullannut vastaanottajankin muistot niin, että tästä voi olla hyvillä mielin ennemmin kuin haikeana tai surullisena.
Hieno peitto! Se ei ainakaan näytä surulliselta, vaikka muistopeitto onkin. Kivat tikkaukset myös.
VastaaPoista