Naisteniltaa ja askartelua

Pari edellistä iltaa on mennyt tiiviisti kunnan perhetuvalla niin, ettei ole enää ehtinyt bloggaamaankaan. Maanantaina oli tämän syksyn naistenilta. Pikkusolu jäi Mr. solun kanssa viettämään koti-iltaa kun aivosolu lähti matkaan suklaakakun ja pesuvadin kera.

Suklaajuustokakku. Ohje on about tää http://www.valio.fi/reseptit/amerikkalainen-suklaa-juustokakku/ ilman niitä pähkinöitä. NAM!

Ilta oli mitä mainioin ja pikkusolukin oli jo nukkumassa kun pääsin kotiin. Iltaan kuului mässäilyä ja jalkahoitoa, sekä parempaa tutustumista muihin tuvalla kävijöihin. Ei oltu kenenkään äitejä vaan ihan itsejämme.

Tiistai illalla olikin sitten aivosolun aika astua puikkoihin. Perhetuvan iltatuvalla askarreltiin sytykeruusuja. Tupalaiset olivat kiitettävästi lahjoittaneet munakennoja ja kaameita kynttilöitä. Melkein kaikki aikuiset taisi vääntää ainakin muutaman ruusun ja tuntui, että ainakin idea otettiin hyvin vastaan. Moni sanoi, että uskaltaa nyt kokeilla kotonakin. Kokonaisuutena ilta oli suuri menestys, omalta osalta kyllä parannettavaa jäi ensikertaa varten.

Nyt ehkä ehtisi taas omia projekteja edistää.

"Puu"töitä

Aivosolulle tulee harvemmin vastaa sellaista käsityölajia, jota ei jotenkin saisi haltuun. Yleensä on jo valmiiksi sellainen fiilis, että kyllä se tästä. Viime keväänä tuli vastaan poikkeus. Hirveässä pajutyövimmassa käytiin hakemassa pajuja ja kuorittiin niitä hiki hatussa. Sitten kun piti niistä jotain kippoa tehdä niin meinasi kyllä hermot mennä. Pystyn kyllä puutöihin remontin yhteydessä. Esim. koristelistoitus jiireineen ja saunan panelointi, lauteiden väkerrys ja jakkaran teko eivät tuota suuria ongelmia. Mutta pajut... ei taida korinteko olla aivosolun hommaa. Luulin, että poltin koko pajukasan, mutta löysin sen puuvajasta tässä syystöiden yhteydessä. Onneksi en hävittänyt.

Ihan hyvä kasa löytyi kuorittuja pajunvitsoja. Oli vissiin niin kostea kesä, että vitsat tuntuivat oikein mukavan nihkeiltä. Niistä sai kohtuu helposti pyöriteltyä ison ympyrän. Ajattelin sitten "hävittää" nämä tekemällä kransseja. Pienempi kranssi oli jo vähän liian pieni, siinä aika monta vitsaa katkesi. Kai näitäkin olisi jotenkin pitänyt esikäsitellä ennen askartelua, esim. liottamalla, mutta enpä jaksanut.

Tälläiset rinkulat olen saanut aikaan tähän mennessä. Materiaalia on vielä varmaan yhteen kranssipohjaan, ellei vitsat ole pahasti jäätyneet rapsakoiksi. Nämä pitäisi nyt jossain vaiheessa ennen joulua ehtiä koristelemaan.

"Puu"töiden jatkona eilen askartelin tuohesta. Illalla laitettiin takkaan tuli ja siinä samalla repelin koivuista tuohta sytykkeeksi. Tuli niin isoja palasia, että ajattelin koikeilla mitä niistä saisi aikaan. Tein muutaman tuohisydämen korinpohjasysteemillä. Niitä samoja nostalgiasydämiä mitä jo aikaisemmin tein paperista... Ihan hauskan näkösiä näistä tuli, vaikka kontrasti ei ole kovin suuri palasten välillä.

Ai niin, viimeisimmällä lasirouheella päällystetyllä tuikkulyhdyllä oli menossa ulkoilma ja tulitestit, mutta tänä aamuna naapurin karannut piski pölli sen. Pitää siis tehdä uusi ja testata uudestaan...

Vielä toinenkin pikamyssy

Oli pakko tehdä vielä toinenkin pikamyssy. Kyllä pikkusolu näyttää niiiiin söpöltä tämä päässä. Oli hyvä, että tein vaihtarin. Pikkusolu oli aamulla autossa hikoillut toisen ihan märäksi. Oli sitten ulkoilulle vaihtari. Ei tainnut aamulla olla ihan niin kylmä kun luulin, vaikka maa olikin valkonen...

Aivosolu tykkää talvesta. Ihanaa, että on lunta! Se hiljentää, vaalentaa ja valaisee. Mennään vielä kaikki yhdessä iltakävelylle nyt kun on kaunista. Huomenna se sit varmaan jo sulaa pois.

Talven varalle

Tänään herättiin kylmään aamuun. Vaihteeksi piti heti aamusta lähteä autoilemaan, ja onneksi olin varannut vähän aikaa jäiden siivoamiseen. Kohta saa auto muuttaa talliin, ei tota monena aamuna jaksa jäästä kuoria. Piti pikkusolullekin kaivaa oikein talvipipo ja hanskat. Haalarit ja töppöset onkin jo ollu esillä ja käytössä.

Illalla aivosolun valtasi taas "mä tästä ihan vaan nopeesti ompelen jotain" moodi. Tuli sitten mieleen, että miksi kypärämyssyn pitäisi olla tylsä yksivärinen. Ei muuta kun pikakaavoitus ja heti vaan ompelemaan. Hyvä etten saumurilla leikannut palasia kankaasta... En tiiä näiden pikatöiden onnistumisprosenttia, mutta seuraavan voi sitten aina tehdä paremmaksi.

Tadaa, tässä se pikatuotos on. Pilvikypärämyssy. Omasta paidasta jäi juuri sopivan kokoisia jämäkangaspaloja. Mallin tehtävää toimittaa erinomaisesti pilatespallo. Tästä tuli juuri nyt sopivan kokoinen, eli seuraavaa pitää varmaan vähän suurentaa. Pitää muutenkin vähän muokata kaavaa, mutta tähän väliin tämä on just sopiva.

Eilen illalla koitin saada valmiiksi osaa keskeneräisistä projekteista. Muutaman kortin sain väkerrettyä ja taas tuli paperista taiteltua ihan uuttakin projektia. Jossain tuli vastaa niitä sellaisia korinpohjapunonnalla tehtyjä sydämiä. Niitä joskus pienenä kerhossa ja koulussa väännettiin. Nostalgiaa... piti sitten heti pari tehdä.

Yläkuvassa tämän talven joulukorttimallistoa. Kaikissa on irrotettava koriste. Noita kuviolävistäjiä kävin joskus hakemassa lidlistä kun oli tarjouksessa. Ei niillä silloin vielä käyttöä ollut, mutta nyt on ollut sitäkin ahkerammassa käytössä. Paketissa oli 9 tai 10 kuviolävistäjää ihan edulliseen pakettihintaan, muistaakseni 15 e. 

Alakuvassa on kranssiprojektiin liittyvää kamaa. Toin sisälle käpyjä kuivumaan, kun ulkona oli niin kosteaa etteivät olleet avautuneet yhtään. Nyt suurin osa on jo kauniisti auki. Käpyjen seassa niitä paperisydämiä. Osaa kävyistä varmaan maalaan, jos sattuu sopivaa spraymaalia jostain nurkista löytymään. Kohta pitäis alkaa varmaan oikeesti tekeen niitä kransseja, kun on jo vaikka mitä koristusta. Mutta hyvin suunniteltu on edelleen tekemättä...

Ihan itselle

En oo piiitkään aikaan tehnyt mitään ihan itselle, joten tässä yhden illan askartelupaskartelu. Tein itselleni punaisen pilvipaidan. Toi kangas piti mennä pikkusolun housuiks tai tunikoiks, mutta vedimpäs välistä. Ihan peruspaita, riittävän pitkä, että pysyy hyvin alhaalla lapsen perässä kontatessa. Kaulus vähän venähti, mutta päällä näyttää ihan ok:lta. 

Muuten oonkin sitten taas alottanut miljoonaa projektia, enkä juuri saanut loppuun yhtäkään. Tällä hetkellä pitkin kämppää lojuu keskeneräisenä näin äkkiä silmäillen mm.

- 2 osittain koristeltua korttia

- about 10 korttipohjaa

- 4 korttikoristetta

- paljon sytykeruusuja ja vielä ehjiä munakennoja

- 3 kranssipohjaa

- 1 iso kirjottava pöytäliina (alotettu vuoden alkupuolella, ja varmaan jatkuu vielä useamman vuoden)

- kasa omenia

Näitä tässä edistelen kunhan kerkeen. Ja varmaan alotan vielä jotain muutakin. Jaa niin, oonhan mä saanu valmiiks yhden uuden pilttipurkkilyhdyn. Nyt on uutta liimaa ja purkki on menossa ulos olosuhdetesteihin. Eipä tässä muuta kun aivosolu askartelemaan kun pikkusolu nukkuu.

Pilttipurkin evoluutio

Pienen ihmisen vallatessa taloa myös kaappi alkaa täyttyä tyhjistä, uutta tarkoitusta odottavista pilttipurkeista.  Koitin jopa googlettaa oisko jollain jotain hyvää ideaa lasinkeräyksen sijaan. Tuntui, että kaikki tekevät niistä kynttilälyhtyjä. Kovin oli vähän muuta ideaa. Joten, aivosolua vaivaamaan ja lyhtyideoita esiin.

1) Suolakuorrute. Kaapissa oli vuosia vanhaa kostunutta (siksi noin kököllä purkin kyljessä) pansuolaa. Koitin liimata sitä purkkiin. Tuli vähän läikikäs kun pullasudilla harjailin ylimääräisen suolan pois. Vähän enemmän ois saanu tarttua, mutta tämä olikin vasta ensimmäinen kokeilu. Tuli sitten myöhemmin mieleen, että ei varmaan kestä sateessa kovin hyvin... Harkitsin pippuria, curryä ja paprikaa seuraaviin kokeiluihini, mutta niitä en koskaan toteuttanut.

2) Värjätty hiekka (kulkee myös nimellä koristehiekka tai sisustussanta). Ikeassa ei ollut kovin montaa värivaihtoehtoa, joten mukaan tuli pussllinen sinistä hiekkaa. Hiekka sopii myös purkin pohjalle "asennushiekaksi", että tuikku pysyy paikallaan kipossa. Varmasti hetken jos toisenkin potkin itseäni siitä, että ostin kaupasta värjättyä santaa! Eniveis, purkista tuli ainakin sisätiloissa ihan lupaavan näkoinen.

Ulkona tositoimissa hiekkaversio vasemmalla ja suola oikealla. Hiekka näyttää paremmalta.

En ollut hiekkaankaan täysin tyytyväinen. Sillä saa kyllä huurretun vaikutelman, mutta mun mielestä ois ollu kivampi, jos lyhdystä näkyy läpi ja valo jotenkin hajoais nätisti (niin kun ois miljoona prismaa kyljessä). Materiaalin pitää kuitenkin kestää jonkinlaista kuumuutta, koska kynttilä lämmittää purkin kylkeä aika napakasti. Muovihelmet poistin siitä syystä listalta, joten vaihtoehdoksi jäi lasihelmet tai lasimurska. Lasihelmet on kalliita ja murska epäilytti siksi, että tuleeko siitä haavoja. Meinasin jo heilauttaa vasaraa viinipulloa kohti nurkan takana, mutta onneksi paikallisesta sekatavarakaupasta sattui löytymään valmista lasimurskaa. Pienellä hypistelytestillä totesin, että ei ainakaan kovin helposti tee haavoja.

3) Lasimurska. Mun mielestä tää on ehdottomasti paras. Tämän purkin kylkeen kokeilin jo vähän vaikeampaa tekniikkaa, eli pisteitä yläreunaan. Kuvioitahan voi tehdä ihan minkälaisia vaan osaa liimalla purkin kylkeen taiteilla. Ei se valo nyt ihan niin siroa kuin mielikuvituksessa, mutta ihan ok silti.

Yöllä satoikin sitten kaatamalla. Purkkien liimat oli muuttuneet vaaleaksi jälleen, vaikkakin tavarat oli edelleen kiinni kyljissä. Kuivuessaan liimasta tulee läpinäkyvää. Sään kestoa vähän epäilinkin, kun käytin ihan vaan tavallista askarteluliimaa. Liimaosa pitää vielä optimoida hakemalla kaupasta jotain ulkoliimaa, mutta sen jälkeen alkaa aivosolun purkkitehdas tuottaa hiekalla ja lasimurskalla päällystettyjä tuikkulyhtyjä.

HUOM! Pilttipurkit on tarkoitettu elintarvikekäyttöön, eivätkä siksi välttämättä sovellu lyhdyiksi. Lyhdyn ylikuumeneminen saattaa johtaa räjähdysmäiseen steariinipaloon. Tästä syystä näitä lyhtyjä EI saa polttaa sisätiloissa edes valvovan silmän alla, tai missään palavan materiaalin lähistöllä, edes ulkona. Itselläni tuikkivat keskellä puutarhaa palamattoman alustan päällä kaukana kaikesta syttyvästä. Mikäli ripustat lyhtyjä johonkin, tulee se tehdä rautalangalla ja tulee noudattaa riittävää turvaetäisyyttä ylöspäin. Liekki kuumentaa aika korkealle.

Koristeita kransseihin

Nyt on ollut taas aivan kamala askarteluvimma päällä. Päivä alkoi kangaskauppavierailulla. Sinne ei ollut tullut mitään uutta kivaa, joten piti tyytyä vanhaan. Ostin metrin punaista pilvitrikoota... Saa pikkusolulle housuja (tai leggingsejä whatevs), kun kaikki muut on pesussa.

Suunnitelmissa on tehdä jokunen joulukranssi. Itse kransseista myöhemmin, mutta tänään oli koristeiden haalintapäivä. Neulottuja joulupalloja tulee varmasti ainakin osaan. Kaapin kätköistä taas bongailin joulukangasta. Punaiset vanhat verhot, joissa on kultaisia sydämiä ja valkoiset, sydänkuvioiset myöskin vanhat verhokankaat. Toki näitä samoja koristeita voi käyttää kukka-asetelmiin.

Punaisessa kankaassa oli painettuna isohkoja sydämiä kukkasen muotoon. Leikkasin yksittäisiä sydämiä irti, paritin valkopohjaisen kankaan kanssa ja täytin vanulla. Tuloksena 3 roikkuvaa sydänkoristetta. Kankaista sai helposti kaksipuoleista koristenauhaa kun leikkasi päärmeet irti sellaisenaan. Niistä saa hyvin koristeita kransseihin tai vaikka rusetteja kukka-asetelmiin. Nauhoja tarvitaan aina.

Seuraavaksi aloin toteuttaa jo hetken hautunutta kortti-ideaa. Piparimuotti mallina leikkelin huovasta palaset. Ompelin ne yhteen solmupistoja käyttäen. Alkoi näyttää niin hienolta, että laitoin ensimmäiseen tekeleeseen narun. Joskus joku juttu vaan onnistuu paljon paremmin kuin ajattelee, ja tämä oli yksi sellainen kerta. Ensimmäinen koriste saa jäädä pikkusolun ekaksi joulukoristeeksi. Roikkuva malli on samanlainen myös kääntöpuolelta, eli reunoissa on molemmin puolin solmuja. 

Piparikoristeita piti sitten tehdä vielä lisääkin. Pari tein ilman narua, ne ovat menossa varmaan myös joulukranssin koristeeksi. Yhden tein vielä narun kanssa ja tein siitä kortin. Kranssipipareihin jaksoin tehdä solmuommelta vain yhdelle puolelle.

Tästä tulikin oikein kunnon muhku 3D kortti. Täytyy varmaan antaa ihan vastaanottajan käteen, kun en tiedä miten selviäisi postin käsittelyssä. Piparikoristeen saa irrotettua ja sen voi laittaa vaikka kuuseen. Koriste on kiinni kortissa miesten kauluspaitojen mukana tulevan neulan avulla. Ne on kovin huonoja nuppineuloja, joten  nyt löytyi parempi käyttötarkoitus. Pahvin reunan vielä rei'itin kukkakuvioleikkurilla (kukka sattuu olemaan juuri piparin muotoinen). Sisälle vielä valkoinen paperi ja johan on wau efekti valmis. Tosi hieno tuli vaikka ite sanonkin. Näitä saattaa syntyä vielä muitakin kuvioita. Esim. kuusi ja sydänmuotit löytyy laatikosta.

Syystouhuja osa 2

Tänään ei taas satanut yhtään niin paljon kuin eilen. Siitä innostuneena siis painelin iltapäivällä pihahommiin. Mr. solu oli taas kotona niin pääsi rauhassa tekemään kaikenlaista. Ovesta ulos päästessä vastassa oli heti nämä jo parhaat päivänsä nähneet kesäkukat. Jonain yönä oli näille näköjään jo riittävän kylmä. Vanhat siis mäjelle ja uutta tilalle. Kanervat oli jo hankittuna ja koristeet kävin leikkaamassa kuusiaidasta. Taustalla näkyy vielä seuraavaa tarmonpuuskaa odottava kukkapuska.

Pihan siivousta oli ohjelmassa muutenkin runsain mitoin. Haravointia en vielä alottanut, koska lähipuissa ja puska-aidassa on vielä lehtiä. En jaksa moneen kertaan haravoida. Nurmikkokin pitäisi vielä leikata, mutta taitaa jäädä tekemättä tänä syksynä, koska nurmikko muistuttaa enemmän märkää pesusientä. Ilman saappaita on ihan turha yrittää vihreän maton yli.

Toinen yliajalle lipsahtanut projekti oli kasvimaan siivous. Tykkään kyllä istuttaa kaikenlaista, mutta sen jälkeen kiinnostus vähän lopahtaa. Meidän maalla kasvaa oregano ja se on juuri mulle sopiva kasvi. Rehottaa ja leviää vaikkei tekis mitään. Toki aina välillä pitää sitä leviämistäkin rajoittaa... Saaliiksi maalta sain vielä muutaman perunan, kasan porkkanoita, oreganoa (purkissa), ruohosipulia ja muutaman lantun. Lantut taas on sellaisia kasveja, jotka ei taida olla mun kavereita ollenkaan. Tänä vuonna sain sentään yhden kunnon kokoisen, viime vuonna en sitäkään. Noh, oppia ikä kaikki kaiketi. Ehkä ensi vuonna saadaan taas uusi ennätys jos lanttuja laitetaan.

Porkkanoista osa oli napostelumallia, mutta eiköhän nekin saada tuhottua. Pikkusolulle ajattelin tarjota ruohosipulilla höystettyä ruokaa. Se on syönyt parina päivänä palsternakkaa ja on herkkua. Täytynee sitä istuttaa ensi vuonna. Perunat oli meidän maassa vähän rupisia, mutta ihan hyvin ne syödyksi tulee kun vähän siistii. Aikaisemmin nostin jo hyvän kasan sipuleita ja herneitäkin tuli syötäväksi jonkin verran. Ei meistä kyllä aivosolun kasvatustaidoilla ihan omavaraisia tule, mutta ompahan jotain yritystä. Näkee pikkusolukin sitten joskus, että mistä ruoka tulee, kun alkaa jotain ymmärtää.

Nyt on enää viimeiset omenat odottamassa kohtaloaan. Voi olla, että ongelma ratkeaa kohta itsestään kun ne menee pilalle tuola pihalla... Mutta on niitä jo säilössäkin kaikissa mahdollisissa muodoissa, joten ei pääse suurta vahinkoa tapahtumaan.

Arkistojen aarteita

Pikkusolu tekee taas hampaita ja on nuhassa yhtä aikaa. Ei ole paljon kirjotuttanut iltaisin, kun omat unet jää vajaiksi ja päivätkin menee kitinää kuunnellessa. Onneksi seuraava hammas on jo lähes puhjennut ja nuhakin helpottamaan päin. Ehtii vähän taas stimuloida aivosoluakin.

Komppasin eilen hyllykköäni ja koitin järjestää asioita paremmin. En tiedä onnistuiko järjestely, mutta kaikkea hauskaa löytyi kätköistä. Löysin aivosolun isän äidin kätköistä pelastamani virkkauskirjat. Kirjat on vuodelta 1980 ja sen kyllä huomaa. Hih.

Löysin myös tälläisen väitösonnittelukortin. Ja koska parhaat ideat on aina jostain pöllitty, niin aion hyödyntää tätäkin. Löysin jo virkkauskirjoista pari mallia mitä aion kokeilla pikapuoliin. Ettei nyt ihan sentään plagioinniksi menisi niin en ensimmäisenä kopioi virkkauskuviota.

Alla olevista kuvista jotain soveltaen saa varmasti sovitettua korttipohjaan. Virkkaus onkin viime aikoina jäänyt vähemmälle vaikka opettelin virkkaamaan jo 6-vuotiaana. Yhden patalapun jälkeen siirryin suoraa pyyhepitseihin ja niitä onkin tullut tehtyä. Nykyään on vaan vähän sellainen fiilis, että ei ihan joka pyyhkeen reunaan niitä halua... Pitsipöytäliinatkin on kovin mummoa tähän hätään, mutta ehkä se strömsö fiilis vielä joskus pulpahtaa pintaan. Sitä varten nuo kirjatkin pelastin.

Oli näissä kirjoissa sitten jotain ihan kaameitakin juttuja, kuten nämä vessan "koristeet". Näitä ei kyllä ainakaan tule aivosolun huushollissa näkymään.

Seuraavaa ei voi millään kutsua arkiston aarteeksi, vaan ennemmin postilaatikon pöllähdykseksi. Tuli Ikean joulukuvasto. Nyt se on sitten tääläkin virallisesti todistettu (on sen jo ehkä aikaisemminkin huomannut, kun värkkäilen joulujuttuja jo nyt), mutta aivosolu on jouluhörhö. Enivei, kuvastossa näytti olevan jonkun verran askarteluun soveltuvaa kamaa, kuten nauhoja ja papereita. Tosi harmi, että Mr. solun pitää mennä hakemaan johtokourua juuri Ikeasta... Taidan liittyä seuraan ja käydä tutustumassa jouluosastoon paremmin.

Siinä lehdessä oli mm. tälläinen kassikalenteri. Jos pikkusolu ymmärtäisi vielä mistään mitään niin tekisin sille tuollaisen jouluksi. Pitäisi kyllä keksiä mitä noihin kasseihin laittaa, kun ei viittis mitään karkkia syöttää. Noh, katsotaan myöhemmin, josko se kiinnostuisi jostain harrastuksesta tms, jota voisi hyödyntää kassiylläreinä. Näyttää olevan myös peltisiä piparirasioita. Oon jo pitkään halunnut jonkinlaista peltirasiaa. En oikein tiedä edes mitä sinne laittaisi, mutta sellainen tarve vaan on ollut. Olen ajatellut, että sen pitäisi olla käytetty. Siis sellainen missä on ollut jotain keksejä tms. Ei vaan ole tullut ostettua mitään keksejä rasioissa. Nämä rasiat näyttävät vaan niin kivoilta, että saatan sortua ostamaan ihan uuden ja tyhjän. Laitan sinne sitten vaikka niitä pipareita, ässiä ja muita joulun herkkuja.

