Salainen ompelus

Taas puskee jotain kevätväsymystä. Kovin on hitaasti valmistunut mitään, vaikka mukamas on ollu jotenkin aikaakin tehdä kaikkea. Noh, ehkä se aika vaan hupenee siihen siivoukseen, ruuanlaittoon, päikkäreihin jne. Sain tehtyä salaisen ompelukseni pingviinikankaasta valmiiksi. Esittelen sen myöhemmin kokonaan, mutta tässä pieni makupala.

Oli kyllä ihme, että sain valmiiksi. Alku meni niin lupaavasti, kun pikkusolu oli hoidossa silloin pe aamuna pari tuntia. Loppua kohden sitten kaikki menikin pieleen. Juurikin tuon osan kanssa, mikä kuvassa näkyy. Ompelukoneeni päätti, että nyt ei sitten tykätä ommella kaksoisneulalla. Eikä siinä vielä kaikki. Meni 3 neulaa rikki peräjälkeen! Piti käydä välillä hakemassa kaupasta lisää. Se jos mikä sapettaa, että ne maksaa eurokankaassa sen about 6 e kappale. Harkitsen nyt ihan tosissaan ompelukoneen vaihtoa. Jos tota tahtia kuluu neulaa niin kohta on jo uuden koneen hinta tienattu... En tiedä uskallanko enää tuplaneulaa tohon laittaa ollenkaan. Tähän asti on ommelu ihan mainiosti, eikä nyt oo tapahtunut mitää mullistavaa, että ois pitäny väkisin vääntää jumiutunutta neulaa pois koneistosta tms. Noh, valmista kuitenkin tuli, itkun ja hammasten kiristelyn kanssa. Saumuri sentään on pelittänyt hienosti. Kop, kop...

Eilen illalla sain valmiiksi tämän jo joku aika sitten aloittamani sukan. Oli kärkikavennusta vaille valmiina odottamassa. Pari siltä vielä puuttuu. Ja myös langan päättelyt. Itse asiassa lanka on vielä kiinni sukassa, kun ei sattunut saksia kohdalle... Nyt ei sit enää neulotuta yhtään, mutta kai sille pitää se pari tässä jossain vaiheessa väkästellä.

Muuten onkin aika sitten mennyt taas tässä touhussa. Kovasti koitan sitä kevätsiivousta saada aikaiseksi.

Se nyt etenee vähän yskähdellen, koska tänään sain taas lisää poistokankaita. Mukana oli tälläiset retroverhot. Näitä en kyllä leikkele. Voi olla, että toisesta tulee kesäksi keittiöön verho ja toisesta vaikka kesäessu grillikokkauksiin. Sillä essulla pitää sitten ehkä olla kuitenkin vain valvontatehtävissä. 

Pingviinejä talvitouhuissa

Tänään se kusti vihdoin polki kirjeen laatikkoon. Sampsukan alesta tilaamani pingviinitrikoo tuli! Vihdoin! Joo, onhan tää tosi talvista, kun lumihiutaleitakin lentelee, mutta en voinut vastustaa.

Nää kaks kaveria on mun suosikit. Yläkuvassa on omista varastoista löytynyttä oranssia resoria, jota ajattelin käyttää tän parina. Lisäksi kävin paikallisesta kangaskaupasta hakemassa oranssin vetskarin. Se on tietty vähän vaaleampaa sävyä kun resori, mutta pikkutekijän ei parane olla turhan tarkka. Kohta resoreita on kotonakin sataa eri sävyä... Hyvä siitä tulee. Valitettavasti joudun palaamaan itse tekeleeseen tuonnempana. Ainakaan ensimmäinen tuotos ei tule pikkusolulle, ja siksi en voi sitä vielä blogissa julkaista. Varmuuden vuoksi...

