Voihan ***kele

Meillä kävi varkaita kotona. Vähän nyt niinsanotusti **tuttaa. Koko viikko on menny ihan ketuillensa. Kokoajan tulee mieleen, että onkohan se ja se tavara paikalla. Ja olikohan mulla oikeesti sellanen vai kuvittelenko vaan. Saivat ihan tarpeeksi, mm lasten säästöpossut joissa oli isovanhempien antamat synttärirahat jne. Kaikki mun korut vihkisormuksia lukuunottamatta. Ei tarvii miettiä mitä laittas päälleen. Yks harmittaa eritoten, en tiedä saako muuta kun teettämällä ja sehän ei varmasti halpaa ole. Kävelin taas viime kesänä tikkaiden alta. Kai se on tätä sitte taas seuraavat 7 vuotta... Mää haluan muuttaa. Takaovi ehti olla 2 kk paikallaan ja nyt se on ihan päreinä. Kiitos vaan kovasti. Ehkä ens kerralla jotain kivempaa.

Kun hermo meni punaseen

Joulu oli ja meni. Ostin edelliseks jouluks meille sohvatyynyihin punaset päälliset. Ne oli sujuvasti koko vuoden (vai oliko jopa kakskin) tyynyissä, mutta nyt meni hermo. Rajansa se on joulunpunasellakin. Mulla on vähän hintsusti vaihtoehtoja sohvatyynyn päällisiks. Meinasin ensin, että teen sellaset. Sitte meinasin jo ostaa, mut en löytäny sopivia. Sitten juhlittiin pikkusolun synttäreitä ja jotain piti keksiä. Kaivoin kaapista vanhat kapiot ja pistin ne parempaan käyttöön. Isothan ne näihin tyynyihin on, mutta päätin, että ei haittaa. Ne on ainakin vaaleet.

Takana näkyvä vaaleanpunaraidallinen on molemmista päistä auki. Niitä on 2 samanlaista. Edessäolevassa liinassa on reikäkirjontaa. Sitä en oo vielä kokeillu. Se voiskin kyllä olla tän vuoden uus opeteltava tekniikka. Muinaisen esi-isän nimikirjaimetkin löytyy. Kyseistä tyyppiä en ehtiny koskaan nähdä, mutta kiva, että on hengessä mukana.

Yksi pitsityynykin oli kaapissa vailla tyynyä. Pikku hiirulainen sai siitä sopivan sängyn. Tilkkupeittoja on sohvalla nyt ainakin 3. Yhdet lapsille ja yksi minulle.

Tikkaus etenee hitaasti. Perus meikäläistä; tikataan niin paljon kun vaan mahtuu! Ehkä tämä ennen juhannusta valmistuu.

Tohtorille

Menneellä viikolla oli veljen vuoro väitellä. Väitös sattui tiistaille, kun vastaväittäjälle ei muu sopinut. Tällä kertaa karonkkakin oli vain muutaman hengen illallinen, joten varsinaisesti sukulaiset ja kaverit juhlivat tänään. Oli taas miettimistä lahjassa. Päädyin askartelemaan.

En oo ennen tehny mitään fimomassasta, mutta nyt tuli kokeiltua. Värkkäilin tohtorinhatun avaimenperäksi tai koristeeksi. Samalla tein itsellenikin. Olin aika paksuna kun kutsu promootioon tuli ja se jäi väliin. Mutta nyt on mullakin lakki. Vasemmalla tekniikan tohtorin liereistä käyristetty malli veljelle ja mulle tavallinen suoralierinen filosofian tohtorin hattu. Lehvien keskelle en saanut mitään, mutta lehvät tein purjerenkaasta jota vähän rouhin reunoista sivuleikkureilla. Yläkuvassa ennen uunia.

Alakuvassa uunin jälkeen. Tässä oikealla käyrälierinen. Tosin, omastanikin uunissa jostain syystä yksi kohta lieriä alkoi aaltoilla. Näistä oli tosi vaikea saada sileän siistejä. Ehkä mulla oli vääränlaiset työkalut. Mutta onpahan jotain muistoa tästäkin hommasta nyt meillä molemmilla,

Olisimpa keksiny tän aikasemmin. Nyt alkaa kaikki vanhat työkaverit olla jo väitelly. Tämä ois ollu helpohko pieni muisto saavutuksesta. Muuten täälä onkin sitten syysväsymys vaihtunu sujuvasti kevään saamattomuudeksi. Eli mitään käsitöihin liittyvää ei ole valmistunut. Flunssakin painaa päälle, toivottavasti ei ole sitä sikamaista mallia.

