Suutarin lapsille

Tai tässä tapauksessa neulojan lapsille... Sain tehtyä armaille palleroilleni uudet pipot ja sukat. Ennen kun lumi on maassa, mikä on todella positiivista. (Toki viime vuosina sitä armonaikaa on ollut pitkälle loppuvuoteen.) Kaikki näistä on tehty varastosta löytyneistä jämämateriaaleista. Se on erittäin hienoa! Vaikka ei näillä kovin isoa lovea siihen kaaokseen tehty...

Mulla oli kovin vastahakonen kuvattava. Pojun sukkiin hupeni kolme kokonaisa jämäkerää ja vähän neljättä. Täysin epäidenttiset, mutta hoitaa hommansa.

Missä vaiheessa mun muksujen jalat kasvo jo kanoottikokoon? Tässä tytsyn sukat. Näihinkin sain meneen yhden kokonaisen jämän ja vähän seuraavaa.

Kaksinkertaset neliöpipot merinovillasta. Näistä tuli aika naftit, mutta menee kyllä päähän. Täytyy kattoo miten käytössä venyvät. Jos näyttää että kohta ei enää riitä korville niin ehkä laitan nauhat pitämään pipoa paikallaan.

Tänään pistin ekaa kertaa kunnolla tulet puuhellaan. Kyllä se sitten taas lapasesta lähti. Tuli tehtyä mustikkasopat ja omppumehut muusin ja kastikkeen lisäks. En tiiä mikä siinä on, että puuhellalle pitää aina hakea kaikki mahdolliset astiat samaan aikaan tulille... Syksy on tullu.