Omakotialueen murheenkryyni

Orapihlaja-aita. Kas siinä vasta vihollinen. Joskus kasarilla taisi olla muotia eristää oma tontti naapurin vastaavasta orapihlaja-aidalla. Meidän piha on juurikin sellaisen aidan ympäröimä. Viime keväänä sovittiin yksien naapurien kanssa, että vedetään koko setti sileeks. Se oli kasvanu varmaan sieltä kasarilta asti ilman, että sitä oli ikinä leikattu alas. Korkeutta oli jotain 3-4 metriä ja päältä se oli noin 6 metriä levee. Talvella se kaatuili jo molempien puolille jne. Keväällä sahattiin ja nyt se vihertää vallan mahtavana, vyötärönkorkuisena ja kapeana aitana. Oman tontin edestä uudistettiin aitaa siis heti kun tänne muutettiin.

Nyt oli toisenkin puolen naapuri havahtunu. Tai sen ongelma taisi olla se, että aita kaatuu kokonaan sen puolelle. Kappas, kun ei viimevuonna leikannu sitä ollenkaan... Se on siis noin 5 m korkea ja sen 6 m leveä päältä. Sen kanssa painitaan rajusti varmaankin tiistaina, mutta nyt on jo alotettu. Tässä nyt mietitään, että vedetäänkö toi tontin etuaitakin taas tuoreemmaks, kun se ihan muutamassa vuodessa kasvaa tosi leveäks. Nyt ois taas kärry ja apuja paikalla. Mr. solun veli on mulle tapetoinnista velkaa, joten se saa tulla painimaan ton "kissan" kanssa.

Jos nyt saisin valita, niin tekisin jonkun kivimuurin tontin ympäri. En ikimaailmassa pistäis tota piikkihirvitystä enää. Tai ehkä mitään muutakaan mitä pitää leikata. Mutta sen kanssa nyt ainakin toistaseks eletään. Viimekeväästä ja toisesta aidanpätkästä viisastuneena, tai ehkä turhautuneena, ollaan nyt paketoitu valmiiks tota toista aidan pätkää. Sellasella pakettien "paalauskoneella" vedettiin sitä puskaa nippuihin. Teoriassa pitäs olla helpompi nostaa kyytiin, mutta saa nähdä mitä käytäntö sanoo. Voi olla, että niput on liian painavia nostettavaks, kun se aita on niin runsas sieltä ylhäältä...

Toinen murheenkryyni on mun ompelukone (toki se ei ainakaan vielä oo haitannu tätä ympäröivää asuinaluetta). Sillä ei saa enää edes kunnollista suoraommelta tehtyä. Nyt alkaa kameli katketa. Meen huomenna jutteleen myyjälle uuden koneen hankinnasta. Mielestäni mä ompelen kohtuu paljon, joten se konekin sais olla ihan kunnollinen. Nyt on halpis alla, ja alkaa riittää. Haluisin sellasen joka keittää perunat ja paistaa lihapullatkin mun puolesta. Vai sanotaanko sitä joksku muuks ku ompelukoneeks? Enivei, pitäs olla hilaa ja vitkutinta, mutta hintaakin näytti unelmakoneella olevan reilu 3 ja puol tonnia... voi jäädä ostamatta. Sitäpaitsi mä EN tarvii 16:ta erilaista napinläpeä tai 150 erilaista koristeommelta. Haluisin vaan vapaatikkauksen säätäjän, alalankavahdin, langankatkasun, jne ja noita ei oo ihan halvimmissa versioissa. Mut sit jos pitää ottaa halvempi niin voin kysyä mitä maksaa ton nykyisen huollatus (epäilen, että siinä on jotain tärkeetä vääntyny ja siks ei toimi kunnolla). Mnjoo, katotaan nyt mitä huominen tuo tullessaan.

Tänä iltana on luvassa erityisherkkuhetki. Sain ekan laatikollisen mansikoita pakastettavaks, ja otin siitä tietysti heti syötäväks osan. Taas perus kuvio; tutun tutun kautta toimitus suoraa kotiovelle huokeaan hintaan. Oli ihan sairaan hyviä marjoja, varmaan vielä tänään poimittuja. Joukossa ei ollu YHTÄÄN huonoa! En tiiä miltä tilalta noi tuli, mutta pitää kysyä, että saisko samoja vielä toisenkin laatikollisen. Ihan tulin iloseks näistä. Vähän vaniljakastiketta kylkeen ja nom nom. En ehkä kuitenkaan uskalla ihan kaikkia syödä, kun en oo ihan kauheesti mansikoita vielä tänä vuonna syöny.