Vapaatikkaus - olen kehittynyt!

Väitöstyöhön käytin 4 vuotta. Se olisi varmaankin ollut puristettavissa kolmeen, tai ainakin vajaaseen neljään, mutta häippäsin ulkomaille vuodeksi ennen valmistumista. Siinä siis aika, joka akateemisessa maailmassa kuluu jonkun asian tutkimiseen, syventymiseen ja asiantuntijaksi kasvamiseen. Mietin tätä siksi, että olen harrastanut vapaatikkausta nyt kolme vuotta. (Lue vielä hetki niin näät niitä ekoja kuvia...) Ihan kuin akatemiassakin, en aloittanut täysin tyhjästä, vaan olen kartuttanut tietoja ja taitoja aiheen tiimoilta vuosien saatossa. Miksi tälläisiä siis pyörittelen pienessä päässäni? Tikkasin tänään valmiiksi työn, jonka aloitin noin 2 vuotta sitten. Sitä tehdessä koin valaistumisen. Nyt alkaa tuntua siltä, että voisi olla annettavaa myös muille. Olen kasvanut oman taitoni asiantuntijaksi ja vyön alla on tarpeeksi tikkejä myös ongelmanratkaisuun.

Tämä tilkkupinta valmistui pari vuotta sitten. (Viirit jäivät yli tästä peitosta, jonka tikkasin silloin heti valmiiksi.) Vähän tilkkupinnan valmistumisen jälkeen aloin myös sitä tikata. Sitten kävi jotain. Loppui lanka, loppui into. Mielikuva työstä ei ollut kovin hyvä, joten ei tullut tartuttua toimeen. Nyt kaivoin tämän esiin. Oli ilmeisesti marinoitunut tarpeeksi kauan eikä näyttänytkään enää ollenkaan huonolta. Tikkasin loppuun parissa päivässä. Vaikeinta tässä oli se, että olin aloittanut tikkaamaan reunaa, joka jäi noin puoleen väliin. Sitä piti jatkaa. Samalla tyylillä kuin 2 vuotta sitten! Siinä se sitten iski. Olen kehittynyt! En ehkä tikkaisi tätä nyt näin, mutta valmis on parempi kuin täydellinen! Mielestäni onnistuin aika hyvin matkimaan parin vuoden takaisia kuvioita. Loppua kohti lipsahti vähän uudemman tyylin puolelle, mutta ei sitä ole helppo huomata. Varsinkaan kuvasta.

Meikäläisen tikkaustyyli oli silloin, ja on myös nyt aika pitkälti, all in. Tässäkin työssä on kaikenlaista kuviota. Erilaisia fillereitä, ettei homma käy tylsäksi. Takaa peitto näyttää aika huikealta!

Tässä vielä yksityiskohtia.

Aika moni kiltalainen, ja näyttelyn pystytyksessä myös vierailevan kiillan ihmiset, ovat ohimennen maininneet, että minun pitäisi pitää vapaatikkauksesta joku kurssi. Tämän työn ja niiden kommenttien innoittamana taidan kokeilla löytyykö tarpeeksi kiinnostusta yhden päivän peruskurssille. (Ajattelin ensin kysellä halukkaita lähikilloista. Jos joku lukija haluaa välttämättä päästä heti mukaan niin laita kommenttia alle. Olen sitten yhteydessä kun homman yksityiskohdat selviävät.)

Ja mistä tämä kaikki sitten alkoi? Se alkoi tästä peitosta. Tekstistä voitte lukea, että ympyrän tekeminen on vaikeaa ilman vapaatikkausjalkaa. Ai että tekisi mieli kokeilla nyt tikata tuota kangasta. Sitä vaan ei ole paljon jäljellä. Ehkä muutama jämäpala... En muista millä hakusanalla pääsin goolesta alkuun, mutta siitä se siis lähti.

Tässä on sitten se ensimmäinen tikkaus (joka on edelleen tallessa). Hain äitini varastosta vanhan ompelukoneen vanutikkausjalan (joka on edellen minulla käytössä, koska ilmainen) ja kokeilin sopiiko se marketin halpisompelukoneeseen. Se sopi, ja loppu on historiaa. Langankireysongelmat johtivat kyllä uuteen koneeseen (ihan perus Pfaff), mutta tikkausjalka jäi.

Mihin tämä peitto nyt sitten päätyy? Varmaan ensin ainakin opetusmateriaaliksi. Jos kukaan haluaa oikeasti juttujani kuunnella.