 Nyt on pakko mennä etsimään jotain jämälankaa ja kokeilla tota virkkaushommaa heti nyt.

Syystouhuja

Nyt kun ei ole pariin päivään satanut ainakaan ihan koko päivää niin oltiin eilen ja tänään Mr. solun kanssa puuhommissa. Piti siirtää klapeja paikasta a paikkaan b talvelta suojaan. Nyt selkä ei kiitä, mutta ehkä se taas ensi vuonna iloksi muuttuu kun on liiterissä jotain millä tupaa lämmittää.

Syystouhujen jatkeena päätin vihdoin ja viimein repiä luumut puusta. Siis ne, jotka eivät vielä vapaaehtoisesti olleen sieltä alas hypänneet. Tein niistä luumumarmeladia. Kilo kuorittuja luumuja ja paketti hillo-marmeladisokeria. Oli kiva tehdä taas puuhellalla ja tuli mukavan lämmin kämppäänkin. Poltettiin kyllä vielä takassakin läjä puita, joten kai sitä sitten yöllä hikoillaan.

Tässä niitä marmeladeja rivissä. Laitoin keitokset lastenruokapurkkeihin. Ensinnäkin saa niitä purkkeja kaapista kiertoon ja toisekseen on hyvä kerta-annoskoko. Yhden purkillisen voi heittää vaikka sämpylätaikinaan tai suklaakakun väliin. Sokeroituna en ehkä vielä anna pikkusolulle. Sen on syönyt jokusen luumun, tai siis yrittänyt syödä, ihan sormiruokana.

Ostin tänään pikkusolulle nokkamukin. Se on sellanen halvin mahdollinen, jossa on kupissa 2 kahvaa ja kansi, jossa on 3 reikää. Sieltä siis tulee ihan sitä vettä ulos imemättä. Ajattelin, että josko se kansi vähän auttais, että ei ihan joka paikkaan loiskuis. Pikkusolu on tänään sillä kovasti harjotellut. Kyllä se jo iltapuurolla muutaman siemauksen vettä sai siitä suuhunsa ihan itse. Suurin osa meni tietysti ohi suun suoraa syliin. Ja osa sitten loiskui ulos kun sitä kuppia piti ees taas veivata. Yllättävän hyvin kuitenkin, ehkä jaksan kokeilla huomennakin. Vettä nyt ei tarvii edes pahemmin "siivoilla", senkus pyyhkii vaan pois ettei jää lammikoita.

Sarjassamme suklaaleivonnaisia tein tänään vielä unelmatorttua. Pohjasta tuli tosi kuohkea ja se olis ehkä saanut olla minuutin pari kauemmin uunissa. Toisaalta, nyt se on mehevän kostea. Sisälle sitä aitoa oikeaa täytettä eli voikreemiä. Nam. Ohje on yhdistelmä eri lähteistä ja hioutunut tälläiseksi muutaman kerran kokeilun jälkeen. Tämä on riittävä pohja uunipellille, ei liian paksu eikä liian ohut. Täyte on hioutunut samaan tapaan kokeilemalla.

Pohja:
5 munaa
1,5 dl sokeria
0,75 dl perunajauhoja
1,5 rkl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
1,5 tl leivinjauhetta

Vaahdota munat ja sokeri. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet vaahtoon varovasti sekoittaen. Paista 225 C 5-7 min, kumoa sokerin päälle. Kun pohja on jäähtynyt levitä täyte ja rullaa torttu jääkaappiin.

Täyte:
75 g voita
2 tl vaniljasokeria
2 dl tomusokeria
1 keltuainen

Vatkaa kunnolla sekaisin.

Pipariksiko meni?

Sainhan minä sen piparin siihen pallon kylkeen. Näyttää kyllä vähän palaneelta piparilta, kun tuo ruskea oli noin tummaa. Pitänee koittaa vähän tuunata mallia... Tai ehkä pipari pallossa ei vaan ole hyvä ajatus.

Ehdin myös kangaskauppaan ja kirjastoon tänään, mutta ei ollut mitään hienoa tarjolla. Tai ei ainakaan sellaista mikä olisi tarttunut matkaan. Sain myös vaihteeksi taas dippailtua lisää sytykeruusuja. Vihreistä piti tulla vaaleampia, kun kastoin ne valkoiseen steariiniin. Vihreä kennopohja olikin vaan niiiiiin ärtsyn väristä, että näkyy vain läpi. Mut ei se haittaa, toimii ne noinkin. Punaisista tulikin tällä kertaa melko ällön punaisia. Kai tuota vaaleanpunaiseksi pitää nimittää, mutta jotenkin vähän liian makean näköinen. En kyllä tiedä onko se huono asia, että nämä näyttävät karkeilta...

Yksi asia, mikä aivosolua ei todellakaan stimuloi, on ruuanlaitto. En siis laske suklaaleivonnaisia ruuanlaitoksi.  Mr. Solukaan ei tykkää kokkailla, joten yleensä se nakki napsahtaa kuitenkin lopulta minulle. Homma ei ole edes osaamisesta kiinni, ainakin omasta mielestä teen ihan syötävää ruokaa. Ei vaan jaksa makarooni-jauhelihakastike kiinnostaa, eikä sitten kiinnosta kyllä parempaankaan panostaa. Ei vaan ole minun juttu. Pesen mieluummin pyykkiä, siitä tykkään kyllä. Onneksi tänään pikkusolu oli mummin ja vaarin huomassa, ja päästiin Mr. solun kanssa ihan kaksistaan ravintolaan syömään. Vedettiin jälkkäriä myöden itsemme ihan pyörintäkuntoon. Hyvää pihviä oli, nam nam nam. 

Olipas tänään touhukas päivä. Jos huomenna olis sitten sellainen älä tee mitään -päivä? Taitaa pikkusolu pitää huolen, että ei ole.

'Tis the season

Hohhoijaa. Olipa taas päivä. Jälleen kerran kun pikkusolun rutiinista poikettiin niin koko päivä nautittiin mieltä ylentävästä kitinästä. Hapottavaa. Olen jo alkanut miettiä, että onko se ihmisten tapaaminen sen arvoista. Illalla on aivan kuittipuhkipoikki. No, mutta mitä syvempi suo, sitä enemmän neulotaan. Tai jotain.

Viimeaikoina illat ovat kuluneet niin monen syksyn malliin puikkoja kilistellessä. Tällä kertaa ei ole tullut sukkia, vaan palloja. Viime joulunahan oli se norjalaisten homojen joulupallovillitys. Itse osallistuin myös villitykseen, tosin omin ohjein ja kuvioin. Tänä vuonna näyttää sama jatkuvan. Neulepallot on siitä kivoja, että niitä voi käyttää monenlaiseen koristeluun. Puuhun, oveen, kranssiin, kukkaistutukseen, lahjaksi sellaisenaan... Omassa ovessa koreili kolme viime joulun aikaan, kun kaikki muut suorastaan vietiin käsistä. Saa nähdä onko menekki tänä vuonna samanlainen, vai jääkö tällä kertaa kassillinen palloja ihan omaan käyttöön. Joka tapauksessa ajattelin tänä vuonna valmistautua vähän aikaisemmin kuin viimevuonna. Tosin viimevuonna oli vielä aikaa neuloa päivät pitkät vatsa pystyssä odotellen pikkusolua syntyväksi. Nyt on enää pari tuntia tehokasta työaikaa iltaisin...

Sydämiä on helppo tehdä ja ne luovat jotenkin lämmintä tunnelmaa. Pitää sitä toki muutakin kokeilla, tänä vuonna uusi kuvio on enkeli. Seuraavaksi aion kokeilla saanko pallon kylkeen piparin. Laitan kuvan sitten jos saan. 

Pehmeiden pallojen lisäksi värkkäilin taas niitä sytykeruusuja. Useampi kymmenen odottaa nyt kastetta.  Pitää vähän kysellä josko tuttavilta löytyisi niitä kaameita kynttilöitä. Voi kyllä olla, että nyt joutuu ihan menemään varta vasten ostoksille. Onneksi nyt alkaa olla jo sen verran pimeä iltaisin, että ehkä tuleekin poltettua niitä kynttilöitä. Voi sitten jämät laittaa hyötykäyttöön. Huomenna toivottavasti päästään taas kiinni normaaliin päivärytmiin. Saattaa kyllä olla että ei, koska Mr. solu on loppuviikon lomalla, eli kotona. Ehkä pääsen jopa yksin käymään kangaskaupassa katsomassa onko tullut mitään ihanaa uutta. Joka tapauksessa ajattelin, että kurvataan aamulla perhetuvalle koko konkkaronkka. 

Monet on suunnitelmat

Oltiin tänään taas pikkusolun kanssa perhetuvalla. Tuvan tädit kysyivät josko pitäisin joskus tupalaisille askartelutuokion. Tokihan minä sellaisen pidän. Suunniteltiin niin, että vedän sytykeruusujen tekoa eräänä kauniina iltana iltatuvalla. Pistin heti pystyyn keräyksen mm. munakennoille, kaameille kynttilöille (joita ei ikinä tule poltettua) ja tomaatti & vinkkurasioille. Katsotaan miten ihmiset suhtautuvat roskan luovutukseen parempaan käyttöön. Voi olla, että tupa kohta hukkuu materiaaleihin. Heti tuli ideoita pariksikin askartelukerraksi, mutta sytykeruusut siis ensin. Voi olla, että lähempänä joulua sitten jotain paketointiin liittyvää... Kasseja ja laatikoita jne.

On kiva, että elämässä on taas jokin sosiaalinenkin tarkoitus. Ja kiva odottaa ja oikeasti suunnitella jotain päivää. Tästä stimuloituneena aivosolu suorastaan tulvii ideoita. Laitan ne tänne itsellenikin ylös niin voin sitten myöhemmin käydä katsomassa mitä kaikkea tuli mieleen.

Ovikransseja. Mr. solun äiti oli lainannut kirjan, jossa oli jos jonkinlaista askartelua luonnon materiaaleista. Itseä kiinnostavimmat tekeleet olivat ovikranssit lumimarjoista ja ruusunmarjoista. Nyt olenkin kolunnut lähitienoita lumimarjapuskia tähyillen. Pari on jo tiedossa, mutta kovin huonosti on marjaa. Täytyy vähän kysellä josko jonkun puutarhasta löytyisi kynittävää. Ruusunmarjoja tulee ihan omasta takaa, kunhan vaan ehtivät punastua. Nämä olin jo ehtinyt taas unohtaa, mutta mieleen ponnahtaneena ovat nyt täälä muistissa.

Jääaskartelua. Heti kun tulee pakkasta niin alkaa jäälyhtyjen luvattu aika. Ämpärissä on ihan kiva tehdä niitä isoja, mutta niiden jäätyminen pikkupakkasella kestää kauan. Jos laittaa vettä ilmapalloon tai vesi-ilmapalloon saa pikkulyhtyjä. Niitäkään ei saa jäädyttää umpeen. Tulee varmaan hienoja. Jääkoristeita voi tehdä jäädyttämällä vettä tuikkujen alustoissa (niitä pieniä alumiinisia kippoja) ja laittamalla narun useamman kipon kautta. Tulee hieno roikkuva koriste. Sitten voisi hullutella joillain elintarvikeväreillä ja tehdä värillisiä pikkukiekkoja naruun. Lapsetkin voisi tykätä tästä, eikä ole kovin vaikeaa.

Ulkotulia. Olen säästänyt sulattamistani kynttilöistä sydämet mahdollista myöhempää käyttöä varten. Tuli mieleen, että niitä voisi käyttää ulkotulien tekemiseen. Sopivan kipon saisi tölkistä, Viron serkusta tietenkin, koska kotimaiset viedään palautukseen.

