Hyvää uutta vuotta!

Nyt on päällä joku jouluähky, kirjoitusnärästys ja bloggailusaamattomuus. Ei oikein tekstiä irtoa, eikä kuvia ole. En oo kyllä mitään muuta tehnykään viimeaikoina, kun syönyt suklaata. Ehkä se tästä taas lähtee uuteen nousuun.

Koitin miettiä mitä merkittävää elämässä tapahtui tänä vuonna. Keksin yhden: pikkusolu syntyi tammikuussa. Joulun juhlapyhät jatkuu siis vielä pienen ihmisen synttäreillä. Muuten onkin sitten ollut tavallisen tasaista tallaamista. Itse olen edelleen kotona, edelleen työttömänä. No, toinen merkittäväki laskettava juttu on sitten kai tämän blogin aloitus. Lisään tähän jos vielä keksin jotain, mutta nyt aivosolu lyö kyllä harvinaisen tyhjää. Siitäkin huolimatta,

entistäkin parempaa uutta vuotta kaikille lukijoille!

Vuoden päästä uudestaan...

Jouluhiljaisuus päättyy ja pitäis keksiä blogille jotain täytettä. Käsityöt on olleet tekemättä koko joulun, eikä ole vielä alkanut himottaankaan. Katsotaan koska se taas alkaa, nyt olen ollut tekemättä mitään järkevää. Päivät menee pikkusolun kanssa syöden ja nukkuen. Nyt alkaa Mr. solun isyyskuukausi ja mun pitäis keksiä jotain parempaa tekemistä. En haastatteluista huolimatta ole saanut töitä, joten livahdan sitten kai vaikka kirjastoon tai jotain.

Tässä vielä viimeisiä joulukuvia. Niitä lahjoja joita ei voinut ennen joulua näyttää ja vähän muutakin. Pikkusolu sai paljon kirjoja (mitä olin toivonutkin) ja erityinen suosikki näyttää olevan tuollainen puinen eläin"palapeli". En tiedä miksi noita sanotaan, mutta ne elukat lähtee irti kokonaisena ja niissä on sellaset nupit mistä voi nostaa. Niille on tossa pohjassa omat kolonsa.

Tässä on mun enkeliasetelma. On näköjään tullu keräiltyä. Tähti ei oikein loista tuolla ylempänä... Se on joku vanha kukkakimpun koriste. Takana vaanii sukkahousutonttu.

Täs on meidän kuusi. Jo aika monetta vuotta putkeen sama. Pikkusolun piparikoristekin pääsi oksalle. Kuusessa on oikeesti valotkin. Ne nyt ei taas kuvauteknisistä syistä näy kunnolla.

Tässä on nyt se hengen tuotos joka meinas tappaa mun ompelukoneenkin. Tablet tietokoneen pussukka Mr. solulle. Ei ihan ilman kirosanoja kyllä syntynyt. Tää on joku kolmas tai neljäs versiokin kyseisestä lahjuksesta.  Vähän ehkä lapsellisen oloinen, mutta niin olen minäkin. Toisella puolella kissa, ja toisella kai lehmä. Sisällä on vanhaa pyyhettä. Jotain paloja mitä on imuista jääny käyttämättä. Piti laittaa vähän pehmustettakin, ettei mussukka vaan naarmuunnu tai kolahda. Vetskari on jostain vanhasta rikkinäisestä kassista irrotettu, uusiokäytössä siis sekin. Samasta kankaasta tuli pari kuulokepussukkaakin, mutta ne ei nyt kuvaan kerenny.

Joulu meni oikein mukavasti taas kerran ylensyöden ja konvehtirasioita tyhjennellen. Niitä on kyllä vielä jäljelläkin... Nam. Oli jotenkin konvehtirasiat parantunu sitten viimejoulun. Ei ollu niin paljon ällökonvehteja kun ennen. Pikkusolukin sai syödä valikoiden jouluruokaa. Mummi oli tehnyt sille oman porkkanalaatikon ja siihen sivuun se sai imellettyä perunalaatikkoo ja vähän kinkkua. Imeskeli se sit jotain joulutortun sakaraakin... Tässäpä tätä. Katsotaan mihin uusi vuosi johtaa!

Siivotakin pitäs

Juuri niin. En vieläkään ole saanut siivottua. Muutaman maton sain vietyä ulos kuistille. Ja järjestin taas vuoden paperit. Tähän esisiivoukseen menee kauemmin kuin siivoukseen. Nyt ei sit huvita ees siivota (ja pikkusolu nukkuu niin ei voi kaikkea tehdäkään), joten välttelen kaikkea järkevää tekemistä kirjoittamalla blogia.

