Tänä vuonna...

Jotenkin tosi vaikeeta alkaa kelata vuotta takasinpäin, että mitä tänävuonna onkaan oikein tehny ja tapahtunu. Ainoa aivosoluni on ihan sumussa. Lieneekö hormoneita tai jotain... tai ehkä mitään ei tapahtunutkaan? Piti oikein omaa blogia kahlata läpi ja tarkistaa mitä kaikkea tapahtuikaan juuri tänä vuonna.

Vietettiin esikoiseni 1 v synttäreitä. Siitä on kasvanut tämän vuoden aikana jo iso tyttö.

Olin raskaana toista, ja kenties viimeistä, kertaa. Huh.

Käytiin koko perheen voimalla Italiassa, jonka jälkeen vannoin, etten enää matkusta lentokoneella/ulkomaille lapsen/lasten kanssa. Ruotsinlaivaan voin ehkä suostua jossain mielenhäiriössä.

Sain töitä vähäksi aikaa. Se oli iso helpotus pitkän työttömyyden jälkeen ja juuri sopiva tauko lapsiarjesta ennen pikkukakkosen saapumista.

Sain toisen lapseni, toisen suloisen pikku rikkaruohon.

Tein jonkin verran käsitöitä. Enemmän aina haluais, mutta kaikkea ei ehdi ikinä tehdä. Väitän kuitenkin taas oppineeni vähän paremmaksi ompelijaksi. Sain kangaspuut ja pääsin vihdoin taas kutomaan saaleja ja mattoja.

Sain pakerrettua 194 blogipostausta.

Mitä ei tullu tehtyä...

En harrastanut juurikaan urheilua. Pidän paksuusjaksoa tekosyynä.

En remontoinut mitään isompaa. Pikkufiksauksia, kuten autotallin ovea ja pikkukakkosen huoneen ehostusta, ei lasketa.

En saanut vieläkään valmiiksi pikkusolulle tulevaa pöytäliinaa (tääläkin aika ajoin vilahdellut pöytäliinaprojekti).

Hyvä, että uudellekin vuodelle jää jotain tekemistä...

Oikein iloista, onnellista ja menestyksellistä uutta vuotta kaikille lukijoille!

Niistä joululahjoista vielä...

Mun pitikin vielä kertoa niistä joululahjoista. Siis niistä mitä tein muille. Ihan kaikkea suunniteltua en ehtiny, mutta jääpähän pyyheripustimia ensivuodelle. Veljelle ja vaimokkeelle värkkäsin sukat ja uuteen kotiin tuuppasin sytykeruusuja ja sytyttimen. Siskolle tein laventelituoksupussin vanhoista pussilakanoiden jämistä, mutta en ehtinyt siitä ottaa kuvaa. Sen valmistuminen jäi aivan viimetippaan. Vaarille tein myös sukat ja papalle haettiin kirjastosta niitä kirjoja. Se valitteli, että on niin vähän lukuaikaa (yli 3 vk palautukseen), mutta luki nei kaikki parin päivän sisään... Kaikkein onnistunein lahja tänä vuonna meni molemmille mummeleille. Kangaskassit. Näistä olen itsekin vähän kateellinen, saattaa olla, että pitää vielä tehdä omaankin käyttöön.

Painettiin lasten jalanjälkiä kangasväreillä kasseihin. Kassiin sisälle laitoin pari pakettia kahvia. Musta on tullu sellanen äiti, joka on ylpeä ilmeisesti ihan jokaisesta jälkikasvun/jälkikasvuun liittyvästä tekeleestä. Mun mielestä nää kassit on ihan super kivat. Mummot saa mummoilla anonyymisti myös kaupassa... Toisella puolella kassia on pikkusolun jäljet ja toisella pikkukakkosen.

Tänään oli taas pikkukakkosen neuvolakäynti. On poika kasvanut kuin rikkaruoho. Äitiyspakkauksen vaatteista monet on jo pienet. Onneks sielä on niitä isompiakin... Pienimmän koon kestotkin alkaa olla jo pieniä :( Näin kivat kuosit jää kohta käyttämättä. Pari uuttakin vaippaa on vielä pesussa parantelemassa imuominaisuuksiaan. Voi olla, että ne jää kokonaan käyttämättä. Pikkusolulle nää meni sentään pari kuukautta. Aion kyllä ahtaa poikaa vielä hetken näihin... Seuraavan koon vaipoissa onkin vähän vaaleanpunaisempaa värimaailmaa.

