Viimeisiä ennen joulua

Nyt on siivottu, kuusi on raahattu sisään ja koristeltu yhdessä lasten kanssa ja nyt alkaa iskeä käsityövimma. Hehee, parempi nyt kun ei ollenkaan. Sain kuin sainkin ommeltua ne tyynyliinat. Mutta taas kerran kun piti vaan nopeesti ommella 4 saumaa niin mun saumurin langat piti vetää uudestaan. Tai se yks reunimmainen, joka on tietty se kaikista hankalin. Vähän suunniteltua pidemmän äherryksen jälkeen sain valmiiksi 2 Hello Kitty tyynyliinaa pikkusolulle. Sopivasti luminen kuosi...

Pikkuhiljaa oon saanu omenankaratkin ommeltua riveiksi. Silittelin samalla näitä kun piti jouluverhoja ja liinoja silitellä. Rivit on vielä ompelematta yhteen. Vähän kerrallaan niin kohta on jo valmista...

Meillä on tänä vuonna ekaa kertaa ihan oikea kuusi sisällä. Voi olla, että viimistä kertaa... Pikkukakkonen kävi haukkaamassa yhtä koristettakin jo. Se ei ollut pipari vaan askartelumassaa. Arvatkaa miks meidän kuusessa koristeet painottuu yläoksille... Luulin, että meillä ei olis paljon koristeita, mutta näköjään neulojan kodista löytyy muutaman vuoden takaa kohtalainen varasto neulepalloja. Niitä oli lastenkin hyvä ripustaa. Lasipallot laitoin ihan itte.

Rauhallista joulua ja erityisen onnellista uutta vuotta kaikille! 

Australian muistopeitot

Vuosi sitten Sydneyssä ammuskeltiin. Paikallinen tilkkuilija Molli Sparkles aloitti hyväntekeväisyysprojektin uhrien muistolle. Minäkin osallistuin (tässä postauksessa näkyy omaa panostani), koska halusin olla mukana tekemässä hyvää. Se tuntui sopivalta panostukselta oman peittoprojektini lisäksi. Lupasin silloin laittaa blogiin linkin kun asian tiimoilta on jotain päivitettävää. Voitte käydä lukemassa Mollin jutun aiheesta ja ihailla samalla kuvia heinoista peitoista. Ehkä bongasin yhden oman blokkini joukosta. Varma en kyllä ole...

Tässä pikastatsit Sewing for Sydney projektista:

2,169 hash tag blocks made

14 countries, 4 continents represented

Over 400 volunteers

Over $1200 raised

14 quilts made.

On aika siistiä tietää, että olin tässä mukana.

Vielä yksi tilkkupinta

Nyt kun sato taas lunta niin pääsin kuvaamaan tän viimisen neliöistä tehdyn tilkkupinnan. Niin kun ne edellisetkin, tämä jää odottamaan vanuvajauksen ratkeamista.

Muuten alkaakin joulupaniikki pikkuhiljaa löytyä. Eilen pilkoin kankaat pariin hello kitty tyynyliinaan. Ei oo iso ompelu, joten jos sen verran vaikka ehtis vielä joulupaketteja varten. Keksin myös eilen, että haluan iso(mma)n kuusen tänä vuonna. Oikeen. Tähän mennessä on menty monta vuotta pienellä muovikuusella. Kuusi olis jo, mutta mm jalka ja koristeet puuttuu. En tiiä ehdinkö tehdä alusmattoa täks jouluks... ehkä en. Onneks olin kesällä viisas ja neuloin sukkia valmiiks. Niitä on nyt ollu hyvä laittaa pakettiin. Pikkukakkosen toinen villasukka on kyllä edelleen kateissa. Se on tainnu kohdata mustan aukon jossain meidän olohuoneen nurkilla.

Työhommat on lähteny käyntiin ihan sujuvasti. Onkin yllärinä tuttua hommaa niin pääsee aika nopeesti sisään. Oon tehny nyt töitä yhden päivän viikossa ja loput pääasiassa iltasin kun lapset on nukkumassa. Eipä siinä sitten paljon jää harrasteluille aikaa, mutta toisaalta homma on ollu ihan kivaa niin ei tarvii mitenkään pakottautua tekeen ja jaksaa hyvin. Ens viikolla se joulu sitten kai taas on. Hauskaa loppukiriä!