Tänään tonttuilin ompelukoneella viimiset lahjukset valmiiksi. Vedin oikein huput koneiden päälle! Täytyy sekin kerran vuodessa tehdä. Eilen taas taistelin pitkän tovin saumurin lankoja vaihtaessa. Se ei enää mee kun strömsössä. Ennen meni yleensä aina putkeen, nyt siis yleensä ei. Lieneekö vauhti lisääntynyt ajan kuluessa...

Pikkusolulle laitoin pakettiin hammasharjasta alkaen kaikkea mahdollista. Lähdin siitä, että määrä korvaa laadun. Tänään vielä tein parit pikkushousut. Jos kerran ollaan ilman vaippaa niin ollaan sitten tyylillä.

Tykkään tosi paljon kaikista minikukista. Ostin pari tulilatvaa ja yhden minijoulutähden. Kasvit on muuten pienissä sinkkuruukuissa, mutta yhdelle tulilatvalle ruukkua ei löytynyt. Löysin vain ison punaisen. Siitä tuli sitten jouluasetelma, kun iskin kukan purkkiin folieon päälle ja naamioin tyhjän osuuden purkista hopeisiksi maalatuilla kävyillä ja paperinarupallolla. Oli kyllä helpoin asetelma ikinä. Aikasemmin oon hakenu havuja jne... Mutta tämä on nyt hyvä näin. 

Hohhoijjaa. Nyt pitäs ihan oikeesti varmaan ryhdistäytyä ton siivoomisen kanssa, ettei tarvi sit koko viikonloppua siivota...

Taisteluni

Blogissa on hiljasta kun aivosolu ompelee kone punasena kaikki illat. Kaikkea tekemääni en voi esitellä ennen joulua, ettei mene muiden lahjat piloille. Taistelustani sen verran kuitenkin, että en tiedä selviääkö meikäläisen ompelukone tästä joulusta. Oon sitä koittanu rasvata ja huoltaa, mutta se pitää vähän kummaa ääntä. Pari iltaa sitten ompelin yhtä vetoketjua varmaan 15 kertaa kun vaan oli niin vaikeeta. Mistään ei tullu mitään ja kaikki piti tehdä monta kertaa. Jälleen kerran. Osittain saan kyllä syyttää itteeni, miks pitää tehdä väsyneenä. Ehkä siks että on aina väsyny, eikä päivälläkään kyllä ehtis. Koneeseenkin vaihdoin kunnon paksun neulan, kun vaikutti siltä, että ohut "normaali" on jatkuvasti banaanilla. Sain sitten jotain valmiiksikin. Esittelen osan tuotoksistani sitten joulun jälkeen.

Pikkusolun lahjuksia voin esitellä jo nyt. Joutuu raukka pitään kovasti ysäriltä vaikuttavaa väriyhdistelmää seuraavaks. Pakko oli tuosta vihreä-violetti omenakankaastakin tehdä kypärämyssy. Jämistä sai just sopivasti. Eurokangas petti taas, sielä ei ollu sopivaa resoria. En myöskään ehtinyt enää mistään nettikaupastakaan metsästää niin tinttasin tollasen turkoosin tohon naaman ympärille. Tuli vähän poikamainen pipo, mutta hyvä se on. Ajaa varmasti asian.

Kauppakeskuskierroksella törmäsin jonkun hylkäämään pahvipakettiin. Henkkamaukka siinä lukee pienellä pohjassa, mutta pelastin sen kuitenkin. Mä tykkään tollasesta villieläinkuviosta. Varsinkin  kun siinä on kirahveja. Tänne saa hyvin pikkusolulle jotain, vaikka tuon kypärämyssyn. Uskoisin, että tätä voi kierrättää useamman vuoden.

Ompeluprojektin/taistelun jatkoa. Siskolla oli pari tällästä tyynynpäällistä, jotka on vähän raktkeilleet "saumoista". Heittomerkeissä siksi, että en tiedä voiko niitä saumoiksi sanoa, ainakaan saumanvaroja niissä ei ole. Kuvassa ei nyt kauhean hyvin näy, mutta pääasiassa tuo keskikaistale on vähän revennyt irti. Sisko meinas heittää nää meneen, mutta mä otin ne, kun en raaskinu tollasia jättää hävitettäväksi.

Ompelin sen reunasta tollasella kenno siksakilla. Päältäpäin ois ehkä voinu jättää suoraa tälläseksikin, mutta ajattelin vähän sitä häivyttää.

 Alapuoli.