Tammenterhopyjama

Vihdoinkin sain valmiiksi sen kauan vailla resoreita olleen pikkusolun pyjaman. Juuri parahiksi. Pikkusolu oli viimeyönä ekaa kertaa yöllä ilman vaippaa. Ei koko yötä, mutta yli puolet. Haalarin kanssa on vaikeampi käydä potalla keskellä yötä, joten pyjama erillisine housuineen tulee nyt tarpeeseen. Pikkusolu on alkanu heräillä muutaman tunnin unien jälkeen ja jos sen käyttää sillon potalla niin loput yöstä se on kuiva. Vaipan voi siis jättää varikkokäynnin yhteydessä pois. Aina se ei kuitenkaan pissahätään herää, joten vielä ei uskalleta jättää kokonaan vaippaa pois. Mutta edistystä kuitenkin. Ja luulisin, että kivempi nukkua ilman sitä megapakettia.

Tässä näitä tammenterhoja. Laitoin mustat resorit joka puolelle. Kangasta oli sen verran naftisti, että laitoin resorin myös housujen kaulukseen. Bonusta taas siitä, että nämä vaatteet ei ole sinisiä tai punaisia. Unisex.

Kauluksen tein samaan tyyliin kuin ponitunikassa. Tällä kertaa en edes yrittäny saada risteyskohtaa keskelle, vaan tein tosi muodikkaasti sen vähän toiselle sivulle. 

Hyvin vaikuttais uni näissä maistuvan. Mahtavaa, kun ehti edes vähän taas ommella. Ai niin, sain muuten joululahjaksi lahjakortin kangaskauppaan. Juuri siihen, mistä tämäkin kangas on haettu. Nam!

Kokeileva keittiö - toskakakku

Joulusta selvittiin ja jo seuraavaa kekkeriä pukkaa. Ristiäiset on kohta. Suurin osa leivonnaisista on ulkoistettu sukulaisille, mutta itseni teki niin mieli toskakakkua, että ajattelin sellaisen värkkäillä. Tänään oli sitten kokeilevan keittiön vuoro, koska en ole kyseistä leivonnaista ikinä värkkäillyt. Parin keittokirjan selailun jälkeen tulin siihen tulokseen, että yritän kyseistä leivosta maailman yksinkertaisimpien mokkapalojen reseptillä (ilman kaakaota) ja otan kirjan ohjeesta vain päällysteen.

Resepti siis kuuluu näin (tämä on ison uunipellin kokoinen ohje, ei mikään pikkukakku):

9 dl jauhoja
6 dl sokeria
4 munaa
3 dl maitoa/muuta nestettä
4 tl leivinjauhetta
4 tl vaniljasokeria
300 g voita
(mokkapaloihin 2 runsasta rkl kaakaojauhetta)

Nakkaa sähkövatkaimet ja muut härpäkkeet nurkkaan, koska niitä ei tarvita. Sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää sulatettu voi, sekoita, munat, sekoita, maito/muu neste, sekoita. Iske pellille ja uuniin.

Tästä alkoikin se vaikeampi osuus. Toskakakkua pitää paistaa ilman päälistä vähän aikaa, puolikypsäksi asti. Valitsin lämpötilaksi 175 C ylä-ala lämmöllä ja aikaa taisi mennä 20 min. Puolikypsyyden arviointi oli tosi vaikeeta. Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt paistaa kauemmin. Ja olis pitäny kääntää se pelti sielä uunissa. Nostelin kuorrutteen taikinan päälle ja se upposi toiseen reunaan. Toinen reuna oli kypsynyt riittävästi. Noh, tein sen minkä voin ja laitoin systeemin takasin uuniin 200 C 12 min.

Tän näkönen siitä tuli. Yläreunassa keskellä on vähän kohonnut kohta. Sinne uppos tota päällystettä taikinan sisään ja jäi muutenkin kökölle.

