Kauniit kesälinnut

Tälläsen huomasin toissapäivänä.

Hups! On näköjään päässy unohtuun ja menny tähän asti ihan huomaamatta ruokapöydän ääressä. Kauniita nämä kesälinnut... Mutta miten on; vaihdanko, vai kattelenko vaan ikkunasta ulos ja annan tän olla kunnes taas on oikeasti tämän verhon aika? Kohtahan se joulu taas jo on...

Pikkukakkonen on tällä hetkellä korvatulehduksessa. Narahti sattumalta tänään neuvolalääkärissä... Ei kyllä tullu mieleenkään sellanen tauti, kun ei oo kummallakaan muksulla tähän asti ollu ikinä. Ainakaan niin, että oisin vieny lääkäriin. Luulin että itkee poskihampaitaan... Nyt sitten antibioottikuuria poskeen vaan. Plaah. Miten tällänenkin suunnittelukukkanen on ihmiseen jalostunu...

Paras puutarhatyökaluni - My Best Garden Tool

Kerrottakoon heti alkuun, että tämä ei ole maksettu mainos ja nämä ovat vain omia mielipiteitäni. Haluan kuitenkin jakaa, koska tää on niin hyvä!

First, I haven't received any compensation for this blog post. These are my own opinions, but since this thing is so good I wanted to share.

Tää viikko on menny pitkälti puutarhan puolella. Vielä on paljon hommaa, mutta oon saanu jotain tehtyäkin. Äiti lainas mulle Fiskarsin rikkaruohonpoistajaa, eli sitä pitkävartista voikukankaivajaa. Menin heti seuraavana päivänä ostaan oman. Harvoin käy niin, että uus konsti on oikeesti huikeasti parempi kun pussillinen vanhoja, mutta nyt oli se kerta. Toi värkki on aivan verraton! Mä en aio kykkiä pihaltani yhtä ainoota rikkaruohoo tänä vuonna! Kaiken voi tehdä seisten. Voikukkien nyhtäminen nurmikolta on myös melko addiktoivaa. Niitä alkaa nähdä ihan joka puolella ja niiden poistamiseen tulee suorastaan himo. Aina pitää kattoa kuinka pitkänä juuri lähti. Tällä lähtee myös rönsyleinikit jne rikkaruohot, joita meidän nurmikolla kasvaa paikotellen pelkästään. Parasta tässä on se, että Mr. solu on myös täysin koukussa voikukkien nyhtämiseen tällä. Saan siis tehtyä jotain muutakin kun se homma on ulkoistettu!

This week has gone by pretty much on the garden side. There's still a lot to do, but at least I've made some progress. My mom loaned me her Fiskars weed remover one day. Next day I went to the store and got one for myself too. It was that good! I don't have to squat anymore while pulling weeds out! And this is super fast. I have to take the wheelbarrow next to me (yes, our lawn is full of dandelions) so that I don't have to make a trip to compost every 5 seconds. And now our compost is full of dandelions... The best part is that my husband is completely sold on this thing. He's now addicted to pulling out weeds from our lawn. I can use that time for something else (sewing) instead! 

Näitä on paljon! Katso nurmikkokuvaa tarkkaan, heiniä on aika vähän...

We have lots and lots of these. Look closely on the lawn picture. Not much grass...

Mutta tällä ne hoituu!

This will take care of them!

Samalla tulee ilmastettua nurmikkokin aika tehokkaasti. Toistaseks oon jättäny reiät, mutta pitäis tehdä hiekka-nurmikonsiemen sekotus ja laittaa sitä aina reikään. Loppukesästä olis varmaan aika tuuhee nurmikko! Jos et oo vielä tätä kokeillu niin testaa ihmeessä!

At the same time the lawn gets nicely aerated. So far I have left the small holes as they are, but I should make a sand-lawn seed mix and pour that in each hole. I would have a nice lawn at the end of summer. If you haven't tried this yet, you really should! It's Fiskars W52 weed remover. I believe there is also a larger version, this has been just fine for us.

Ketunhäntä kainalossa

Mulle iskee aika ajoin valmiiksitekemisvimma. Sillon pitää saada keskeneräsiä töitä pois päiviltä oikein urakalla. Tänä viikonloppuna on ollu vähän sellanen fiilis. Oon tikannu paria peittoa eilen ja tänään, myöhään ja aikasin. Päikkäreitä on uhrattu kantin silitykseen jne. Mulla on aina tarkotus ottaa näistä valmistuneista hienoja taiteellisia kuvia, mutta jostain täytyy aina tinkiä. Tähän asti ne on ollu kuvaussessiot, mutta ehkä vielä joskus otan kaikista peitoistani taidekuvat... Sitä odotellessa, joudutte tyytymään näihin.

Tähän raitakakkuun tikkasin aaltoilevia viivoja. Ajattelen nyt tätä työtä näin päin, eli tikkaukset on pystyyn. Käytin tavallista paininjalkaa ja yläsyöttäjää. Tässä vähän näkee miksi "suorien" tikkausten tekeminen tavallisella paininjalalla on vaikeaa. Vaikka siirtymä kankaassa on enintään millejä niin ryppyjä tulee heti näkyviin. Olen kyllä varma, että tämäkin paranee vähän pesussa. Sitten se on niin rypyssä, että tikkausryppyjä ei huomaa. Ei nuo siis mitään vekkejä ole, mutta kangas vaan on pikkuisen vinossa vaikka kuinka koitin sitä jännittää tikatessa. Nimi on vielä tälle hakusessa.

Taakse tuli suklaanruskeaa prisman tarjouslakanaa (5 e!!!) ja tikkasin vihreällä. Tällä puolella tekstuuri on hyvin nähtävissä. Se on oikeastaan aika kivan näköistä, vaikka periaatteessa sen ei tuollainen kuuluisikaan olla. Kanttasin keväisellä vihreällä.

Sitten tämä kettupeitto, jota piti jo matkalla purkaakin hyvä pätkä. Nyt tää näyttää siltä miltä pitääkin. Oranssista en ihan kokonaan luopunut; sitä päätyi kanttiin. Se on sopiva piriste muuten aika neutraaliin väriskaalaan. Tähän tikkasin palloja. Isompi pallo on rahkapurkin kokoinen ja sen sisällä pienempi pilttipurkin kansi. Väleissä ihan vaan kiemuraa. Tikkauslankana käytin valkoista. Jos olis ollu harmaata niin olisin ehkä käyttäny sitä. Mut ku ei, niin näin. Tästä tikkauksesta tuli todella hauska ja ehkä pantografimaisin ikinä tekemistäni. Mua ihan alko hihityttää kun sain tän pois koneesta ja levitin lattialle. Tämä on kooltaan sellanen muumipeiton kokonen, jonka tein pikkusolulle päikkyynkin.

Tässä vielä pallurat vihreällä taustalla. Dubbel bubbel taitaa olla sitten tämän tikkauskuvion nimi. Mun tekis niin mieli kutsua tätä peittoa "ketunhäntä kainalossa", mutta en tiedä viitsiikö lapselle menevää peittoa nimetä niin. Nämä molemmat peitot menee yhden mummoksi tulevan nähtäville. Saa päättää itse kumman haluaa jos haluaa. Jos ei halua niin tämä tulee pikkukakkoselle.

Tämäkin paranee varmasti pesussa. Ainakin sen verran, että mukulan tekemät mustikkatahrat lähtee... On ne nopeita. Ihanaa kun nyt on niin keväistä! Tuotteliasta uutta viikkoa kaikille! Mun pitää varmaan ihan oikeesti siirtyä tonne ulos, tai muuten menee kevätkylvöt ihan ohi.

Laava oli liikaa

Ei oo taas menny hommat kun strömsössä. Ei todellakaan. Ei oo sitä paikkaa ollu meikäläisen kartalla koko viikolla! On se jännä, kun luulee jotain osaavansa. Sitten sitä palautetaan maan pinnalle ja takasin lähtöruutuun. Tai ainakin pari askelta taaksepäin.

Tästä mä alotin. Tässä näyttää vielä ihan hyvältä. Mun mielestä.