Hyvä, että kävin sielä kangaskaupassa. Oon noin vuoden kyselly näitä helmilankoja. Ei niitä edelleenkään ollu maahantuojalta saatu, vaan jostain toisesta liikkeestä sumplittu. Onneks, nää tulee siihen mun ikuisuus pöytäliinaprojektiin. Näin jälkikäteen ajatellen en varmaan ois tarvinnu sinistä kun yhden kerän, mutta jää sit varastoon tai käyn vaihtamassa toiseen väriin. Paikallisessa kangaskaupassa on hyvä palvelu, kun sielä saa näitä keriä vaihtaa vielä aikojenkin päästä. 

Taidan mennä laittamaan kolmannen koneellisen pyykkiä pyörimään tälle päivälle, että saan aamuksi pestyä ja kuivattua tuon pingviinikankaan. Aamulla pikkusolu menee taas harjottelemaan hoidossa oloa. Tällä kertaa kokeillaan, josko menisi lähemmäs se 3 h, mikä on maksimiaika. Laitan mukaan eväät ja kaikki... Sinä aikana minä sitten saisin rauhassa surautella. Toivossa on hyvä elää.

Elämän pieniä iloja

On se hienoa, kun voi viedä pyykit ulos kuivumaan. Ja ne kuivuu sielä ihan muutamassa tunnissa! (Tietty tänään sataa vettä ja vaippapyykki pitää taas kuivata sisällä...) Iloiseksi tekee myös se, että minun pihassa kukkii yksi kukka. Valkoinen krookus. Sen kaveritkin alkaa varmaan kohta kukkia. Mun äidillä kukkii kaikenlaista.

Tämä on kliivia (sisäkukka). Siinä on ihan mielettömän hinot värit! Tästä tekis mieli maalata tai kirjoa pöytäliinaa. Saa nyt toistaiseksi jäädä kuvan asteelle, mutta voi olla että joskus vielä jotain muuta...

Tässä on jouluruusu ja se kukkii äitini kukkapenkissä ulkona! 

Tänään mulla oli taas vapaus askarrella, kun Mr. solu tuli vähän aikasemmin töistä. Kovasti odottelin kirjettä saapuvaksi, tilasin nimittäin viime viikolla hienoa uutta kangasta. Noh, eipä pakettia tietenkään tullut... Vapaahetki sujahti sitten taas kerran kevätsiivousta tehdessä, eli matonkuteita leikatessa. Joku homma sentään edistyy...

Kaunista huomista kaikille. Muistakaa katsella leskenlehtiä ja sinivuokkoja. Ja kaikkea muutakin kukkivaa!

Paljon aikaiseksi

Tänään tuntuu siltä, että sain paljon aikaan. En ehkä oikeasti paljon, mutta monta pikkuhommaa pois alta. Sillon on aina kiva fiilis, kun hommat etenee. Paras fiilis on, kun saa paljon valmiiksi. Sitten voi aina alottaa kaikkea uutta kivaa eikä tarvii palata tympeisiin vanhoihin juttuihin.

En jaksanu tänään ruveta siivoamaan, vaikka todellakin pitäis, mutta halusin silti vaihtaa pöytäliinan jo keväisempään. Tässä on taas yksi isäni äidin tekeleitä. Muistakseni oon ite ollu siskoni kanssa tätä piirtämässä. En oo siitä kyllä ihan 100 varma... En tiedä millä kyseinen liina on merkattu, mutta merkkausjälki ei lähde pesussa pois. Liinassa on siis ollut tälläiset piirrosjäljet pitkän aikaa, vaikka liinaa onkin jo käytetty. Jep, myös tässä tekeleessä on niitä tahrojakin, jotka ei lähde pesussa pois. Ne nyt ei kovasti häiritse, ainakaan niin paljon kuin nuo piirrokset. Jatkoin siis työtä ja viimeistelin kesken jääneen liinan. Hieno tunne taas, kun sai lopettaa jotain isän äidin aloittamaa.

