perjantai 5. lokakuuta 2012

Ihania uusia kankaita!

Tänään aivosolun ahdistuksen pelasti paikallinen kangaskauppa. Vihdoinkin oli saapunut uusia trikoita, sellaisia joita on jo hetki odoteltu saapuvaksi. Kärpässieniä ja raikkaita omenoita! Kirahveja joudun vielä odottamaan, mutta kyllä näillä nyt jo alkuun pääsee.



Ollaan huomenna menossa pikkusolun kanssa pienimuotoiseen sukutapaamiseen. Sinne on tulossa aivosolun äidin puolen serkkuja ja niiden lapsia. Tarkoitus oli mennä ihan arkirynttyissä, kun ei siis ole mikään juhlatilaisuus. Mr. solu kuitenkin sattui olemaan tänään kotona, ulkona satoi, ja hain uusia kankaita... Piti siis heti askarrella pikkusolulle jotain uutta päällepantavaa. Huominen oli erittäin hyvä tekosyy askartelun aloitukseen. Päätin käydä omenien kimppuun ensin, ja suunnittelin (tällä kertaa jopa jonkun verran suunnittelin, ihan värkkäsin tyhmemmästä trikoosta mallikappalettakin) pitkähihaisen tunikan. Alakuvassa se on sovitettavana pikkusolun päällä.

Tein kiilamalliset hihat (siis sellaiset, joiden saumat tulee kainaloista vinottain pääntiehen asti) ja identtiset etu- ja takakappaleet. Pääntie riittävän suureksi ja siihen vain käänne ja kuminauha. Ei tarvinnu mitään nappeja tai neppareita ruveta virittelemään. Hihoista tuli ihan mega pitkät, vaikka niitä koitin mittaillakin. Samoin helma on vähän pitkä, saattaa haitata konttailua, jos pikkusolu nyt joskus konttaamaan oppii. Ajattelin kuitenkin, että huomenna pitkä helma ei haittaa. Kädenteistä käänsin pari kertaa lyhyemmäksi, saa sitten joskus avata jos hihat on liian lyhyet. Saattaa mahtua mekko/tunika sitten pidempäänkin päälle, kun on hihoissa ja pituudessa varaa, jos ei ihan makkarankuoreksi muutu.


Tässä vielä valmis tuotos lattialla. Ei ollut kovin vaikea tehdä, saattaa olla, että sienet päätyvät vielä samaan tarkoitukseen. Toi kangas on vielä kivempaa päällä kuin pakassa!


Käsityön hurmassa en sitten malttanut tähän lopettaa, vaan piti ne jämäpalasetkin jotenkin hyödyntää. Kangasta pitäis aina vaan ostaa paljon, jäis paljon vähemmän hankalia jämiä. Trikoopipot on ihan kivoja ja sellaisen sai näistä jämistä vielä väsättyä. Täytyy kyllä sanoa, että piti jopa ihan vähän jo askarrella, kun oli niin jämptiä tavaraa ja monessa osassa. Tuotos on aika kireä, mutta varmasti kyllä vähän käytössä venyy. Yläosa on yksinkertaista ja alareuna kaksinkertaista trikoota. Hupun kanssa menee vielä ulkona, ja ainakin huomenna söpöilytarkoituksessa.


Nämä kankaat on kuulemma Suomessa suunniteltu ja Saksassa painettu. Tosi hyvän tuntusta trikoota, saa nähdä miten kestää pesua. Normaalisti olisin nämäkin pessyt ennen käyttöä, mutta tuskin saisin niitä kuivaksi huomiseen mennessä näillä keleillä. Pitää sitten pestä heti huomisen käytön jälkeen, ettei ainakaan enempää tule mitään haitta-ainealtistusta. Vaikka onkin EUn alueella painettu... Hintaa taisi olla 20 e metri. Nämä vaatteet siis maksaneet tähän mennessä 12 e, ja vähän jäi vielä kangasta. Juuri tänään kaupassa katselin 30 e pipoa, joka oli huikeasti alennettu 20 euroon... Säästimpä nekin rahat paljon hienompaan.

2 kommenttia:

  1. Tilasin just kestovaippakaupasta tota omenatrikoota, muistaakseni siellä sanottiin, että kannattaa pestä ensimmäinen pesu 60 asteessa niin värit kiinnittyvät. Muuten kai 40 astetta. Mut jos et oo pessy ennen ompelua, niin uskaltaakohan sitä 60 kokeilla, jos vaikka kutistuu?

    VastaaPoista
  2. Kangaskaupassa katoin, että olivat lätkässeet 30 C pesuohjeen. Kankaan tekijät siis välttelevät kaikkea vastuuta. Ajattelin itse pestä 40 C, tuskin 60 astettakaan haittaisi. Varmasti kutistuu jonkun verran, mutta tossa tunikassa on ainakin niin paljon varaa että tuskin haittaa. Piposta en sit tiiäkään. Toisaalta, tuntuu tosi venyvältä tuo trikoo...

    VastaaPoista