sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Tyhmästä päästä...

kärsii koko ratkojaa pitelevä käsi. Tikkasin eilen valmiiksi kukkapenkkipeiton. Tuli ihan mieleen joku joukkoliikuntatunti, jossa ohjaaja vähän väliä huutaa, että jaksaa jaksaa, polkee polkee. Ei sillä, että olisin ikinä sellaiseen joukkoliikuntaan osallistunut... Mutta jaksoin ja jaksoin ja poljin konetta ja sain valmista. Sitten... kanttaus.

Se kanttikankaaksi ostettu raitakangas oli alunperinkin vähän niin ja näin. Mallasin sitä peittoon eikä se oikein iskenyt. Tein kuintenkin kantin ja ompelin kiinni, koska valmista on kiva saada. Olis voinu ajatella toisenkin kerran. Ei näyttäny hyvältä. Annoin asian hautua yön yli ja aamulla aloin purkuhommiin. Painelin sinelliin hakemaan uutta kanttia heti kun kauppa aukesi. Onneks menin sillon, kun eivät olleet vielä ehtineet poistaa ale lappuja hyllystä. Sain siis halvemmalla. Ehkä tästä oppii sen, että en ompele ens kerralla kanttia kiinni jos se ei oikein iske. Hirvee homma siinä purkamisessa! Nyt on sitten paljon ylimäärästä valmista kanttia. Ehkä sen saa käytettyä lahjoituspeittoihin. Nyt on myös taas hetki aikaa ommella tavallistakin ommelta kun sain hetkeksi tikkausjalan pois. Opin myös sen, että taidan jatkossa tikata vaan yhdellä värillä. Helpompi niin.

Tältä tuntu aamulla. Nakkasin peiton orapihlaja-aitaan. Alakulmassa näkyy mun portinpielen lyhtyviritys. Käänsin ulkotulipidikkeen väärinpäin, pistin kiven painoksi, naamioin kuusenoksilla ja ripustin yhteen jalkaan lyhdyn. Mahtavan näkönen kun on vähän lumen peitossa. (Iltapäivällä vielä vähän enemmän lumen peitossa. Pitänee viedä kynttilä sulattamaan lyhdylle aukkoa hankeen...)


Tässä nyt näkyy sitä raitakanttia. Yök.


Sinellistä ostin marjapuuronpunasta pilkkukangasta. Huoh. Paljon parempi! Tätä olis pitäny olla heti kättelyssä... Parempi myöhään kun ei sillonkaan. Kuvaus tietty sisällä näin illan pimeinä tunteina.


Tässä muutama parhaiten onnistunut tikkaus. (Peitto on vielä pesemättä niin näkyy osa merkkauksista vielä. Näkyy kyllä noi tikkauksetkin nyt vielä paremmin, kun peitto kutistuu varmaan aika paljon pesussa ja kangas menee ihan ruttuun.)



Kattokaa nyt tota kanttia. Nam!


Tässä vielä takapuolelta. Tästä näkee kaikki erilaiset tikkaukset vähän paremmin. Kukkasissa on kaikki erilaiset kankaat tikattu eri tyyliin, samoin lehdissä. Meinas kyllä jo ideat loppua!



Pakkohan sinne kukkaseen oli yks perhonenkin mukaan taiteilla. Löydätkös oikealta puolelta?


Inspiroivaa alkavaa viikkoa kaikille! Mä meen nyt hetkeks mehusteleen tätä VALMISTA peittoa. Ehkä jopa nukun sen alla...

5 kommenttia:

  1. Hienot tikkaukset! Ja uusi kantti ON paljon ensimmäistä parempi. Kannatti purkaa! Siltä vain ei aina välty, mutta tekemällä oppii. Sanoinko jo, että on hienot tikkaukset?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Joo, tekemällä oppii ja virheistä viisastuu.

      Poista
  2. Hienot on tikkaukset kuten edellinenkin jo mainitsi. Minä aloitin eilen pienikokoisen peiton tikkauksen ihan vain suorilla riveillä läpi peiton ja siinäkin oli hommaa että sai rivin pysymään suorana. Näihin sun kiemuroihin on meikäläisen opiskeltava vielä jonkin aikaa ja itseni tietäen saattavat kyllä jäädä oppimattakin.
    Kantin vaihto kyllä kannatti, nyt on kukat pääasiassa eikä reunus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en oo kauheesti suoria edes yrittäny. Kurveihin on helpompi piilottaa virheet :D

      Poista
  3. Kiitos kommentistasi! Aivan ihana peitto tämä, niin raikkaat värit ja kiva malli. Tekisipä mieli kokeilla!

    VastaaPoista