Siitä sitten leikkelin taas 15 cm neliöitä ja katoavalla ysitilkulla yritin valmista. Tältä se näytti pilkottuna, mutta ei vielä (onneksi) kasaan ommeltuna. Tää nyt ei vaan enää näyttäny yhtään hyvältä. Ai että alko oikeen korpeaan kun meni mettään. Sitä ompeluaikaa kun ei nyt ihan ylimäärin mulla ole niin sen hukkaaminen ja vielä toisen mokoman käyttäminen purkamisee ei ole kivaa. Mutta ei auta. Ei antanu luonto myöden jättää tälläseks. Kattelin tota alimmaisen rivin vasemman kulman kolmikkoa. Ne näytti ihan hyvältä. Siitä sitten vaan siis purkamaan laavakuvioiset oranssit pois. En tiedä miksi se ei enää tässä muodossa näytä ollenkaan sopivalta. periaatteessa oranssi sopii yksinään vihreän, harmaan, mustan ja valkoisen kanssa, mutta tämä yhdistelmä vaan ei toimi. Joku värioppia opiskellut voi sivistää mua. Ehkä se on liian tumma ja tuo liikaa kontrastia.

Aijaijai. Tähän pääsin aamupäivän ompeluhetkellä. Katsotaan josko huomenna olis näytettävänä jotain valmista, toivottavasti entistä parempaa, pintaa.

Sitten tää toinen murheenkryyni. Pienenpienet sukat, mutta silti liian vähän lankaa. Ei olis kovin pitkää pätkää tohon enää tarvittu. Ei varmaan auta kun purkaa valmiista pätkä ja tehdä molempiin eriväriset kavennukset. Höh.

Tässä on viikon korjaus. Ajattelin, että avaruusteemaan sopii avaruusteippi. En aio ostaa tälle keväälle enää uusia kurahousuja pikkukakkoselle. Se sai nää hajalle, kun piti kivikasaa liukumäkenä. Polvillaan. Näillä mennään kunnes vähän lämpiää.

Sokerina pohjalla meidän mustiin viinimarjoihin oli iskenyt ilmeisesti äkämäpunkki. Niistä lähti nyt ekana oksat pois, katsotaan kaivanko vielä juurakotkin. Onhan ne jo kasarin lopulta tässä pihassa käkkinyt ja vähän uudistamisen tarpeessa. Nyt vaan ei kannata uusia istuttaa ainakaan samaan paikkaan. Pihatöihinkin pitäs keretä vähän enemmän. Kasvimaa on täysin räjähtäny, kun en oo ehtiny tehdä sille yhtään mitään. Jos viikonloppuna ei satais niin ehkä sit.

Turhautus maksimus

Ja sen jälkeinen pysyvä väsymys saamattomuus. Ehkä tätä yhdistelmää joku vois uupumukseksikin kutsua. Mua turhauttaa kun tuo vanhempi mukula ei puhu. Se kyllä viittoo joo, mutta joka päivä on koko päivä lähinnä meemin arvausta. Ne useamman viittoman pötkötkin on taas jääny pois, eli taitojen taantuminen ilmeisesti jatkuu. Ja kun ei osaa kertoa että joo vai ei. Tai siis kun kaikkeen vaan pudistaa päätä, mutta kun sekään ei aina tarkota ei mut mikään ei oo IKINÄ joo.

Mua turhauttaa, kun mä yritän sen kanssa ihan liian vaikeita asioita. Sellasia, mitä normaalit kolmevuotiaat tekis. Kuten pyöräilyä/potkupyöräilyä ja sitä ei vois kiinnosta hevon kakankaan vertaa. Tai piirtämistä tai väritystä tai mitä tahansa ns. kehittävää. Mää en keksi mitä sen kanssa tekis, kun mun jutut ei vaan kiinnosta. Tai sitten jotain sukkien pukemisen harjottelua. Kun se ratkee itkemään sillä sekunnilla kun mä en pue niitä sukkia sille. Sitten ne sukat heitellään pitkin maita ja mantuja eikä niitä pueta päälle sitten millään. Pikkukakkonen säestää sopivasti pelleilemällä ruokapöydässä ja jättämällä kaikki ruuat syömättä, mutta sotkee ne tehokkaasti kaikkialle mihin kädet ja lusikka ylettyy. Sille varmaan (toivottavasti) tulee hampaita ja toivottavasti tämä on joku vaihe joka menee äkkiä ohi.

