Villahaalarit

Pikkusolu on jo kasvanut niin isoksi, että alkaa äitiyspakkauksen haalarit jäädä pieneksi. Aloitin jo jonkun aikaa sitten neulomaan uutta villahaalaria syksyksi/talveksi. Eilen illalla jo koitin sitä viimeistellä, mutta halkaisin lahkeen niin pitkälle, että piti tänään hakea kaupasta pidempi vetoketju. Vähempikin olis riittänyt, mutta kun meni niin meni...

Tässä siis pikkusolun uudet villahaalarit. Sivuissa ja miehustassa on koristeneuletta, mutta hihoihin en enää jaksanut kikkailla. Vetskari menee melkein alas asti toista punttia ja ylhäällä vähän sivulle. Ajattelin, että ois helpompi vetää kiinni ylös asti jos ei ole ihan leuan alla, mutta näkee sitten käytössä oliko tällä mitään merkitystä. Pikkuisen on mallia makkarankuori, mutta testien mukaan päälle mahtuu ja varmaan vähän vielä venyykin käytössä. Kuvakulma on ehkä vähän vääristävä, noi hihat on oikeesti lähes punttien kokoiset.

Puntit neuloin erikseen ja sen jälkeen yhdistin koko hässäkän sulejtuksi neuleeksi kädenteihin asti. Siitä sitten erikseen etu ja takapuolet. Ensimmäisen kerran näitä pystyi kokeilemaan päälle vasta täysimittaisina ilman hihoja. Onneksi onnistui, olis harmittanut vietävästi jos olis pitäny purkaa. Hihat tein erikseen pyöröneuleena ja istutin lopuksi paikalleen. Kun aivosolu asui islannissa, lähes ainut stimulaatio oli neulominen. Sielä tein yhden jos toisenkin kaarrokeneuleen ja sielä myös opin tuon ehjän työn halkaisemisen vetoketjua tai nappeja varten. Kyllä se vaan joka kerta tekee pahaa näyttää saksia "valmiille" työlle. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin ja nyt tarkenee pikkusolukin taas syysmyrskyssä.

Eilisen heräteostos oli tälläinen pöllöleimasin. En tiedä vielä mihin sitä käytän, mutta siitä tulee mieleen meidän perhe. Söpöjä.

Ai niin, ne sanomalehdestä ja paperihylsystä tehdyt, kotikäyttöön tarkoitetut sytykeruusut toimivat vallan mainiosti.