Neulan alta

Tänään onkin vietetty yhden kohta neljävuotiaan synttäreitä. On mässätty kakkua ja pullaa ja kaiken maailman rullaa... Otetaan nyt tähän samaan mahamakkaraan jouluruokien jatkoksi. Loppuvuoden voikin sitten laihduttaa. Tai ei.

Ehdin kuvata ihan vähän muutakin kun synttärisankaria. Lahjotuksina saaduista kangasneliöistä kokastelin ruusun. Mallina oli ristipistomalli, jota sovelsin sopivasti. Näyttää olevan mulla nyt viime aikoina käyny niin, että tälläset perus patch work jutut päätyy sivusuuntaan peilikuvaksi verrattuna alkuperäiseen suunnitelmaan. En ole antanut sen häiritä, koska selvän tästäkin saa näinkin päin. Syy lienee ompelujärjestyksessä... Tuppaan ompelemaan pötköön enkä katko kaikkia lankoja, joten rivit päätyy väärin päin. Pitää kasata pinot ens kerralla eri päin.

Heti ruusun valmistuttua vaihdoin koneeseen tikkausjalan. On aika pienentää tikkauspinoa! Tässä viiripeiton toinen versio neulan alla. Vähän esimakua... Valmistumiseen mennee vielä tovi.

(Nyt on pakko avautua, jos ahistaa niin jätä lukematta). Tiiättekö, kun hakee töitä. Sit menee sinne nettisivulle missä on hakuilmotus ja klikkailee hakujärjestelmään. Sitten sinne täytetään kaiken maailman tietoa koulutuksesta, entisistä työpaikoista jne jne. Tallentaminen kestää ikuisuuden. Sitten kun vähän mokaa niin sitä ei saa poistettua kokonaan, vaan pitää korjata pala kerrallaan. Sitten pyydetään liittämään mukaan CV, jossa on ne KAIKKI S******N samat tiedot mitä just hakkasit edelliset 6 tuntia siihen vallan mainiosti toimivaan järjestelmään. Nih. Ja kun kaiken tämän keskellä tiedät, että nämäkin paikat jo 99,99 % todennäkösyydellä puhuttu etukäteen jollekin sopivasti putkessä olevalle. Mutta kun se 0,01 % mahdollisuus! Joka kerta pitäs jaksaa yrittää. Mut kun ei meinaa jaksaa. Miksi työnhaku on tehty useassa paikassa niin vaivalloiseksi, että ei jaksa? Saadaanko sillä parhaimmat tyypit töihin? Onko se nyt oikeesti kiinni siitä portfolion muotoilusta? Joka sekin on sellanen, että ei kelpaa tasan mihinkään muualle. Mulla on sentään CV jatkuvasti päivitettynä ja motivation letteristäkin jo 50 eri versiota. Eli periaatteessa hakemusten väsääminen pitäis olla kohtuullista hommaa. Mutta ei mooseksen housut tätä touhua. Jos mulla ois kokopäivätyö niin en todellakaan vaivautuis. Anteeks. Dedis on onneks vasta ens to, eli voin käyttää vielä toiset 6 tuntia samaan hommaan. (Ja voitte olla varmoja, että jos saan työn niin marssin antamaan nimetöntä, rakentavaa palautetta hakujärjestelmän tekijöille.)

Jäätä ja aurinkoa

Kävin tänään iltapäivällä vielä kuvaamassa ulkona omenankarojani. Kappas kun sattukin, että omenapuussa... Pikkasen on rapsakkaa keliä ulkona. Ei viitti ihan hirveen montaa kuvaa ottaa ilman hanskoja.

Uhrasin kyllä toppavarustellun ahterinikin tälle taidekuvalle... Tästä näkee, että pari parasta kangasta on kasattu osista, että sain niistä vielä riittävän ison palan.

Piha on koristeltu jäälyhdyin ja tilkkupinnan arvokkaimpiin kankaisiin kuuluu isäni äidin käsin kirjomasta tyynyliinasta leikatut palat, jotka näyttävät vähän auringoilta. Tyynyliina oli jo kulunut puhki, mutta otin talteen sen minkä pystyin. Näiden palojen takana on liimakangasta, koska kangas oli melko haperoa.

Pikkuisen joutui joitakin palasia sovittelemaan saumoista yhteen, mutta suurin osa meni tällä tarkkuudella. Auttaa aika paljon, että palojen reunat venyy...

Tilkkupinta on noin kokoa 140x120. Edelleen mietin, josko pitäisi laittaa reunat. Käytännössä se tarkottaisi valkoisia puolikkaita omenankaroja joka puolelle. Sitten olisi suorat reunat kantattavaksikin. Kyllä ton kokosenkin peiton jo sohvalla jalkojen päälle vetää takkatulen ääressä, ja vaikka torkutkin ottaa... Tikkaussuunnitelmaa kyseltiin jo edellisen postauksen kommenteissa (kiitos kaikille kivoista kommenteista!). Tällä hetkellä suunnitelma on tikata saumoista ja täydentää karat ympyröiksi. Eli kokonaiskuvioksi tulisi sellainen pullonpohjakuvio tai orange peel vai mikä sen nimi nyt oliskaan. Tämä on aika perinteisen oloinen työ, joten tässä vaiheessa ainakaan suunnitelmana ei ole lähteä kovasti revittelemään. Suunnitelma voi toki muuttua jos keksin jonkun kivan mallin. Jonkunlaista tuplausta tai kaiutusta pitää kyllä ehkä harkita, mutta voi olla, että sen näkee vasta sitten kun perusviivat on tikattuna. Pidätän oikeuden muutoksiin!

Uusi vuosi ja vanhat projektit

Hyvää uutta vuotta kaikille! Meikäläinen olikin töissä kaikki välipäivät, joten harrasteluun ja bloggaamiseen ei oikein riittäny energiaa. Sain kuitenkin tehtyä melkein parin viikon tunnit muutaman päivän panostuksella. Tänään onkin sitten ollut sisustus, järjestys ja harrastuspäivä.

Aamulla haettiin eteiseen uus matto. Mun tekis mieli räjäyttää koko eteinen, mutta se lienee vähän liian iso toimenpide tähän väliin. Ja oikeestihan mun tekis mieli laajentaa meidän taloa, vaikka ei se tila nyt niin kortilla vielä ees ole... Mutta, uus matto siis. Toivottavasti se riittää tekemään eteisestä toimivamman. Varmasti! Sen lisäks askartelin uuden naulakon eteiseen. Siihen kamat löyty kotoa valmiina, keräiltynä ties mistä, mutta nyt sain aikaseks kasata sen.

Kauheesti se myyjä olis meidän kuraeteiseen myyny karvamattoa... Mutta pitäydyin nyt kuitenkin tälläsessä helpommin puhdistettavassa. Vaalea kausi selkeesti jatkuu edelleen... Meillä on ollu eteisessä ennen pari kolme pienempää mattoa, mutta tämä on nyt yksi iso.



Tässä on naulakko. Oon koittanu kattella sellasta naulakkoa, jossa olis kunnon koukut. Nykyään vaan on paljon tarjolla sellasta modernia, matalilla koukuilla varusteltua versiota, mutta tämä on pääasiassa lasten repuille ja muillekin kasseille, joten koukuissa pitää olla kunnon mutka. Koukut on jostain vanhoista imukuppikoukuista (jotka ei edes ilman painoa pysyneet kiinni missään), joista heivasin kupit mäjelle ja säästin koukut. Nyt niille on vihdoin käyttöä. Kiinnitin ne listaan siks, että seinään tuli vaan kaks reikää neljän sijaan. Tyylisuuntana jotain industrialin ja kotikutoisen välimallia.

Ompelukoneella istuin sen verran, että sain vihdoin nämä omenankarat valmiiksi tilkkupinnaksi. Silitys kylläkin jäi toiseen päivään... Olin alunperinkin ajatellu ommella ilman nuppineuloja ja Tilkunviilaaja tuuppas mulle jonkun youtube videon aiheesta (jota en tähän nyt just löytäny) joka vahvisti epäilykseni, että kyseinen tapa on ihan mahdollinen. Itse ompelujärjestys ei ole se jonka suunnittelin, mutta en halunnu alkaa purkaa. Riittävän hyvä näin. Loppua kohti vauhtikin oli jo ihan kohtalaista. Nyt on vielä mietinnässä että reunatko vaiko eikö reunoja... Mut ehkä se silitys ensin. Tässä on tosi paljon kierrätyskankaita mukana.

Palaset leikkasin tätä mun kaverin tekemää pleksimallinnetta käyttäen. Sujui ihan kohtalaisesti isollakin leikkurilla. En sit raaskinu sellasta pientä vielä hankkia ollenkaan. Parasta tässä oli se, että leikkaus kävi nopeesti. Nyt myös ymmärrän mistä tilkkuiluun on tullu malli orange peel. Sen mallisia paloja jäi mullakin paljon yli...

Tästä se sit lähtee. Uus vuosi. 2016. (Oli pakko kokeilla kirjottaa se...)