Piirtelyä

Heippa vaan kaikille. Ei mun pitäny mitään taukoo pitää, mutta pidin näköjään vähän kuitenkin. Syytän kaiken maailman synttäreitä ja karonkkaa, mitä tässä on viime aikoina juhlistettu. Ja kaiken lisäks mun 4 kk puhelinhäiriköinti tuotti viimein juuri nyt tulosta ja tällä viikolla allekirjotin osa-aikasen työsopparin. Parasta siinä on se, että voin tehdä työt kotoa eikä tarvii laittaa pikkukakkosta hoitoon. Saatan ottaa sille jokusen irtopäivän, kun mankuu välillä siskonsa perään päikkyyn, mutta muuten hengataan vielä kotona. Oon jo vähän lueskellu netistä uutta jutta, mutta ens viikolla alkaa kunnolla työt ihan opastuksen kanssa.

Tosiaan vietettiin lapsen synttäreitä ja hankittiin sille lahjaksi magneettipiirustuslauta. Noh, kaivuri on ollu enemmän käytössä, joten piirtäminen on jääny äidille. Mää oon ny piirustellu tikkauskuvioita. Harjotellu niitä höyheniä...

En tiiä mitä riikinkukon pyrstöhaivenia nää on...

Mun lemppari höyhenmalli on tämä koukkuhöyhen.

Menee tämä perinteinenkin (heirloom feather?), mutta ehkä tähän pitäs lisätä jotain kiepautusta tuonne sisälle, että olis enemmän mun näkönen.

Tän tyylistä oon joskus jo tikannutkin.

Tätä sydänmallia pitää vähän vielä harjotella, mutta uskoisin sen päätyvän vielä joskus jonkun peiton pintaan.

Tällästä poutapilveä oon myös jo tehnyt pariinkin otteeseen.

Ehkä seuraavaksi enemmän ukkospilveä?

Suunnilleen tälläseen näkymään törmäsin vähän aikaa sitten mäkkärin autokaistalla. Siinä kaistan vieressä oli puska, joka näytti nyt syksyllä about tältä.

Edellisestä vähän jalostettuna ilotulitus.

Pitää varmaan mennä ostaan ihan itelle tollanen piirustusjuttu. Noihin väreihin ei sitten muuten voi tässä vaikuttaa... Käsitöitä en sitte oo tehnykkään. Yhtään mitään. Haetaan sitä joulunaluspaniikkia päälle niin ehkä sit. Kiitos kaikille kivoista kommenteista edellisen postauksen tilkkupinta- ja lumikuviin.

Älytöntä ompelua

Ei oo oikein tullu mitään käsityöhommia tehtyä nyt. Ulkoilu kauniissa talvisäässä on ehkä vienyt vapaa-ajan, koska talvi on kohta (huomenna) taas peruttu. Keskeneräsiä töitä on paljon, joten ihan mitään uutta en ole alottanu. Leikkelin jo ajat sitten lahjotuskankaista 15x15 neliöitä ja aloin nyt älyttömästi eli aivot narikkaan tyyliin ommella niitä yhteen. Asettelin lattialle yhden pikkupeiton kerrallaan ja ompelin kasaan. Yks ketjuompelu on vielä ompelukoneessa, mutta 4 peiton pintaa kuvasin tänään, kun oli vielä lunta. Yhteensä 168 neliöö ommeltuna näissä peitoissa. Jee. Nämä menee nyt varastoon, koska vanua ei ole. Katsotaan mistä sitä saan ja koska. 

Tässä vähän viileämpää tunnelmaa ja kivoja eläinkuvia.

Ruskeaa, sinistä ja pieni ripaus punaista.

Kukkasia ja perhosia.

Punaisia kukkia, mansikoita, ja mukana muutama ankka ja nalle. Kesäistä tunnelmaa.

Pakollinen kuva tilkuista puussa. Kyllä talvi vaan kaunista aikaa kun on oikeasti lunta.

Tilkut rivissä aidalla.

Ehdin aamulla kuvaamaan tilkut ulkona, mutta ei mun kuvauspaikalle ihan aurinko kerennyt kääntyä. Oli silti pakko kuvata vähän kaunista auringonpaistettakin. Vaikka se yltikin vaan puiden latvoihin.

