Kun mikään ei mene putkeen

Aivosolun päivä alkoi tänään sillä, että suuntasin vanhan työkaverin kanssa kädentaitomessuille Tampereelle. Messuista jäi vähän kuiva maku. Joo, ihan kivat, mutta aika paljon samaa tavaraa. Huopapalloja ja neulelankoja... Ei ollut sitä mitä minä olin vailla, Pul kankaita, hienoja trikoita, ja pensseleitä. Taisin siis olla väärillä messuilla. Noh, tulipahan käytyä, ei tarvii ens kerralla sit. Ei jääny mieleen mitään suunnatonta inspiraatiotakaan tehdä mitään. Novitan langatkin oli kalliimpia kun kaupassa (ainakin ne mitä mä yleensä ostan ja joista tiedän hinnan).

Matka jatkui Mr. solun ja pikkusolun kanssa kohti ravintolaa. Tarkoitus oli mennä suoraa messuilta syömään ja sitten nukuttamaan pikkusolua kotiin. Ravintola ei ollut vielä auki. Mikään ei ollut vielä auki, paitsi mäkkäri. Mentiin sitten sinne syöttämään pikkusolu ja jatkettiin sitten vasta sinne mihin alunperin piti mennä. Kotiin päästyämme päivä jatkui sillä, että pikkusolu ei suostunut menemään päikkäreille. Ei sitten nukkunut kunnon päikkäreitä koko päivänä, ja illan huudon sitten jo arvaakin. Onneksi suklaa on hyvä äänenvaimennin. Siis itse syötynä.

Päivän projekteistakin suurin osa meni penkin alle tai ainakin uusintaan. Jostain syystä sain tänään ommeltua useampaan kertaan kaikenlaista väärin päin, väärään kohtaan tai väärällä tavalla. Ja olin muka keskittyneessä mielentilassa. Piti Mr. solun tabletillekin tehdä tasku, mutta siitä tuli liian pieni. Se projekti jäikin sitten hamaan tulevaisuuteen, kun en jaksanut enää alottaa uudestaan.

Sain minä jotain valmiiksikin kaiken säädön jälkeen. Tein pikkusolulle uudet pikkarit, vähän isommat kun edelliset, ja muutenkin kaavaltaan hieman muokatut. Sitten tein jouluksi myöskin pikkusolulle punaiset veluurihousut (sellaista karvakangasta). Taisi kyllä tulla housut ensi vuoden jouluksi... Saa nähdä, nimittäin ommellessani taas tajusin, että en ollut pessyt kangasta etukäteen. Toivottavasti kutistuvat pesussa sopivasti. Laitoin tosi pitkät resorit puntteihin. Niitä voi käyttää käännettynä tai kokonaan auki niin, että housu pussittaa lahkeesta. Antaa myös lisää käyttöikää kun on vähän niin kuin jatkettava malli.

Pieni sieni hyppäsi lahkeeseen suuren taistelun jälkeen. Ekaa kertaa tinttasin vyötärökuminauhan saumurilla kiinni. Sitäkin sitten varmaan saa katua tuonnempana, vaikka mittasinkin pituuden... Ei toi kuvakaan priima ole, mutta en jaksanut parempaakaan värkätä, sori. Toi on tosi kivaa kangasta. Siitä tulee vähintään vielä tonttulakki, ja jos riittää niin jonkinlainen hamonen. Oon jo pitkään odotellu paikalliseen kangaskauppaan tota omenakuosia jouluisimmissa väreissä, mutta sitä ei oo vieläkään tullu. Kohta pitää kyl tilata jostain nettikaupasta jos meinaa vielä täksi jouluksi saada. Oh well... jos huomista sitten paremmalla menestyksellä.