Aijai, aivosolu taas suorastaan hykertelee innosta.

Loppukevennyksenä: Flamingonkukkani kukkii parin vuoden tauon jälkeen. Yllätyin iloisesti toissapäivänä kun huomasin. Pieniä, mutta kauniita. Onneksi en heittänyt kukkaa menemään, vaikka hiljaiseloa elelikin pitkään.

Sataa, sataa, ropisee

Voehan kikkelis kokkelis tuota keliä. Minä tykkään sateesta. Minä en tykkää monsuunisateesta montaa kuukautta putkeen. Alkaa jo toden teolla ärsyttää. Eniten korventaa se, että pyykit (=useimmiten vaipat) ei kuivu. Ei ole kuivuneet kunnolla koko kesänä. Aina pitää kokeilla onko joku kokonaan kuiva ja siirrellä imuja paikasta toiseen ja kääntää ja vääntää, että kuivuis edes kahdessa päivässä. Aivosolun taloudessa ei siis ole kuivuria tai kuivauskaappia, mutta on kyllä vakavassa harkinnassa. Periaatteesa en sellaisia energiasyöppöjä haluaisi, mutta rajansa kaikella. Kai sitä pitäis tehdä tuplaimut kaikkiin taskuihin, että olis aina jotain kuivaa. Taskut kyllä kuivuu, kun ei mitään imekään.

En myöskään tykkää siitä, että pihassa pitää kulkea kumpparit jalassa, kun sinne uppoaa nilkkaa myöten. Ei oikein enää maakaan pysty imemään kaikkea sitä mitä taivaalta tulee alas. Tulis edes pakkasta niin ei olis kosteusprosentti koko aikaa täydet 100.

Tänään on korvennut myös tämä vauva-arki taas vaihteeksi. Tai ei edes se arki, vaan nämä viikonloput. Arkena on sentään jonkinlaista rytmiä ja rutiinia päivissä, vaikka käytäiskin perhetuvalla pikkusolun kanssa. Viikonloppuna koko homma meneekin sitten ihan plörinäksi. Hommaa tuntuu olevan monen ihmisen edestä ja erilaisissa paikoissa pitää rampata. Sitten menee taas alkuviikko siihen, että taistellaan normaalirytmiin. On viikonloppusin ihan kiva tehdä ja käydäkin, siksi sitä suostun tekemään, mutta kyllä se mehut imee. Joku muu vois välillä suunnitella pikkusolun ruuat, laittaa vaippaa ja vaatetta mukaan, kärryistä, ulkovaatteista ja istuimista nyt puhumattakaan. Onko paikassa x syöttötuolia, vaipanvaihtopaikkaa jne. Kaikesta selvitään ominkin voimin, mutta esim syöttötuoli nyt vaan helpottaisi hommia.

Kiitos ja anteeksi. Menen neulomaan ja kuuntelemaan sateen ropinaa. Heti kun saan pyykit ripustettua "kuivumaan".

Vauvalahjoja

Tänään mennään pikkusolun kanssa moikkaamaan serkkuja ja pikkuserkkuja (?). Vastassa on kaksi vauvaa, yksi vähän isompi lapsi, ja muutama jo teiniksi ehtinyt. Pienimmille tapauksille tein vietäväksi ruokalaput, ja vähän isommalle tyttöselle menee pinkki pipo. Teinit saavat nyt pärjätä ilman lahjuksia.

Meillä kotona olen ainakin huomannut, että äitiyspakkauksen ruokalappu on aivan liian iso pienelle lapselle, eikä sitä saa riittävän kireälle. Aivosolu on siis värkkäillyt pikkuslolulle jos jonkinlaista ruokalappua. Nyt on vuorotellen käytössä pul laput ja farkkulaput. Aivosolun kangaskätköissä lojui pitkän aikaa rikkinäisiä farkkuja odottamassa uutta tulemista. Sitten näin jollain farkkukankaasta tehdyn ruokalapun, ja päätin kierrättää farkut parempaan käyttöön. Ei niitä rikkinäisinä kuitenkaan olisi enää voinut käyttää oikein mihinkään. Muutamat oli halki persauksista oikein kunnolla.

Kotikäytössä meillä on yksinkertaisia farkkuruokalappuja. Jossain vaiheessa piti kuitenkin kierrättää jotain flanellipaitaa ja muita miesten kauluspaitoja. Tein niistä sitten toisen puolen ruokalappuihin. Mr. solu huomasi yks päivä, että näitä lappujahan voi pitää kummin päin vaan, kun kääntää ruokataskun toiselle puolelle. Itse en ollut sellaista edes ajatellut, mutta hieno idea. Nyt voi olla farkkupuolella kotona, tai sitten enemmän diplomi-insinööri vaikka vieraissa. Näitä nyt on sitten kotona vino pino kun tein kaikista farkuista samalla mahdollisimman monta ruokalappua. Onneksi on tuttavapiirissä pieniä ihmisiä, joille niitä voi lahjoittaa... Tein näihin tosi pienen pääntien, että oikeiasti suojaa vaatteita kaulasta asti.

Sitten pihalta löytyi puusta vielä tälläisiäkin. Kypsyiväthän ne viimein... Varmaan syöntiin ja marmeladiksi/soseeksi päätyvät. Tänä vuonna ei onneksi ollut ihan niin valtavaa määrää kuin parina viime vuonna. 

Ihania uusia kankaita!

Tänään aivosolun ahdistuksen pelasti paikallinen kangaskauppa. Vihdoinkin oli saapunut uusia trikoita, sellaisia joita on jo hetki odoteltu saapuvaksi. Kärpässieniä ja raikkaita omenoita! Kirahveja joudun vielä odottamaan, mutta kyllä näillä nyt jo alkuun pääsee.

Ollaan huomenna menossa pikkusolun kanssa pienimuotoiseen sukutapaamiseen. Sinne on tulossa aivosolun äidin puolen serkkuja ja niiden lapsia. Tarkoitus oli mennä ihan arkirynttyissä, kun ei siis ole mikään juhlatilaisuus. Mr. solu kuitenkin sattui olemaan tänään kotona, ulkona satoi, ja hain uusia kankaita... Piti siis heti askarrella pikkusolulle jotain uutta päällepantavaa. Huominen oli erittäin hyvä tekosyy askartelun aloitukseen. Päätin käydä omenien kimppuun ensin, ja suunnittelin (tällä kertaa jopa jonkun verran suunnittelin, ihan värkkäsin tyhmemmästä trikoosta mallikappalettakin) pitkähihaisen tunikan. Alakuvassa se on sovitettavana pikkusolun päällä.

Tein kiilamalliset hihat (siis sellaiset, joiden saumat tulee kainaloista vinottain pääntiehen asti) ja identtiset etu- ja takakappaleet. Pääntie riittävän suureksi ja siihen vain käänne ja kuminauha. Ei tarvinnu mitään nappeja tai neppareita ruveta virittelemään. Hihoista tuli ihan mega pitkät, vaikka niitä koitin mittaillakin. Samoin helma on vähän pitkä, saattaa haitata konttailua, jos pikkusolu nyt joskus konttaamaan oppii. Ajattelin kuitenkin, että huomenna pitkä helma ei haittaa. Kädenteistä käänsin pari kertaa lyhyemmäksi, saa sitten joskus avata jos hihat on liian lyhyet. Saattaa mahtua mekko/tunika sitten pidempäänkin päälle, kun on hihoissa ja pituudessa varaa, jos ei ihan makkarankuoreksi muutu.

Tässä vielä valmis tuotos lattialla. Ei ollut kovin vaikea tehdä, saattaa olla, että sienet päätyvät vielä samaan tarkoitukseen. Toi kangas on vielä kivempaa päällä kuin pakassa!

Käsityön hurmassa en sitten malttanut tähän lopettaa, vaan piti ne jämäpalasetkin jotenkin hyödyntää. Kangasta pitäis aina vaan ostaa paljon, jäis paljon vähemmän hankalia jämiä. Trikoopipot on ihan kivoja ja sellaisen sai näistä jämistä vielä väsättyä. Täytyy kyllä sanoa, että piti jopa ihan vähän jo askarrella, kun oli niin jämptiä tavaraa ja monessa osassa. Tuotos on aika kireä, mutta varmasti kyllä vähän käytössä venyy. Yläosa on yksinkertaista ja alareuna kaksinkertaista trikoota. Hupun kanssa menee vielä ulkona, ja ainakin huomenna söpöilytarkoituksessa.

Nämä kankaat on kuulemma Suomessa suunniteltu ja Saksassa painettu. Tosi hyvän tuntusta trikoota, saa nähdä miten kestää pesua. Normaalisti olisin nämäkin pessyt ennen käyttöä, mutta tuskin saisin niitä kuivaksi huomiseen mennessä näillä keleillä. Pitää sitten pestä heti huomisen käytön jälkeen, ettei ainakaan enempää tule mitään haitta-ainealtistusta. Vaikka onkin EUn alueella painettu... Hintaa taisi olla 20 e metri. Nämä vaatteet siis maksaneet tähän mennessä 12 e, ja vähän jäi vielä kangasta. Juuri tänään kaupassa katselin 30 e pipoa, joka oli huikeasti alennettu 20 euroon... Säästimpä nekin rahat paljon hienompaan.

Housuja

Kävin viime viikonloppuna vaatekutsuilla. En tiedä olenko pihi vai muuten vaan hieman outo, mutta mun mielestä 25 e bodystä ei ole edullista. Lähdin kutsuilta tyhjin käsin... Silti tuli sellanen olo, että pikkusolulle olis voinu jotain kivaa vaatetta hankkia. Siitä kimpaantuneena päätin siis tehdä housuja. Aivosolun askarteluinto puski päälle taas sunnuntaina illalla (=yhtään mikään kauppa ei ole auki), joten ompelukset piti suorittaa olemassaolevia materiaaleja käyttäen. Violetit housut tuli vaippoja varten joskus ostetusta joustofroteesta. Halusin tehdä vähän lökömmät mallit, kun yleensä pikkusolulla on jalassa jotain tiukempaa trikoota. Muistelin, että väriopin mukaan violetin vastaväri on keltainen. Keltaiset resorit puntteihin siis. Jälkeenpäin tuli mieleen, että voisi niitä housuja jotenkin koristellakin. 

Olis taas pitäny ajatella ennen suurinta ompeluinnostusta niin olis päässy helpommalla. Mutta kuten niin monesti aikaisemminkin, suunnittelu on hanurista ja vaikeuksien kautta voittoon. Pienet keltaiset perhoset löysivät tiensä housujen koristeeksi. En ole hetkeen mitään aplikoinut, joten jälki on vähän sen näköistä. Onneksi pikkusolu ei vielä saa päättää mitä päälle puetaan. Housut on vielä vähän isot, joten hetki pitää odotella. Saattaa olla, että resoreihinkin pitää vielä ujuttaa kuminauhat, kun jäi vähän löysäksi, vaikka ei taaskaan pitänyt.

Punaiset ja mustat pitkikset (tai miksi ikinä halutaankaan kutsua) oli jo aikaisemmin aloitettuja projekteja, mutta nyt vihdoin sain punnerrettua nekin valmiiksi. Molemmat on tehty aikuisten pitkähihaisten paitojen hihoista. Nekin vielä vähän isot, mutta onneksi pikkusolulla on menossa massakausi.

Iltapalaksi lapsuuden herkkua, suklaakakkua. Jostain syystä päällysteestä tuli tällä kertaa todella löysää (ehdottomasti harjoituksen puutetta, pitänee tehdä pian uudestaan), mutta saa sitä lapioitua tuolta reunoiltakin. Tätä kuuluu syödä kermavaahdon kanssa.