Kukkaoksennus tikattu

No eipä oo kauheesti ollu aikaa tikkailla keskeneräsiä peittoja. Tai ainakaan ei oo valmista kauheesti tullu. Sain pinnistettyä kukkaoksennuspeiton tikkauksen valmiiksi. Pitäs varmaan kyllä keksiä peitolle parempi nimi.

Etupuolelta tikkaus ei kauheesti näy. Kamelin pehva änkes kuvaan tonne vasempaan yläkulmaan...

Kukkaoksennukseen sopii kukkatikkaus...ihan koko peiton alalta.

Tummanpunanen alalanka näkyy takana hyvin. Pari mokaa tuli, mutta onneks ei montaa, koska nekin näkyy.

Peittoon ei oikein ollu kotona kanttikangasta joten uskaltauduin ostoksille. Sinellissä oli edelleen osa kankaista 5 e/m ja mukaan lähti ylärivin tunkkanen vihreä ja kontrastiharmaa. Alarivin ostokset on toiveajattelua eurokankaasta. Vihreestä pitäis tulla kanttia seuraavaan valmistuvaan peittoon, mutta en vielä tiedä sopiiko se. Ruskeasta meinasin tehdä kantin tähän, mutta ajattelin, että empäs teekkään. Haluan käyttää mahdollisimman paljon lahjotuskankaita, joten taidan vielä kerran myllätä varastoni...

Huudelkaahan nimi-ideoita tolle oksupeitolle. Ja kertokaa samalla, että mitkä värit käy vanhan roosan kanssa. Vai onko sen kanssa väripaletissa vaan kaikkea muutakin "tunkkasta"...

Tikkaa, tikkaa...

vaan ei valmihiksi saa. Mä yritin saada tikattua yhtä peittoo torstain kiltaa varten. En ehtiny, mut vein sen keskeneräsenä näytille kuitenkin... Tänään aamulla yritin tikata sen valmiiks, mutta alalanka loppu (siis niin, että pitää käydä kaupassa). Otin sit toisen tikattavan tulille, kun muksut oli hoidossa ja aikaa oli. Sitäkään en saanu vielä valmiiks. Muuten onkin viikko menny huushollia siivotessa, ruokaa laittaessa ja muksuja viihdyttäessä. Huominen ei tee siihen poikkeusta, koska Mr. solu on taas koko päivän menossa. Ei siis valmistune huomennakaan tikkaukset, ellei tämä ilta tuo tarmonpuuskaa tai huominen mummelia avuksi.

Tässä pienet maistiaiset tekeillä olevista tikkauksista.

Ai niin. Mää sain kesätöitä! Ei todellakaan koulutusta vastaavaa, eikä todellakaan koulutusta vastaavalla palkalla, mutta mä pääsen kolmeks viikoks pois kotihommista! Ihan perus suorittavaa tehdastyötä, mutta kaikki käy! Paikka on vielä aika lähellä, eli työmatkoihin ei mee 20 min kauempaa suuntaansa. Juhannuksesta kolme viikkoa siis saan aikuisseuraa ja ihan virallisen ruokatauon. Kolme viikkoa siks, että tälläsen "vanhan pierun" lisäks ne haluaa palkata myös nuorisoa tutustumaan työntekoon. Mähän meen siis sinne lomalle... ainakin hermolomalle.

Niin, ja se mun vauva joka lähti jo käveleen... sillä ei oo enää pinnasänkyäkään. Nyyh. Oli pienempi poika joka sitä tartti niin nyt meidän mussukka on hetken matkasängyssä ennen isojen poikien sänkyä. Se matkis on kyllä aika vempula, joten siirto saattaa tapahtua piankin. Pitää vaan kerätä tarmoa, että jaksaa palautella sitä sinne sänkyyn...

Näppärästi neliöistä, osa 4

Sain kuin sainkin kasattua valmiiks peittopinnan jota jo aikasemmin väläytin. Tää on taas näitä lahjotuspeittoja. Tässä ei taida olla yhtään paitakangasta, vaan nyt valikoitu käsittelyyn lahjotetut tilkkukankaat. Aluks mulla oli taas niitä 15x15 cm neliöitä ja sitten leikkasin ne vielä puoliksi molempiin suuntiin. Järjestyksen pähkäilyssä menikin tovi. En tiiä onko tälläsellä leiskalla oikeasti jotain nimeä, mutta se muistuttaa vähän irish chainia. Toki oikeessa irish chainissa taitaa ketjujen keskellä olla yksväristä osaa, eikä tällästä kukkaoksennusta. Tähän järjestykseen päädyin ihan tasan palasten riittävyyssyistä.

