Kestovaippalaskelma vol 2

Aivosolu ei ole insinööri, mutta on viettänyt paljon aikaa insinöörien seurassa. Lieneekö mukaan tarttunut jotain, kun aina välillä pitää laskeskella excelillä kaikkea kivaa. Tänään oli vuorossa kestovaippojen ja kertsien jätelaskelma. Tai lähinnä kertsien jätelaskelma. Verrokkikertsinä oli liberon koko 4. Haisee muuten kauheelle nuo kertsit. Tähän päädyin.

kertsi painaa kuivana	37	g
kertsin tilavuus kuivana	0,3	L
pesukone pyörinyt	80	krt
pesukoneen vesi	4000	L
pesuja/1 vaippa	53	pesua/vaippa
kestovaippoja	30	kpl
vaipan käyttökertoja	1600	kertaa
säästettyjen kertsien massa	59200	g
säästettyjen kertsien tilvauus	480	L

Huomatkaa, että kertsi on punnittu kuivana. Tilavuuden määritin tunkemalla vaipan keittiömittaan (edelleen kuivana). Mä käytän keittiökamaa ihan just niin kun niitä pitää... Kaikkeen muuhun kun ruuanlaittoon. Käytettynä paino ja tilavuus voisivat olla varmaankin tuplat. Laskin taas, että 1/3 kestovaipoista on kulloinkin pesemättä (päällä/odottamassa valmiina kun muut kuivuu), siksi pesukone on pyörinyt 80 krt ja yhtä vaippaa on pesty vain 53 krt. Eli, näillä spekseillä olen säästänyt about 60 kg (mun ja pikkusolun paino yhteensä) kertsejä ja noin puoli kuutiota jätettä. Laskelma on tämän hetken vaippakoolla, eli viimeisen 8 kk aikana.

Pesuihin on kulunut 4 kuutiota vettä, sähköä en laskenut, pesuainetta on myös mennyt, mutta koska käytän sitä melko vähän, on sitä mennyt ehkä 1,5 pkt. Sitäpaitsi nyt käytän niitä pesupähkinöitä. Eihän tuo pesuvesikään ihan haitatonta ole, mutta se kulkee puhdistamon kautta kiertoon, ei kaatikselle. Mitähän tapahtuisi vedenpuhdistamolla, jos useammat käyttäis kestoja. Onko puolen kuution kuukausilisäys per perhe lillukanvarsia... tai ehkä lähinnä, että monenko perheen pesut alkaisi jo vaikuttaa? Nykyään, kun on oikeastaan pelkästään pissavaippoja pestävänä (kakka"vahinko" sattuu hyvin harvoin, harvemmin kuin kerran viikossa) pesen vaipat yleensä 40 C. Silloin tällöin pistän 60 C, joten sekin jo säästää sähköä.

Vaipat ei edelleenkään ole jätettä, vaan käytössä nyt ja varmasti myös tulevaisuudessa sekä omilla että vierailla lapsilla. Tosi hyvin on muuten kestänyt noi pesut. Ainoat hajoamiset on ihan itse aiheutettuja kun on vähän imuja laittaessa tempassut liian lujaa tms.

Kaiken lisäksi, jos en käyttäisi kestoja, en varmaan olisi jaksanut aloittaa pottailua/vessahätäviestinnän yritystä näin aikaisin. On se kumma kuinka ruskea kikkare vaipassa kannustaa tsemppaamaan. Vaippojen peuskerrat on jo harventuneet pottailun takia. Jahuu!

Käsitöitä on taas luvassa piakkoin. Pari iltaa on mennyt yhden perhanan enkelin kanssa painiskellessa, saa nähdä tuleeko siitä tänäänkään mitään. Parit vaatteet on myös valmiina, mutta otan kuvat vasta sitten kun olen ne pikkusolulla testannut ja viimeistellyt sopiviksi.

Postia minulle

Eilen tuli lähetys kestovaippakauppa.comista. Jahuu! Yöllä sain suurimman osan kankaista pestyä lakanapyykin mukana, joten tänään lienee ompelupäivä. Jahuu!

Tässäpä näitä. Katsotaan josko näistäkin jalostuisi jotain tänään. Värivalinnat meni osittain vähän ohi, kun nettikaupasta tilasin, mutta kyllä kaikki kamat käyttöön saadaan ennemmin tai myöhemmin.

Pikkujoulut

Taas on se aika vuodesta...pikkujoulut. Onneks ei oo monia kekkereitä, pelkästään Mr. solun työpaikan pippalot tänä vuonna. Mä en oo ihan hirvee pikkujoulufani. Mun mielestä ois kiva syödä, keskustella ihmisten kanssa ja lähteä aikaisin kotiin (joo, oon party pooper). Syömiseen asti yleensä menee ihan ok, mutta sen jälkeen muut lähtee juomalinjalle ja minä en... Sitten ei enää keskustelusta tule yhtään mitään, meteli on nousussa ja musiikki sen mukana. Kohta särkeekin jo jalkojen lisäksi korvia ja päätä ja sitten kuitenkin lähden ajoissa kotiin. Näin jälkeenpäin ajatellen, ehkä ne bileet ei ookkaan niin pahat. Kaks kolmesta kun osuu...

Ihan hyvillä mielin kuitenkin lähden ainakin syömään, koska se on yksi ilta pois kotoa. Kiva sitäpaitsi välillä syödä ihan rauhassa. Edessä on jälleen jokavuotinen kilpavarustelu. Mitä päälle, jalkaan ja käteen? En jaksa ihan hirveästi panostaa uuteen kamaan tänä vuonna. Päälle menee se mekko mikä mahtuu, todennäköisesti se sama mikä oli viimepikkujouluissa kun olin viimeisilläni raskaana. Se ei oo mikään mammamekko ja menee sen puolesta ihan hyvin, ja ainakin sinne mahtuu syömään. Kengät kierrätän toissavuoden pippaloista. Pitäs vaan vetää parit harjotusrundit kotona, kun en oo hetkeen pitäny taas korkkareita jalassa. Kyl mä ennen niillä osasin kävellä... Saa nähdä osaanko vielä. Uuden laukun ostin, kun sattu oleen samaa väriä kun kengät. Something old, something new... vai miten se meni.

Laukku uusi, kengät vanhat. Aika hyvin sattui sävyt kohdalleen, vaikka laukku olikin heräteostos eikä kengät ollu mukana. Molemmat näyttää kuvassa oranssimmalta kuin mitä on oikeesti. Säihkyy vaan niin kovasti kun piti salamalla kuvata.

Talvinen namikulho

Itsenäisyyspäivä on tulossa eikä aivosolun taloudesta löytynyt suklaakarkeille sopivaa namikulhoa. Halusin jotain talvista, vaikka näyttää siltä, että tämäkin talvi on peruttu. Siispä taas kerran tuumasta toimeen. Löysin joku aika sitten perhosefekti.fi sivuston. Siellä oli paljon askartelua ja hyviä vinkkejä. Tosi inspiroivaa. Törmäsin myös sokerilla kovettamisen ohjeeseen http://www.perhosefekti.fi/neulovirkkaa.html#Virkkauksen_kovettaminen_sokerilla. Tuosta vähän mukaellen googletin sokerin liukoisuuden ja iskin 2 dl vettä ja 200 g sokeria yhteen. Lopussa piti vähän mikrossa lämmittää nestettä, että sain kaiken sokerin liukenemaan.

Ennen sokerointia olin jo vimmalla virkannut yhden valkoisen lumihiutaleliinan. Tällä kertaa ihan ohjeesta, niistä kasarikirjoista mitkä jo aikaisemmin esittelin arkistojen aarteissa. Välillä ihan kiva tehdä suoraa ohjeen mukaan kun ei tarvii koko ajan soveltaa ja pähkiä että mitähän seuraavaksi. Olin niin tohkeissani kovetusjutusta, että en muistanut ottaa liinasta "ennen" kuvaa.

Uitin valmiin liinan sokerilitkussa, puristin liiemmät liemet pois ja iskin liinan sopivan kokoisen, väärinpäin käännetyn kulhon päälle kuivumaan. Oletettu kovettumisaika oli noin parista päivästä viikkoon. Eihän kärsimätön aivosolu voi niin kauaa odottaa... Pistin kulhon liinoineen uuniin leivonnan jälkilämpöön. En ihan heti, ettei sokeri vaan rusketu, mutta vähän lämmin uuni ja kiertoilma päälle niin johan kovettuu.

Kovettuu ainakin sen verran, että kuvan sain jo tänään.

Kuivatuskulhon muodosta riippuu tietysti itse pitsikulhon muoto. Mulla ei ollut paljon valinnanvaraa, koska lasikulho oli ainoa tuolle liinalle yhtään sopiva kuivatusalusta. Nyt vaan niitä nameja hakemaan... Yöksi kyllä jätän vielä kulhon päälle kovettumaan. Tuosta kaiketi pitäisi tulla ihan kivikova. Liinan saa palautettua liinaksi vesipesussa. Eikä haittaa vaikka pikkusolu saisi kipon näppeihinsä/suuhunsa. Saattaa kyllä olla, että imeskelee kaikki sokerit kulhosta jos siihen sormensa kiinni saa. Saatan tehdä näitä vielä lisää, on aika hieno.

Ekohippiöverit

Hah. Olin tänään taas käymässä Tampereella ja uskaltauduin käymään Ruohonjuuressa. Kävin hakemassa pesupähkinöitä. Oon aina välillä miettinyt, että pitäiskö niitä kokeilla. Nyt siis päätin rohkaistua ja viedä tämänkin perheen suoraa hippiaikaan. Vaipat niillä tänään jo pyöräytin. Paha sanoa, onko niillä mitään tehoa... Pissat lähtee vaipoista varmaan pelkällä vedelläkin... Mutta en mä nyt niitä heti ainakaan tuomitse, ei niistä haittaakaan varmaan ollu. Ajattelin, että niitä vois ainakin aluksi käyttää juuri vaippoihin ja sellaisiin vaatteisiin, jotka eivät ole tosi likaisia. Esim. pikkusolun ja aivosolun vaatteet peseentyy niillä varmasti ihan riittävästi. 

Ostin paketin, koska siinä tuli mukana pesupussi (ehkä mä nyt just oisin voinut venyä tekemään oman pussin, mutta oh well). Pähkinöitä on myös irtomyynnissä.

Ihan pähkinän näköisiä ovat. Syötäväksi kelpaamattomia tosin.

Tässä pähkinöitä pesupussissaan pesun jälkeen. Olivat meneet vähän murusiksi niin en viitsinyt tyhjentää pussista. Näitä voi sitten käyttää uudestaan jonkun kerran ja sitten voi nakata biojätteeseen... Kai tähänkin oppii. Pähkinöiden annostelustakaan ei ole muuta hajua kuin 3-6 kpl.

Se juttu mikä tässä hippeilyssä vähän kaihertaa on, että pähkinät tulevat Intiasta. Kovasti paketin kyljessä vakuutetaan, että luomusti viljellään ja kepeillä huidotaan puusta alas... Lentäen kaiketi kuitenkin tänne rahdataan. En oikein purematta niele mitään Intialaisten luomujuttuja nähtyäni dokkarin luomupuuvillan tuotannosta. Sitä myydään enemmän kuin tuotetaan ja ohjelmassa paikallinen puuvillakauppias vaan naureskeli kysyttäessä, että mistä erottaa normaalin ja luomupuuvillan sielä tehtaalla... "This is India"... Tiedä sitten onko tämä parempi vaihtoehto kuin suomalainen Serto pesuaine... Vähemmän kemikaaleja. Kaiketi hyvä allergisille ja astmaatikoille, mutta itse kun en kummastakaan kärsi niin eroa en huomaa. Kokeilulistalla pysyvät vielä. Jos tulee jotain parempaa tuntumaa niin raportoin tänne.