Tässä liina silitettynä ja viimeisteltynä pöydällä. Tästä tulee niin kovin keväinen olo. Lankavarastosta löytyi taas aika lähelle oikea lanka. Samanlaista pätkävärjättyä vihreää sillä erotuksella, että mun langassa ei ole tuota kaikista tumminta vihreää kohtaa.

Tässä vähän toisesta kuvakulmasta. Liina on tosi pitkä ja ihan reunaan asti merkattu. Piti laittaa pöytään jatkopala, että sain liinan sopimaan siten, että pikkusolun ruuat ei tartu roikkuvaan reunaan. Edelleen siis tässä päällä on muovi, en muuten uskaltaisi käyttää.

Tässä kuvioaihe lähempää. Tänään merkkasin siis nuo keskellä pienestä lehdestä alaspäin lähtevät kiehkurat. Yksi projekti valmis!

Samalla kun silittelin pöytäliinaa silittelin myös verhoja. Vihdoinkin sain punatulkut pois tangosta. Ei siihen nyt ihan kesää tilalle tullut, mutta käpyjä kuitenkin. Mennään niillä sitten vaikka ensi jouluun... Projekti 2 done! Samaan silitysurakkaan pääsivät myös pikkusolun verhoiksi repimäni kangaspalat. Tämä eläinkangas on hamstrattu joskus eurokankaan palalaarista. Iso pala kun taas muka halvalla sai... Tästä oon tehnyt jo muutakin, mutta lopusta tein verhot. Ne on sen kokoset mitä siitä palasta sai. Varmaan ihan kivaa katseltavaa, jos nyt pikkusolu joskus verhojaan katselee. Ainakin ne on ihanan lapselliset. Kolmaskin projekti valmis!

Näitä verhoja ommellessa taas mietin kätten töitteni laatua. Tähän hommaan en jaksanut ihan kaikkea tarmoani ammentaa. Mua ei haittaa jos päärmeet on vähän vinossa. Eri asia sitten, jos opettelen tekemään jotain uutta, tai varsinkin sitten jos joskus harvoin teen jotain jollekin muulle. Silloin sitten puretaan ja tehdään uudestaan jos ei heti tuu priimaa. On myös niitä paikkoja, joissa työn jälki ei näy. Silloin en jaksa siitä myöskään stressata. Priimankin käsite varmaan vaihtelee päivästä toiseen... Joskus, kun pitää nopeasti tehdä, ei lopputuloksen pienillä kauneusvirheillä ole minulle väliä. Esim. ne pul kintaat. Ne on ihan täysin toimivat ja tuli tarpeeseen, joskin seuraaviin teen joitan muutoksia. En jaksanut alkaa purkaa koko hommaa pienten asioiden takia, jotka voin korjata seuraavalla kerralla. Samaa kehitystä on huomattavissa kestovaippojeni kanssa. Ekat vaipat näyttää ihan erilaisilta kuin viimeiset. Se on kai sitten sitä tuotekehitystä. Mutta tuotekehitykseen kuuluu mielestäni myös se, että kaikenlaisia tuotteita testataan ja muutoksia tehdään testauksen perusteella. En silti ala muuttaa jo valmiita vaippoja, koska ne kyllä toimii. Uusissa vaan on vielä parempia ratkaisuja. Ehhh, tulipa taas syvällistä settiä.

Päivän viimeisenä projektina ompelin pikkusolun muumieväskassiin nimilapun. Pikkujuttu, mutta tärkeä, koska pikkusolu menee ensi viikolla hoitokokeiluun eväiden kanssa. Viimeksi, kun hain hoidosta niin ei enää itkenyt. Eikä kuulemma ollut itkenyt kauaa kun lähdin. Kerran viikossa vieraiden hoivissa muutama tunti on ihan hyvää opettelua itse kullekin.