Satuin löytämään taas paikallisesta kangaskaupasta sopivaa nauhaa. Se on tollasta kylmän sävyistä kullan kimaltavaa. Vetelin sitä melkein joka sauman päälle. Nyt pitäs pysyä korjaukset piilossa ja korjaamattomatkin saumat on vähän vahvemmat. 

Sitten pitäis vielä siivota, ommella vähän lisää, leipoa jne... Jos en ehdi ennen joulua blogata niin hyvää joulua kaikille lukijoille! Ai niin, ja hauskaa maailmanloppua!

Pienet sukat ja lisää lankaa

Tässä nyt vielä kuva niistä pikkusolun uusista sukista. Aika söpöt. Mä kyllä tykkään noista pätkävärjätyistä langoista. On niin helppo tehdä. Tosin ne on kalliita. Lähiseudulle avattiin juuri uusi kauppa, ja sielä oli lankatarjous. Kauppa ei muuten ollut kummoinen, ihan perus marketti ja kallis. Tuskin tulee kovasti käytyä... Vaikkakin lihatiskillä sattui olemaan tuttu lihamestari.

Tuli valittua jotenkin sinisävyisiä lankoja tällä kertaa. Tosin ei valikoimakaan ollut enää kummoinen, oli muutkin käyny hamstraamassa kolme kerää kympillä. Toi oikeenpuoleinen kerä ei ole tummansininen vaan petrooli. Ja keskellä on turkoosi. Ajattelin, että ne sopii pikkusolullekin kyllä. Vihreän ostin kun teki tuota vihreää mieli.

Eilen illalla vielä ahersin viimeiset sytykeruusut valmiiksi. Nyt on varastot purettu. Tai täytetty siis valmiilla ruusuilla. Tuli keltasia ja sinisiä tällä kertaa. Ja nyt mulla soi päässä joku sinisiä punasia ruusunkukkia...

Lapselle lahjoja (?)

Tässä pari iltaa on mennyt erinäisiä paketteja väkästellessä. Tänäänkin uhrasin omat päikkärit parempaan tarkoitukseen, eli lahjojen paketointiin. Tuli siinä samalla taas pohdittua tätä lahjajuttua. Mietin, että pitääkö lahja olla jotain erityistä. Pikkusolulle esimerkiksi neuloin uudet villasukat. Villasukat se ois saanu joka tapauksessa tässä piakkoin. Onko lapselle ihan sama mitä paketissa on, kunhan se on paketissa? Odottaako ne pikkupaketista oikeesti jotain ponia tai helikopteria tai mieluummin edes legoja kun vaatteita? Tämä ei nyt sinänsä ole ihan ajankohtaista, koska en usko pikkusolun edes ymmärtävän vielä tätä koko pakettihommaa. Miksi siis edes paketoin niitä sukkia? Kai se on se perinne... Perinteen voinee aloittaa ilman sen kummempaa ymmärrystä. Lapsi vaan kasvaa siihen perinteeseen sisään.

Omasta mielestä lapsille taitaa olla ihan sama mitä sielä paketissa on. Niitä paketteja on vaan kiva avata kerran vuodessa. Kyllähän sitä itsekin niitä papereita mielellään repii. Ja ainakin omalla kohdalla toivon, että sielä paketissa ei ole mitään turhaketta, vaan jotain mitä oikeasti tarvitsee. Vaikka sitten olis ne villasukat, jotka ois muutenkin kohta saanut. Ilmeisesti se on se kääre, mikä tekee siitä tavarasta erityisen? Ja se, että ne normaalit jokapäiväiset tavarat tulee kääreessä vaan kerran vuodessa (tai pari jos laskee synttärit). Ehkä se on myös se pieni jännitys, että mitähän siitä paketista löytyy, joka tekee lahjan avaamisesta hauskaa. Ovatko läpinäkyvään sellofaaniin käärityt lahjat vähemmän erityisiä? Tässä taas näitä aivosolun ajatuksia... Taidan mennä paketoimaan lisää.

Mahtava pulkkatuunaus

Taustaa: huomenna ollaan menossa pikkusolun kanssa vauvakerhoon juuri päikkäreiden aikaan. Paikka on suht lähellä, mutta en ehkä jaksa lykkiä vaunuja tuolla hangessa. Auto pitäisi jättää sen verran kauas, että en viitsi pikkusolua sinnekään jättää nukkumaan.

En voi uskoa, että tätä

ja tätä

ei ole tehty yhteensopiviksi! No, ei ollut turvakaukaloa ja vaunujakaan viime keväänä... (piti siis mennä vaunujen kanssa bussilla johonkin, ja tulla autolla takaisin ja Mr. solu oli aamulla unohtanut otta turvakaukalon autoon)

Takaisin tähän päivään. Mr. solun sanoin, McGyver ei ole kuollut. Tarvitaan vain ahkera aivosolu sopivassa moodissa, porakone, poranterä, pulkka ja kengännauhat. 