Kun mikään ei mene putkeen

Aivosolun päivä alkoi tänään sillä, että suuntasin vanhan työkaverin kanssa kädentaitomessuille Tampereelle. Messuista jäi vähän kuiva maku. Joo, ihan kivat, mutta aika paljon samaa tavaraa. Huopapalloja ja neulelankoja... Ei ollut sitä mitä minä olin vailla, Pul kankaita, hienoja trikoita, ja pensseleitä. Taisin siis olla väärillä messuilla. Noh, tulipahan käytyä, ei tarvii ens kerralla sit. Ei jääny mieleen mitään suunnatonta inspiraatiotakaan tehdä mitään. Novitan langatkin oli kalliimpia kun kaupassa (ainakin ne mitä mä yleensä ostan ja joista tiedän hinnan).

Matka jatkui Mr. solun ja pikkusolun kanssa kohti ravintolaa. Tarkoitus oli mennä suoraa messuilta syömään ja sitten nukuttamaan pikkusolua kotiin. Ravintola ei ollut vielä auki. Mikään ei ollut vielä auki, paitsi mäkkäri. Mentiin sitten sinne syöttämään pikkusolu ja jatkettiin sitten vasta sinne mihin alunperin piti mennä. Kotiin päästyämme päivä jatkui sillä, että pikkusolu ei suostunut menemään päikkäreille. Ei sitten nukkunut kunnon päikkäreitä koko päivänä, ja illan huudon sitten jo arvaakin. Onneksi suklaa on hyvä äänenvaimennin. Siis itse syötynä.

Päivän projekteistakin suurin osa meni penkin alle tai ainakin uusintaan. Jostain syystä sain tänään ommeltua useampaan kertaan kaikenlaista väärin päin, väärään kohtaan tai väärällä tavalla. Ja olin muka keskittyneessä mielentilassa. Piti Mr. solun tabletillekin tehdä tasku, mutta siitä tuli liian pieni. Se projekti jäikin sitten hamaan tulevaisuuteen, kun en jaksanut enää alottaa uudestaan.

Sain minä jotain valmiiksikin kaiken säädön jälkeen. Tein pikkusolulle uudet pikkarit, vähän isommat kun edelliset, ja muutenkin kaavaltaan hieman muokatut. Sitten tein jouluksi myöskin pikkusolulle punaiset veluurihousut (sellaista karvakangasta). Taisi kyllä tulla housut ensi vuoden jouluksi... Saa nähdä, nimittäin ommellessani taas tajusin, että en ollut pessyt kangasta etukäteen. Toivottavasti kutistuvat pesussa sopivasti. Laitoin tosi pitkät resorit puntteihin. Niitä voi käyttää käännettynä tai kokonaan auki niin, että housu pussittaa lahkeesta. Antaa myös lisää käyttöikää kun on vähän niin kuin jatkettava malli.

Pieni sieni hyppäsi lahkeeseen suuren taistelun jälkeen. Ekaa kertaa tinttasin vyötärökuminauhan saumurilla kiinni. Sitäkin sitten varmaan saa katua tuonnempana, vaikka mittasinkin pituuden... Ei toi kuvakaan priima ole, mutta en jaksanut parempaakaan värkätä, sori. Toi on tosi kivaa kangasta. Siitä tulee vähintään vielä tonttulakki, ja jos riittää niin jonkinlainen hamonen. Oon jo pitkään odotellu paikalliseen kangaskauppaan tota omenakuosia jouluisimmissa väreissä, mutta sitä ei oo vieläkään tullu. Kohta pitää kyl tilata jostain nettikaupasta jos meinaa vielä täksi jouluksi saada. Oh well... jos huomista sitten paremmalla menestyksellä.

Muistoja menneiltä matkoilta

Nyt sain taas sen verran keskityttyä, että sain yhden maalauksen valmiiksi. Asuin joskus Islannissa ja sielä käytiin katsomassa lunneja. Tämäkin työ on valokuvasta maalattu. Taustaan en ole ihan täysin tyytyväinen (parannettavaa kun löydän kaikesta aina), mutta lintu onnistui erinomaisesti. Vähän vaatii vielä harjoitusta tämä hommeli... Seuraava työ on jo aloitettu.