Sekalaista sekoilua

Tässä on pari päivää taas menty lastenhoitopyörityksessä. Mr. solu on koko viikonlopun oman lajinsa turnajaisissa ja minä lasten kanssa yksin kotona. Eilen sentään sain aamupäiväksi lapset mummilaan hoitoon, että päästiin kaverin kanssa lapsiperhemessuille. Sain ilmaset liput sinne (joskin niitä jaettiin myös hallin ovella sisään mennessä?!?), joten käytiin kattomassa. En tiiä mitä tapahtumalta odotin, mutta kylläpä olikin laiha anti. Eteisessä oli parhaat jutut. Ostin siitä muksuille yhden kirjan ja kaveri tilas Aku Ankan. Muuten koko messut oli A hallissa, ja lapsiperheosasto oli ihan pieni nurkkaus. Alueella oli kamaa vauva ja taaperoikäsille pääasiassa, joten kaveri ei siitä paljon irti saanu, kun sen muksu on jo kouluiässä. Meillä meni tunti koko hommaan ja sitä lähettiin ostaan kaverin taloyhtiölle omenapuuta... Totesin siinä lähtiessä, että vähän niinkun käsityömessujen ja raksamessujen yhdistelmä, mutta tosi huono sellanen. Noh, tulipa käytyä ja ihan kivaa oli vaihteeks ilman lapsia.

Mr. solu tuli yöks kotiin ja mä päätin sit vielä illan myöhäisinä tunteina alkaa maalaamaan vanhaa ikean lastenkalustoa uuden väriseks. Meni myöhään ja alko jo vähän ketuttaa... Mut jos tänään illalla sais maalattua toiseen kertaan niin ehkä se ois siinä. Saa nähdä riittääkö maali. Tästä projektista lisää sitten myöhemmin.

Viimeviikolla kävin läpi taas lasten vaatekasat. Samalla tulin taas tuskailleeksi, että minkähän kokosille ja muotosille lapsille äitiyspakkauksen vaatteita tehdään, kun niin harva niistä sopii meidän lapsille. Sitten päätin tuunata ne housut mitä siinä päivittelin. Alko vähän harmittaa, etten oo tehny sitä jo aikasemmin...

Näissä housuissa on ihan kauhean löysä vyötärö ja muuten tosi hyvät mutta kainaloista hiertää. Leikkasin vyötäröresorin sauman läheltä irti. Kavensin housuja sivusaumoista ylhäältä samalla kun resori oli pois.

Lyhensin resorin ympärysmittaa varmaan noin 7 cm ja korkeudestakin otin pois muutaman sentin. Ompelin resorin takasin vyötärölle ja kappas kun on paljon paremmat housut. Ei tarvii taaskaan lähteä kauppaan... Meidän poju on aika ruipelo, mutta nyt noi pysyy sentään kohtalaisesti ylhäällä ryömiessä. En koskenut kun vyötäröön. En vaan huomannu asetella housuja paremmin tähän jälkimmäiseen kuvaan...

Lähetin eilen myös mailia naapurikunnan tilkkukiltaan. Ajattelin, että pieni vertaistuki tähän hulluuteen ei ehkä olisi pahitteeksi.

Villaa ja vilttiä

Sain ajoissa valmiiksi perjantaina lahjaksi lähtevät villasukat. Mallia miesten lyhytvartiset. Päättely on vielä vähän vaiheessa, ja taitaa kyllä olla viime tinkaan asti. Ei nyt nappaa.

Posti kantoi tänään myös laatikkoon pari päivää sitten Myllymuksuilta tilaamani merinovillaneuloksen (lapsen teemavärissä, eli oranssina). Tuli kyllä todella nopeesti. Tästä pitäis sit värkkäillä pikkukakkoselle haalaria, kun se rikkaruoho on kasvanut ulos jo kaikista äitiyspakkauksen haalareista. Olin ajatellu, että se ois pärjänny tän syksyn niillä, mutta se oli viime neuvolassa jo 74 cm pitkä ja äitiyspakkauksen villahaalari on kokoa 70. Vanuhaalariin se mahtuu vielä just ja just kun avaa hiha- ja lahjekäänteet. Taitaa toppahaalarikin olla liian pieni tänä talvena. Onneks käytin sitä jo viimetalvena. Noin 80 cm haalarikaavaa ei taida mulla vielä ollakaan... Mut onneks ehkä 74 ja 86 niin pääsee vähän helpommalla.

