Tilkkupeitto vauvalle

Mua on viime aikoina tilkututtanu ihan hirveesti. En tiiä miks, ei oo ennen oikein ollu mun juttu. Kattelin netistä jo tilkkutyökalujakin, mutta en sit kuitenkaan jaksanu mitään tilata. Oishan se leikkuri ja alusta varmasti käteviä, mutta jos tilkkuilu jatkuu yhtä vilkkaana kun tähän asti niin ehkä turhaa ostaa. Aikani jaksoin tilkkuilua hautoa ja sit oli vaan pakko tehdä. Yksi vauva on syntymässä syksyllä läheiseen perheeseen, joten se hukkuu meikäläisen itse tekemiin juttuihin... Kattelin netistä myös erilaisia tilkkublogeja ja vähän iski kyllä rimakauhu. Pikkusen voi tänkin homman näköjään viedä pitkälle. Ajattelin jotain suht vaatimatonta vauvanpeittoa.

Kaivelin siis kangasvarastot ja ostin jopa muutaman uuden kankaan ihan tilkkutöitä (tai tätä työtä) varten. Vihreä, leppiskangas ja vaaleanpunanen pilkkukangas on uusia, muut löyty kätköistä ja ne on mitä on. Lakanaa, vanhaa hametta, verhoja jne. Pitsejäkin oli laatikossa niin koristelin pari palasta niillä. Leikkasin tai revin kankaista 8 cm leveitä soiroja ja leikkelin sattumanvarasesti paloihin. Ei liian pieniä paloja, eikä liian isoja. Sitten leikin lattialla palapeliä ja tällänen järjestys kankaille tuli. Yritin saada palat niin, että kahta saumaa ei tulis kohdakkain. Tää on ehkä helpoin mahdollinen tilkkutekniikka, kun ei tarvii edes kohdistaa. Toki tässä sentään oli saman levysiä kankaita, eikä mitään jämäpaloja.

Tässä palat ommeltuna yhteen. Nyt jaksoin joka välissä oikein silittää palat ja saumat.

Peiton sisään leikkasin palan vanhaa vaaleaa päiväpeittoa. Taustakankaaks valikoitui (lähinnä riittävän kokonsa puolesta) laatikon kätköstä tällästä turkoosin sävystä kukkakangasta. On sit mätsi mätsi sitterin kans...

Tikkausta mietin aika kauan. En halunnu kovin tiukkaa tikkausta ja alunperin mietin, josko tikkaisin muutaman kukkasen taustakankaan mukaan. Sitten kokeilin tikkausta eri kankaalle ja ympyrän tekeminen oli ihan perhanan vaikeeta ompelukoneella. Päädyin sitten tikkaamaan vaan noi tumman turkoosit ympyrät. Takaa näyttää tosi hyvältä, mut tilkkupuolella näkee heti jos ympyrä ei oo täydellinen. No, tämä on käsin tehty ja kauempaakin voi kattoa... Jos joku tietää millai tälläset ympyrät saa ommeltua "suoraa" niin otan vinkkiä vastaan. Onko olemassa jotain kuviopaininjalkaa jolla onnistuis paremmin? Onneks en alkanu niitä kokonaisia kukkasia tekeen...

Tässä peitto valmiina. Mietin kauan tota vihreetä kangasta, mutta onneks otin sen mukaan. Toivottavasti vauva on tyttö... (vaikka kyllä poikakin tän alla lämpimänä pysyy, mut...)

Haarukkapitsiä

Pitäähän sitä nyt hartiahuivi juhannukseks olla... (ja myös toppatakki). Oon taas haarukoinut perinteisellä uuden tekniikan innolla. Nyt sain ekan haarukkapitsihartiahuivin valmiiksi. Seuraava on jo tulossa... Potkupalloa kuunnellessa on hyvä värkkäillä hiljaisia käsitöitä.

Tässä kuvia haarukkapitsihuivista. Tein kuvista varmuuden vuoks harmaasävyset, jos vaikka tämä kyseinen huivi menee joskus jollekin. En tiiä ketkä kaikki tänne blogiin välillä eksyy niin ei nyt sit spoilata väriä... Joka tapauksessa väri on vaihteleva.

