Siitä ikuisuusprojektista... Vähän pikkusolun syntymän jälkeen tuli tarve alottaa kapioiden teko... Pohjana tässä tulevassa pöytäliinassa on aivosolun äidin äidin jäämistöstä pelastamani valkoinen paksu puuvillalakana, jossa on toisessa päässä pitsikoriste. Itse suunnittelin kukkakedon, joka on piirretty lakanan ympäri ja keskelle myös 2 kaistaletta. Ompelua siis riittää vielä pitkäksi aikaa. Olen tehnyt itselleni muutaman ison juhlaliinan (ja pelastanut kohtalaisen kasan kahvitahraisia edellisten sukupolvien tekeleitä) ja ajattelin, että tästä sitten perintöä eteenpäin. Oli kyllä tosi hienoa saattaa tätäkin projektia taas eteenpäin. Taitaa jäädä hetkeksi taas esille, että voi aina sopivan hetken tullen ommella muutaman piston.
Tänään olikin siivouspäivä. Se kyllä jatkuu vielä huomennakin, kun en jaksanut kaikkea tänään tehdä. Tänään siis pitää jotenkin toipua, että huomennakin on vielä iskussa. Mässyn mässyn sipsejä siis...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti