Säkkituoli, osa 1

Edellisessä postauksessa voivottelin jo... ehkä se oli pohjimmiltaan inspiraation puutetta. Sitä pitäs ja pitäs ja kun ei oo aikaa ja tavaraa on kaapit väärällään ja ja ja. Jos haluaa ompeluvarastosta tavaraa pois, niin pitää ruveta ompeleen. Otin tilkunviilaajan vinkistä vaarin ja lähdin pienimmän vaivan menetelmällä etenemään. Noh, siinä ommellessa, kappas kettua, inspiraatio tuli! Pienimmän vaivan homma ei todellakaan ole enää ollenkaan edes pienen vaivan homma... Tästä on tulossa jotain todella eeppistä. Mun on ihan pakko jakaa pari näytettä. En tietenkään näytä mitään mistä kokonaisuutta voisi arvailla. Hee hee, pidän teitä jännityksessä. Joko jänskättää?

Projektiin tarvitsin mm. ison perunan. Onneksi oli tarpeeksi iso niin ei tarvinnut bataattia uhrata. Perunaan piti tintata piparimuotti. Ensin ei meninannu mennä millään, mutta sitten holahti ihan kunnolla. Sitten koversin veitsellä muotin ympäri. Muotin saaminen pois olikin jo melkein oman postauksen arvonen temppu. Mutta ei kuitenkaan. Tadaa, valmis tähtileimasin.

Sitten vähän kangasväriä ja leimaamaan! Tulen varmasti käyttämään tätä tekniikkaa toistekin. Pitää laittaa ostoslistalle IIIISOJA perunoita. Tai sitten suosiolla niitä bataatteja. Kaalista vois tulla aika vinkeetä jälkeä! Ruualla ei saa leikkiä. Paitsi tositarkotuksella.

Nii, ja sit oli vielä niitä jämäkankaitakin... Joita on kyllä edelleen, mutta vähän vähemmän,

Oottakaas vaan. Näätte (toivottavasti) pian ehkä maailman hienoimman säkkituolin (tai ainakin sen päällisen).

Hei, ja jos jollain muulla kun Tilkkurepulla on hallussaan kirjonta(ompelu)kone niin voisitteko ystävällisesti huudella s-postilla osoitteeseen aivosolunajatukset(at)gmail(piste)com. Mulla ois kysyttävää.