Projekti:

Helpoin ratkaisu ei yleensä toimi, eikä niin käynyt tässäkään tapauksessa. Raksapuristimet eivät olleet sopivat. Pulkka oli liian joustava ja kopan runko väärän mallinen. Sitäpaitsi puristimia olis ollu vaan 3 kun vähimmäistarve oli 4. Seuraavana ideana oli porata reiät pulkan reunoihin ja kiinnittää vaunun koppa niiden avulla. Koppa ei siis mahtunut syvälle pulkkaan vaan jäi reunojen varaan.

Tarkkaa homma kun oikein tussilla merkkasin reikien paikat.

Kiinnitykseen valitsin kotinarun sijaan kengännauhat, koska niissä solmut eivät luista. Näitä kahta vaihtoehtoa oli siis tarjolla. Muuten olis kai pitänyt turvautua jeesusteippiin.

Täytin pulkan tyynyllä ja lampaantaljalla, jotta koppa lepäisi niiden päällä tukevammin kuin vain pulkan reunojen varassa. Koppa rungosta kiinni pulkkaan edestä, takaa ja keskeltä. Tadaa!

Arvaktaa mitä me pikkusolun kassa tehdään huomenna aamulla? Mennään testaan tätä! Ärjyn näkönen peli, eikä varmana oo kellään samanlaista. Voi olla, että mennään vauvakerhoon sitten ihan vaunuilla, mutta ainakin tähän sai taas hukkumaan tovin aikaa ja oli kivaa aivovoimistelua. Mahtaako tässä vehkeessä ees malttaa nukkua... Mahtaakohan malttaa nukkua päikkäreitä enää missään... Parastahan tässä tuningissaon se, että jos kopan nostaa istuma-asentoon niin mä mahdun vielä tonne taakse istumaan alamäkeen. Toiseksparas juttu on se, että tän voi purkaa ja sit on edelleen pulkka ja koppa käytössä. Pulkka tosin kuudella ylimääräisellä reiällä.

Islannin neuleita

Lupasin niitä Islannissa värkkäiltyjä neuleita esitellä. Tässä niitä nyt paremman puutteessa. Tämän vuoden pehmeät paketit kun eivät oikein ole edistyneet...

Tästä se sillon alkoi... Ei oo kauheesti tullu käytettyä tätä paitaa eikä tota alemmassa kuvassa olevaa liiviä. Syitä on muutama. Ekaksi, en tiedä mistä vuorelta nämä päällä pitäisi kieriä alas, että istuisivat hyvin. Pitäis vaan käyttää, siinä kai se. Toisekseen, villa on tosi kutittavaa, joten alle tarvii vähintään pitkähihasen trikoopaidan. Se taas johtaa kolmanteen käyttämättömyyssyyhyn, eli näitä ei voi ihan milloin tahansa pitää, koska aina tulee hiki. Ihan kylmimmillä talvi-ilmoilla menee, jos vaan seisoskelee pihalla. Päällä pitää sitten kuitenkin olla jotain tuulen pitävää, ja jos vähänkin liikkuu tai tekee jotain niin taas tulee kuuma. Toi liivi on siitä parempi, että sen saa edes helposti pois päältä. Paita on tehty jonkun netistä löytyneen ohjeen mukaan, muuten sitten suunnittelin itse kuviot ja mallit. Taisi tossa pikkupaidassakin joku ohjeellinen mittataulukko olla apuna, mutta ainakin osittain design on oma.

Silloin ei vielä ollut lapsia, mutta tein yhdelle paikalliselle vimmoissani pikkuiset housut ja paidan, ja siitä innostuneena sitten itsellenikin varastoon. Tuli vaan paidasta ja housuista eriparia. Housut on nyt pikkusolulle sopivat, mutta paita varmaan ensivuonna. Ainakin on peppu lämmin jos tulee jossain hangessa istuttua...

Tässä kuvassa ei ole enää islannin tuliaisia, vaan ihan tänä syksynä väännetty neuletakki. Tässäkin ohjeena oli joku paita, jonka mittojen mukaan summan mutikassa neuloin. Ohjen on siis uniikki, eikä varmaan pysty enää helposti tekemään uudestaan. Pitäs joskus kirjottaa noita tekeleitä ylös siinä vaiheessa kun niitä tekee, mutta ei ikinä muista tai jaksa. Tämä takki menee nyt sopivasti noiden vihreiden housujen kanssa.