Mä vaan ihan äkkiä teen... osa 84372

Tänä aamuna iski taas perinteinen "mä vaan ihan äkkiä teen" askartelumoodi. Pikkusolulla ei oo kunnon käsineitä. Oon pitäny sillä niitä äitiyspakkauksen tumppuja, ja sen lisäks käsiä haalarin hihoissa sisällä. Pari kertaa ulkoilun jälkeen kädet on kuitenkin olleet tosi kylmät. Erityisesti nyt kun on ollut tuulista keliä. Ajattelin siis tehdä lämpimämmät käsineet, osittain uusien talvihanskojen innoittamana.

Koitin eilen piirtää pikkusolun kättä malliksi paperille. Ei todellakaan onnistunu. Ei yksvuotiaan käsi pysy hetkeekään paikallaan, varsinkaan jos ympärillä hyörii kynän kanssa. Eikä se tajua vielä, jos pyytää pitämään kättä paikallaan paperin päällä... Yritystä oli, mutta tulokset oli kovin heikkoja. Mulla ei oo mitään sormivärejä ja en nyt vaan jaksanut alkaa millään mustikalla sotkea. Painamalla ois ehkä saanu kädenkuvan paperiin, mutta toisaalta sit niitä käpäliä ois ollu vaikka missä. Koitin näistä nyt sit jotenkin arvioida kintaiden kokoa... Ja piirsin jonkinlaiset kaavatkin (jotka tosin menee heti kohta uusiksi). Uskaltaiskohan käden piirtämistä kokeilla nyt kun pikkusolu nukkuu?

Tää oli juurikin taas perinteinen äkkiä projekti. En todellakaan tehnyt äkkiä. Meni toista tuntia hiki päässä ommellessa, purkaessa ja uudelleen kankaita leikatessa. Tarkotus oli tehdä ruskeasta pallokuosista koko kintaat, mutta se loppu toisella yrittämällä kesken. Laitoin sitten leppiskankaan jämää kämmeniin. Ihan kiva, saa pikkusolu sitten vaikka laskea niitä leppiksiä kädessänsä tai jotain. Tässä on kans hyvä keino päästä eroon ylimääräsista pul kankaan jämistä. Tosin, yllättävän isoja paloja näihinkin sit kuitenkin tarvii. 

Netistä googlettamalla löytyy useampiakin omatekoisia hanskoja, mutta ihan oman pään järkeilyn tuotoksia nämä on. Hain vahvistuksen muiden tekeleistä. Täytyy myöntää, että kun kiire taas oli niin ei ihan priimaa tullut, mutta ens kerralla osaan muokata kaavaa ehkä helpommin ommeltavaksi. Näistä tuli ehkä vähän naftit kooltaan, mutta toisaalta, ompahan käyttöön sopivat just nyt heti. Pikkusolu vaan ei osaa laittaa peukkua haralleen, niin, että se osuis tonne omaan koloonsa. Täytyy vähän harjotella vielä. Resoria ompelin hiki päässä kiinni, saumurilla ei ole ihan helpoin tehtävä noin pientä ympyrää surautella. Eniveis, on nää varmaan lämpimämmät kun ne äp tumput. Sisäpuoli on mikrofleeceä, sekin vaippajämiä.

Mikrofleeceosa meni ekalla yrittämällä suunnilleen kohdalleen, mutta kuoriosan jouduin tekeen pariin kertaan. Sen pitää olla todella paljon isompi kun sisäosan. Seuraaviin tumppuihin lisään myös vähän leveyttä, niin on helpompi sekä ommella että pukea. Ehkä. Mä olin jo päättäny, että en tilaa enää pul kankaita, mutta näiden jälkeen alko taas nettisivujen selailu. Katotaan nyt kuitenkin eka, josko tuolta palalaarista löytyis riittävästi materiaalia seuraaviinkin projekteihin. Nepparit vois vielä virittää vaikka noihin resoreihin niin sais nää yhteen sit kun ei oo kädessä. Ei tarttis sit paria haeskella jos on kiinni toisissaan.

