Tomaattirasioita

Hip hei, nyt on tomaattirasioita ja yksi viinirypälerasiakin. Tomaattirasioihin mahtuu 6 sytykeruusua. Kävin tänään kylässä ja vein tuparilahjana yhden tomaattirasian ja koristellun tulitikkuaskin. Lähes uuteen kotiin... Nyt on kaikki valmiit ruusut paketoitu, joten kohta pääsee taas uusia uittamaan steariiniin. Uusia on kyllä jo tehtynä pari kymmentä. Odottavat vain uittoa.

Tuli nyt sitten kokeiltua tuota sanomalehtikassiakin. Tein vielä sanomalehdestä paperinarusangatkin kassiin. Sattui olemaan vielä asuntomyyntisivu saatavilla, ja ajattelin, että se olisi hauska uuteen asuntoon muuttaneiden kassiksi... Ainakin aiheeseen sopiva.

Keksejä ja sanomalehtilaatikko

Pikkusolu on vuosisadan räkätaudissa ja se on vähän haitannut harrastus- ja nukkumistoimintaa. Bloggailukin on siinä sivussa saanut parina iltana väistyä höyhensaarten tieltä. Eilen illalla kuitenkin teki mieli jotain hyvää, ja käden käänteessä pyöräytin kasan legendaarisia kaurakeksejä. (Aivosolun taloudessa kulkevat myös nimillä "jalostettu kaurapuuro" ja vähemmän imartelevasti "oksukeksit".) 

50 g voita, 2 dl kaurahiutaleita, 1 dl sokeria, 1 muna, 1 tl leivinjauhetta ja 1 rkl vehnäjauhoja. Sulata voi ja sekoita muut aineet voisulaan. Nosta kökäyksiä pellille, 5 min uunissa 200 C. Helppoa ja hauskaa. NAM!

Tänään aamulla alkoi sitten taas askartelututtaa. En ole vieläkään saanut mistään lisää viinirypälerasioita tai tomaattirasioita, joten paketoimattomat sytykeruusut valtaavat alaa, jota tarvitaan muuhun tarkoitukseen. Koitin siis askarrella "laatikoita" sanomalehtipaperista. Taittelin origamirasian, josta käänsin reunat kaksin kerroin. Lisäsin pohjaan vahvikkeen (kuvassa oikealla), jotta pohja ei notku kun laatikon pakkaa täyteen. Ekassa kuvassa siis laatikko osina, tokassa laatikko valmiina.

Laatikkoon mahtuu juuri sopivasti 9 sytykeruusua.

Tein kannen samalla tavalla origamilaatikkotaitoksella. Sattui vihreä mainossivu, ja tuli sitten vihreä kansi. Kuvittelen, että se  on joulun vihreä...

Nyt on ainakin joku tapa saada ruusut pöydältä pakettiin ja paketit varastoon kaappiin. Voi sitten askarrella jotain muuta kun tulee taas tilaa. Tai tehdä vaikka lisää ruusuja... Latikoihin pitää kyllä vähän katsoa mistä sivuista niitä tekee. Säätiedotteet ja taloussivut on ainakin ok, mutta ei ehkä kuolinilmoitukset...

Villahaalarit

Pikkusolu on jo kasvanut niin isoksi, että alkaa äitiyspakkauksen haalarit jäädä pieneksi. Aloitin jo jonkun aikaa sitten neulomaan uutta villahaalaria syksyksi/talveksi. Eilen illalla jo koitin sitä viimeistellä, mutta halkaisin lahkeen niin pitkälle, että piti tänään hakea kaupasta pidempi vetoketju. Vähempikin olis riittänyt, mutta kun meni niin meni...

Tässä siis pikkusolun uudet villahaalarit. Sivuissa ja miehustassa on koristeneuletta, mutta hihoihin en enää jaksanut kikkailla. Vetskari menee melkein alas asti toista punttia ja ylhäällä vähän sivulle. Ajattelin, että ois helpompi vetää kiinni ylös asti jos ei ole ihan leuan alla, mutta näkee sitten käytössä oliko tällä mitään merkitystä. Pikkuisen on mallia makkarankuori, mutta testien mukaan päälle mahtuu ja varmaan vähän vielä venyykin käytössä. Kuvakulma on ehkä vähän vääristävä, noi hihat on oikeesti lähes punttien kokoiset.

Puntit neuloin erikseen ja sen jälkeen yhdistin koko hässäkän sulejtuksi neuleeksi kädenteihin asti. Siitä sitten erikseen etu ja takapuolet. Ensimmäisen kerran näitä pystyi kokeilemaan päälle vasta täysimittaisina ilman hihoja. Onneksi onnistui, olis harmittanut vietävästi jos olis pitäny purkaa. Hihat tein erikseen pyöröneuleena ja istutin lopuksi paikalleen. Kun aivosolu asui islannissa, lähes ainut stimulaatio oli neulominen. Sielä tein yhden jos toisenkin kaarrokeneuleen ja sielä myös opin tuon ehjän työn halkaisemisen vetoketjua tai nappeja varten. Kyllä se vaan joka kerta tekee pahaa näyttää saksia "valmiille" työlle. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin ja nyt tarkenee pikkusolukin taas syysmyrskyssä.

Eilisen heräteostos oli tälläinen pöllöleimasin. En tiedä vielä mihin sitä käytän, mutta siitä tulee mieleen meidän perhe. Söpöjä.

Ai niin, ne sanomalehdestä ja paperihylsystä tehdyt, kotikäyttöön tarkoitetut sytykeruusut toimivat vallan mainiosti.

Vauva-arkea

Milloin puklu lakkaa olemasta puklu ja siitä tulee oksu? Silloin kun lapsi alkaa syödä kiinteää ruokaa? Vai onko oksu koko mahan tyhjennys? Milloin vauvasta tulee taapero? Silloin, kun se täyttää 1 v vai silloin kun alkaa kävellä omillaan (eli taapertaa)? Tänään menossa syvällistä pohdintaa...

Oikeasti mietin tänään syvällisemmin aivosolun vaippa-arkea. Meillä kestoillaan. Varmaan siitä syystä pikkusolua on alettu istuttaa potalla jo varhaisessa vaiheessa. Nyt se on alkanut tehdä enemmän ja enemmän tarpeitaan pottaan. Pökäle potassa on aina suuren juhlan aihe, koska aivosolun ei tarvitse raapia sitä vaipasta pyttyyn. Pikkusolu kyllä jo ymmärtää mitä siinä potalla pitäis tehdä, koska ähellys alkaa aina kun siihen istuttaa. Nyt on alkanut vissiin myös rakon hallinnan piuhat kytkeytyä, koska tänään on tullu pissat myös pariin kertaan heti kun on potalle päässyt. JES! Vielä vähemmän kamaa vaipassa!

Laskeskelin tuossa noita meidän kestovaippojen kuluja. Niistä pienimmistä vaipoista en tajunnut seurata pesumääriä, mutta niistä ei ehkä ihan päästy kertsivaippojen hintaan, kun ne sopi vaan pari kuukautta. Lähelle kuitenkin ja toivottavasti joskus vielä pääsevät käyttöön. Nyt on menossa sarjassa toiset vaipat, jotka ovat edelleen käytössä ja näyttäisi siltä, että vielä hetken aikaa. Tässä laskelmaa tähän mennessä.

	Pienet vaipat	Isot vaipat
Vaippoja	19	30	kpl
Materiaalit	103,68	182,47	e
Pesut	30	60	krt
Vesi	1500	3000	L
Vesimaksu	6	12	e
Hinta per vaippa	5,77	6,48	e
Vaipan yhden käytön hinta	0,29	0,16	e

Tältä siis näyttää tällä hetkellä. Tässä veden kulutuksessa on otettu huomioon pesujen määrä, mutta vaippojen hintaa laskiessa pesumäärät ovat 1/3 pienemmät (arvioin siis että 1/3 vaipoista ei ole mukana pesussa). Pienten vaippojen osalta luvut ovat arvioita, koska en tajunnut pitää pesukirjanpitoa. Tässä laskelmassa ei ole otettu huomioon vaippojen huuhtelun vedenkulutusta. Nyt ei enää mene niin paljon vettä, mutta alkuun maitokakkojen siivoamiseen kyllä meni. Se siis nostaisi hintaa vielä jokusen sentin. Pesukoneen laskin kuluttavan 50 L per pesu. Sitäkään ei valmistaja voi suoraa ilmoittaa, vaan luku ilmoitetaan vuosikulutuksena, jossa on mukana sekä 40 että 60 C pesuja. Pesen aina 60 C. Ai niin, sähkön kulutusta en ole tähän laskenut. Pitää koittaa joskus päivittää sekin.

Mutta tässä vaiheessa näyttää siltä, että kannatti itse niitä vaippoja värkkäillä. Tosiaan noissa isojen vaippojen hinnoissa on mukana sekin materiaali, mikä niistä jäi yli. Materiaalia on siis runsaasti vielä jäljellä seuraavankin koon vaippoihin. Kokonaiskustannusta nostaa muutama paketti kertsejä, mutta en ole niitä tässä taulukossa ottanut huomioon. Ollaan käytetty kertsejä joskus matkoilla, ja niitä on nyt varalla kotona. Yksi paketti jäi kokonaan käyttämättä ja lahjoitin sen neuvolan kautta jollekin tarvitsevalle.

Kaikki vaippojen imut on ilmaisia. Olen käyttänyt liikenevät vanhat pyyhkeet taittoimuina ja vanhat puuvillaiset t-paidat tiimaimuina. Omalle työllenikään en ole laskenut hintaa, menköön harrastelun piikkiin.

Tällä hetkellä vaippojen summasarakkeessa on lukema 325 e. Siihen siis 4 pkt kertsejä, 40 e harsoja ja vesimaksut mukaan niin ollaan karvan verran alle 500 e. Koitan muistaa päivittää laskelmaa sitten kun vaipoista joskus päästään eroon.

Tässä vielä kuva tällä hetkellä käytössä olevista vaippakuoseista.

Lahjakasseja

Nyt on kyllä askartelumopo lähternyt käsistä pahemman kerran. En mä ikinä askartele! Nyt jo monta päivää putkeen... Tänään sain vihdoin inspiksen kokeilla tehdä lahjakasseja tapettien palasista. Sen lisäksi tein vielä pari tulitikkuaskin koristelua. Nyt on askit loppu...

Kuitutapetti osottautu aika hyväksi kassimateriaaliksi. En tiedä miksi en ole ennen kokeillut, mutta enää ei kyllä tarvii ikinä ostaa lahjakasseja! Näistä tuli tosi hienoja. Kantokahvoiksi laitoin mitä nyt naruja laatikossa sattu oleen. Vähän katsoin värejä jos sopis. En tiedä uskaltaako tohon pitkulaiseen kassiin mitään painavaa pulloa laittaa. Tuo kuitutapetti on vähän kangasmaista, ja koska pohja on vain liimalla kiinni niin en ehkä ihan luota. Jotain muuta kuitenkin se saa vielä sisäänsä. Tänään ähersin noita ei niin jouluisia tikkuaskejakin. Aivosolu on hulluna kukkasiin!

Jossain vaiheessa, kun taas saa inspistä ja ehtii, pitää kokeilla kasseja sanomalehdestä. Hyvin kasseina nuo tapetitkin kierrättää, mutta mainoslehtiä on laatikko pullollaan monta kertaa viikossa. Pitäis myös noita askeja koristella sanomalehdellä... Kasseihin pitää varmaan laittaa pari-kolme arkkia sanomalehtipaperia päällekäin varmuuden vuoksi. Voisihan ne lahjat vaan kääriäkin noihin palasiin, mutta kasseilla on enemmän elämää kun niitä harvoin raaskii heittää heti roskiin. Yleensä menee aina kierrossa seuraavaan paikkaan, toisin kuin lahjapaperit.

Tulitikkuaskien tuunaus

Aivosolun perheessä ei joulukortteja paljon lähetellä, vaikka joulusolu olenkin. Valmistelut täytyy aloittaa hyvissä ajoin. Ajattelin, että sytykeruusujen (aion antaa niitä lahjaksi tänä jouluna moneen paikkaan) kylkeen sopisi tulitikkurasia varsin mainiosti. Tikkurasiat ovat vain kovin tylsiä omine painatuksineen, joten ajattelin tehdä koristeellisia rasioita jotka samalla toimivat myös pakettikortteina. Tämäkin on hyvä pois kuluva lahja, jos kuorta ei halua uusiokäyttää. Toki askiin voi sitten aina vaihtaa uuden tikkulaarin, kun vanha on tyhjä, jos koristelu miellyttää.

Hankin Lidlistä aiemmin tänä vuonna sellaisen kuvioleikkurisarjan ja se tulikin nyt hyötykäyttöön. Huopaan nämä leikkurit eivät pystyneet kovasta hakkauksesta huolimatta, joten piti tyytyä vähemmän 3D kortteihin ja tehdä kuviot pahvista. Liimasin tikkuaskien takapuolelle valkoisen paperin, johon voi sitten myöhemmin kirjoitella jouluterveisiä.

Jaahash, tämä kuva ei nyt suostu kääntymään pystyyn, mutta onneksi vain osa askeista näyttää olevan väärin päin... Yksi hempeä aski oli pakko tehdä kun pitsiä on lojunut laatikossa turhan panttina jo ties kuinka kauan. Menköön vaikka tuparilahjan mukana sitten. Näistä tuli oikeastaan aika hauskoja, ja niitä oli myös hauska tehdä. Sain vierähtämään tunnin jos toisenkin näiden parissa tänään. Hauskaa ja helppoa tekemistä. Pitää seuraavaksi kokeilla muuhunkin kuin joulun aikaan sopivaa koristelua. Ajattelin, että lehdistä saa varmaan kivoja kuvia ja rempasta jääneitä tapetin palojakin pitäisi jossain hyödyntää.

Omenii, omenoi...

Tämän päivän iltapuhde määrittyi kahden aikaan iltapäivällä. Aurinkoista säätä lupailtiin koko päiväksi, mutta niin vaan tuli ukkonen, kova vesisade ja vielä rakeitakin päälle. Raekuuro oli sen verran voimakas, että melkein kaikki loput omenat tuli puusta alas. Tänä vuonna oon säilönyt omenoita jos jonkinlaisessa muodossa, mutta olen todennut, että eniten kuluu omenamehua. Siispä omenat puun alta pois ja mehumaijaan! Rakeet oli ihan kunnon kokosia, reilu sentti halkasijaltaan.

Tuo meidän puuhella on kyllä mahtava peli kaikenlaiseen ruuanlaittoon. Aivosolu suorastaan hykertelee aina, kun hellaan saa laittaa tulen. Tulee lämmintä ja kodikasta... savun hajua. Tänä vuonna on jo useamman kerran pöhissyt kaksikin mehumaijaa kerralla. Nyt laitoin kuitenkin vain yhden, koska ei olla saatu tyhjennettyä kovin montaa pulloa edellisistä mehuista. Pistän omenat rouheasti neljään osaan ja sitten vain annan pöhistä tunnin jos toisenkin. Hyvää touhua pikkusolun kanssa, kun valmistuu lähes itsestään sitten kun saa omenat lohkottua. Ainoa huono puoli on, että pikkusolu tykkää makoilla keittiön lattialla kun aivosolu värkkäilee pulloja puhtaaksi kiehuvalla vedellä. Onneksi pikkusolu ei vielä ole ihan super nopea liikkeissään.

Hieno saalis tuli taas. Viisi pulloa ja yksi pakastepussi. Ei tarvii meidän perheen paljon mehuja talvella ostella. Tämä on tosi hyvää leivonnassakin. Nam!

Kangaspalloja

Aivosolun askartelussa on tällä viikolla huima piikki. Syitä on erilaisia, keksin helposti ainakin kolme. 1) Uusi blogi, johon pitää saada jotain päivitettävää. 2) Useita aloitettuja projekteja, joita nyt saa tehtyä valmiiksi. 3) Mr. solu on ollut pari päivää kotona ja viihdyttänyt pikkusolua, jolloin harrasteluun on jäänyt enemmän aikaa.

No mutta tämän päivän iltapuhteeseen. Kangaspalloja! Olen jo pitkään halunnut tehdä jämäkangaspaloista jotain lapselle sopivaa lelua. Aika kauan meni pohtiessa, että miten tekisi pallon jossa on erilaisia pintoja hypisteltäväksi. Päivänä eräänä sitten harpin ja viivottimen kanssa syntyi sektorikaava, jonka perusteella kuudesta palasta syntyy pallo. Halusin pallosta helisevän, koska kyllähän lapsen lelun täytyy jotain ääntä pitää. Varastoistani ei löytynyt kulkusia tai mitään muutakaan helistimeksi suoraa kelpaavaa, ja mietin että mistä saisi sellaisen kindermunan sisuksen. Sinne olisi voinut laittaa kiviä ja se olisi ollut mainio helistinosa palloon. Sellaisia ei kuitenkaan kotoa tai vanhempien kotoa löytynyt, joten pohdinnan jälkeen päädyin sahaamaan pätkiä sähköputkesta ja teippasin jessellä päät kiinni. Ensimmäiseen putkeen laitoin kiviä, mutta taisin laittaa liikaa, koska pallo ei helise hyvin. Seuraaviin laitoin 3 makaroonia. Vaikuttaisi toimivan paremmin.

Keltaisen pallon tein ensimmäisenä jo muutama päivä sitten. Se oli se koekaniini kivihelinällä... ei kovasti helise, mutta joskus näyttää pikkusolulle kelpaavan. Palloista innostuneena leikkasin kankaita heti kolmeen muunkin väriseen palloon. Täytteeksi päädyin laittamaan saumurin leikkuuroskaa, tietenkin tuon helistinpaketin ympärille. Tänään piti sitten tehdä valmiiksi 3 muuta palloa, mutta eihän sitä saumuriroskaa riittänytkään kuin yhteen. Oh well, 2 muuta jää odottamaan sitten muita askarteluja ja ne täytetään myöhemmin. Vihreän pallon lahjoitan parhaan ystäväni tulevalle lapselle. Enemmän unisex kuin nuo sininen ja punainen, kun ei ole tietoa kumman värinen on tulossa... Tilkkutöistä innostuneena nyt pitää varmaan alkaa suunnitella ja toteuttaa kankaisia rakennuspalikoita. Voi sitten vaikka ampua rakennelmia angry birds pehmoilla tai jotain... Näyttää myös siltä, että pitää keksiä paljon jotain ommeltavaa, että saa sitä täytettä tarpeeksi.

Sytykeruusut

Kierrätys. Yksi kolmesta kestävämmän elämisen perusteesistä (kaksi muutahan ovat kulutuksen vähnnys ja uudelleen käyttö; reduce, re-use, recycle). Tässä aivosolun askartelut munakennoista, sanomalehdestä, paperirullan hylsystä, tarpeettomista kynttilöistä ja hedelmärasioista. 

Kun pikkusolu nukkuu, aivosolu leikkii ulkona kotikemistiä ja keittelee steariinia retkikeittimellä pimeällä pihalla. Sulattelin steariinit vesihauteessa, koska en jaksanut viritellä kattilaani lämpömittaria. 

Sytykeruusujen teko-ohjeet löytää helposti netistä googlettamalla. Itsekin alunperin bongasin ohjeen joltakin nettisivulta. Lyhyesti: revi munakenno palasiksi ja kokoa palasista kennon kuppeihin ruusun näköisiä sykeröitä. Tällä kertaa ajattelin myös kokeilla sellaista versiota, jossa talouspaperirullasta leikatun siivun sisään rypistin sanomalehtisuikeroita. Saa nähdä miltä nämä näyttävät kattilassa käytön jälkeen. Aivosolun taloudessa käytetään munia melko vähän, joten kennoille voisi olla joku vaihtoehto... Himoitsen nykyään muiden kennoja, jos kurkkaan vierailulla jääkaappiin. 