Tämäkin oli niin hieno asetelma. Otin kuvan muistiin tästä hienosta päivästä.

Vein tänään Tampereen konttiin 2 tähtipeittoa ja yhden väriliukupeiton. Pistin ne menemään vastaanottokeskuksiin yhden vauvan talvihaalarin ja pienen vaatekasan kanssa. Kohta on 6 lahjotuspeittoa ilman vanua odottamassa tikkausta. Ehkä ens vuodelle tulee lentävä lähtö sillä saralla. Pikkuhiljaa täytyy keskittyä jouluompeluksiin ja sen jälkeen viedä kone huoltoon.

Remppa on kohta ohi!

Toivottavasti! Tässä on nyt värkätty kattoremppaa ja ikkunaremppaa peräkkäin ja vähän päällekäinkin. Lasten kanssa on pitäny olla evakossa, koska kotona ei oo voinu nukkua päiväunia, tai ikkunarempan aikaan edes olla. Kattoa tehtiin talkootyyliin ja meikäläisen isä oli SUUUUURI apu. Samoin tietty äiti ja toisenkin puolen lasten mummola, jossa muksut oli syömässä ja nukkumassa monta viikonloppua. Ikkunat tuli ulkopuolisten toimesta asennettuna. Asentajia tulikin kerralla sitten neljä ja pistivät koko huushollin hyrskyn myrskyn noin 15 minuutissa. Pistivät sen kyllä takasin kasaankin yhdessä päivässä. Viimeistelyt vei toisen päivän, mutta sillon saatiin jo olla kotona laittamassa tavaroita sisällä paikalleen.

Katosta ei nyt oo kuvia, mutta aiempi katto oli myrkynvihreäksi palanut, ennen ruskea profiilipeltikatto. Nyt on ruskea profiilipeltikatto. Ikkunoista nappasin pari kuvaa, mutta jälkeen kuva piti ottaa eri huoneesta, kun muksut on jo nukkumassa. Ehkä pääsette kuitenkin jyvälle muutoksesta. Kun tulin ikkunaremppapäivänä iltapäivällä kotiin niin oli ihan ku ois tullu uuteen kotiin. Uusi koti, mutta hiukan halvemmalla kuin oikeasti uus koti...

Tässä meidän ikkunamallia ja väritystä ennen remppaa. Ehtaa kasaria.

Ja tässä jälkeen. Sanotaanko, että huusholli hiukan vaaleni. Eka on lasten makkarista ja toka työhuoneesta, joten iso ja pieni ikkuna on eri päin, mutta saman näköset setit oli ja on nytkin molemmissa.

Siivoamisessa riitti kyllä askaretta ennen ja jälkeen, mutta nyt ollaan ehkä jo voiton puolella. Laitoin muksuille tänään verhotangot ja verhot, mutta muun kämpän kohdalla on vielä mietintämyssy päässä, että laitanko verhoja ollenkaan. Ehkä niitä kohta jo kaipaakin, mutta nyt nautin tästä avaruudesta ja valkeudesta hetken. Savupiipun ympäriltä puuttuu vielä pellit, mutta sitten onkin hommat paketissa tältä erää. Toivottavasti pellitys tapahtuu huomenissa.

Kettujen talviyö - A Finished Quilt

Sain ajoissa valmiiksi Kettujen talviyö -peiton. Pestynä, kuivana ja laputettuna; ja toimitettuna tänään. Tikkaus onnistui mielestäni tosi hyvin, samoin kanttikangas iski makuhermoon aivan erityisesti tällä kertaa. Tikkausmallissa voi nähdä tähtiä, lumihiutaleita tai pieniä valoja. Sopii hyvin peiton teemaan. Peiton koko on 90 cm * 110 cm, eli hieman kookas ihan pikkuvauvalle, mutta silloin menee kaksinkerroin. Riittävän iso, että sitä voi käyttää vähän isommallakin lapsella. En ehtiny kuvata peittoa ulkona. Tausta on oikeasti tummansininen vaikka kuvassa näyttääkin hieman violetilta.

I finished my Winter night of foxes -quilt just in time. I had to deliver it today. It was washed, dried (on a line) and labeled yesterday. I really like my quilting design on this one. It's stars, little lights and snowflakes all in one. All of them go with the theme of the quilt. The quilt is 90 cm * 110 cm, so a little big for an infant, but big enough to last a bit longer with the baby. I didn't have time to take pictures outside before delivery... The backing is really navy blue even though it looks a bit purpleish on the picture.

Hushållstroll

Kaikki kauemmin blogia seuranneet on varmaan huomanneet uuden ahkeran lukijani. Nimimerkillä Anonyymi tulee kommenttia ihailtavan sinnikkäästi ja vielä kommentin kommenttiakin. Kohtahan täällä on jo keskustelu pystyssä. Jes! Kiva huomata, että kirjoitan mielenkiintoisista asioista ja tekstejäni jaksetaan seurata, ja vielä palatakin samaan postaukseen katsomaan kommentit. Mietin, josko laittaisin kommentteihin pakollisen rekisteröitymisen, mutta tulin siihen tulokseen, että en laita. Sillä en saavuttaisi muuta, kun ehkä vahvistuksen sille, että kaikki kommentit on samalta tyypiltä. Ja se on oikeastaan ihan sama onko vai ei.

Sitäpaitsi, tässähän tulee ihan imarreltu olo, koska kaikilla suurilla bloggaajilla on omat trollinsa. Vähän niin kun saunatonttu, mutta sellanen hushållstroll. Tervetuloa vaan matkalle mukaan jokainen tonttu ja trolli! Mr. solu odottaa näitä Anonyymin kommentteja aina todella innokkaana. Saattaa olla, että päästän sen joskus vastaamaan. Hui. Se mua on vaan vähän jääny mietityttään, että kun on niin takakiree niin onko myös edestä kiree vai löysä? Voi olla, että se ei selviä koskaan...

Käsityörintamalla iski tänään viimeinkin paniikki päälle. Sain päivällä puhelun, että ikkunaremppa alkaa ens maanantaina aamu kasilta. (Paria viikkoa ennen arvioitua ajankohtaa.) Kääk. Se sohva on edelleen siirtämättä ikkunan edestä, puhumattakaan niistä kaikista kodinhoitohuoneen kaapistoista, verhotangoista, työpöydistä jne. Eikä me olla viikonloppuna paljo kotona. Raivata pitää siis jo viikolla, mutta kun perjantaiks olis yks tikkausdediskin. Toki, se taitaa olla kyllä oikeesti jo huomisen dedis, koska haluan pestä peiton ennen sen antamista ja sen pitää olla kuiva pe aamulla. Hee hee, hyvin kerkee. Tänään tikkasin toisen peiton reunat ympäri niin, että sain tarpeeks hakaneuloja vapautettua tähän kiirellisempään työhön.

Tässä pientä maistiaista.

Joskus, kun tarpeeks kyselee, niin vähän onnistaa. Sain ostettua kohtuuhintaan ennakkoliput kässämessuille. Näillä pääsee vaikka joka päivä! Perjantaina heti aamusta on parin kaverin kanssa sitten suuntana tungos ja hamstraus(?). Ketäs muita on tulossa?

Luovuus hengittää

Ja luovuus hengähtää. Vähän aikaa sitten tuli puskettua to do listaa raivolla lyhyemmäksi. Kai se oli sitten sitä luovuuden ulsohengitystä. Nyt on pitäny vähän vetää henkeä sisäänpäin. Paljon ideoita, mutta ei jaksamista toteuttaa niitä. Välillä vähän jotain eteenpäin. Ja uusia aloituksia. Meillä on myös menossa kattoremontti, ja koska ollaan tiukalla budjetilla liikkeellä niin omaakin panostusta pitää pistää sekaan. Lisäksi viikonloppuisin pitää muksut järjestää päiväunille evakkoon, koska naulapyssyn paukkeessa kukaan ei kotona nuku. Ei tosin mummollakaan ainakaan pikkukakkonen viime sunnuntaina...

Ikkunaremppaan pitää myös valmistautua. Koko huushollista pitää siivota ikkunoiden edestä vähintään metrin siivu tyhjäksi. Se on kohtuu helppoa olohuoneessa, kun siirtää sohvan metrin irti ikkunaseinästä. Mutta sitten esim. työhuone on niin täynnä tavaraa, että oven avatessa osa melkein kaatuu päälle. Lisäksi ikkuna vaihdetaan myös yhteen varastoon, joten sitäkin pitäisi tyhjentää. Hyvähän se vaan on, että tulee taas käytyä läpi ja pistettyä tavaraa pihalle, mutta aikaa se vie. Jouluksi kotiin... Toivottavasti.

Pari kaveria on taas lisääntymässä, joten otin ompelukoneen sen tiimoilta kauniiseen käteen. Luottomalli putkahti, eli disappearing 9 patch. Kettujen kesäyön seuraksi taisi juuri pamahtaa kettujen talviyö. Ja tiiättekö mikä on ihan suunnattoman ärsyttävää. Se, kun tilaa kaupassa 30 cm kangasta ja se on leikattu niin naftisti, että toisessa päässä on paljon vähemmän kun 30 cm. Että meinas kasvaa jotain sarvea otsalohkoon. Siksi kettuja on nyt vähän vähän... Huomatkaa taustan marraskuinen vehreys. Plaah.

Tausta ja vanu odottavat valmiina ja kanttikangaskin on valittuna. Hakaneulat vaan on toisessa työssä kiinni, joten pitänee pikasesti sitä ruveta tikkailemaan. Tämä pitäisi varmaan toimittaa jo ensi viikolla... Kohta pitää varmaan taas hengittää ulospäin.

Säkkituoli, osa 2 - Recycled Denim Bean Bag Chair

Kävin tänään hakemassa täytettä säkkituoliin. totesin myös, että säkkituoli on niin iso, että lyhensin sitä molemmista päistä aika reilulla kädellä. Sen verran, ettei tarvinnu leikellä reunoissa olevia taskuja. Yhteensä lähti varmaan 20 cm pituudesta ja se helpotti vähän täyttämistä. Ostin 3 kg mujua ja sitä jäi vähän yli. Inspiraatio on täältä. Omat muksut saa testata tätä viikonlopun ja vien sitten maanantaina tämän päikkyyn.

Today I went to get the bean bag chair stuffing. I made the cover from old jeans and it came out so big that I had to take off some of the original length. I trimmed  in total about 20 cm off the length from each end.Just so that I didn't have to cut the pockets on the sides. Otherwise I would have needed A LOT of stuffing. Now I only needed a little bit less... I bought 3 kg and there was a little left over. I got the inspiration from here. My own kids get to test this for the weekend and on Monday I'm going to donate this to the local daycare. 

Tässä se nyt on VALMIINA. En ommellu vetskarin kun kolmeen kertaan... Pistetään ilta-askartelun ja väsymyksen piikkiin taas kerran. Mutta nyt se on oikein. Vetskari oli jostain vanhasta takista. Ompelin siihen stopparin niin, ettei aukea kokonaan. Se oli ainut riittävän pitkä vetskari varastossa tähän hommaan. Tein tuoliin sisäpussin vanhasta puuvillaverhosta. Sen sisällä on mujut ja se on ommeltu ympäriinsä kiinni. Tässä näkyy myös nämä koristelut, jotka ihan pikkusen lähti lapasesta.

So here it is FINISHED! I only had to sew the zipper in 3 times. That's what you get when sewing tired... But, now it's on correctly. The zipper is from an old jacket. I sewed a stopper piece on the end so that it won't come open. I sewed all the jean pockets I had stashed on each side of the chair. I figured the kids might like those... I also used a piece of waist band to add a handle on the bottom part. It's easy to pick up and if needed it can be hanged on a hook and off the floor. I might have gotten just a little bit carried away with the decorations... There's another bag made from an old cotton curtain inside that holds all the stuffing. It is sewed shut all around.

Alunperin ei pitäny tehdä mitään ommeltuja koristeluja, mutta sitten vaan olikin pakko.

I wasn't planning on adding any free motion sewing decorations, but then I just had to.

Koristeluja vähän lähempää.

A close up of the decorations. I used a large potato, a cookie cutter, and fabric dye to make the stars.

