Pyyhkeitä ja marjoja

Olin tänään poimimassa vattuja. Niitä on paikotellen ihan paljon, mutta ne on tosi pieniä. Siks niitä pitäis poimia ihan sairaasti, että sais ison tilavuuden. Sain mä muutaman pussin pakkaseen. Mustikoita ei tahdo löytyä mistään. Voi olla, että ens talvi on mansikka ja omena painotteinen. Tosin, näyttää myös siltä, että taas yhden puun omenat menee suurin osa muumioiks. Toivottavasti ei muidenkin...

Tässä vattuja. On ne vaan hyviä ja kauniita tuoreena.

Nämä pelastin ukkoskuuron alta kotipihasta. Meidän viinimarjapuskan juurella kasvaa metsämansikoita. Ei ollu räksät syöny. Ihme. Lapset tykkäs.

Sain valmiiks ensimmäisen tuparipyyhesetin. Oli vähän vaikee saada kirjonnat näkyyn kuvassa, kun on vähän huono kontrasti väreissä. Mutta tämä leveä sommitelma on pyyhkeen alalaidassa.

Ja tämä kapeampi ylhäällä. Mun piti kirjottaa näihin "käsipyyhe" ja "astiapyyhe" mutta en saanu kirjaimia tehtyä tyyliin sopivasti. En siis halunnu pistellä lankaa kankaan läpi. Nää kaikki kuviot näkyy vaan oikeella puolella. Huljuttelin pyyhkeet vielä kuumassa vedessä toivoen, että lanka kutistuis sen mitä meinaa kutistua pesussa. Ikävä, jos se alkaa myöhemmin kiristää kuviota ruttuun. Koitin kirjoa aika löysästi varmuuden vuoks... Nyt pyyhkeet on vähän ryppyset ja ne varmaan pitäis vielä silittää. Vähän kyllä arveluttaa vohvelikankaan silitys, kun siitä vähän niikun litistyy imupinta sitten. Pitäs varmaan vaan jotenkin saada höyrytettyä tai silityksen jälkeen siististi "pörhistettyä" kangas. Toki, kai on parempi laittaa ne siistinä pakettiin, kyllä ne siitä käytössä pörhistyy...

En tiiä mistä keräsin jonkun vatsataudin, mutta tällä hetkellä varpusparvi on aika lievä ilmaus. (En oo ollu Tampereella uimarannalla...) Toivottavasti menee ohi yhtä nopeesti kun tulikin, on meinaan vähän ikävää jos näin kuumalla ei nesteet imedy yhtään. Menenkin siis tästä kiireen vilkkaa takaisin vaakatasoon potemaan.

Nyt kukkii

Tämän näin aamulla ekana kun kurkkasin makkarin ikkunasta. Nyt se vihdoin kukkii. Menin heti ottaan kuvan.

Kesäkurpitsaakin tulossa piakkoin.

Muutama on jo minikokoa. Kohta pitää ottaa ekat syöntiin, muuten tulee taas ihan sairaasti kurpitsasyötävää. Ekat pavut pitäis muistaa ottaa huomenna syöntiin. Niitäkin tulee ihan hirveesti. Kai niitä voi pakastaa esikeitettynä?

Tässä oli niitä kankaita mitä eilen hain kudepinosta takasin. Vaaleenpunanen on päiväpeitto. Niitä on kaks ja ne saa uudet pinnat toivottavasti pian. Käytän ne niihin muksujen joululahjapeittoihin.

Tänään uskaltauduin myös kokeilemaan sitä kirjontajalkaa ompelukoneeseen. Sehän sopii! Jes, säästyy ne rahat nyt tästä ompeluinnostuksesta...

Pakkohan sitä oli heti kokeilla. Heitin palan päiväpeittoa puuvillapalan väliin. Ei megahuonoa ekaks kokeiluks. Pitää vielä harjotella isompia kuvioita. Tai oikeestaan pitää vaan harjotella. Intopiukeena taas tästäkin hommasta. Kun vaan ehtis... Hauskaa käsityöiltaa!