Onneks pikkusolu on sielä päikyssä edes ne 3 päivää viikossa. Se on kyllä tehnyt sille hyvää. Ja mulle myös. Huomenna on taas meikäläisen nakki olla ihan hela dagen iltaan asti molempien kanssa, ja mua väsyttää jo nyt. Toivottavasti ei sada niin päästään takapihalle hiekkalaatikkoon. Johon pitäis hankkia lisää hiekkaa ja muotteja, koska mua kyllästyttää tehdä sitä samaa kalaa miljoona kertaa. Voisko aivot vaan sammuttaa? Voisko mulla vaan olla työpaikka mihin palata ilman sitä hakemista ja hakemista ja hakemista? Sillai, että joku vaan soittas että tuu tänne töihin... Onneks se kesätyö odottaa kulman tai parin takana.

Noin, anteeks taas ja hyvää äitienpäivää. Sain pikkusolulta lahjaks rannekorun. Väkisin tuli mieleen, että paljonkohan se itse siitä teki. Miks ei vaan voi olla tyytyväinen että sai helmikorun? Missä se OFF nappula nyt on!?

Sitä kun hoivaa yhtä pientä oksuripulista niin on aika todennäköstä, että itse saa yllätyskivaa myös. En onneks oksentanu, mutta paha olo oli muutaman päivän ja pelkkä telkkarin ruokamainos kuvotti. Syömättömyys tietty johti akuuttiin energiapuutokseen ja sitä rataa sängynpohjalle katsomaan tuutista tuubaa. Onneks sentään hetkittäin on sukittanut niin oli sielä sängyssäkin jotain tekemistä. Valmistuneena yhdet pienet ja yhdet isot sukat. Päättelen ne tässä ihan hetikohta kun jaksan. Toivottavasti ensi viikko paremmalla mielellä ja energialla.

Kettuja

Nonniin, viikonloppuna tuli autokin korkattua oksulla. Pikkusolu oli kipeenä, ja tietty taas sillon kun olin yksin kotona lasten kans viikonlopun. Se alko jo vappuaattona illalla sillä hepulin vastakohdalla... Onneks selvittiin yhdellä oksulla ja onneks auton penkillä oli vanha päiväpeitto suojana. Tampereelle oltiin menossa. Mun piti käydä poppanavakassa, ja kyl sit ABC siivouksen jälkeen kävinkin, kun oltiin jo melkein ovella. Kumma kyllä kuinka oksu parantaa oloa. Autossa alko siivouspysähdyksen jälkeen heti ihan normaali riekunta. Siihen asti olikin ollu jotenkin vähän hiljasta.

Poppanavakasta oli tarkotus hakee sitä vanua. Tarttu taas kerran mukaan vähän muutakin... Trikoolle ei oo nyt just ollu tarvetta, mutta kattokaa kuinka ihanaa! Oikeestaan muksut kyllä tarttikin jo uudet pipot. Ihan perus kaksinkertanen neliöpipo. Koska heijastimia ei voi olla koskaan liikaa niin laitoin etupuolelle kummankin mukulan ekan kirjaimen ja jonkun sopivan pienen kuvion. Pikkusolulla on tähti ja pikkukakkosella pallo. Jos eivät kirjaimia tunnista niin ehkä kuvioista voi päätellä oikean pipon. En kyllä tiiä oliko ollenkaan hyvä idea tehdä samanlaiset pipot, mutta kattokaa nyt tota kangasta!

Liimasin ensin paperiliimalla heijastinkuviot kankaaseen ja sit ompelin tollasella applikaatio-ompeleella ympäri. En halunnu laittaa nuppineulaa noista kuvioista läpi, koska siihen ois sit jääny reikä. Liima toimi oikein hyvin.

Puuvillakankaista mukaan lähti mm. tätä kivaa eläinkuosia. Siksi koska päätin ostaa niitä kivoja kankaita...

