Näppärästi neliöistä: osa 1

Tässä on ollu vähän kaikenlaista luomisen tuskaa menossa. Kaiken sen hammaslääkäri-neuvola-lapsen verikoe jne säätämisen lisäks. Mutta koska norsukin syödään paloissa, niin ajattelin jatkaa paidoista peitoksi projektiani blogissakin näin osissa. Katsotaan montako osaa saan aikaseksi...

Oon siis leikelly kankaita 15x15 cm neliöiks. Oikeastaan ihan vaan siitä syystä, että saan kankaita prosessoitua johonkin järkevään kokoon. Leikkuuviivottimen leveys on 15 cm, joten siksi tämän kokoisia paloja. Nauhoista tehdyn tilkkupinnan jälkeen neliöistä tehty lienee se kaikkein yksinkertaisin malli. Ehkä myös perinteisin. Tässä pari valmista tilkkupintaa kyseisellä tekniikalla.

Kiitos kaikista kommenteista näihin tilkkupintoihin liittyen! Niistä vakuuttuneena ompelin pinnat kasaan. Otin tästä kuvan, ja tajusin sen jälkeen, että tässähän on 2 virhettä (kokonaisia rivejä onneksi). Huomaatteko? Ei muuta kun ratkoja laulamaan.

Tässä korjattu versio. Tää on kyllä oikeesti aika hieno. Ja kyllähän ne vauvat ekana näkee mustaa ja valkosta.

Kasasin myös nallepinnan. Nämä meni nyt henkariin kiltisti killumaan ja odottamaan täytettä ja taustaa. Kokonaista 84 ruutua tuhottuna siitä varmaan jo tuhannen pinosta...

Tämä jäi vielä hautumaan, josko löytäisin jotain parempaa yhdistelmää.

Tässä olis varmaan mun tän vuoden uuden tekniikan opettelu. Neulatut kintaat/tumput/vanttuut. Neula on, ohje puuttuu. Pistäkäähän kommenttiin viestiä, jos tämä tekniikka on tuttu. Alan kohta googlettaa, mutta pelkään, ettei netistä löydy ohjetta. Voi olla kirjastokeikka edessä.

Ja tähän loppuun on pakko avautua mun korvamadoista. Mua häiritsee se Anna Puun biisi, jossa lauletaan, että ...ruoka tuoksuu kotiovelta... Ja nyt häiritsee toi Jenni Vartiaisen uutuus, jossa lauletaan jotenkin, että ...karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan... Olis nyt laittanu, että luotujaan niin ei tuu iholuomet joka kerta mieleen. Nämä siis rallattaa päässä ympyrää ja on ärsyttävää. Hyvää viikonloppua näistäkin huolimatta!