Näpertelyä

Alkaa aivosolu oleen vähän kireenä tästä helteestä. Toivon sadetta ja kylmää. Talvea. Sitä odotellessa yritin taas edistää tänään jotain käsityötä. Tosi helppoa, kun kaks mukulaa ulvoo olohuoneessa vuorotellen, kun iskä laittaa ruokaa ja äiti lymyää oven takana. Jäi taas sessio lyhyeks ja katkonaiseks, mutta päikkäreiden aikaan sain harsimisen tehtyä sentään loppuun.

Aloin siis koota yhtä tilkkupeittoa. Taustaksi tuli tähän yksivärinen vaaleanpunainen, toki kahdesta osasta koottuna. Tähänkin taas uppos hienosti kangaskorista kierrätyskangasta. Teippasin palan lattiaan niin sain paremmin aseteltua ja siliteltyä vanuosan ja tilkut paikalleen. Täytteeks laitoin palan vanhaa päiväpeittoa.

Tässä kakku valmiina. Harsin sen varsin huolellisesti meikäläisen tekoseksi. En ehtiny sitä kuvata, kun piti kesken senkin homman vaihtaa askartelupaikkaa jne. Voi kun olis se iso askarteluhuone, johon sais oven kiinni ja vaikka lukkoon muksujen takia. Ei tarttis aina siivota paikkoja tai vaihtaa paikkaa jonkun päikkäreiden takia. Tein tätä pikkukakkosen huoneen lattialla ja piti siirtyä siks kun pikkukakkonenkin on nyt nukkunu sisällä päikkärit kun ulkona on liian kuuma. Vaunuissa ei pysty nukuttaan edes varjossa. Enivei, nyt pitäs sit kokeilla sitä vanutikkausjalkaa koneeseen, että sopiiko vai ei. Kävin kyllä hamstraamassa lisää taustakankaita tänään porukoilta. Sielä on se mun "näistä tulee matonkuteita" pino, josta kävin hakemassa pari juttua takasinpäin. Nyt pääsee asentamaan niitä muitakin pikkupeittoja harsintavaiheeseen.

Kävin myös kangaskaupasta hakemassa tänään vohvelikankaita. Näistä lähtee tuleen niitä tuparilahjoja. Ennen pari vuotta sitten tapahtunutta huimaa puuvillan hinnannousua oli ollu sellasta isoruutustakin vohvelikangasta saatavilla (valkoisen sävyissä toki), mutta enää ei ole sellasia erikoisuuksia. Pöh. Pienillä ruuduilla sit mennään. Muilla ois ollu jemmassa yks vanha vohvelikangaspyyhe, mut se on paloauton punasta kangasta. Ei ihan sopinu se väri nyt suunnitelmiin, enkä ihan tienny oisko vastaanottajat tykänny kierrätyslahjasta. Kävin siks hakemassa uutta...

Ne jotka ei halua lukea lapsiperheavautumista voi lopettaa lukemisen tähän. 

Joo, olin siis kangaskaupassa pikkusolun kanssa. Mr. solu heitti meidät sinne ja lähti ite pikkukakkosen kanssa ruokakauppaan. Pikkusolu alko ihan hirveen kitinän sielä kaupassa ja tällä kertaa tajusin että sillä on vessahätä. Tietysti kangaskaupan, ja koko rakennuksen vessat oli just nyt rempassa. Eikä lähellä mikään auki niin "aikasin" aamusta. Sit vaan kulman taakse "puskaan". Mutta ei toi meidän pikkunen suostu puskaan tekeen mitään. Sit vaan takas kauppaan ja toivoin parasta. No ei, kitinä vaan ylty ja kassalla ollessa tajusin, että siinä se vääntää nyt kakkaa housuun. Jes, Mr. solukaan ei ollu vielä tullu meitä hakemaan (autossa on aina mukana varapotta). Noh, maksoin ostokset ja sit rynnättiin takas sinne kulman taakse. Sielä oli jonkun koirankin kakat, joten jätin yllärit sinne... Peitin kyllä lehdellä... Voi morjes, pitänee harjotella puskatoimituksia sit seuraavaks...