Meillä on nyt taas ollut pari onnistunutta pottailupäivää. Eilen meni yhdet vaatteet (Pissat tuli ruokailun aikaan, vaikka juuri ennen istutin potalla. Huomasin siitä kun lattialla lotisi...) eikä yhtään vaippaa. Vaippa oli kyllä päällä, kun käytiin Tampereellakin iltasella, mutta Mr. solu sai pikkusolun pissatettua pottaan reissunpäällä. Tänään meni aamusta yhdet vaatteet (taas ois pitäny ite vähän ajatella niin ois nekin varmaan säästynyt) ja yksi vaippa illalla. Piti jo laittaa yövaipat pesuun muun pyykin sekaan, kun tällä menolla pelkkiä vaippoja saa hetken odottaa. Noh, katsotaan jatkuuko menestystaival vielä huomenna.

Pehmeitä paketteja

Nyt alkaa oikeasti olla "se aika vuodesta", vaikka tässä on joulusta jo hehkutettu monta kuukautta. Nyt pitää viimeistään alkaa vääntää tavaraa pakettiin. Siispä lankakauppaan/varastolle ja puikot viuhumaan. On hieman hassua kuvata pakettiin meneviä tuotteita, koska en ole varma lukevatko saajat blogia. Koitin ottaa vähän epämääräisiä kuvia, mutta toivottavasti ainakin alan harrastajat ymmärtävät mistä on kyse. Ehkä epämääräisillä kuvilla ja nimiä mainitsematta en pilaa kenenkään joulua etukäteen.

Yllä nuo tämän hetken valmiit ja valmistuvat lahjukset. Lankavarastollani sen sijaan voin repostella rauhassa, siinä neulokset ovat vasta hyvin suunniteltuja ja edelleen tekemättä.

Jämälangoista pitäisi pikaisesti kekkasta jotain tehtävää. Alkaa koppa pursuilla jo yli äyräidensä. Osa langoista vaan ei vielä ole ihan kauhean jämää, niistä voi vielä saada esim. pienen ihmisen sukkiin monta raitaa tai vaikka varret. Ehkä siksi ne on vieläkin käyttämättä. Odottavat parempaa tilaisuutta

Jostain syystä harmaata löytyy monta kerää. Kaikki eri värierää, luonnollisesti. En edes kovasti tykkää harmaasta, mutta kai se on kuitenkin jotenkin kaikkeen sopiva väri. Jos ei tiedä minkä värisistä sukista joku tykkäisi niin voi tehdä varmat harmaat. Seittemää veljestä ja nallea, siinä mun lankavalinnat. Nykyään ostan oikeastaan pelkästään alennusmyynneistä, kun mun mielestä langat on tosi kalliita. Varsinkin noi pätkävärjätyt hienot raidat, polkat sun muut. Oon mä joskus käyny ihan lankamyymälässäkin, mutta mun mielestä sielä ne vasta kalliit hinnat olikin. Pikkusolun haalareihin ostin lankamaailmasta tarjouksesta tollasta vaalean violettia.

Joukossa näyttää olevan myös vajaa kerä vihreää nalle aloeveraa. En muuten perusta aloeverasta yhtään, mulle on ihan sama onko sitä vai ei, enkä siitä erikseen maksa, mutta yhdessä silloin tällöin matkan varrelle osuvassa kaupassa on vissiin käynyt hinnoitteluvirhe. Sieltä saa juurikin tuota sävyä juurikin tuota lankaa puoleen hintaan verrattuna vastaaviin. En ole ihan hirveästi hamstrannut sitä, kun en halua, että kaikki neulokset on tuota vihreää. On siitä pikkusolulle neuletakki kuitenkin värkätty. Pikkusolun myötä väripaletti on myös jotenkin vaaleanpunaistunut. Sukkia ja tumppuja, tillukkaita ja vanttuita, niistä sitten kai joskus tulee. Ehkä myös jokunen pipo. 

Lankavarastossa pesii myös keriä menneiltä ajoilta. En tiedä mitä näistäkin tekisi, mutta nostalgiasyistä on ihan kiva, että ne on vielä tallella. Islannin piikkistä ja pistelevää 100 % villaa. Islannissa asuessa lähti neulontaharrastus vähän niin sanotusti lapasesta. Näistä tein jos jonkinlaista paitaa itselle ja lahjoiksi. Taisi olla neulonta, joka piti aivosolun järjissään siellä. Taidankin esitellä sen ajan tekeleeni vaikka seuraavassa postauksessa, kun ei nyt oikein ole valmistumassa kovasti muita juttuja kuin noita edellä kuvattuja neuloksia...