Makutestauksen perusteella ei ollenkaan huono. Ulkonäöltään priimoja palasiakin sain riittävästi ristiäisiä varten, ja vähän krouvimman näköset palat tuhotaan itte. Ei siis tarvii tehdä uudestaan ristiäisiä varten. Jes. Ens kerralla paistan tosiaan pohjaa kauemmin. Vaikka piiras keskeltä onkin kypsä niin olis saanut olla vielä kypsempi... ja varsinkin siitä toisesta reunasta.

Kuorrutteen ohje:

100 g voita

1 1/3 dl sokeria

2 rkl vehnäjauhoja

4 rkl maitoa

200 g mantelilastuja

Heitä kattilaan kaikki paitsi matelit ja kiehauta. Muista sekottaa! Lisää mantelit seokseen ja iske kuorrute puolikypsän kakun päälle. Paista kypsäksi (ks. ylempää).

Joulu meni ihan mukavasti. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi (ja on vielä huomennakin). Pikkusolu sai valtavan määrän tavaraa... Synttärit on heti tammikuussa ja ajattelin pyytää pikkusolun puolesta immateriaalisia lahjoja. Vaikka pitää sitä lapsella lelujakin olla... Nyt pitää opettaa se pitään lelunsa omassa huoneessa ja myös keräämään ne paikoilleen. Itse sain mainiot lahjat. Akkuporakone täydentämään kätevän emännän työkalupakkia. Toivottavasti ehdin sitä huomenna testata. Toinen lahja oli jätkänkynttilät. Saadaan kunnon roihut pihaan ristiäisiä ja uuttavuotta varten. Lahjaan kuului riittävä määrä sytytysnestettä... Hyvä lahja siinäkin mielessä, että ei jää nurkkiin pyörimään. Immaterialinen lahja siis tämäkin.

Viimetingassa

Niin siinä vaan taas kävi. Vaikka kuinka ajoissa alottaa niin viime tingassa taas hoidetaan hommat loppuun. Ja sieltä ei-niin-tärkeät listalta jätetään hommia tekemättä... Viimeaikoina on tullu priorisoitua nukkuminen kaiken muun edelle, joten jouluakin laitan nyt. Tai siis nyt on blogitauko, mutta tässä vielä viritys jatkuu. Eilen oltiin mummilla auttamassa leivonnassa. Karjalanpiirakoita, pipareita, joulutorttuja jne. Tänään väänsin viimeistä lahjaa, kävin kaupassa hakemassa ristiäismekkoon nauhaa (varmuuden vuoks, kun en tiiä onko erikoisliikkeet joulun ja uudenvuoden välillä auki), illalla silitin joululiinoja pöydille, koristeet on vielä laatikossa, kuusi on hukassa ja pyykitkin pyörii vielä koneessa. No, se tehdään mitä ehditään ja loppu jää. Ainakin huomiselle...

Oon pikkuhiljaa saanu askartelut askarreltua joulua varten. Pikkusolun pyjama on edelleen resoreita vaille, mutta sitä nyt ei ollu joululahjaksi tarkotettukaan. Tänä vuonna onnistu taas yks lahja ylitse muiden. Saattaa olla, että joudun tekeen vielä itellenikin sellasen. Näytän sit joulun jälkeen mikä se on. Leikittiin lasten kanssa vähän yks päivä kangasväreillä. Tässä on näyte siitäkin projektista... Yllättävän hauskaa puuhaa. Toki pesuhuone piti vuorata paperilla aluks varmuuden vuoks. Vaikka kai se väri siitä lattiastakin ois lähteny, kun lähti aika hyvin raajoistakin.

Tuo meidän pienempi rikkaruoho kasvaa ihan valtavaa vauhtia. Piti tänään jo taas ettiä sille uusia isompia vaatteita. Onneks pikkusolulla oli paljon unisex kamaa niin ei tarvii kauppaan heti lähteä. Mutta joo, mä lähden tästä koristeleen kämppää ja laittaan pyykkiä kuivumaan. Rauhallista ja mukavaa joulua kaikille!