Illalla oli taas ilo ylimmillään ja pikkusolu joutu jäähylle kun se taas kerran puri pikkukakkosta. Siinä jäähyllä se sit pisti isot pissat lattialle. No mä sitä roikotin kainaloista sit potalle istuun ja märkiä housuja pois jne, kun keittiöstä kuuluu "läts läts läts". Pojankoltiainenhan se sielä oli hinannu ittensä uimaan pissalätäkköön. Sanattomaks vetää. Jos huomenna ois paremmin. Jos muksut tekis pottaan tarpeensa sillon kun ne sinne vie istunnolle. Ja jos muistais viedä tarpeeks usein... Onneks pyykit kuivuu nopeesti.

Suoraommelta

Olen ehtinyt vähän ommella. Ja purkaa aika paljonkin, ja sitten taas ommella. Suoraommelta aina pieni pätkä sillon tällön. Tälläistä oon saanu aikaan. Miten se onkin niin vaikeeta laittaa noi rivit oikeeseen järjestykseen ompelemalla. Varmaan parin pikkupeiton verran jouduin purkamaan omia kömmähdyksiäni.

Tässä on pikkusolun maja/peuhupeiton tilkkupinta. Väreiksi valikoitui nyt sitten violetti, vihreä ja keltainen. 

Satuin taas tuttuun tyyliin vetään kangashankinnan aivan överiksi, joten palasia jäi vielä useampaan pikkupeittoon. En halua näitä erityisemmin säästellä, ostan/etsin uutta kangasta sitten taas seuraavaan projektiin. Tää violetti peitto on aika tumma. Mulla taitaa olla jossain virkattu violetti perhonen. Taidan iskeä sen vielä kiinni tähän. Tähän vois myös laittaa vähän virkattua pitsiä koristeeks, mutta katotaan mihin päädyn.

Sininen pikkupeitto.

Kelta-vihreä pikkupeitto. Tää on ehkä mun lemppari. Kovin aurinkoinen ainakin, sopii näihin päiviin. Vähän tuli paljon varjoja näin illalla kuvatessa.

Ja vielä oranssi-keltainen pikkupeitto. Nyt pitäis kaikkiin peittoihin - isoihin ja pieniin - keksiä täytteet ja taustakankaat. Sitten alkaiskin se homman juju - tikkaus. Siitä onkin sit kovat odotukset. Ajattelin panostaa siihen enemmän kun itse tilkkupinnan monimutkasuuteen. Voi olla, että kuvitelmat ei taas vastaa taitoja, mutta eiköhän jotain saada tehtyä. Enkä oo vielä kyllä varma siitäkään, että sopiiko se kasarin vapaatikkausjalka tohon uuteen koneeseen. Voi siis tulla viivästyksiä matkaan. Täytteeks ajattelin laittaa vanhoja päiväpeittoja, kun niitä sattuu olemaan vino pino lojumassa tarpeettomana. Taustakankaaks on katottuna pari vanhaa lakanaa, mutta voi olla, että jotain pitää vielä haalia. Katotaan taas koska näitä ehtii edistää. Nyt piti vaan äkkiä saada ne kaikki palaset pois pyörimästä lattialta.

Kasvimaallakin tapasin yllätyksen tässä yks päivä. Mun maississa on tähkä! Vähän hienoo!

Tänään illalla huomasin, että iirikset kukkii. Mun pitäis merkata pikkukakkosellekin pöytäliina (heti kun pikkusolun liinan sais tehtyä...) ja tämä kukka vois olla varteenotettava ja miehinen vaihtoehto.

Tiinateille kiitos postista ja tervetuloa lukijaksi! Toivottavasti ruusuprojekti pääsee tässä piakkoin vauhtiin. Kun nyt saisi näitä vanhoja vähän pois pyörimästä...

Voi kuinka kaunista!

Tänään kävin äitin kukkapenkissä kuvaamassa. Ihan mahtavan mallisia ruusuja. Otin vähän inspiraatiokuvia seuraavaa (tai tulevaa) projektia varten.

Tää vaalea oranssi ois mahtava väri siihen projektiin, mutta todennakösesti kangaskauppa taas tuhoaa mun suunnitelmat.

Nää on mun omasta puutarhasta. On ne vaan kauniita. Onneks istutin lisää ruusuja omallekin pihalle. Toinen kevään istutuksista kukkii kohta, siinä on jo paljon nuppuja. Kuvaan nekin kukat sitten kun aukeavat.

Omenia tulee ihan sairaan paljon.

Tämän hetken satoa. Nää olikin piilossa. Ihan kypsiäkin jo. Huomenna mennään pikkusolun kanssa ne hakemaan parempiin suihin.

Herneiden makuunkin jo päästiin tänään. Niiden määrällä ei paljon juhlita, kun ainoastaan 3 istutettua hernettä iti keväällä. Mutta saadaanpahan edes maistiaisia.

Mun mielestä nää pavun kukat on tosi kauniita. Ja niitä onkin sitten paljon. Kohta on papuja taas joka ruuassa piilossa ja vähemmän piilossa. Reseptejä kehiin vaan jos tiiätte hyviä.

Kehäkukatkin on alkanu kukkia. Tässä super kerrottu malli.

Tässä vähän yksinkertasempi.

Ja tässä Maijalle todellinen retrokukka, ole hyvä. Tulit heti mieleen kun näin tän maalla.

Meidän naapurissa asuukin kaljaeläin, jolla on ollu ihan kauheesti asiaa siitä lähtien kun raja-aita kaadettiin. Onneks toi orapihlaja kasvaa nopeesti, niin se ei enää pääse oikoseen hyppeleen puskan yli meidän puoelle soitteleen ovikelloa aina kun lapset on nukkumassa. Se on sen verran huonossa hapessa, että ei varmasti jaksa kiertää tien kautta... Uutta puska-aitaa siis odotellessa. Taitaa sen puolen aidasta tulla vähän korkeempi kun toisen puolen raja-aidasta...

Uusi kone

Kameli todellakin katkesi ja kävin eilen metsästämässä uutta ompelukonetta. Sellaisen sitten sainkin. Ei se nyt kahvia keitä tai muutenkaan ruokaa laita, mutta toivottavasti on pätevä vehje. Ainakin se oli heti paljon tukevamman olonen kun se vanha. Tämä ei todellakaan ollut halpa, mutta ajattelin nyt kerrankin panostaa. Yli 500 mut alle tonnin. Älkääkä nyt sit kertoko jos ootte maksanu tosi vähän tälläsestä; en halua tietää. Olin valmis tästä maksamaan, kun sain sen heti mukaan, oli paikallinen yrittäjä ja palvelu oli hyvää. Ostosummaan sain vielä vanhalle koneelle huollon. Sovittiin niin, että jos sitä ei saada kuntoon niin saan siitä muutaman kympin kun myyn varaosiksi. Toivon kuitenkin, että se tulee kuntoon. Se voi olla mun varakone, tai sit sellanen millä pikkusolu voi opetella ompeleen joskus jos kiinnostaa.

Malli on Pfaff Ambition 1.0. Mun äitillä oli joskus pfaff. Sillä mäkin opettelin ompeleen, mut sit siitä kärähti moottori. Se oli tosi hyvä kone ja osittain siks uskalsin tarttua tähän merkkiin. Ompelukoneen osto on näköjään vähän samanlaista salatiedettä kun auton osto. Hirveesti erilaisia, mut jotenkin pitäs pystyä haarukoimaan se omiin haluihin ja tarpeisiin sopiva vaihtotehto. Toivottavasti tää nyt kestää ja tekee hyvää jälkeä.

Puola on tollai hassusti vaakatasossa. Siinä ei oo sitä irrallista metalliosaa ollenkaan ja pleksin läpi näkee kuinka paljon alalankaa on jäljellä. Lataaminen vaatii vähän totuttelua, kuten myös koko konekin.

Tässä ei ole kosketusnäyttöä vaan konetta ohjataan vielä nappuloilla. Saa nähdä kuinka tähän tottuu. En kuitenkaan jaksanu odottaa kosketusnäytöllistä konetta, varsinkin kun maalistosta oli just poistunu se vaihtoehto mitä eka himoitsin, ja uudesta vaihtoehdosta ei ollu vielä mitään tietoa.

Ompeleita on ainakin ihan tarpeeks. Napinläpiäkin on 6 tai 7 erilaista. Mä osaan ommella jo suoraommelta. Jää nähtäväks paljonko näitä erilaisia tarvii, mutta kyllä mä jo vähän inspiroiduin. Tällä voi tehdä kirjaimiakin. Ajattelin, että vois tehdä muksuille nimilappuja. Ei tarttis aina välttämättä tussilla nimetä tavaroita. Vois sit vetää koristeompeleet vielä kehiin.

Tässä on nyt tätä projektia, jonka takia se kameli vihdoin katkes. Tästä pitäis tulla varmaan joululahja pikkukakkoselle. Ajattelin tehdä molemmille muksuille isommat tilkkupeitot. Voi olla sit torkkupeitto tai majapeitto tai mikä vaan peitto. En halunnu tehdä ihan mitään vauvapeittoa, että ois pitkäikänen. Katotaan miten tää valmistuu... Tähän ostin paljon uusia kankaita, mutta on sielä seassa kierrätyskamaakin. Keikenlisäks kankaita oli aika paljon liikaa, joten pieniä peittoja tulee isompien jälkeen. Pitäs löytää niille joku sopiva kohde. Ehkä lahjotan ne neuvolaan tms.

Omakotialueen murheenkryyni

Orapihlaja-aita. Kas siinä vasta vihollinen. Joskus kasarilla taisi olla muotia eristää oma tontti naapurin vastaavasta orapihlaja-aidalla. Meidän piha on juurikin sellaisen aidan ympäröimä. Viime keväänä sovittiin yksien naapurien kanssa, että vedetään koko setti sileeks. Se oli kasvanu varmaan sieltä kasarilta asti ilman, että sitä oli ikinä leikattu alas. Korkeutta oli jotain 3-4 metriä ja päältä se oli noin 6 metriä levee. Talvella se kaatuili jo molempien puolille jne. Keväällä sahattiin ja nyt se vihertää vallan mahtavana, vyötärönkorkuisena ja kapeana aitana. Oman tontin edestä uudistettiin aitaa siis heti kun tänne muutettiin.

Nyt oli toisenkin puolen naapuri havahtunu. Tai sen ongelma taisi olla se, että aita kaatuu kokonaan sen puolelle. Kappas, kun ei viimevuonna leikannu sitä ollenkaan... Se on siis noin 5 m korkea ja sen 6 m leveä päältä. Sen kanssa painitaan rajusti varmaankin tiistaina, mutta nyt on jo alotettu. Tässä nyt mietitään, että vedetäänkö toi tontin etuaitakin taas tuoreemmaks, kun se ihan muutamassa vuodessa kasvaa tosi leveäks. Nyt ois taas kärry ja apuja paikalla. Mr. solun veli on mulle tapetoinnista velkaa, joten se saa tulla painimaan ton "kissan" kanssa.

Jos nyt saisin valita, niin tekisin jonkun kivimuurin tontin ympäri. En ikimaailmassa pistäis tota piikkihirvitystä enää. Tai ehkä mitään muutakaan mitä pitää leikata. Mutta sen kanssa nyt ainakin toistaseks eletään. Viimekeväästä ja toisesta aidanpätkästä viisastuneena, tai ehkä turhautuneena, ollaan nyt paketoitu valmiiks tota toista aidan pätkää. Sellasella pakettien "paalauskoneella" vedettiin sitä puskaa nippuihin. Teoriassa pitäs olla helpompi nostaa kyytiin, mutta saa nähdä mitä käytäntö sanoo. Voi olla, että niput on liian painavia nostettavaks, kun se aita on niin runsas sieltä ylhäältä...