Jatkoin myös tilkkupeittojen väsäämistä. Ekana vuorossa pikkukakkosen peitto, koska siihen on takakangas jo valikoitunut. Taustaksi tulee tummahkoa harmaata. Voe voe, tämän kanssa turasinkin sitten monta tuntia ja kertaa. Ekaks: nyt on vähän rajalliset tilat. Mulla ei oikein oo paikkaa, jossa rauhassa kasata näitä kakkuja. En voi oikein tehdä olohuoneen lattialla, jos muksut on päivän aikana kotona. Pitäis siis olla paikka, johon saa oven kiinni. Värkkäilin siis vähän turhan pienellä pinta-alalla ja sekös teki hommasta hieman haastavaa. Noh, monta kertaa käänsin ja väänsin ja sitten luovutin. Olkoon. Katsotaan miten tikkautuu... 

Tokaks: toiveikkaana ostin valkosen merkkaustussin. Halusin ei-haihtuvaa mallia, että voin piirtää ja jättää piirrokset odottaan vaikka seuraavaan päivään. Violetilla taikatussilla pitää piirtää ja ommella suht nopeesti ennen kun merkkaus häviää. Tussi oli kyllä ihan rahan tuhlausta. Tai sitten se on tehty vaan mustia kankaita varten. Kuvassa näkyy testikukka jopa yllättävän hyvin. Paljaalla silmällä, kevyesti kehnossa valossa saa kyllä käyttää mielikuvitusta. Pitänee siis kuitenkin piirtää sillä violetilla. En tiedä kuinka hyvin se näkyy tässä harmaassa.

Kolmanneks: oli taas ongelmia hakaneulojen kanssa. Niitäkin piti kääntää ja vääntää kun ekan neulotuskerran jälkeen tajusin, että ainakin osa pitää siirtää väärälle puolelle. Suunnitelma menee siis niin, että tikkaan ainakin ensimmäisen osan väärältä puolelta. Syy selviää sitten aikanaan. Sitten tajusin, että sinne väärälle puolelle pitäsi saada myös tilkkupinnan poikittaissaumat näkyviin. Kun tussi kerran petti niin piti keksiä jotain muuta. Päädyin sitten taas harsimaan, vaikka viimeks taisin juuri vannoa, etten enää harsi. Ei oo käsityöläisen elo helppoa. Toki tässäkin tuli todistettua vanha sanonta, että työ tekijäänsä opettaa. Ehkä se pikkusolun peitto menee sit vähän nopeemmin, kun tässä ensin koitan kaiken moneen kertaan. Vanuksi koitan tähän nyt sitä Hobbsin sekotetta.

Eilen sain taas myös aivan loistavan (omasta mielestä tietty) tilkkuidean. Vähän alkaa vaikuttaa siltä, että mun tilkkuprojektit läikkyy jo pitkälle ens vuoden puolelle...

Tunkija

Meillä on tunkija. Ei siis tunkeilija, vaan tunkija. Pikkukakkonen on nyt erikoistunut erilaisiin ahtaisiin paikkoihin tunkemisesta. Ensimmäisen kanssa ei ollu sitä ongelmaa. Ei sitä kiinnostanu kiivetä mihinkään eikä muutenkaan paljon liikkua noin pienenä (ei oikein nytkään). Tänään aamulla pikkukakkonen odotti sängyssä seisten sitä, että hain sen. Piti askarrella sängyn laita kaikkein ylimpään asentoon, ettei se putoo sieltä sängystä... Hyvä siivooja se kyllä on, kun se änkee koko ajan tuolien alle, pöydän alle ja erityisesti sängyn alle pyyhkiin paidalla pölyjä. Myös askelmajakkaraan jää hyvin nalkkiin, kun kiipeää ekalle portaalle ja sukeltaa siitä alaspäin tuolin väliin.

Tunkija keksi tänään myös uuden retkikohteen. Ja meikäläinenhän tietysti juoksi hakemaan kameraa eikä poistamaan lasta koneesta... Näin meillä tänään. Ehkä illalla ehtis vielä vähän neuloa. Perjantaina pitäs sukkien olla valmiit.

Uusia leluja - minulle

Kävin tänään ostoksilla Tampereen Poppanavakassa. Sielä on nykyään isot tilat täynnä kankaita. Se jatkaa Tritexin trikoomyyntiä puuvillakankaiden lisäksi. Ai että kun oli kaikkia herkullisia trikoita. Niihin en tällä kertaa sortunut. Nyt musta on tullu virallisesti tilkkuilija... Ostin leikkurin, alustan ja viivottimen.

