Ketunhäntä kainalossa

Mulle iskee aika ajoin valmiiksitekemisvimma. Sillon pitää saada keskeneräsiä töitä pois päiviltä oikein urakalla. Tänä viikonloppuna on ollu vähän sellanen fiilis. Oon tikannu paria peittoa eilen ja tänään, myöhään ja aikasin. Päikkäreitä on uhrattu kantin silitykseen jne. Mulla on aina tarkotus ottaa näistä valmistuneista hienoja taiteellisia kuvia, mutta jostain täytyy aina tinkiä. Tähän asti ne on ollu kuvaussessiot, mutta ehkä vielä joskus otan kaikista peitoistani taidekuvat... Sitä odotellessa, joudutte tyytymään näihin.

Tähän raitakakkuun tikkasin aaltoilevia viivoja. Ajattelen nyt tätä työtä näin päin, eli tikkaukset on pystyyn. Käytin tavallista paininjalkaa ja yläsyöttäjää. Tässä vähän näkee miksi "suorien" tikkausten tekeminen tavallisella paininjalalla on vaikeaa. Vaikka siirtymä kankaassa on enintään millejä niin ryppyjä tulee heti näkyviin. Olen kyllä varma, että tämäkin paranee vähän pesussa. Sitten se on niin rypyssä, että tikkausryppyjä ei huomaa. Ei nuo siis mitään vekkejä ole, mutta kangas vaan on pikkuisen vinossa vaikka kuinka koitin sitä jännittää tikatessa. Nimi on vielä tälle hakusessa.

Taakse tuli suklaanruskeaa prisman tarjouslakanaa (5 e!!!) ja tikkasin vihreällä. Tällä puolella tekstuuri on hyvin nähtävissä. Se on oikeastaan aika kivan näköistä, vaikka periaatteessa sen ei tuollainen kuuluisikaan olla. Kanttasin keväisellä vihreällä.

Sitten tämä kettupeitto, jota piti jo matkalla purkaakin hyvä pätkä. Nyt tää näyttää siltä miltä pitääkin. Oranssista en ihan kokonaan luopunut; sitä päätyi kanttiin. Se on sopiva piriste muuten aika neutraaliin väriskaalaan. Tähän tikkasin palloja. Isompi pallo on rahkapurkin kokoinen ja sen sisällä pienempi pilttipurkin kansi. Väleissä ihan vaan kiemuraa. Tikkauslankana käytin valkoista. Jos olis ollu harmaata niin olisin ehkä käyttäny sitä. Mut ku ei, niin näin. Tästä tikkauksesta tuli todella hauska ja ehkä pantografimaisin ikinä tekemistäni. Mua ihan alko hihityttää kun sain tän pois koneesta ja levitin lattialle. Tämä on kooltaan sellanen muumipeiton kokonen, jonka tein pikkusolulle päikkyynkin.

Tässä vielä pallurat vihreällä taustalla. Dubbel bubbel taitaa olla sitten tämän tikkauskuvion nimi. Mun tekis niin mieli kutsua tätä peittoa "ketunhäntä kainalossa", mutta en tiedä viitsiikö lapselle menevää peittoa nimetä niin. Nämä molemmat peitot menee yhden mummoksi tulevan nähtäville. Saa päättää itse kumman haluaa jos haluaa. Jos ei halua niin tämä tulee pikkukakkoselle.

Tämäkin paranee varmasti pesussa. Ainakin sen verran, että mukulan tekemät mustikkatahrat lähtee... On ne nopeita. Ihanaa kun nyt on niin keväistä! Tuotteliasta uutta viikkoa kaikille! Mun pitää varmaan ihan oikeesti siirtyä tonne ulos, tai muuten menee kevätkylvöt ihan ohi.