 

Ylhäällä kuvat ennen steariinidippausta, alhaalla kuvat jälkeen. Sulatettavana oli joitain ylimääräisiä keltaisia kynttilöitä ja vähän edellisestä kerrasta jäänyttä punaista steariinia. Noh, kai noissa nyt hyvällä mielikuvituksella voi oranssia väriä nähdä... Munakennon harmaus ei oikein tällä väriyhdistelmällä peity, mutta eipä se niin haittaa, tärkeintä on että tuli syttyy! Kotitestauksen perusteella nämä ovat erinomaisia sytykkeitä. Sanomalehti+talouspaperirullaversioista ei ihan lahjoiksi kyllä ole, mutta katsotaan saadaanko niillä kotipesä palamaan. Palaan asiaan myöhemmin raportin kera.

Munakennojen ja kynttilöiden kierrätys käy näin mainiosti. Lisäksi otin talteen kynttilöiden sydämet, jos vaikka joskus tulisi askarreltua ihan kynttilöitäkin. Pitäisi kyllä varmaan investoida ihan askartelukaupan steariiniin ja steariiniväreihin, jos tujumpi väriseos peittäisi kennot paremmin. Tosin, askartelukaupan steariini on kallista. Samalla summalla saa aika paljon tarjouskynttilöitä. Nämä sytykkeet on siis kasteltu 3 kertaa pelkässä steariinissa (jotkut tykkää laittaa vettä joukkoon, mutta minä en viitsi). Ylijäämästeariinin kaadan maitopurkista leikattuun kippoon ja jätän jähmettymään seuraavaa käyttökertaa varten.

Mielestäni sytykeruusut ovat hieno lahja, koska ne voi polttaa! Eipä jää turhaan nurkkiin pyörimään, olettaen tietty että taloudesta tulisija löytyy. Mietin pitkään miten ruusut pakkaisin, kunnes keittiön pöydällä jälleen kerran nökötti viinirypälerasia. Niitä on tyhmä heittää roskiin kun vievät niin paljon tilaa. Niihin mahtuu vallan mainiosti 12 ruusua. Kuvassa edellisen kierroksen ruusuja, siksi ovat punaisia. Tomaattirasioita odotellessa...

Heijastava koriste

Käydään pikkusolun kanssa viikolla usein kunnan perhetuvalla. Tuvalla on meille sopivaa toimintaa 1-3 kertaa viikossa. Usein on ihan vapaata ohjelmaa, joskus lauletaan, ja joskus on jotain ihan järjestettyä. Tänään oli vanhemmille tarjolla askartelutuokio. Huovasta, heijastinnauhasta ja helmistä tehtiin heijastimia. Tai ei niitä kai heijastimiksi saa kutsua, kun niitä ei ole virallisesti testattu. Oikea termi lienee heijastava koriste... Koristeesta voitte päätellä, että pikkusolu on naaraspuolinen yksilö. Tästä tuli hieno vaunukoriste. Vaunuissa kun ei meillä ainakaan ole liikaa pimeässä heijastavaa pintaa. Yksinkertainen ja nopea askartelu, joka sopisi varmasti vähän pienemmillekin käsille. Kahden huopapalan välissä on vähän vanua, että koriste olisi vähän pulleampi.

Blogi on avattu!

Uusi blogini on avattu! Aivosolu avautuu tänne arjen aherruksesta ja kotielämän ihanuuksista ja kauheuksista. Alussa voi vähän ilmetä säätöä, älkää häiriintykö jos blogin ulkonäkö yhtäkkiä muuttuu... homma on vielä vähän hakusessa. Päivän askartelun tuotos on tulossa kuvan muodossa heti kun pikkusolu antaa hetken aikaa perehtyä kuvien lataukseen. Tervetuloa mukaan!