Pakkohan niitä oli sit heti kokeilla. Siistin vähän pikkupeittojen reeunoista jääneiden ylijäämäpalojen reunoja.

Ja sitten sommittelin vähän, että kuinka monta erilaista neliöö saa tehtyä neljästä kolmioneliöstä. En tiiä mitä näistä tulee, katotaan nyt.

Arvaatteko mitä näistä tulee. Tässä ja seuraavassa kuvassa on mun tän päivän kangasostokset. Näiden lisäks ostin vielä ameriikan vanua. Kuningatarkokosen palan Hobbsin 80% puuvilla, 20% polyesterivanua. Kokeillaan nyt kun sitä on niin monessa jenkkiblogissa käytetty.

Näille ei ole vielä varsinaista projektia määritelty, mutta ostin, koska ne oli hauskoja.

No arvakkaas mitä tästä sit tulee? Prisman elukkaosastolta hain pari pussia kauraa.

Siitä tulee joululahjoja. Pipityynyjen täytettä. Tässä on neljä valmista pipityynyä. Mulla oli valkasematonta puuvillaa sen verran, että sain pussit tehtyä. Ompelin keskelle sauman, niin että kaurat ei valu vaan toiseen päähän. Kokeilin heti ekaa lämmittää mikrossa ja kyllä se vaan toimii.

Pariin sain tehtyä jo tyynyliinatkin. Ajattelin, että näin ois parempi, kun päälimmäisen kankaan voi sit välillä heittää pesuun. Nää on halpoja tehdä, jos kaipaatte joululahjavinkkejä. Voi käyttää myös sängyssä varpaiden lämmittimenä. Kunhan ei käräytä mikrossa liian kuumaksi. 

Muksut on nuhassa ja mulla on kurkku kipee. Saa nähdä selvitäänkö pelkällä syysflunssalla vai ilmaantuuko vielä niitä rakkuloitakin.

Ei mitään erikoista

Vähän hiljasta on ollu. Mr. solu on päivät taas töissä, joten mäkin oon päivät töissä lasten kanssa, enkä harrastamassa... Pikkukakkonen on vetäny jotain ihme huutosessioita aamuyöstä pari yötä peräkkäin, joten päikkäriaika menee mullakin nukkuessa, eikä harrastaessa. Omenamehu on just tulilla, niitä oon yrittäny säilöä. Eilen oli käymässä hesassa työasioissa, vaikken oo ees töissä. Tuskin tolla edes mikään ovi aukee, mutta tulipahan käytyä. Peukut pystyyn huomiselle siihen kokoukseen, mihin en oo menossa mukaan. Tulis nyt rahaa jostain niin saisin mäkin taas "oikeita" töitä edes hetkeks. Edes ens vuoden puolella...

Meillä hajos termostaatti kylppärin/kodinhoitohuoneen lattialämmöstä. Nyt mä oon lämmittäny saunaa monena iltana peräkkäin, että saa vähän sinne lämpöä ja pyykit kuivaks pesuhuoneessa. Ulkona on taas vähän turhan märkää pyykeille.

Vein tilkkupeitot perhetuvalle näytille. Saavat olla sielä ainakin tän viikon loppuun. Sielä oli ovessa varotus enterorokosta. Tarttuu kuulemma jo sillon, kun ei oo mitään oireita. Sitä odotellessa siis. Voi kiva. Mun käsi on jotenkin vetänyt herneen hermoon. Kämmenselässä kiristää ikävästi. Ei oikein voi tehdä käsitöitä. Ois kuitenkin pakko neuloa ne väitöslahjaksi menevät sukat valmiiks. Ekasta on kärkikavennus menossa.

Veljen vaimoke ja pikkutyttö pääsivät jo pois sairaalasta. Niitäkään en nyt sit viitti mennä heti kattoon. Odotetaan muutama päivä ja kattellaan tuleeko toi suu ja sorkkatauti... Eipä tässä kummempaa. Syksystä keliä ja pimeneviä iltoja. Paljon ois ideoita. Katotaan koska ehdin toteuttaa.

