perjantai 19. lokakuuta 2012

Syystouhuja osa 2

Tänään ei taas satanut yhtään niin paljon kuin eilen. Siitä innostuneena siis painelin iltapäivällä pihahommiin. Mr. solu oli taas kotona niin pääsi rauhassa tekemään kaikenlaista. Ovesta ulos päästessä vastassa oli heti nämä jo parhaat päivänsä nähneet kesäkukat. Jonain yönä oli näille näköjään jo riittävän kylmä. Vanhat siis mäjelle ja uutta tilalle. Kanervat oli jo hankittuna ja koristeet kävin leikkaamassa kuusiaidasta. Taustalla näkyy vielä seuraavaa tarmonpuuskaa odottava kukkapuska.


Pihan siivousta oli ohjelmassa muutenkin runsain mitoin. Haravointia en vielä alottanut, koska lähipuissa ja puska-aidassa on vielä lehtiä. En jaksa moneen kertaan haravoida. Nurmikkokin pitäisi vielä leikata, mutta taitaa jäädä tekemättä tänä syksynä, koska nurmikko muistuttaa enemmän märkää pesusientä. Ilman saappaita on ihan turha yrittää vihreän maton yli.

Toinen yliajalle lipsahtanut projekti oli kasvimaan siivous. Tykkään kyllä istuttaa kaikenlaista, mutta sen jälkeen kiinnostus vähän lopahtaa. Meidän maalla kasvaa oregano ja se on juuri mulle sopiva kasvi. Rehottaa ja leviää vaikkei tekis mitään. Toki aina välillä pitää sitä leviämistäkin rajoittaa... Saaliiksi maalta sain vielä muutaman perunan, kasan porkkanoita, oreganoa (purkissa), ruohosipulia ja muutaman lantun. Lantut taas on sellaisia kasveja, jotka ei taida olla mun kavereita ollenkaan. Tänä vuonna sain sentään yhden kunnon kokoisen, viime vuonna en sitäkään. Noh, oppia ikä kaikki kaiketi. Ehkä ensi vuonna saadaan taas uusi ennätys jos lanttuja laitetaan.

Porkkanoista osa oli napostelumallia, mutta eiköhän nekin saada tuhottua. Pikkusolulle ajattelin tarjota ruohosipulilla höystettyä ruokaa. Se on syönyt parina päivänä palsternakkaa ja on herkkua. Täytynee sitä istuttaa ensi vuonna. Perunat oli meidän maassa vähän rupisia, mutta ihan hyvin ne syödyksi tulee kun vähän siistii. Aikaisemmin nostin jo hyvän kasan sipuleita ja herneitäkin tuli syötäväksi jonkin verran. Ei meistä kyllä aivosolun kasvatustaidoilla ihan omavaraisia tule, mutta ompahan jotain yritystä. Näkee pikkusolukin sitten joskus, että mistä ruoka tulee, kun alkaa jotain ymmärtää.


Nyt on enää viimeiset omenat odottamassa kohtaloaan. Voi olla, että ongelma ratkeaa kohta itsestään kun ne menee pilalle tuola pihalla... Mutta on niitä jo säilössäkin kaikissa mahdollisissa muodoissa, joten ei pääse suurta vahinkoa tapahtumaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti