Omenii, omenoi...

Tämän päivän iltapuhde määrittyi kahden aikaan iltapäivällä. Aurinkoista säätä lupailtiin koko päiväksi, mutta niin vaan tuli ukkonen, kova vesisade ja vielä rakeitakin päälle. Raekuuro oli sen verran voimakas, että melkein kaikki loput omenat tuli puusta alas. Tänä vuonna oon säilönyt omenoita jos jonkinlaisessa muodossa, mutta olen todennut, että eniten kuluu omenamehua. Siispä omenat puun alta pois ja mehumaijaan! Rakeet oli ihan kunnon kokosia, reilu sentti halkasijaltaan.

Tuo meidän puuhella on kyllä mahtava peli kaikenlaiseen ruuanlaittoon. Aivosolu suorastaan hykertelee aina, kun hellaan saa laittaa tulen. Tulee lämmintä ja kodikasta... savun hajua. Tänä vuonna on jo useamman kerran pöhissyt kaksikin mehumaijaa kerralla. Nyt laitoin kuitenkin vain yhden, koska ei olla saatu tyhjennettyä kovin montaa pulloa edellisistä mehuista. Pistän omenat rouheasti neljään osaan ja sitten vain annan pöhistä tunnin jos toisenkin. Hyvää touhua pikkusolun kanssa, kun valmistuu lähes itsestään sitten kun saa omenat lohkottua. Ainoa huono puoli on, että pikkusolu tykkää makoilla keittiön lattialla kun aivosolu värkkäilee pulloja puhtaaksi kiehuvalla vedellä. Onneksi pikkusolu ei vielä ole ihan super nopea liikkeissään.

Hieno saalis tuli taas. Viisi pulloa ja yksi pakastepussi. Ei tarvii meidän perheen paljon mehuja talvella ostella. Tämä on tosi hyvää leivonnassakin. Nam!