Turhautus maksimus

Ja sen jälkeinen pysyvä väsymys saamattomuus. Ehkä tätä yhdistelmää joku vois uupumukseksikin kutsua. Mua turhauttaa kun tuo vanhempi mukula ei puhu. Se kyllä viittoo joo, mutta joka päivä on koko päivä lähinnä meemin arvausta. Ne useamman viittoman pötkötkin on taas jääny pois, eli taitojen taantuminen ilmeisesti jatkuu. Ja kun ei osaa kertoa että joo vai ei. Tai siis kun kaikkeen vaan pudistaa päätä, mutta kun sekään ei aina tarkota ei mut mikään ei oo IKINÄ joo.

Mua turhauttaa, kun mä yritän sen kanssa ihan liian vaikeita asioita. Sellasia, mitä normaalit kolmevuotiaat tekis. Kuten pyöräilyä/potkupyöräilyä ja sitä ei vois kiinnosta hevon kakankaan vertaa. Tai piirtämistä tai väritystä tai mitä tahansa ns. kehittävää. Mää en keksi mitä sen kanssa tekis, kun mun jutut ei vaan kiinnosta. Tai sitten jotain sukkien pukemisen harjottelua. Kun se ratkee itkemään sillä sekunnilla kun mä en pue niitä sukkia sille. Sitten ne sukat heitellään pitkin maita ja mantuja eikä niitä pueta päälle sitten millään. Pikkukakkonen säestää sopivasti pelleilemällä ruokapöydässä ja jättämällä kaikki ruuat syömättä, mutta sotkee ne tehokkaasti kaikkialle mihin kädet ja lusikka ylettyy. Sille varmaan (toivottavasti) tulee hampaita ja toivottavasti tämä on joku vaihe joka menee äkkiä ohi.

Onneks pikkusolu on sielä päikyssä edes ne 3 päivää viikossa. Se on kyllä tehnyt sille hyvää. Ja mulle myös. Huomenna on taas meikäläisen nakki olla ihan hela dagen iltaan asti molempien kanssa, ja mua väsyttää jo nyt. Toivottavasti ei sada niin päästään takapihalle hiekkalaatikkoon. Johon pitäis hankkia lisää hiekkaa ja muotteja, koska mua kyllästyttää tehdä sitä samaa kalaa miljoona kertaa. Voisko aivot vaan sammuttaa? Voisko mulla vaan olla työpaikka mihin palata ilman sitä hakemista ja hakemista ja hakemista? Sillai, että joku vaan soittas että tuu tänne töihin... Onneks se kesätyö odottaa kulman tai parin takana.

Noin, anteeks taas ja hyvää äitienpäivää. Sain pikkusolulta lahjaks rannekorun. Väkisin tuli mieleen, että paljonkohan se itse siitä teki. Miks ei vaan voi olla tyytyväinen että sai helmikorun? Missä se OFF nappula nyt on!?

Sitä kun hoivaa yhtä pientä oksuripulista niin on aika todennäköstä, että itse saa yllätyskivaa myös. En onneks oksentanu, mutta paha olo oli muutaman päivän ja pelkkä telkkarin ruokamainos kuvotti. Syömättömyys tietty johti akuuttiin energiapuutokseen ja sitä rataa sängynpohjalle katsomaan tuutista tuubaa. Onneks sentään hetkittäin on sukittanut niin oli sielä sängyssäkin jotain tekemistä. Valmistuneena yhdet pienet ja yhdet isot sukat. Päättelen ne tässä ihan hetikohta kun jaksan. Toivottavasti ensi viikko paremmalla mielellä ja energialla.