Lähikuvassa.

On se niin levee, ettei kuvaan mahdu kokonaan.

Lankaa meni tasan yks kerä, ja sitä jäi noin metrin pätkä. Hapsuja siitä ei siis enää saanu, mutta en niitä välttämättä ois kyllä halunnukkaan. Jätin reunakasitaleen lenkit tälläi vapaaks niin ne toimittaa nyt pienten hapsujen virkaa. Yläreunaan virkkasin vahvikkeen kiinteillä silmukoilla.

Näin sopivasti hellekeleille ehdin myös ommella kesken olleet polvihousut. Näistä tuli pikkusolulle kyl enemmän caprit, mutta ei se mitään. Nää ekat ristittiin heti vankilahousuiks ja ne on nyt lemppari yöhousuina ainakin toistaseks. Tein mahdollisimman unisexit niin menee sit joskus pikkukakkosellakin. Ja toi pituus on siitä hyvä, että ei oo niin justiinsa, kun käy sortseina ja capreina jne.

Toiset myöskin raitakankaasta. Noi resorit on oikeesti limenvihreet, mutta salama teki niistä tosi kirkkaat tässä kuvassa. Ei ne siis oikeesti mitään heijastinkangasta kuitenkaan oo... sattu vaan taas tää väri oleen vähän haasteellinen mun kameralle.

Tälläsiä siis juhannuksena. Muuten juhannus meni rauhallisissa merkeissä. Pääsin saunaan ja sain vihtoa. Muuten lapsiperheessä pyöri normi arki. Vaikka on kyllä harmi, ettei normi arjessa yleensä ole vihtaa, tai edes saunaa kovin usein. Pitäs ryhdistäytyä sillä saralla. Yhtään vihtaa ei oo vielä tänä kesänä tullu tehtyä. Kohta ei enää ehdikään.

Mikä muuttuu kun saa lapsen/lapsia?

Tänään, kun taas koitin tehdä montaa kotihommaa yhtä aikaa, tuli mieleen, että mikä on muuttunut sitten lasten saannin. Sillon, kun lapsia ei vielä ollu niin kuuli monesta paikkaa kuinka ne muuttaa elämän. Mutta miten?

1) Pyykit pitää lajitella. Ennen pysty viikkaan pyykit suoraa narulta kahteen pinoon, mutta ei enää. Nyt pitää hakea aivan valtava lasti sieltä narulta sisälle ennen kun edes alottaa viikkaamisen. Meitsin, tytsyn, poitsun, miehen, pienet lakanat, isot lakanat, harsot, vaipat jne... Pinoja tulee joka sormelle.

2) Vaatteita tursuilee joka puolella. Eikä siis ees kaikki omia. Kaiken kokosta, väristä ja laatusta. Pieniä ja isoja, syksyyn, talveen, kevääseen, kesään... ja paljon.

3) Harrastukset. Mulla ei ole enää kodin ulkopuolisia harrastuksia. Ehkä kesän jälkeen taas pilates, mutta muuten ei mitään sen kummemmin aikataulutettua. Lisäks mun vanha harrasteHUONE on kutistunut täksi:

5) Suunnitelmallisuuden lisääntyminen. Tykkäsin ennenkin reissata eväiden kanssa jne. mutta nykyään homma on ihan uusissa sfääreissä. Mukaan pitää muistaa varata evästä (sosetta ja karkeampaa), pottaa, vaunua, vaatetta vaippaa jne. Päivän matkalla on mukana viikoks tavaraa.

6) Matkustushalukkuus. Ei huvita. Ks. kohta 5. Vieraassa paikassa pitää pyörittää normaalia arkea, mutta se vaan on paljon hankalampaa. Hotellissa ei voi ite keittää perunaa kun muksu ei syö purkkiruokaa jne. (hotellin henkilökunnan voi toki ajoittain valjastaa tähän hommaan). Onko mikroa, entä lautasia, lusikoita mitä nyt ikinä syödessä voi tarvitakkaan. Nykyään matkustushalukkuus on semisti nousussa, koska autossa muksut on köytettyinä omiin penkkeihinsä, eikä siis pääse toisiinsa käsiks.