Mä vaan ihan äkkiä teen: imuja

Eilen oli sukujuhlat. Tilkkutaideteos sai osakseen ihmettelyä ja ihailua. Kaikkein kiinnostunein tekniikasta ja koko prosessista oli keski-ikäinen arkkitehtimies. En ois ekana arvannu, mutta sillä oli ihan oikeita havaintoja, että miten tilkkutöitä tehdään. Alko jo arvostella taiteilijan valintojakin... Olis laittanu peitot eri järjestykseen...

Eilen meni taas paaaljon vaippoja ja parit vaatteet pikkukakkosella. Se pissaa niin karmean paljon, että aina meinaa tulla vaipasta yli. Mä jo ajattelin, etten vaippajuttuja enää joudu ompeleen, mutta tänään oli pakko tehdä lisää tiimaimuja. Näihin sain taas mukavasti tuhottua jotain epämäärästä froteepalasta ja vanhoja t-paitoja. Saumuri parka oli taas aika kovilla, vaikkei näissä ollu kun 2 kerrosta froteeta ja max 4 kerrosta trikoota... Nää on taas tehty aivan vappaalla kädellä. Leikkasin suurinpiirtein oikean pitusia paloja ja annoin saumurin tehdä loput leikkuutyöt.

Tällä kertaa käänsin ylijääneen t-paitaosan imun ulkopuolelle niin, että nään kummassa päässä on enemmän täytettä. Osaan sit laittaa sen pään vaipan etuosaan. Jos vaikka auttais niihin ylivuotoihin... Jos ei niin en tiiä mistä niitä lisäimuja pitäis tehdä.

Tänään otin itteäni niskasta kiinni ja aloin taas säilöä kesää purkkeihin ja pulloihin. Yks sekamehusetti taitaa jäädä huomiselle. Alotin taas muka aikasin, mutta taidan jälleen kerran päätyä mehustaan yö myöhään.

Näitä omppuja on taas ihan sikana. Pitäis saada kaverille toimitettua... Pelkästään tänään oon tehny jo sosetta ja mehua ja silti melkein toi pahvilaatikollinen on vielä jäljellä. Siis niitä jotka on jo tippunu puusta. Puussa on vielä vaikka kuinka paljon.

Onnea Suomen keihäsmiehille!

Vuodenajat

Tänään sain vihdoin vauvanpeittoihin ommeltua (käsin) laput taakse. Lapussa on peiton nimi, tekijän etunimi, paikka ja aika, sekä maininta Suomalaisesta käsityöstä. Kokoelman nimeksi tuli "Vuodenajat" ja yksittäiset peitot on siis, ylläripylläri, "Kevät", "Kesä", "Syksy" ja "Talvi". Kiikutin ne porukoille ja sain esille. Niiden piti mennä huvilatelttaan, mutta keli näyttäisi sen suuntaiselta, että sielä ei välttämättä kukaan käy. Änkesin ne siis sisälle. Ripustukseen ei tullut parasta mahdollista ratkasua, mutta ompahan esillä. Harmillisesti moni myös jättää tänä vuonna tulematta, mutta esitellään nyt niille ketkä tulee. Kaikki peitot on roikkumassa samalla narulla, mutta huoneen pienuudesta johtuen en saanu niitä samaan kuvaan.

Tässä kevät ja kesä. Huomatkaa myös violetti virkattu perhonen, joka päätti laskeutua ompelukoneen avustuksella kevätpeiton vasempaan yläkulmaan. Sellanen sattu lojumaan pöydällä, ja tähän se sopi paremmin kuin hyvin.

Ja tässä jatkona syksy ja talvi. Kevät ja talvipeitto on yhtä kangaskaistaleriviä lyhemmät kuin muut, mutta se johtuu vaan materiaalin riittämättömyydestä. Odottelen huomisia kommentteja vierailijoilta. Katsotaan huomaako kukaan...

Sain myös tänään lähetyksen mutkien takaa. Perille se tuli Mr. solun äidin kautta. Suomalaista retropuuvillaa. Tää on paloista tehty pussilakana. Toi ruudullinen osa jo hihkuu pääsyä jonkun tilkkupeiton taakse, tai kenties aplikaatioiden alle.

Toinenkin puoli on tehty paloista. Iloitsin jo, että on sentään yks kokonainen kukka (oikealla), mutta siinäkin näyttää olevan tahra. Taitaa siis mennä tämäkin paloiksi. Katsotaan nyt, varastoin sen ensin hetkeksi hautumaan.

Sain myös sinisen tyynyliinan, joka on enemmänkin vauvan peiton pussilakana...