Toinen murheenkryyni on mun ompelukone (toki se ei ainakaan vielä oo haitannu tätä ympäröivää asuinaluetta). Sillä ei saa enää edes kunnollista suoraommelta tehtyä. Nyt alkaa kameli katketa. Meen huomenna jutteleen myyjälle uuden koneen hankinnasta. Mielestäni mä ompelen kohtuu paljon, joten se konekin sais olla ihan kunnollinen. Nyt on halpis alla, ja alkaa riittää. Haluisin sellasen joka keittää perunat ja paistaa lihapullatkin mun puolesta. Vai sanotaanko sitä joksku muuks ku ompelukoneeks? Enivei, pitäs olla hilaa ja vitkutinta, mutta hintaakin näytti unelmakoneella olevan reilu 3 ja puol tonnia... voi jäädä ostamatta. Sitäpaitsi mä EN tarvii 16:ta erilaista napinläpeä tai 150 erilaista koristeommelta. Haluisin vaan vapaatikkauksen säätäjän, alalankavahdin, langankatkasun, jne ja noita ei oo ihan halvimmissa versioissa. Mut sit jos pitää ottaa halvempi niin voin kysyä mitä maksaa ton nykyisen huollatus (epäilen, että siinä on jotain tärkeetä vääntyny ja siks ei toimi kunnolla). Mnjoo, katotaan nyt mitä huominen tuo tullessaan.

Tänä iltana on luvassa erityisherkkuhetki. Sain ekan laatikollisen mansikoita pakastettavaks, ja otin siitä tietysti heti syötäväks osan. Taas perus kuvio; tutun tutun kautta toimitus suoraa kotiovelle huokeaan hintaan. Oli ihan sairaan hyviä marjoja, varmaan vielä tänään poimittuja. Joukossa ei ollu YHTÄÄN huonoa! En tiiä miltä tilalta noi tuli, mutta pitää kysyä, että saisko samoja vielä toisenkin laatikollisen. Ihan tulin iloseks näistä. Vähän vaniljakastiketta kylkeen ja nom nom. En ehkä kuitenkaan uskalla ihan kaikkia syödä, kun en oo ihan kauheesti mansikoita vielä tänä vuonna syöny.

Ainoa mitä helteellä voi tehdä...

on pestä ja kuivata pyykkiä. Kerran kesässä pyykin pesemisen rajottava tekijä ei ole kuivumisnopeus tai narutila vaan pesukoneen pesunopeus. Mä pesin tänään 5 koneellista pyykkiä! Vaipat ja vaatteet, peitot, lakanat, harsot jne. Nyt on kaikki pestynä. Harsot on vielä kuivumassa. Ihan koko settiä en saa raivattua yksin, kun lakanoiden veto on yksinään vähän hankalaa. Onnistuis jos ois mankeli, mut kun ei oo... Vedetääks teillä lakanat vanhaan malliin?

No on se helle saanu mun ruusut kukkiin.

Mut onneks meillä on kotona jäähdytin. Mä oon niin valmis maksaan siitä, että sisällä on viileetä. Ei oo hellekeli kyllä mun keli. En ois ulkona ollenkaan ellei muksujen kans ois vähän pakko välillä pistää nenää pihalle. Pyykkejä ripustaessakin jo kärähtää nahka ja koko ajan on hautomo-olo päällä. Yäk. Hautomisesta puheen ollen... pikkukakkonen erehty luuleen maitobaaria lihatiskiks toissa yönä ja nappas taas nännin verille. Arvakkaa vaan hautuuko se tosi kivaks tällä kelillä. Oon koittanu sitä puhdistaa ja antaa ilmakylpyä jne, mutta voi hyvin olla, että huomenna pitää hakee taas kerran antibiootit. Yäk. Mr. solu jää onneks lomalle perjantain jälkeen ja sit loppuu pojan yötarjoilut. Jos vaikka sit alettais taas tässä huushollissa nukkua yöt.