Retkeilyä

Tänään aamulla lähdettiin retkelle. Suuntana oli Reiman varastontyhjennysmyynti Kankaanpäässä. Nohevat Kankaanpääntontut kertoi alkuviikosta, että lehdessä oli ollu taas ilmotus. Osasin kyllä jo odottaa, että suunnilleen näihin aikoihin sen pitäis olla. Varastoa tyhjennetään to-la, mutta me siis iskettiin Reimalle aamutuimaan heti ekana päivänä. Oltiin perillä vähän ennen kymmentä.

Kala kuivalla maalla sai uusioesityksen (eka oli siä MLLn kirpparilla). Mä lähdin ihan väärin selaan sitä varastoa. Olis pitäny ottaa laatikko (siä kerättiin tavaraa vanhoihin äitiyspakkauksiin) tai mahdollisimman isot kärryt. Sit niihin ois pitäny lappaa kaikkea mahdollista sen kummemmin ajattelematta ja kierroksen päätteeks ois pitäny mennä sivummalle tekeen inventaarioo, että mitä niistä hamstratuista kamoista sit oikeesti tarviikaan. Loput ois pitäny palauttaa väärille paikoille.

Mun strategia oli se, että otan jos löydän jotain sopivaa ja tarpeellista. Eihän sieltä nyt tyhjin käsin lähdetty, mutta meidän ostokset menee taatusti omaan käyttöön. (Seinät oli täynnä lappuja, että ei jälleenmyyntiin, mutta kun sitä kamaa on joillain 3 ostoskärryllistä niin vähän herää epäilykset.) Tarjolla oli ulkovaatteita, pääasiassa talvivaatteita, joitain välikausivaatteita ja erittäin vähän sisävaatteita. Myös kenkiä ja Finlaysonin pyyhkeitä ja peittoja oli. Finlaysonin optista omenapyyhettä kuolasin, mutta en sit ottanu, kun ei oikein just pyyhkeitä tarvita.

Päivän saalis (oli todella vaikee pitää kuuppa kasassa ryysiksessä ilman ostoslistaa):

Lassie välikausihaalarit koko 86. Kotona testauksen jälkeen todettiin, että ihan liian isot vielä, mutta ehkä menee sit syksyllä. Siihen asti pärjätään muuten tai sitten hätätilassa laitetaan nää. Sielä ryysiksessä en alkanu mitään sovittaan. Siniset pöllökuvioiset (mun mielestä ehkä unisexein reiman haalari mihin oon törmänny) talvihaalarit (ei ollu reima tec, vaan ihan reima, mutta näis on se lämmittävä perskarvoitus kuitenkin; perus talvihaalarit) koot 86 ja 92. Nää oli poistossa halvemmalla mitä kirpparilta ois saanu käytetyt talvihaalarit... Otin sitten pariksi seuraavaksi talveksi, toivottavasti. Näitä poistoja ei ainakaan iltapäivällä näkynyt verkkokaupassa, eli tais olla vaan paikalle vaivautuneille. Mukaa tarttui myös koon 2 hanskat, äitiyspakkauksen villapipo 1 e! (toivon, että mahtuis vielä ens talvena, jos ei niin voi antaa lahjaksi tms), collegehousut ja parit tutan unisex haalarit pienemmässä koossa varastoon. Tämä koko paketti kustansi alle 100 e. 

Kaiken kaikkiaan ihan kannattava reissu. Meno on kuin hulluilla päivillä konsanaan ja paikalle tullaan varmaan yli 200 km säteellä. Kuultiin kun yks puhu olevansa Vesilahdesta. Myös Reiman tehtaanmyymälässä oli alennuksia tuoreemmista tuotteista, joskaan ei ihan niin isoja kuin varastossa. Oli toi Reiman "kirppis" ihan kokemus sinänsä, mutta saa nähdä tarviiko toiste mennä.