Huomenna olis taas pari tuntia lapsivapaata aikaa. Voi olla, että tikkausjalka menee koneeseen kiinni...

Meillä ei muuten enää ole vauvaa... Jätkä otti jalat alleen ja alko käveleen. Isommalle muksulle käytiin hakemassa potkupyörä. Se ei oikein suostu normaalilla pyörällä meneen. Tai kyllä se kyydissä istuu, mutta ei suostu pitään edes jalkoja polkimilla. Normipyörä oli liian korkee potkumalliseks, vaikka otin polkimet pois. Ajattelin kuitenkin, että ehkä tollanen potkupeli kehittäis vähän tota motoriikkaa ja tasapainoa paremmin kun vaan apupyörien päällä tukevasti istuminen... Katotaan nyt mitä käy. Enemmän tuntu kiinnostavan tota pikkukakkosta se peli.

Luovuus alkaa selvästi nostaa päätään. Sain tänään neulattuakin yhden piustan verran. Toivottavasti sama tahti jatkuu ja elämä taas välillä voittaa... Hyvää loppuviikkoa!

Ku ei vaa jaksais...

Niinhän se aika taas menee. Mut ku alhaalta on niiiiin pitkä matka ylös. Oon vähän yrittäny jotain tehdä, mutta mikään ei oikein kiinnosta. Iltasin aika kuluu töllöttäen tyhjänpäivästä ohjelmaa töllöstä. Tänään kuitenkin veivasin itteni omenapuuhun. Useampaan kertaan itseasiassa. Nekin pitää leikata näin keväällä. Neljästä puusta on leikattu kolme ja siitä viimisestäkin osa. Ommellutkin oon, mutta en mä mitään valmiiks oo saanu. Tänään oon pillittäny sekä omenapuussa että ompelukoneella. En mä perhearkea helpoks kuvitellu, mutta tarviiko sen nyt ihan näin rankkaa olla. Pitääkö elämän jatkuvasti koulia? Ilmeisesti pitää. Jos ei ole isoja murheita niin ne pienemmätkin tuntuu varmaan ihan yhtä isoilta... Mulla on ilmeisesti vielä tooosi paljon opittavaa. Pitäis opetella elämään hetkessä. Eikä murehtia tulevaa. Mut ku... Ei todellakaan oo meikäläiselle helppoa!

Aurinko paisto tänään niin hienosti, että vein pyykit ulos kuivuun. Ja ne kuivu. Ei tuullu, joten uskalsin pölysaasteesta huolimatta niitä sielä roikottaa. Vihdoin saa kaikki porkkana ja mandariinitahrat pois muksujen vaatteista! Koko talvi odoteltu uv-hoitoa. Naamakin tais saada uv ja pölyhoitoa sielä omenapuussa. Sen verran kiristelee...

Tällästä mä oon viikon mittaan yrittäny...

mut nää ruudut ei vaan näytä loppuvan...

Tällästäkin mää yritän. Tää vaan ei tunnu edistyvän.

Kiva jos joku jaksaa vielä tässä blogissa mukana roikkua. Kiitos kaikille kommenteista! 

Mankelista päivää

Tässä on nyt taas vähän aikaa vierähtänyt. Pikkusolua on nyt arvioitu viikon verran ja tässä yritetään päästä normaaliin arkeen taas kiinni. Oma olo on taas ollut yhtä vuoristorataa, jyrän alle jääntiä, mankelia ja unettomia öitä. Luovuus ei tällä hetkellä oikein kuki, mutta kai se siitä kun saa taas vähän etäisyyttä asioihin ja muutaman välttämättömän "pahan" hoidettua. Pitää kai myös alkaa syömään esim. voita suoraa paketista, että saa painon pysymään jokseenkin edes kohdallaan. Ei meinaan ruoka oikein maistu...

Viime viikonloppuna korkattiin lähinaapurin kanssa grillikausi. Lapsille nakkeja ja paahtoleipää...

karjalanpiirakoita...

ja itselle liha-juusto-paprika paahtoleipiä.

Hauskaa oli. Seuraavalle kerralle pitänee paahtoleivät kannattaa varmaan kääriä folioon. Ne kun tuppas palaan ennen kun juusto sisällä ehti sulaa yhtään. Voin kyllä suositella tota kalahalsteria grillipuuhiin. Oli aika kätevä. 

Tästä nyt taas uuteen nousuun. Eiköhän näitä postauksiakin ala pikkuhiljaa taas putoilla vähän useammin.