Ompeluksia

Aivosolun lataamistoiminto, ompelu. Tosin nyt jo niin väsyneenä, että leikkasin saumurista oikean väriset langat poikki ennen kun tajusin, että ei niitä tarviikaan vaihtaa... Aikaisemmin viikolla kävi niin ikävästi, että ajelin ompelukoneella kaksoisneulani poikki. Jäi kirahvialkkarit vaiheeseen, mutta nyt nekin on valmiit. En voinut vastustaa tuota hienoa kangasta ja pihistin siitä palan omaan käyttöön. Ja taas esittelen alusvaatteitani netissä... Mä oon nyt ihan hurahtanut tuohon kalsareiden ompeluun, saa just sellasia kun haluu. Istuu hyvin ja on riittävän napakat. Joo...

Pikkusolun kypärämyssyt on alkanu ahistaan. Ne oli alunperinkin just eikä melkein sopivat, ja nyt alkaa vähän kinnata leuan alta. Muokkasin kaavoistani isommat ja tein omppukankaasta uuden myssyn. Tällä kertaa sattui olemaan sopivan väristä resoria laatikossa, joten laitoin sitä naama-aukon ympärille. Joustaa varmaan enemmän kun itse kangas ja ajattelin, että ois mukavampaa käytössä. En oo päässyt vielä kokeilemaan myssyä pikkusolulle, kun se on jo yöunilla. Muokkaan sitten huomenna pienemmäksi, jos tuli liian iso.

Epämääräisiä asioita

Musta tuntuu, että se mun viiminenkin aivosoluni, jolla siis myös kirjotan tätä blogia, on menossa lakkoon tai on muuten huollon tarpeessa. Ei irronnut edes parempaa otsikkoa. Itsenäisyyspäivä... jee, yksi "vapaapäivä" lisää, ja vuoden turhin tv ohjelma joka on kuitenkin pakko katsoa joka vuosi. Aamusta mentiin taas mummilaan leipomaan. Pikkusolu ei kyllä vielä leiponut, mutta söi sellasta muovista kaulinta ja paria piparimuottia...

Reseptiä ei oo tähän laittaa, kun mun sisko on tehnyt taikinan jo monta vuotta. En oo sit itte jaksanu ressata reseptistä kun ei oo tarviinnu sitä vääntää. Pitäs kyllä joskus se kopioida, on joku esi-isien vanha. Täydellisiä pipareita. Tulee syötyä ihan liikaa.

Olin ostamassa pikkusolulle pulkkaa paikallisesta sekatavarakaupasta tässä tällä viikolla. Samalla törmäsin vihdoinkin tälläseen pöytäliinamuoviin. Oli sielä rullapöytäliinojen joukossa, mutta siinä oli sellanen aluspaperi ja koko setti näytti (ja myös haisi) ihan kontaktimuovilta. Suuruudenhulluuksissani sitten ostin rulllan lopun ja nyt se on kaksinkerroin meidän pienen keittiönpöydän päällä. Tällänen tuli mieleen joku aika sitten, kun kyllästyin kattelemaan sitä kellastunutta mäntypöytää. Se on meillä nyt sen takia, että pikkusolu saa sitä rauhassa kolhia, eikä mene meidän "pyhäpöytä" piloille. En oo viittiny pitää mitään pöytäliinaa hetkeen, kun ei se pysyis puhtaana yhtään ruokailua. Mutta nyt taas voi pitää kun löysin tuon muovin. Saa joululiinankin laittaa ihan rauhassa eikä tarvii pelätä että sotkeentuu.

Sillon ku oli niitä kireitä pakkasia alkuviikosta, niin taas suuruudenhulluuksissani mietin, että ois kiva jos ois jäiset portinpylväät. Ajattelin tehdä maitopurkkijäätiiliä ja muurata niistä käden käänteessä pylväät. Tuli mutkia matkaan. Illalla purkit ei ollu mielestäni tarpeeksi jäässä...aamulla oli vähän liikaakin. Meillä juodaan paljon maitoa, mutta ei ihan niin paljoa että käden käänteessä saisi paljon tiiliä 1 per purkki. Mietintämyssy on edelleen päässä asian tiimoilta, saa nähdä tuleeko valmista tänä talvena. Nyt on myös ulkona kaksi muhkutiiltä odottamassa tuomiota. Jäälyhdyt on sen sijaan onnistuneet erinomaisesti. Ne kestää paljon paremmin kun siellä sisällä on pilttipurkkilyhty kuin että ois vaan pelkkä kynttilä.