7) Olohuone. Se on nykyään leikkihuone. Ei meillä sentään legoja saa olkkariin tuoda, mutta väkisinkin lasten kamat rönsyilee. Yritetään sentään joskus kerätä leluja koriin.

8) Piha. Ulkona kasvit ja piha muutenkin on aidattu. Lelut leväällään sieläkin.

9) Ruoka. Sitä pitää laittaa koko ajan ja montaa sorttia. Suolatonta, sosetta, vähän karkeempaa jne. Helppoa evästä, voiko lämmittää...

10) Puurolautaset loppuu joskus kesken.

11) Unet. Ei tarvii herätyskelloa, biologiset kellot hoitaa kyllä. Aikaa tosin ei voi säätää. Eikä saa nukkua pitkään kun vähintään ne muksut mölyää olohuoneessa. Vaihtarina kyllä saa päikkärit aika usein.

12) Käsilaukku. Koska normi käsilaukku ei mene vaunujen aisan ympäri...

13) Elämä. Arki on juhlaa vai juhla arkea? Sama päivärytmi sato tai paisto, kesät talvet. Juhlapyhät ei oikein hetkauta enää muuten, kun kiukuttaa kun kauppa ei ollukaan auki... Nämä muutokset taitaa kuitenkin olla vaan väliaikasia. Ja kuka sitäpaitsi haluis elää opiskelijaelämää koko elämänsä... Minä en.

Unohtuko listasta jotain?

Lapiohommia

Oon tässä pari päivää taas vääntäny pihaa uuteen uskoon. Sain Mr. solun äidiltä neilikkaruusun jo hetki sitten ja tällä viikolla kaverilta kasan varjoliljoja. Niille piti siis keksiä paikka, jossa ne vois kasvaa pitkään ja hartaasti. Meidän pihassa on paljon isoja kiviä. Ne on ihan kivan näkösiä muuten, mutta mua nyppii niiden reunoilla kasvavat heinät, joita ei saa ruohonleikkurilla leikattua. Siispä oon ottanu missioksi tehdä jotain jokaisen kiven reunukselle. Tähän asti on riittäny istutettavaa.

Uusien kasvien takia piti kaivaa yks uus kukkapenkki, yks kolo ja pyöräyttää kasvirulettia ympäri pihaa.

Tässä on uusi kuukausimansikkapenkki. Nää on siis niitä "metsämansikoita". Selvisivät talvesta toisessa kohtaa, mutta nyt ei oikein oo kasvaneet. Oli kiven varjossa ja koko ajan märkänä. Katsotaan jos tässä viihtyis paremmin. Tossa oli ennen nurmikkoa. Laitoin sorareunuksen, koska sen vierestä saa leikattua ruohot.

Tässä neilikkaruusun uusi koti. Toivon, että se aikanaan valtaa ton kannon ympäristön. Sitä en oo ihan heti repimässä pois ja myös sen ympäriltä on ikävä ajella leikkurilla. 

Tossa samettikukkien edessä oli ne mansikat ennen. Nyt laitoin ne kuunliljat siihen paikkaan. Katotaan josko ne viihtyis varjossa ja kosteessa. Nääkin sais vallata ton koko kiven reunuksen niin ei tarttis kitkee rikkaruohoja. Nyt koitin vähän jättää noita samettikukkia näkyviin, kun ei niitä oo kun kaks.

Kasvimaalla näyttää tältä. Perunat on pinnassa (enkä istuttanu viä pääsiäisenä), palsternakoista itää yllättävän moni ja sipulit on jo hyvällä tolalla. Ne taisin istuttaa jo pääsiäisenä.

Tässä on auringossa kasvanut kuukausimansikka. On koossa pieni ero niihin varjossa kasvaneisiin verrattuna. Tästä tulee kohta jo marjojakin. Ellei linnut syö...

Erinomaista palvelua

Mä oon niin monta kertaa täälä manannu paskaa palvelua, että pitää nyt kehuakin välillä. Pääsin eilen käymään Lankamaailmassa Tampereella (Lielahdessa), kun satuttiin sille suunnalle. Periaatteessa aikaa ei taaskaan ollu haahuiluun, mutta sain mennä kauppaan YKSIN! Päätin, että juoksen sit vaikka seuraavaan paikkaan (minkä kyllä teinkin), mutta hetken oon kaupassa ihan rauhassa. Mahtavaa. Pikkusen on eroa prisman ja lankaMAAILMAN lankavalikoimissa...

Sielä kaupassa pyörin vähän eksyneen näkösenä, ja heti myyjä tuli kysyyn, että etinkö jotain tiettyä. Se oli palvelemassa jotain muuta asiakasta, mutta silti kysy ja neuvo mulle suuntimaa. Palvelun huippuhetki tuli sitten kassalla. Eikä sattunu ees mulle vaan toiselle asiakkaalle. Samaan aikaan kun mä tulin kauppaan niin pihassa oli taksi, joka otti rollaattoria perästä. En kiinnittäny siihen sillon enempää huomioo, mutta rollaattorin omistaja oli tullu lankakauppaan. Huonosti liikkuva mummeli oli istutettu kassan viereen ja myyjä viuhto ympäri kauppaa hakemassa lankoja näytille. Kassillinen lankoja sieltä näytti mukaan lähtevänkin. Vähän hienoa. Se mummeli oli varmaan tullu kelataksilla lankakauppaan ja sai tosi hienoa palvelua. Myyjä lähti vielä saattamaan taksille ja pitämään ovia auki, että mummeli pääsi helposti rollaattorilla. Kaiken lisäks kaupassa oli tarjous, että päivän 40 ekaa asiakasta, jotka ostaa yli 20 eurolla, saa puikot yllärilahjana. Voi että se mummeli tuli iloseks. Mäkin tulin niin iloseks kun seurasin kassajonosta tota toimintaa, että muakaan ei haitannu yhtään, vaikka kassalla oli joku kesäri, joka oli ite ihan kassalla. Sai se sit lopulta arvottua hinnan mun ostoksille ja mäkin ehdin vielä saada ilmaispuikot!

Ostin 4 kerää halvennuksessa ollutta (mutta silti aika kallista) kashmirlankaa. Mulla on nyt pakkomielle hartiahuiveihin. Puikot on kokoa 9 ja 10. Niille ei varmaan paljon käyttöä ole, mutta niillä voi nyt ainakin neuloa matonkudetta jos sille päälle sattuu. Haarukkapitsihuivi edistyy ihan kohtalaisesti. Huomiona itselle: älä enää osta karvalankaa, sitä on mahdoton purkaa! Olis toikin nyt pitäny jo tietää...

Uuden opettelua

Tiiättekö mikä on hienoa? Se, että kun on tehny ihan sika kauan käsitöitä, niin on harvoja tekniikoita jotka on mahdottomia opetella. Tosi pienellä tutustumisella saa jo käsityksen siitä, että onko joku homma helppoa vai haastavaa ja että kiinnostaako tehdä mitään uudella tekniikalla vai ei. Uuden opettelu on palkitsevaa, kun homma etenee heti.

Kokeilin niitä salomonin solmuja, niin kun uhosin. Lanka loppu kesken, niin kun uumoilin. Tekniikkana solmut oli tosi helppo homma! Alotin tekemään hartiahuivia, ja yhden kerän virkkaukseen meni ehkä 5 h. Ja homma on siis jo jonkun kokonen huivi.

Solmuilla tulee tällästä hauskan näköstä ja ilmavaa pintaa.

Tää pitäis varmaan pingottaa ja kostuttaa ja sit kattoa minkä kokonen se on. Vähän on nyt harkinnassa että mitä tän kans tekis. Mulla on samaa lankaa toinen kerä, mut se on eri väristä. Käytännössä siitä tulis sit 2 värinen huivi, ja värit on isoina blokkeina. En tiiä haluanko sellasta, mut toisaalta ei taida olla käyttöä pienelle huiville... Katsotaan mitä tulee. Ehkä saan jonkun valaistumisen vielä asian suhteen.

Toinen tekniikka, mitä oon halunnu kokeilla, on haarukkavirkkaus. Mun piti saada Mr. solun mummon haarukka, mut sitä ei löytynykkään. En löytäny prismastakaan, joten piti improvisoida, kun heti tietty halusin ruveta hommiin. 

Siispä: pala vanhaa jalkalistaa; reilu 10 cm pätkä ja halkaisu kahtia. Pitkät neulepuikot (sattu oleen kokoa 3,5). Sit vaan reikiä listanpaloihin. Tein säädettävät haarukan pidikkeet. Nyt voi valita 7,8,9 tai 10 cm leveyden. Toiseen kappaleeseen 4 mm reiät, ja toiseen 3 mm. Isommista menee puikot läpi ja pienemmistä ei. Kärjet uppoo pienempiin reikiin kyllä.

Tässä siis värkki koottuna. Kukahan mun puikot on käyristäny?

Heti hommiin. Tässä sitä tulee. Hyvin toimii. Jossain nettikaupassa värkki makso 25 e. Pöh, tää oli ilmane.

Ei taida olla ensimmäinen keskikesän aika kun mä teen jotain villasta... Eikä varmaan viiminenkään. Nyt on hyvä tehdä joululahjoja. Voi kuunnella potkupalloo telkusta ja käännellä tätä värkkiä käsissä yö myöhään. Tääkin on tosi helppoo ja etenee mukavasti. Kannattaa kokeilla jotain uutta!

Kameli katkesi

En ole kadonnut maanpäältä vaikka blogissa vähän hiljasta on ollukin. Nyt on taas tullu iltasin sujahdettua mukavampaan olotilaan; koomaan. Pikkukakkonen on päättänyt, että aamu alkaa viimeistään klo 6. Tällä viikolla aamu on alkanut myös klo 4:30. Siihen aikaan en kyllä oo suostunu heräämään, mutta siinä kun koittaa huutavaa mukulaa painia takasin höyhensaarille 45 min niin sitten yllättäin ei enää itteä nukutakaan. Päivät ja illat menee siis kevyesti puolilla valoilla, tai kokonaan ilman valoja... Valvomisen lisäksi myös pesula on jälleen ollut täydessä pyörityksessä. Pikkusolu on nyt alkanu pissaan sänkyynsä ihan hirveesti. Se on ollu ilman vaippaa jo yli puoli vuotta, mutta nyt on pahimpina öinä pitäny vaihtaa lakanat kaks kertaa. Onkohan viime viikolla yhtään yötä, että ei ois aamulla viimeistään ollu lätäkkö, vaikka kaikki hommat tehdään samalla tavalla kun viimiset puoli vuotta. Nyt siis katkes kameli ja vaippa meni takasin. Harmi vaan, että taitaa mukula osata jo riisua ittensä siitä paketista... Voi siis olla, että pesula pyörii täydellä teholla edelleen.

Käsitöitä en oo juuri kerenny tekeen, ainakaan valmiiks asti. Yhden työn sain tällä viikolla loppuun. Sain vihdoin ja viimein valmiiks nallekankaasta vauvan peittoon pussilakanan. Tyynyliinojahan tehtailin jo aikasemmin. Taustakankaaks hain valkasematonta puuvillaa. Toi nallekangas on kyllä edelleen ihan super söpöä. Tämä menee pakettiin tyynyliinan seuraks odottamaan käyttäjän syntymistä.

Mulla kun ei oo kovasti keskeneräsiä käsitöitä (muuta kun nurkat väärällään) niin ajattelin taas opetella jotain ihan uutta. Tästä lähtee kuulkaas salomonin solmut. Novitalta kattoin ohjeet. Ei pitäs googlettaa mitään käsitöihin liittyvää, kun aina löytyy jotain mitä ei oo ennen tehny. Nytkin on muutama uus tekniikka/projekti hautumassa tän lisäks. Tota lankaa on ainoastaan 1 kerä joten saa nähdä kuinka pitkälle sillä pötkii. Sain tän läksiäislahjaks kun jäin töistä äitiyslomalle, joten on kyllä jo aikakin, että sille löytyy käyttöä.

Vanhasta uudempaa

Oli pari vaateprojektia odottamassa ja tänään sain taas hetken aikaa ommella rauhassa. Aamulla kävin jo aikasin pyörähtämässä kangaskaupassa hakemassa kaikenlaista tarviketta. Niitä uusia ompeluita en ehtiny tänään edes alotella, joten niistä tuonnempana. Uutta resoria sentään tarttin toiseen näistä tuunausprojekteista.

Tuunaus 1: kesähame. Löysin porukoiden varaston kätköistä tälläsen ilmeisesti vanhan alushameen. Kaappasin mukaan, koska olin ajatellu tän tyylistä kesähametta värkkäillä itelleni. Säästyn "turhalta" ompelulta nyt ja tää on kaikenlisäks paljon kivampi kun ne kankaat mistä oisin ite hametta alkanu vääntään. Pitsiä ja kaikkee. Tää oli kuitenkin pikkusen lyhyt. Avasin vyötäröltä käänteen ja siitä sain sentin verran lisää mittaa. Vyötärölle ompelin kuminauhan sijaan noin 5 cm leveän resorin. En halunnu mitään mammahametta, joten pidin resorin korkeuden maltillisena.

Nyt hame on aikas passelin mittanen. Just ja just vilkkuu varpaat helman alta, eikä takaakaan laahaa maassa. Pesuun pitää vielä heittää, kun se käänne olikin vähän likanen. Tästä näkyy vähän läpi, joten pitää muistaa laittaa ehjät alkkarit alle... Aikaa kulu eniten käänteen ompeleiden purkamiseen, muuten tosi helppo homma (kun sai rauhassa tehdä). Ja nyt sain itestäni jopa puoliselfien otettua. Näin alaviistoon ei tullu salamastakaan sitä pelkkää valopalloa.

Tuunaus 2: isosta paidasta pienempi. Pikkusolun t-paitavaranto on hieman pieni sotkujen määrään nähden. Mr. solulta jäi pois käytöstä jo monta vuotta viimeisiään vedellyt (eli venynyt, vanunut, kainaloista pysyvästi likanen ja ihanan pehmeeks kulunu) t-paita. Siitä tein sit pikkusolulle paidan. Sopivan unisex niin menee joskus sit tolle pienemmällekin ihmiselle, mikäli paita pysyy niin kauan kasassa.

Vaihe 1: paita lattialle/pöydälle ja silittele ryppyjä pois.

Vaihe 2: laita mallipaita haluamaasi kohtaan isomman paidan päälle. Leikkaa vapaalla kädellä noin suunnilleen. Hihat leikkasin tässä tapauksessa erikseen, nekin vapaalla kädellä. Taisin kyllä päätyä siihen, että ens kerralla leikkaan hihat tässä samalla ja sit vaan olkasauma jatkuu hihan läpi. Liikaa vaivaa tehdä istutetut hihat...

Vaihe 3: surauttele hetki koneilla ja valmista tulee. Kaula-aukkoon leikkasin helmasta kaitaleen resorin virkaa toimittamaan. Ainoa, mikä tässä hommassa jäi harmittamaan, on mun ompelukoneen ompelujälki. Sama ongelma tuppaa olemaan erityisesti näiden vanhojen ja ohuiden kankaiden kanssa. Tuplaneulalla tulee aivan valtavaa hyppytikkiä. Välillä ei toisesta tikistä oo tietoakaan! En tiiä mikä on vikana, mutta harmittaa ihan hitosti. Vaikka ompelis monta kertaa niin ei auta. Tästä tuli nyt ihan kohtalainen tuotos sen osalta, hyppelyä on vaan välillä ja sillonkin 1 tai 2 tikin yli. Kokeilin pitää kaavapaperia vahvikkeena kankaan alla niin se vähän helpotti, mut ei sekään ongelmaa kokonaan poistanu. Onneks saumurilla sentään tulee siistiä. (Hyppytikkiongelmaahan kiertelen mahdollisuuksien mukaan ottamalla vanhoista vaatteista myös käänteet käyttöön. Tässä se nyt ei oikein ollu mahdollista kuvan sijainnin ja käänteiden huonon kunnon takia.)

