Ryhtiliike

Mä alotin taas hetken tauon jälkeen pilateksen. Yritän siis taas ja edelleen saada ryhtini kuntoon. Valitettavasti se vaatii jatkuvaa työtä. Voi kun pysyis vaan itestään... Tänään alkoi uusi arki. Pikkukakkonen oli ihan intopinkeänä päikystä ja isosisko vähän polleana kun sai esitellä paikkoja ja sai pikkuveljen mukaan päikkyyn. Saa nähdä säilyykö innostus muutamaa päivää pidempään. Voi tulla pikkukakkoselle yllätyksenä, että sinne mennään joka päivä ja ihan tosi aikasin...

Minä taas aloitin arkisen aherruksen uudessa työssä. Eka päivä meni tietysti istumapaikkaa etsien, avaimia ja tietokonetunnareita hakien. Tietokonehan tulee sitten joskus loppuviikosta. Toivottavasti. Huomenna lyödään kirjalla päähän heti koko päivän kestävällä kokouksella. Hitsi että englannin puhuminenkin voi ruostua nopeesti! Onneks se varmaan kyllä pian palautuu.

Koitan nyt vähän ryhdistäytyä käsitöidenkin suhteen. Näyttää siltä, että lasten soihdut sammuu päivän jälkeen aika tehokkaasti. Jos vaikka illalla ehtis taas harrastaa. Toki voi olla, että alkaa ne omatkin soihdut sammua parin aikasen aamun jälkeen. Varsinkin kun ei pääse päikkäreille. Otin joka tapauksessa itseäni nyt niskasta kiinni ja päättelin ne muuten valmiit villasukat. Vähän harmittaa, että tuo kuvio ei sittenkään tule niin hyvin esiin tässä värissä kun toivoin. Tämä lämmin sinapinkeltainen on kyllä nyt jotenkin lempiväri. Voi olla, että pitää yrittää uudelleen toisella kuviolla.

Ja arvatkaa kuinka ihanaa on, että talon takaovi pitää taas lämpöä! Ja siitä voi kulkea, sen voi avata ja sulkea! Tänään vielä iltapuhteena asentajat kävi laittamassa uuden oven paikoilleen ja nyt saadaan vihdoin siivota loputkin pitkäkyntisten jäljet pois nurkista. Lasinsiruja imuroidaan kyllä vielä tovi. Niitä on kulkeutunut ihan joka paikkaan vaikka koitin heti imuroida pois. Normi arki jee!

Uusia alkuja

Ensinnäkin: kiitos kaikille kommenteista! Tässä on nyt muutama viikko vedetty henkeä, kun on ollut ohjelmaa yli omien tarpeiden. Uskoni poliisiin on myös palautunut. Osa meiltä pöllityistä kamoista saadaan takaisin. Tietysti paljon jää palautumattakin, mutta elättelen toiveita, että ainakin yksi henkisesti tärkeimmistä tavaroista palautuu. Tekijöitä ei kaiketi ole saatu kiinni, mutta jokunen paketti matkalla Latviaan saatiin talteen.

Pikkusolun kanssa oltiin taas vuosittaisella sairaalajaksolla. Uutiset eivät olleet hyviä ja tässä on nyt makusteltu hetki uutta diagnoosia. Toiveet normaaliudesta on nyt hylätty ja nyt sitten keskitytään kaiketi vaan olemaan. Ei taas ihan helpoimmasta päästä tämäkään viikko...

Lisää liikkuvia osia tähän showhun tuo se, että allekirjoitin tänään täyspäiväisen työsopimuksen. Työ alkaa ensi maanantaina. Että vähänkö tiukille taas meni tämäkin. Pikkukakkonen alottaa myös maanantaina päikyn. Ei päässyt isosiskon kanssa samaan ryhmään, mutta viereiseen kuitenkin. Ehkä ihan hyväkin, että ovat edelleen päivät erossa toisistaan. Riittää sitten kotiin tapeltavaa...

Edellämainitusta pyörityksestä johtuen en ole pariin viikkoon tehnyt mitään käsitöitä. Kun muksut on saatu sänkyyn ja hiljenemään niin oon vaan kaatunu sänkyyn koomaamaan. Seuraavat pari viikkoa varmaan taas menee uuteen totutellessa... Mutta eiköhän se arki taas siitä uomansa löydä. Mukava päästä välillä taas töihin käyttämään tätä rappeutunutta aivosolua. Vaikka tähän asti osa-aikainenkin työ on ihan mukavasti kohottanut itseluottamusta oman ammatillisen osaamisen suhteen. Ehkä mä tässä vielä innostun sen ompelukoneenkin polkasemaan käyntiin. Yhdet villasukat on päättelemättä, joten niillä ehkä palaan sitten käsityöbloggailuun. Toivottavasti pian. Tauko tuli tarpeeseen, mutta eiköhän tämä tästä taas. Hyvää loppuviikkoa!