Nyt on kunnon kolo tehty yhteen kangaslaatikkoon. Toki, eilen killasta taisin saada sen jo täyteen... 

I made a good dent in my fabric stash with this one. Although, after our quild meeting last night, I think that dent is already filled again...

Säkkituoli, osa 1

Edellisessä postauksessa voivottelin jo... ehkä se oli pohjimmiltaan inspiraation puutetta. Sitä pitäs ja pitäs ja kun ei oo aikaa ja tavaraa on kaapit väärällään ja ja ja. Jos haluaa ompeluvarastosta tavaraa pois, niin pitää ruveta ompeleen. Otin tilkunviilaajan vinkistä vaarin ja lähdin pienimmän vaivan menetelmällä etenemään. Noh, siinä ommellessa, kappas kettua, inspiraatio tuli! Pienimmän vaivan homma ei todellakaan ole enää ollenkaan edes pienen vaivan homma... Tästä on tulossa jotain todella eeppistä. Mun on ihan pakko jakaa pari näytettä. En tietenkään näytä mitään mistä kokonaisuutta voisi arvailla. Hee hee, pidän teitä jännityksessä. Joko jänskättää?

Projektiin tarvitsin mm. ison perunan. Onneksi oli tarpeeksi iso niin ei tarvinnut bataattia uhrata. Perunaan piti tintata piparimuotti. Ensin ei meninannu mennä millään, mutta sitten holahti ihan kunnolla. Sitten koversin veitsellä muotin ympäri. Muotin saaminen pois olikin jo melkein oman postauksen arvonen temppu. Mutta ei kuitenkaan. Tadaa, valmis tähtileimasin.

Sitten vähän kangasväriä ja leimaamaan! Tulen varmasti käyttämään tätä tekniikkaa toistekin. Pitää laittaa ostoslistalle IIIISOJA perunoita. Tai sitten suosiolla niitä bataatteja. Kaalista vois tulla aika vinkeetä jälkeä! Ruualla ei saa leikkiä. Paitsi tositarkotuksella.

Nii, ja sit oli vielä niitä jämäkankaitakin... Joita on kyllä edelleen, mutta vähän vähemmän,

Oottakaas vaan. Näätte (toivottavasti) pian ehkä maailman hienoimman säkkituolin (tai ainakin sen päällisen).

Hei, ja jos jollain muulla kun Tilkkurepulla on hallussaan kirjonta(ompelu)kone niin voisitteko ystävällisesti huudella s-postilla osoitteeseen aivosolunajatukset(at)gmail(piste)com. Mulla ois kysyttävää.

Emmäätiiä, sano sää

Lienee taas iskenyt joku syysväsymys tai muuten vaan määh, kun ei mitään saa aikaan. Koitin vähän ulkonakin pistää pihaa talviteloille, mutta keskenhän sekin on vielä. Sen verran siivoilin kylmää varastoa, että näin reilun viiden vuoden jälkeen löysin sieltä retkikirveen. Ostettiin talon entisiltä asukkailta köntissä kaikkea ruohonleikkurista kottikärryihin ja siitä väliltä. Kirves on sitä perua... Onneks löysin nyt, enkä seuraavan viiden vuoden päästä. Eiköhän sille tule käyttöä.

Siivoillut oon yrittäny myös ompeluvaraston suhteen, mutta edelleen se on täysin räjähdyksen jäljiltä. Pari projektia on työn alla, jolla on tarkotus saada tavaraa varastosta liikkeelle. Sain kasan villapaitoja vähän aikaa sitten. Tai oikeastaan villapaitojen osia. Yhtä koitin huovuttaa pesukoneessa ja se huopui liikaa. Toista koitin huovuttaa (lasten kanssa) pesuhuoneen lattialla, mutta se ei oikein huopunut tarpeeksi. No ei sen väliä. Tein osista peiton. Se olis tarkotus mennä pyörän peräkärryyn lämmikkeeksi. Eli siitä tulee retkivaruste. Se tulee varmasti likaantumaan jne, joten en käyttänyt ihan kovasti aikaa sommitteluun. Ajatuksena oli, että paksut villapaidat olis lasten lämmikekohtia ja kirkkaan siniset osat välejä ja reunoja. Jouduin laittamaan mukaan myös vähän liikaa huopuneen palan, koska muuten olis loppunu palat kesken.

