Lakon tarpeessa?

Kävin eilen ostoksilla. Tuli kurvattua Sinelliin ja sielä olikin kankaat 8 e metri. Eihän sellasta tarjousta voi ohittaa. Sitten ajoin Farniaan hakemaan 3 vuotiaan valuuttaa, eli tarroja. Ja taas oli kankaita edullisesti... Pitäs varmaan vähän hillitä itteensä, kun niitä lahjotuskankaitakin on vino pino odottamassa. Noh, nää on kyllä omiin projekteihin...

Kuvassa ylimpänä on Farnian ostokset. Ei ne ollu vielä ehtiny lähettää eteenpäin niitä fat quarter paketteja eikä noita jelly rolleja. Otin pari. Kun vielä sain... Yksittäinen kangaspala on otettu alarivin seuraksi. Alarivi on Sinellin tarjouskamaa. Taustalla on ysäriltä peräisin oleva pussilakana, joka on menossa myös tilkkukäyttöön. Mä en vaan osaa lopettaa...

Tämä tikkaushomma on edistynyt vihreiden osien verran. Nyt on näitä pikkuruutuja enää tikkaamatta ja niitä on niiiiin paljon! Voi miks mä taas aloin tähän? Tässä menee ikä ja terveys ennen kun saan tän valmiiks. Suunniteltuna odottaa noin 6 uutta (omaa) tilkkuprojektia + noin 10 lahjotuspeittoa. Plus tietty kommunistisukat ja neulaamisen opettelu... Mä en vaan osaa lopettaa!

Kertokaas kokeneemmat tilkuttajat vähän tosta ojatikkauksesta. Tän peiton kanssa oon käyttäny ojia paljon siirtymisiin blokista toiseen. Valkosella vedän sitten vielä pikkuruudut ympäriinsä, kun muilla väreillä ei ihan joka sivua tullu vedettyä. Onko ok, että jossain kohtaa on 3-4 tikkausta samassa kohdassa? (Tai no, nyt sen on oltava ok, kun niin oon tehnyt, mutta kuitenkin.) Ajattelin niin, että otan mieluummin useamman tikin samaan ojaan kun päättelen tsiljoona lankaa. Niitä lankoja kun tulee tässä muutenkin. Oon myös huomannu sen, että ehkä kannattaa tikata vaan yhdellä värillä... Vähemmän säätämistä!

Muina kuulumisina sen verran, että pikkukakkonen on siirtynyt isoimpiin vaippoihin. Jee! Nyt sillä on retrokukkaa pepun peittona. Se ei vielä kävele, mutta seisoskelee jo ilman tukea. Meinas eilen nousta keskellä lattiaa seisoon, mutta jäi kyykkyyn vielä. Pitäis jaksaa panostaa enemmän sen vessakoulutukseen. Kyllä se yleensä pytylle tekee pissaa ja kakkaa, mut mä en jaksa aina viedä. Selvittäis varmaan yhdellä vaipalla per päivä jos jaksais enemmän... Pikkusolu ei edelleenkään puhu muuta kun äititi. Jaa, alko se viimeviikolla sanoon uudestaan papapapa. Kommunikaatioväylä on kuitenkin löytynyt; meillä viitotaan. Onhan se aika palikkaa vielä, mutta osaa se juustoleipää pyytää. Melkein kaikki eläimet on kyllä koiria. Tai jos sille sanoo että ei tuo ole koira niin sitten se näyttää kissaa...ja sen jälkeen pupua. Vaatteita pukee kun huvittaa (ei yleensä huvita, siksi ostin tarroja), mutta osaa kuoria oman mandariininsa. Ajattelin tarjota itteeni kansalaisopiston kässäopeks. Ehkä mulla ois jotain tarjottavaa perinnekäsityöosastolla. Katsotaan mitä sanovat jahka saan mailin lähetettyä. Hyvää viikonloppua!