Eläinten matkassa

Täälä taas arkielämän sietämätön raskaus, hei. Tänään iski tissitulehdus. Tai yöllä jo tunsin, että nyt on tukossa, mutta iltapäivällä nousi kuume. Kuumeen puolelle ei oo ennen lipsahtanukkaan, vaan ennen oon selvinny eteenpäin kotikonsteilla. Nyt piti sit soittaa päivystykseen ja hakee antibiootit. Herkkua. Tuttu myyjä apteekissa totes, että ompa kunnon kuuri, siitä menee sit vatta sekasin. Reipasta ripulia odotellessa sit seuraavaks. Noh, jouluna voi sit varmaan syödä mitä vaan ja kuinka paljon vaan, jos on kerran suora putki läpi...Pikkukakkonen on alkanu nukkuun alkuyön ihan hyvin, mutta aamuyöstä syö edelleen parin tunnin välein. Sillä nousee paino varmaan kilon viikossa tätä menoa. Imettäminen on vaan ihan karmeeta varsinkin nyt ekstrakipeellä tissillä.

Joulusiivousta tehtiin eilen. Matot puuttuu vielä sisältä. Vaihturimatot odottaa kesän jälkeen pestynä vielä varastossa. Joululiinat on silittämättä jne. Ruuanlaitto jää tänäkin jouluna pääasiassa äidin hommaksi, kun ollaan porukoilla aattona. Tänä vuonna en oo edes ehtiny auttaa leivonnassa. Kerran tehtiin niitä pipareita... Noh, on tässä vielä pari päivää aikaa, jos vaikka olotila vähän kohenis.

Mutta sitten eläinten matkaan. Pikkusolulla on sellanen puinen eläinkuljetusauto, missä on erilaisia puisia eläimiä. Erityisesti lehmä on kova seikkailemaan. Otin sen seikkailuista kuviakin. Näitä ei siis ole lavastettu. Pikkusolu on kyllä saattanut avittaa lehmän matkustelua hiukan. Kuvaaminen on välillä ollut erityisen haasteellista, mutta toivottavasti seikkailut välittyy näistä kuvista.

Lehmä hoitolaukussa.

Lehmä pikkusolun housuissa.

Lehmä legojen kanssa rinksalla muovikassissa.

Lehmä sohvalla.

Lehmä legolaatikossa.

Kissa on vissiin ottanu mallia lehmän seikkailuista. Tässä se on turvakaukalossa... Kameli ja kirahvi ei ainakaan oo vielä päässyt ulos siitä kuljetusautosta...

Sisustusta

Jouluhan se sieltä jolkottelee. Päätin säästää siivoamisen ensi viikolle, jos vaikka maha jo kestäisi jotain ruumiillistakin työtä. Tähän saakka homma on edennyt lähinnä sängyssä lojuen. Toki siihen vaikuttaa sekin, että pikkukakkonen haluaa edelleen syödä yöllä kahden tunnin välein eikä oikein siinä välilläkään ole hiljaa. Kapaloa koitettiin eilen, mutta siitä tuli pahin huuto tähän asti... Ulkona ollaan jo käyty muutaman kerran.

Vaikka siivous vielä saakin odottaa niin koitan jotain hommia edistää. Vaihdoin ruokailutilaan jouluverhot (tai oikeestaan ne on talviverhot, koska joskus ne on paikallaan pitkälle kevääseen) ja kävin ostamassa punasia sohvatyynyn päällisiä. Ihan ikeassa poikettiin niitä hakemassa. En tällä kertaa jaksanu alkaa niitä väkertää. Varsinkin, kun ite tehden varmaan vetskarit ois maksanu melkein sen verran kun nyt valmiit pääliset.

Tässä ruokailutilan verho. Joulunpunaista, mutta silti sellasta, että voi roikkua kauemminkin.

Hoksasin vähän myöhään ottaa ennen kuvan näistä tyynyistä. Kutakin on sohvilla lojunut 2 kpl. Keräilyerä kaikenvärisiä ja tyylisiä tyynyjä. Ahkerassa käytössä ne on kyllä ollu sekä sohvalla nukkumisessa että lattialla painissa. Paini siis lähinnä pikkusolun harrastus...

Ja tässä pino uudistettuja mehevän punaisia tyynyjä. 

Ristiäiset on meillä heti kohta joulun jälkeen, joten vähän niitä silmälläpitäen tätä sisustamista nyt harrastan. Saa mennä sit samoilla siivouksillakin. 

Toinen lapsi vie unet

Ekan muksun kanssa ei haitannu jos yöllä ei saanu nukkua. Se nukku päivällä kuitenkin ja sit pysty itekin nukkuun. Tän toisen kanssa on vähän eri juttu. Jos se ei nuku yöllä, niin sitten jää unet uinumatta, koska pikkusolua pitää viihdyttää päivällä. Eivät oo mukulat edes synkronoineet päikkäreitänsä. Eli, hivenen väsyttää, kun pienimmäinen haluaa seurustella aamuyöllä. Muutenkin vauva-arki on niin sanotusti iskenyt vasten kasvoja. Vähän niin kun kirjaimellisesti kun sain kunnon oksut päälle eilen illalla...

Eilen ehdin kuitenkin käymään kangaskaupassa hakemassa lisää pyjamakangasta pikkusolun pyjamaan. Nyt se pitää vielä pestä niin sitten pitäis saada housutkin tehtyä. Tänään äiti toi mulle kukkasia. Mahtavaa. Ei mistään erityisestä syystä. Hienoja ovat.

Tää blogi on tainnu tässä muuttua käsityöpainotteisesta blogista vauva-arjesta avautumisblogiksi. Koittakaa kestää. Kyllä ne käsityötkin taas kohta varmaan palaa elämään. Palaahan? Sillävälin pahoittelen jos vauvajutut tai väsymys ei kiinnosta. Ajattelen kuitenkin niin, että kirjottelen edes kuulumisia. Parempi niin kuin ei ollenkaan, eikös.

Hetki rauhaa

Viime päivät (ja yöt) on menny vähän käsiä helutellessa, joten pieni rauhallinen hetki tuntuu ihan epätodelliselta. Pienimmäinen nukkuu pesässään, takassa on tuli, Mr. solu ja pikkusolu on ulkona uhmaamassa arktista lämpötilaa ja minä istun rauhassa sohvalla ja naputan konetta. Pienimmäisen kanssa ei olla vielä ulkoiltu. Ite oon pistäny nenäni ulos pari kertaa, mutta haavan päälle ei tahdo saada riittävää toppavaatekerrosta ilman kipuja, joten nekin ulkoilut on jääneet lyhyiksi. Keskiviikolle taisivat luvata taas suojakeliä, joten silloin ehkä ulkoillaankin.

Aloin eilen ommella pikkusolulle sitä uutta pyjamaa. Huomasin heti kättelyssä, että kangas ei riitä. Paidan siitä sai kyllä, mutta housuja ei millään. Pitänee mennä ostamaan lisää kangasta tässä lähitulevaisuudessa. Edelleen pitäis se kevyt kypärämyssykin pikkusolulle ommella... Sen sais nyt hyvin siitä palasta, joka jäi paidasta yli. En tosin oo siihen vielä kaavojakaan piirtäny. Tänään sain parit lahjasukatkin pääteltyä ja paketoitua pukinkonttiin. Kiva, että välillä saa jotain hommia edistettyä tämän hässäkän keskellä. Ristiäispäiväkin on nyt varattuna, joten seuraavaks pitäis pikkukakkoselle arpoa nimi... Ja se, mitä kakkuja tehdään tarjolle.

Ikävin asia tässä kotona muhimisessa on ruoka. Tiedätte kyllä mitä mieltä meikäläinen on ruuanlaitosta. Nyt se on ajankäytöllisesti entistäkin haastavampaa (ja myös siksi, ettei voi lähteä yksin kauppaan, kun ei voi kantaa painavia kasseja). Kun osaa tehdä 4 ruokalajia niin alkaa tässä jo vähän tulla jauhelihaa korvista. Kaikkea ruuanlaittoa kun ei voi edes mummeleille ulkoistaa. On tullu taas myös huomattua, että sitä ruokaa pitää olla rekkakuormallinen, jos samaa meinaa syödä koko poppoo enemmän kuin yhden kerran. Maitoakin kuluu ämpäritolkulla, kun kaikki on kotona. Pitäis keksiä jotain helppoa ja hauskaa. Ideoita? Oikeastaan vois tehdä mieli jotain lohipiirakkaa tms, mutta en tiedä riittääkö rahkeet sellasen tekemiseen. Tekis myös mieli tehdä karjalanpiirakoita, mutta siihen ei ainakaan rahkeet nyt riitä. Jätän suosiolla tuonnemmaksi.

Tässä vähän hajanaisia ajatuksia tämän hetken elämästä. Taidan vielä hetken jatkaa sohvalla istumista rauhassa.