Auttakaas nyt hyvät käsityöläiset naista mäessä. Jätänkö näin vai laitanko lakanaa taakse? Ompelin palat yhteen 3piste siksakilla ja saumat vähän venyvät. Muutenkin saattaa olla vähän mutkaa... Tää on tällänen perus villapaidan kirous. Se on hyvä sitten, kun se päällä on kieriny vuorenrinnettä alas. Jos laitan lakanan taakse niin sitä pitäs varmaan vähän tikkailla kiinni muualtakin kun vaan reunoista. Jos palat saa hyvin venytettyä niin siitä ehkä tulis siistimpi.(?) Toisaalta, miksi tämän pitäis olla yhtään siistimpi kun tarkotus on lämmittää ulkoretkillä. Emmäätiiä sanokaa ny jotain. Teen sitte taas mitä huvittaa.

Toinen projekti olis tää farkkukasa. Näitä on säilötty pitkään ja hartaasti ja nää vie aikas paljon tilaa. Päikyn vanhempainillassa luettiin lasten ideoita päikystä ja joku oli kertonu, että olis kiva jos olis toinen säkkituoli, kun on vaan yks. Näistä voisin tehdä päikkyyn toisen säkkituolin. (En oo vielä kysyny ottaako ne sellasta lahjotuksena, mut jos ei niin kai se kotonakin kelpaa.) Mistähän sitä sisusmujua sais ilmaseks? Ei se ny kai paljon maksakaan, jos jaksaa käydä hakemassa... Tässäkin on nyt vähän vielä mietintämyssy päässä, että teenkö helpolla isoista paloista (nopeasti valmista) vai alanko kikkailla. Voipi olla, että nyt on vuorossa näitä "isoista paloista nopeasti" juttuja vaihteeksi.

Voihan plääh. Taitaa tämäkin ilta kyllä vierähtää telkun ääreessä, vaikkei sieltä tuu yhtään mitään oikeesti katottavaa. Huomenna alkaa kattoremppa.

Marjoja!

Käytiin viikonloppuna Seitsemisen kansallispuistossa. Muksut kaitsijoineen lähti aarniometsään ja minä seurueeni kanssa lähdin suolle. Tavoite oli löytää karpaloita, eli kuten serkkuni joskus asian ilmaisi, kärpäleitä. Homman piti olla sillä selvä, kunnes kotona huomattiin, että hoitolaukku jäi luontokeskuksen vessaan. Grrr. Ei muuta kun sunnuntaina uudestaan. Ja sinne kun sitten taas lähdettiin niin mentiin uudestaan suollekin. Kärpäleitä siis löytyi hyvin ja jälkimmäisellä reissulla riipasin mukaan myös kaksi pientä jugurttiämpärillistä puolukkaa. Olivat jo melkein survosta, mutta ei haittaa koska viimeistelin prosessin kotona. En ole ennen karpaloita poiminut, joten pitihän niitä kuviakin ottaa.

Molempina aamuina suo oli jäässä ja samoin marjat. Oli hyvä kulkea kun ei koko ajan uponnut polvia myöden. Marjatkin oikein kolahteli ämpärin pohjalle. Sunnuntaina paistoi mukavasti aurinkokin. Sunnuntaina olin liikkeellä ilman lapsia. En muista koska viimeksi olisin saanut olla rauhassa metsässä. Ei tarvinnu miettiä kenenkään muun eväitä tai päikkäriaikaa. Oikein mukava reissu.

Paikotellen marjaa oli ihan paljon. Ja isoja.

Osa marjoista oli tälläisiä pisaran muotoisia. Hauskaa.

Tässä puolukat survottuna. Kai tästä pari puolukkapuuroa tulee. Salama vähän kirkasti punaista.

Kaksi päivää ja kaksi kilon jugurttiämpäriä karpaloita (muut joukkueen jäsenet poimi saman verran). Kuulemma karpalokiisseli on hyvää. Maistoin yhtä karpaloa ja mun makuun se tarvii kyllä todella paljon sokeria. Katsotaan uskallanko keittää kiisselin pelkistä karpaloista vai piilotanko ensin mustikkasopan joukkoon. Hyvää uutta viikkoa!