Sain vihdoin leivinuuniinkin nuotion. Siellä saa joku kotkotkoo tänään vielä hikeä pintaan. Mr. solu on kotona tänään, joten saattaa olla että saan jotain käsitöitäkin tehtyä...

Pakettikortteja

Korttien askartelusta ja tikkuaskien koristelusta jäi joskus jämäpaloja kartonkia. Vasta vähän aikaa sitten tuli mieleen, että pienet palat voi hukata pakettikortteihin. Tässä muutama design. Neljä alempaa tein jo aikaisemmin, kun kaverin kanssa pidettiin korttisessio. Piparit ovat uudempaa tuotantoa. Kaverilla oli myös tuollainen Hyvää Joulua leimasin. Ihan kätevä jos tekee paljon kortteja. (Jos joku tietää miten nämä kuvat saisi tässä blogissa käännettyä niin vois vinkata vaikka kommentteihin. En ole törmännyt kätevään tapaan tehdä sitä. Pitänee joskus paneutua asiaan, mutta en nyt jaksa. Ihailkaa kortteja pää kenossa.)

Ei pakettikortteja ilman paketteja. Olen näköjään ehdollistanut ympäristöni keräilemään muovirasioita. Sain eilen toimituksen tomaattirasioista. Sytykeruusujen teko on nyt ollut vähäisempää, joten ajattelin tehdä ainakin osasta lahjapaketteja. Rasioissa on vaan se vika, että tuo kaupan tomaattitarra on turkasen lujassa kiinni. Totesin, että helpoimmalla pääsee kun naamioi sen, eikä edes yritä irrottaa.

Pari kerrosta valkosta tarraa ja leima päälle. Tuli tuolle pöllöleimallekin käyttöä. Siitä tulee niin mieleen meidän perhe. Ihan pöllöjä kaikki. Pikkusolu varsinkin on juuri kuin tuo söpö pikkupöllö. Sokerienkelikuoro alkoi keittiössä jo huudella pakettiin, ja nämä rasiathan ovat juuri sopivan kokoisia. Mietin millä enkelin saisi pysymään paikallaan rasiassa (osa saattaa lentää ulkomaille) vaurioitumatta. Silkkipaperi tuli ensimmäisenä mieleen, mutta koska rasia on läpinäkyvä on kiva, että sisään näkee. Varastoista löytyi jotain muinaisesta paketista säästettyä sellofaania, ja sehän sopiikin vallan mainiosti. Suiro sellofaania laatikkoon ja enkeli näyttää kelluvan sargofagissaan. Pitää juuri sopivasti enkelin paikallaan, mutta ei paina ruttuun. Pitää muistaa taas kaiken maailman joulukukista säästää nuokin kääreet parempaa käyttöä varten. Ei onneksi tarvinnut uunipusseja uhrata...

Jostain syystä kotoa löytyy myös iso rulla limenvihreää paperinarua. Se nyt ei tällä kertaa aivosolua miellyttänyt, joten piti penkoa syvemmältä. Pätkä valkoista löytyi, mutta siitä ei kyllä riitä kaikkiin paketteihin. Pitää varmaan käydä hakemassa valkoista tai hopeista lahjanarua, kun sitä kohta varmaan tarvitaan muutenkin. Tässä yksi paketti valmiina lähtöön.

Meillä on pitkän aikaa ollut perinteenä korkata karjalanpiirakkakausi aina itsenäisyyspäivänä. Tänä vuonna tehtiin niitä jo päivää aikaisemmin. Kameraa ei tietenkään ollut mukana mummilassa, joten siitä ei nyt visuaalista todistusaineistoa heru. Itsetehdyt karjalanpiirakat on maailman parhaita. En edes viitsi ostaa kaupasta... Sen verran huijattiin nyt, että paistettiin sähköuunissa. Jouluksi sitten varmaan ihan leivinuunikamaa. Nam! Se on sellainen jouluruoka mitä välillä pitää säännöstellä. Kuluu kinkun alla suuria määriä. Huomenna on luvassa piparien leivontaa. Nam nam nam. Voin jo tuntea lisäkilojen kertymisen.

Plaah, nyt pitää mennä verkottamaan hedelmäpuiden ympärystää. Pupun jäljet menee jo pihan poikki, mutta ei vielä puun juurelle.

Talvitouhuja

Jes. Tuli pakkasta vihdoin. Ehkä enemmän kuin tarpeeksi, mutta I'll take it. Aivosolu tykkää talvesta. Hyker, hyker. Kun tulee paljon pakkasta, on vain yksi juttu mitä tehdä. Tulisijojen lämmityksen lisäksi siis. Jäälyhtyjä! Pistin aamulla pari tulemaan ja nyt illalla sain ne pois ämpäreistä. Kekkasin laittaa ammeeseen jäänyttä pikkusolun kylpyvettä niin tuli sekin hyödynnettyä. Ei oo kyl ikinä ollu niin hankala saada niitä lyhtyjä ulos ämpäreistä kun nyt. En tiiä miks oli niin vaikeeta... harjotuksen puutetta kai.