Paranemaan päin

Eilen sain niitit pois mahasta. Niitä oli 29 matkalla navasta alaspäin. Poisto pisti vähän takapakkia toipumiseen, ainakin noin henkisesti kun nyt ei oikein uskalla tehdä mitään (aiemmin ei edes pystynyt). Kai se tästä muutamassa päivässä taas paremmaksi muuttuu. Se on ihmeellistä mihin kaikkeen vatsaa pitäisi arjessa käyttää. Lihaksiin ei leikkauksessa kajottu, mutta paine vatsaontelossa ei tee hyvää. Kaikki arjessa on haastavaa. Vauvaa painavampaa ei saa nostaa, mutta vauvankin nostaminen on hieman kivuliasta. Vauvan peppua en pysty pesemään, kun pitäisi yhdellä kädellä kannatella kaukana vartalosta. Pyykinpesukone ja tiskikoneen alalaari on liian alhaalla. Jaloillakin kyllä pystyy monenlaista tekemään kun on pakko. Nauraminen on tällä hetkellä meidän perheessä kielletty. Tai ainakin äidin naurattaminen. Hätä iskee siinä vaiheessa, jos alkaa yskittää tai aivastuttaa. Niitä vaan ei voi tehdä. Kyljen kääntäminen sängyssä on myös ihan oma haasteensa... Onneks Mr. solu on kotona vielä noin kuukauden niin ei oikeasti tarvii nostella pikkusolua tai kauppakasseja jne. Tänään kävin pienellä kävelyllä ulkona pikkusolun kanssa. Eka ulkoilu reiluun viikkoon...

Arki sujuu vaihtelevasti. Pikkukakkonen nukkuu päivisin ja haluais seurustella öisin. En tiedä millä lihaksella sen vuorokausirytmin kääntäis. Ehkä se oppii tavoille kohta. Ruoka ainakin sille maistuu, joskin ruokkiminen on tälläkin kertaa haasteellista näin aluksi. Mutta on se vaan pieni ja söpö.

Pikkusolu ei oo oletuksesta huolimatta käynyt veljeään mäiskimässä (ainakaan vielä). Lähinnä kai suhtautuu ylpeästi, jos on vieraita kylässä (mummoja siis) ja muuten pyytää nähtäväksi vähän väliä, jos veli pääsee jonkun syliin. Päivisin pikkusolu on tosi levoton ja iltasin ei suostu meneen nukkumaan. Se ärsyttää tällä hetkellä eniten. Jos sen huoneessa ois kattokruunu niin se kyllä killuis sielä aina joka ilta. Pinna on kireällä, kun ei itse saa nukkua tarpeeksi silloin kun unta tarvis. Meikäläinen on vielä niin herkkäuninen, että kaikenlainen ähinä ja tuhina pitää hereillä. Kai sitä sitten nukkuu, kun on tarpeeksi väsynyt.

Sairaalassa oli tylsää lojua ja tulikin taas lojuttua monta päivää. Ruokakin oli parempaa viimeksi. Meinasin jo yhtenä iltana karata lähihuoltikselle hakemaan lihapiirakkaa tai jotain. Siinä lojuessa tuli neulottua viimeinen pari sukkia joulua varten. Onneks nappasin kutimet mukaan vielä sairaalaan lähtiessä. Yks vanhempi kätilö totes, että ai, sä osaan neuloa selällään maaten. Minä siihen, että niimpä näyttää. En tiennyt, että se on jollekin mahdotonta, jos muuten osaa neuloa... Toisesta sukasta oli varsi tehtynä ennen sairaalakeikkaa, eli aika hyvin sain aikaa kulutettua. Tänään otin myös toisen askeleen kohti "normaalia" arkea. Piirsin kaavat pikkusolun pyjamaa varten. Sen enempää en ehtinyt, mutta prosessi on taas pantu alulle.

Statuspäivitys

Olen jakaantunut. Olemme kotiutuneet. Minut on (taas) halkaistu. Niitit poistetaan loppuviikosta, joten siihen asti ainakin on melko hiljaista, kun ei mitään pysty tekemään. Katsotaan jahka tämä sirkus saadaan pyörimään... Jaa niin, poika tuli. Sillä on paljon tukkaa.