Ja sit vielä norsuja ja lisää kettuja... Toi kettukangas ja sen harmaa tausta iskee nyt aika kovaa. Vaikka en tietenkään löydä kivoja harmaita kaupasta jos meen kattoon sille seuralaisia. Suunnitella voi kuitenkin aina. Niin, ja paketillinen sitä hobbsin 20/80 vanua.

Pari merkkauskynääkin tuli mukaan. Tollanen violetti on aika kovassa käytössä niin nyt on sit varakynä. Otin kokeiluun tollasen vesiliukosen version. Aina ei ihan ehdi ommella ton haihtuvan kanssa, joten vesiliukosta voi käyttää merkkaamiseen jos täytyy ommella hetken päästä.

Olen addikti...

Vihertää

Taisin jossain vaiheessa jo väläyttää, että taas sukittaa. Tämä pari on kyllä ottanut aikansa! En muista koska viimeks valmistu sukkapari näin hitaasti. Mutta ompahan valmis. Mun narsissitkin kukkii vihdoin. Sovitin niille villasukkia. Ei ne kauheen mielissään ollu... Mutta kiva, että alkaa vihertää.

Nurmikkokin pitää kohta leikata. Ainakin paikotellen.

Karhukävely- ja kangasrullatilkkupinnat - bear walk and a junior roll quilt top

Tänään oli taas hetki aikaa ommella aamulla. Sain ommeltua vihdoinkin valmiiksi karhunkäpäläblokeista tilkkupinnan. Tuhosin myös toisen Farniasta ostamistani junior rolleista. Tänään vaikeinta oli saada saumat nätisti kohdalleen. Ihan sama oliko kangas leikattu suoraa vai vinoon, mutta ompelu oli aika taistelua. Kyllä ne nyt ihan kohtalaisilta näyttää. Ulkona oli liian tuulista kuvata pintoja roikkuvana, joten kuvat on otettu ison kiven päällä. Tilkkupinta on kooltaan 110 x 130 cm ja peitto on menossa pikkukakkoselle sitten kun valmistuu. Tämän inspiraatiosta voit lukea täältä.

I finally finished my bear paw quilt top. I also sewed another quilt top from a junior roll that I purchased recently. Today I had difficulties in getting the seams to nest nicely. It didn't matter whether the grain was straight or biased, everything was a mess. I guess it was one of those days again... It was too windy to take hanging pictures outside, so the pics are taken on a large rock in our backyard. The quilt top measures 110 x 130 cm. Inspiration post for this quilt top can be found here.

Toinen tilkkupinta joka tänään valmistui tuli yhdestä kaitalerullasta. Yritin tehdä jotain yksinkertaista. Kun sain tän valmiiksi sisällä niin en oikein tykännyt tästä. Ulkona se nyt ei näyttänytkään niin pahalta. Ajattelin, josko myisin tämän. Kuulin yhdestä potentiaalisesta vauvakohteesta viimeviikolla. Myyntisyystä pinta on yksinkertainen, jotta aikaa ei kulu ihan tolkuttomasti. Kyllä tämä ehkä olis jotain yksväristä (valkosta) tarvinnu silmien lepuuttamiseen, mutta näin tälläkertaa. Tämä peittopinta on täysin neliö, 102 x 102 cm. En tiiä kuinka päin tämä on oikeinpäin, joten otin kuvan molempiin suuntiin.

Another quilt top that I finished today was from a junior roll. I wasn't too happy when I finished it, but once I took it outside for a photo it didn't look too bad. The point was to make a simple and quick top, since I'm planning on selling the quilt. I can't spend too much time on this or it'll be too expensive. Now that I look at it, I think this would have been better with some white sashing, but it is done now. This is 102 cm squared, a baby size small quilt. I can't decide which way I like it better, so there's a picture of both directions.

Saa nähdä saanko herätettyä nämä pinnat henkiin tikkauksella. Raidalliseen on jo suunnitelma, mutta karhunkäpälät on vielä hautumassa. Vanu loppui kesken, joten sitä pitää hakea pikimmiten lisää.

We'll see if I can bring these quilt tops to life with some quilting.

Linking up with crazy mom quilts!