Iskin ne pihalle portinpieleen. Laitoin betonilaatat kynityn orapihlaja-aidan päälle. Jep, ne uhmaa painovoiman lisäksi aika montaa muutakin fysiikanlakia ja luonnonvakiota, mutta katsotaan miten käy. Meillä ei oo mitään ulkotulitelineitä (vielä) ja halusin ne ylös maasta, että näkyvät hyvin ja pysyvät kauemmin ehjänä/pois auran heittämän lumen alta. Laattojen päälle siis lyhdyt ja lyhtyihin vielä sisään punaisella lasimurskalla koristellut pilttipurkit. Jos pilttipurkki vähän estäis lyhdyn sulamista. Pelkällä kynttilällä tuppaa sulamaan aika tehokkaasti.

Hyvin näkyy, että pilttipurkin alla on täysin palamaton alusta... pala puupaneelia. Ajattelin että jos syttyy niin syttykööt. Salamalla otettu kuva (ylempi) ei näytä kovin hienolta, mutta se on se versio missä näkyy lyhty ja alustaviritys. Niille, jotka nyt kauhistelee paloturvallisuuden puutetta sanottakoon, että nämä viritykset ovat kaukana asuin-, ja muista rakennuksista. Ainoa mikä tässä voi alustan lisäksi palaa on aita, ja sen syttymistä vähän epäilen. Alemmassa kuvassa enemmän tunnelmavalaistus...

Jäälyhtyjen lisäksi kokeilen nyt sellaisen roikkuvan jääkoristeen tekoa. Siihen tarvitaan lankaa (matonkuteen jämäpätkä) ja tuikkukippoja, tai jotain muuta sopivaa kippoa. Sitten laitetaan vettä kippoihin ja naru kulkemaan niiden kautta. Siitä tulee sitten tälläinen jääkiekkoja narussa nauha. Kuvassa taas salaman syytä se, että kiekot ovat täysin valkoisia. Onhan ne osittain, kun eivät jäätyneet ihan kirkkaiksi, mutta näyttää enemmän jäältä livenä.

Tätä hommaa pitikin (ja pitää edelleen) tehdä osissa, kun en löytänyt kuin kolme tuikkukippoa. Yllättävän kauan kestää jäätyä noin pieni vesimäärä. Tosin, suurin syy siihen on se, että sulatan kiekot irti kipoista kastamalla niitä kuumaan veteen ja laitan sitten sen veden seuraavaksi jäätymään. Jäähtyminenkin kestää siis jo kauan. Hmmm, tolla tarjottimella sais jäädytettyjä oikein isoja ympyröitä. Mitähän niistä tekis?

Joulukransseja

Tämä viikonloppu onkin mennyt enemmän urheilullisissa merkeissä, joten paljon ei ole käsitöille jäänyt aikaa. Tänään sain kuitenkin väkästeltyä pari enkeliä lisää ja vihdoinkin koristelin valmiiksi pari joulukranssia. Toinen tönöttää jo omassa ulko-ovessa, toiselle on koti vielä hakusessa. Yksi kranssi on kokonaan vielä koristelematta.

Ylemmässä kuvassa on se omasta ovesta löytyvä kranssi. Tästä kuvakulmasta se näyttää jopa pyöreältä...mitä se ei siis ole. Itse olen vähän minimalisti, joten koristeita ei ole ihan kauheasti. Pohjat on kuorittua pajua ja koristeet mm. huopapipareita, maalattuja käpyjä ja kankaasta leikattuja päärmeitä. Toisesta kranssista tuli vaaleampi. Ehkä enemmän talvinen kuin jouluinen, mutta ihan sama. Talvi tuli jo ja joulu on ihan kohta. Tohon ylempään ois ehkä sopinu paremmin maalaamattomat kävyt, mutta kun ehdin jo tintata nuo hopeiset kiinni niin saavat jäädä. Kaikki koristeet on helposti irrotettavia, joten sitten kun kransseista aika jättää niin ne voi irrottaa. Jos ovat nekään enää käyttökelpoisia.

Sivujuonteena tähän tekstiin pitää mainita, että tänä viikonloppuna pikkusolulla oli aamulla päällä ensimmäinen kuivaksi jäänyt yövaippa. Kiva yllätys, joka tuskin ihan heti toistuu.