Jos vaikka huomenna ehtis niitä housuja taas... taidankin mennä leikkelemään valmiiks.

Punainen hattu

Pikkusolulle piti tehdä uus hattu. Huomista hellettä ajatellen nyt oli parempi kuin sopiva hetki. Tää ei ollu näitä perinteisiä äkkiä tehtyjä juttuja. Tähän käytettiin ihan jopa laskinta ja harppia! Päällikangas on muistaakseni jotain vanhaa hametta. Lierin alapuoli on vanhaa pussilakanaa. Molemmat on joustamatonta puuvillaa. Hattu koostuu 7:stä osasta. Päällä on lapsen pään kokonen ympyräpala (harpilla piirretty!) ja sivulla on 6 kpl suorakulmioita, jotka levenee alhaalta lieriksi. Hattu on kaksinkertanen ainoastaan lierin kohdalta, ja siitä pari senttiä ylöspäin. Halusin, että tää ois mahdollisimman suojaava, mutta silti viileä. Siks en tehny koko hattua kaksinkertasena.

Tässä taas pallomannekiini näyttää millanen tuli. Ois kannattanu silittää palat ennen ompelua. Ompelun jälkeen oli vähän turhan haastavaa. Tykkään tästä kankaasta tosi paljon, mutta paljon isompaan työhön sitä ei ois riittänykkään. Yhteen sivupalaseen ompelin vielä kiristyskuminauhan. Ei sitä välttämättä ois tarvinnu, mutta ajattelin, että nyt ainakin hattu pysyy varmemmin päässä.

Tässä lierin alapuoli. En laittanu kovikekangasta väliin. Saa nähdä kuinka hyvin pysyy ryhdissä käytössä. Sen voi kyllä sit lisätä tarvittaessa.

Hattu on nyt tosi syvä ja varmasti suojaa sekä niskan että kasvot. Se on hyvä juttu, koska huomiseks on luvattu karmeaa hellettä ja me lähdetään retkelle kattomaan kaikenmoisia kotieläimiä.

Vintagee pihalle

Uhkailin jossain vaiheessa huvimajan muutoksella tääläkin. Nyt sitä on pikkuhiljaa tehty. Vähän vielä puuttuu, mutta näytän nyt missä tässä vaiheessa ollaan. Muutos on siis lähinnä sisuksissa tapahtuvaa. Tarttis sitä maalatakin, mutta nyt ei siihen pysty venyyn.

Tällänen kiinteä pöytäsysteemi oli ennen huvimajan keskellä. Ei oo enää. Nyt on vaan tyhjää tilaa.

Tälläset sain äidiltä. Nämä on isovanhempien peruja. Meillä ei käytetä päiväpeittoja, joten näille ei oo oikein ollu käyttöä. Itse paljon käsitöitä tehneenä ymmärrän kyllä näiden arvon, enkä niitä ala pilkkomaan. Tavarat on kuitenkin mielestäni paremmat käytössä, joten nämä lähtivät ulkoilemaan.

Viritin ne huvimajan kattoon. Maailman siisteimmät hyttysverhot! Katossa ne ei ehkä virty edes niin pahasti, kun on jatkuvasti auringolta ja sateelta suojassa. Siitepölyt varmaan lähtee pesussa. 

Tämä pyöreistä paloista tehty peitto on mun mielestä ihan huikean hieno, varsinkin tuola katossa. Kuvakaan ei ihan tee oikeutta. Nämä kattopalkit on uudet. Vasemmassa yläkulmassa näkyy sen keskitolpan jämän pohja. Sitä ei voinu kokonaan poistaa kun kannattelee kattoa. Laitettiin palkit ympärille molempiin suuntiin niin nyt ei pitäis huvimajan lahota katosta alas eikä seinistä ulos. 

Tässä molemmat sulassa sovussa. Katto jäi yhtä peittoa vaille. Saa nähdä löytyykö jostain täydennystä. Toistaiseksi mennään näillä. Laitoin myös kukkaverhot varjostamaan majaa. Nää verhot tuli jostain mutkan kautta, enkä raaskinu tehdä niistä matonkuteita. Nyt voi antaa vauvan maata lattialla eikä tarvii pelätä aurinkoaltistusta. 

Matot on vielä laittamatta, mutta ne toivottavasti ehdin huomenna. Myös kesäkeittiö on vielä varastossa, mutta sitä ei laiteta ainakaan ennen keskiviikkoa, kun sillon on lapsikerhon kokoontuminen meillä. Ajattelin myös virittää riippukeinun majaan sisälle niin, että toisen pään saa helposti irti. Siitä voi sit ihailla noita peittoja. Aijai, maja oikein huutaa piknikkiä! Muuten oonkin tänään asentanu jänisaidan tolppia ja kuunnellu enemmän kun tarpeeks kahden mukulan vinkunaa.

Pesula

Tänä aamuna se sit taas varmistu, että pikkukakkosella on vauvarokko. Koko poju on ihan yhtä näppylää. Onneks on jo ohi menossa. Sairastamisen lisäks oon pyörittäny meillä pesulaa. Muksut on ihan yhteistuumin saanu pissattua sänkyyn ja housuun nyt jostain syystä tosi paljon. Viikon sisään on pyöräytetty melkein kaikki lasten pussilakanatkin pesukoneen läpi. On se varmaan kiva mennä nukkuun, kun joka ilta on puhtaat lakanat. Koskahan itelle ehtis vaihtaa? Kai se tästä taas... pikkusolulla tuntuu ainakin olevan välillä jotain vaiheita, että monena yönä tulee pissat housuun, mut sit ei taas pitkään aikaan.

Oon myös pyörittäny rakennusliikettä. Tällä kertaa on tehty ihan itselle. Nyt on piha aidattu niin, että muksut ei pääse takapihalta autotielle. Meille tullessa näyttää siltä, että meillä on koiria, kun joka puolella on aitaa. Ehkä se ei oo huono asia... saattaa pitää loitommalla erilaisten uskontokuntien kierteleviä edustajia. Huvimajaa pitäis vielä sisustaa ja kasvimaa aidata näin kiireellisimpinä projekteina. Meidän "vauva"kerho kokoontuu meillä ens viikolla. Ajattelin, että ollan ulkona, mutta tänään tuli mieleen, että onkohan mulla sen jälkeen enää yhtään ehjää kukkapenkkiä, puuta tai kasvia. Pitänee siis vähän noita kukkapenkkejäkin aidata...

Toivottavasti tää sairastelu menis taas ohi niin vois ehtiä jotain muutakin kun kitinää taltuttaa. Kierto on ollu viime päivinä se, että pikkukakkonen itkee täyttä kurkkua, sit pikkusolu hätääntyy ja alkaa myös huutaa. Molempia koitetaan lohduttaa vuorotellen ja ite haetaan jostain korvatulppaa ja kuulosuojaimia. Sit pikkusolua alkaa ärsyttää toisen jatkuva vinkuna niin se menee ja kurmuuttaa pienempää, joka tietysti itkee entistä enemmän. Tätä sitten toistetaan pitkin päivää. Tänään alko jo itellä mennä aika kovasti hermo. Onneks oltiin mummilassa aamupäivällä niin sain lykättyä lapset vähäks aikaa pois silmistä. Pääsin jopa rauhassa kauppaan niiden päikkäreiden aikaan. Pahimmat patoutumat purin mattoa kutoessa! Kangaspuut on siis taas iskussa. Katsotaan jos tästä jonain päivänä saisi vähän kuvia taas otettua sekä pihasta että matosta. Nyt meen mättään makeeta, jos se vaikka auttais tähän henkisesti jotenkin kovin rääkättyyn oloon.