Lisää haarukointia

Kiitos potkupalloturnajaisten, joululahjahommat on ihan hyvällä mallilla. Sain tässä valmiiks toisen haarukkapitsihuivin. Ohje oli sama novitan ohje, kun edelliselläkin kerralla. Nyt lankaa riitti koko reunakaistaleeseen. Tässäkin haarukan väli oli noin 8 cm. Yksi huivi on vielä tulossa itselle.

Niin on taas leveä, ettei kuvaan mahdu.

Puolikkaana juuri ja juuri mahtuu.

Tässä reunakaistaleessa on nyt lenkit sidottu ketjusilmukoin.

Nyt täytyy myöntää, että tilkkuilu on vallannut mielen. Arvasin, että siinä käy juuri niin. Monta iltaa on mennyt koneella tilkkublogeja surffaten. Kangaskaupatkin on koluttu jo pariin kertaan. Viimeisin tutustumisen aihe on ollut tilkkutyön tikkaus. Pitäis opetella ompelukoneella vapaatikkausta jne. Tosin, itse saatan tehdä tikkaukset käsin, koska käsin ompeluhan multa sujuu. Saan sitten just niin koristeelliset kun haluan. Tosin on ne peitotkin vielä tekemättä... Haaveilla saa aina.

Melkein vapaata

Pikkusolu lähti tänään aamulla Mr. solun kanssa kesälomamatkalle. Ne meni junalla ja on yötä hotellissa. Huomenna iltapäivällä haen ne sit asemalta taas kotiin. Mulla on siis ollu melkein vapaapäivä. Vähän on helppoa vaan yhden lapsen kans! Tai olishan se, jos se ois nukkunu päikkärit. En tiiä miks universumi juuri tänään pisti tänne meidän asuinalueelle jonkun ihme p***urallin pystyyn. Kaahailua, tööttäilyä, rekkaa, äänekästä mopoa, moottorisahaa, ruohonleikkuria... varmaan kaikki päristimet mitä maa päällänsä kantaa oli täällä tänään pärisemässä. Pikkukakkosen päikkäreistä ei siis tullu etupihalla mitään. Kärräsin sen sit takapihalle, mut naapurin muksut oli taas ulkona riehumassa ja huutamassa. Ojasta allikkoon. Tunnin huudon jälkeen sain pikkukakkosen hetkeks nukkuun, mutta 45 min myöhemmin se heräs taas eikä suostunu enää nukkuun. Se nukku illalla pienet päikkärit ja taas heräs naapureiden huutoon. Pikkusen oli kärttynen ilta (=suoraa huutoa muuten paitsi liikkuvassa sylissä), mutta äskön tipahti sänkyyn kun märkä rätti. Nyt alkaa siis mun vapaailta.

Päivällä ehdin viimeistellä ainoastaan yhden onnittelukortin. Kaveri sai kaksoset, joten piti taas jotain vauvapakettia haalia kasaan. Kävin myös kahdessa kangaskaupassa tänään.

Korttiin virkkasin pari perhosta. Ne on samallai tehty, kun virkatun enkelin siivet. Ompelin ompelukoneella ne keskeltä kiinni. Siivet jäi hienosti levelleen. Ne näytti vähän orvoilta kaksistaan, joten tein molemmille kukkaset. Pakettiin pääty perinteisesti villasukat (jotka varmaan on ihan sopivat syksyllä, kun tytöt oli niin pienet vielä nyt) ja kävin vielä hakemassa marimekon poistomyymälästä ruokalaput. Samanlaista mutta silti erilaista. Isosiskolle lähtee sit vielä muumikassi ja -essu, ettei vaan pieniä lahjota.

Tässä taas pukkaa seuraavaa ompeluprojektia. Pandoran lipas on avattu, tästä ei ole paluuta. Tämä taitaa olla joululahjaprojekti, mutta katsotaan minkä joulun...

Nyt puolivapaata iltaa viettämään herkkujen parissa!