Käytiin samalla moikkaamassa tuttuja ja syöttämässä pikkusolu ennen paluumatkaa. Ajotettiin koko homma niin, että pikkusolu sai nukkua päikkärit autossa kotimatkalla. Takasin ajettiin eri eri reittiä, joten en saanut Niinisalon sotkusta simamunkkeja. Toisaalta, nyt saatiin karkeaa ruisjauhoa. Matkalla on yksi todella pieni kyläkauppa (nykyään kauppa/cafe), jossa myydään suoraa lähimyllyn tuotteita. Sieltä on vuosikaudet ostettu karjalanpiirakkajauhot. Aina kun kerran vuodessa sattuu paikalle...

Nyt on myös alkanut Mr. solun ulkoreenikausi. Kyseessä on joukkuelaji, joten reenit on tiettyyn aikaan satoi tai paistoi. Tänään sataa. Paljon. Puoli tuntia ennen lähtöä Mr. solu tuli kysyyn, että voisko tuulihousun revenneelle puntille tehdä jonkun pikakorjauksen. Mä oon ihan varmasti laittanu säilöön joskus aikasemmin rikki menneet tuulihousut siks, että saisin niistä sit paikkakangasta. Tietenkään en löytäny niitä tähän hätään. Mietin, että millä jeesusteipillä sen puntin nyt paikkais, se kun menee ihan varmasti samasta kohtaa kohta uudestaan. Muistin, että mulla on epämääräsiä pul-paloja varastossa. Se oli ainoota vedenkestävää kangasta saatavilla, joten puntissa on nyt vaipparaita. Noh, ainakin se on ehjä ja pitää vettä paremmin kun reikä. Ääh, sitä haisevien, märkien vaatteiden määrää kun se tulee kotiin...

Sekalaista

Nyt on vähän ajatuksen virtaa menossa ja tulossa. Maistoin simaa. Hyvää on, nam nam. Säästyy viimiset marjamehut vähän myöhemmäksi. Tätä voidaan tissutella seuraava kuukausi. Tässä sitä ny o. Ihan iittalan kipostakin. Nyt oikeesti vähän sitä munkkia oisin vailla... Mites Maija se sun karppisima?

Kävin eilen elämäni ekoilla tuppereilla. Ihan kivaa oli, vaikka en mä niin kalliita purkkeja kyl osta. Maha oli ainakin kuusinkertainen lähtötilaan verrattuna, sen verran hyvät tarjoilut oli paikalla. Mä en ihan ymmärrä miks riisin keittoon mikrossa tai munakkaan tekoon mikrossa pitää olla omat astiat, joilla ei voi tehdä mitään muuta... Mut jos joku muu ymmärtää niin hyvä niin. En oo ajatellu tehdä riisiä mikrossa, ja munakasta en pysty syömään. 

Kattelin tänään taas millä hakusanoilla tänne blogiin löydetään. Parhaat tähän mennessä on ollu "pökäle pallo"  ja "aivosolut ei kohtaa". No ei todellakaan... Solu etsii kaveria edelleen. Tosi paljon haetaan mattojen sidontaohjeita ja kangaspuiden kokoomisohjeita. Taitaa suurin osa eksyä tänne juuri kangaspuiden perässä. Ikävä tuottaa pettymys kangaspuuhommien etsijöille, on jäänyt vähän vähemmälle viime aikoina se touhu. Toivottavasti täältä kuitenkin löytyy korvaavaa virikettä. 

Huomenna on retkipäivä. Katsotaan mitä retkestä tulee, ehkä illalla saatte raporttia.

Mielihaluja

Mun on pitkän aikaa jo tehny jostain syystä tehny mieli suklaa moussea. En oo ikinä tykänny pahemmin suklaajutuista, esim. suklaajäätelöstä, konvehdeista tms, joskin suklaakakku on kyllä maistunut. En ole myöskään minkään tytisevän fani, johtuen lapsuustraumasta viilin suhteen. Odottelin jokusen viikon josko mielihalu menisi ohi, mutta ei menny. Edelleen teki mieli suklaamoussea. Tänään oli sitten se päivä kun sitä tein. Sain siskoltani lyhyen ja ytimekkään tekstiviestiohjeen.

2 dl kermaa
1 muna
100 g suklaata (suurin osa tummaa, vähän maitosuklaata makeudeksi)

Vaahdota kerma. Vaahdota valkuainen (eri kipossa). Sulata suklaa ja lisää siihen keltuainen. Sekoita suklaa ja kermavaahto. Sekoita varovasti valkuaisvaahto muiden joukkoon. (tekstariohje päättyi tähän) Annostele vaahto astioihin ja laita jääkaappiin jähmettymään.

Söin tälläisen kupillisen, eikä todellakaan tee enää mieli suklaamoussea. Onneksi kuppeja on jääkaapissa vielä 4... Onneksi en annostellut yhtään isompiin astioihin, vähempikin ois todellakin riittäny. Hyvää se kyllä oli. Ohje ehkä kaipaisi hieman selvennystä joissain kohdin. Keltuaisen lisääminen sulaan suklaaseen aiheutti suklaan välittömän jämähtämisen isoksi paakuksi. Paakun sekoittaminen kermavaahtoon ei ollut lopputulokseltaan ihan silkkisen sileä. Ei ne suklaakököt kyllä haitannukkaan, mutta en tiiä oisko niitä pitäny sielä seassa olla... Helppoa ja sokerihumalaa aiheuttavaa.

Kuva-arvoitus

Mitä tässä on tulossa? Vihjeenä: olen vähän ajoissa, mutta miksi tätäkin pitäisi muka nauttia vain yhtenä päivänä vuodessa. Vain munkit puuttuu, mutta niitä en oo ikinä tehny itte, enkä varmaan ala nytkään.

Vaatteita taas

Mikäs tässä ommellessa, kun kaava on hyväksi ja toimivaksi havaittu. Kevätsiivous jatkui tänäänkin. Sen lisäksi, että tyhjensin toisen pakastimen, tai siis yhdistin kahden pakastimen sisällöt yhteen ja sain toisen kokonaan pois päältä, ompelin taas sekä pikkusolulle että yllärinä itselleni. Siivouksen kohteeksi joutui tänään kasari/ysärilahjoitukset. Mr. solun äiti on ommellut vaatteita lapsilleen silloin joskus melko kauan sitten, ja mä oon saanut siltä niitä kankaita mitä sillon on jäänyt yli. Niistä on tehty jo monta mukavaa juttua...

Pikkusolulle tein paidan vaalean violetista raitaneuloksesta. En tiedä onko täysin puuvillaa, tuntu sormissa vähän nahkealta. Epäilen sekoitukseksi. Toivottavasti ei oo hiostavaa kangasta, sitä on iso pala vielä jäljelläkin. Keltaset resorit on samaa vintagekasaa kuin itse kangaskin.

Homma oli ohi niin nopeasti, että jäi jotenkin vajaa olo. Tinttasin alareunaan sitten vielä kukkaset kaupan päälle (tosi hyvin myös kohdistin kuvan). Raidotuksen kohdistus onnistui täydellisesti. 

Kävin tässä joku päivä ostamassa itelleni uusia trikoopaitoja. Vanhoissa oli jo pysyvät hikiläikät kainaloissa ja kankaastakin alkoi jo näkyä läpi. Ne paidat meni kuiteiksi ja askarteluun. Kaupoissa on ihan kaameita rytkyjä taas tarjolla. Todellakin "pukeudun pimeässä" linjastoa, niinkuin jossain blogissa sanottiin. Peruspaidat voin ostaa mutta muuta en. Kattelin sellasia löysiä raitapaitojakin, mutta ne oli kaikki jotenkin outoja. Kaivoin sitä samaista vintagekasaa edelleen ja sieltä löysin sinivalkoraitaisen kankaan. Sitä ei ollut ihan kauheasti, tai sitä oli todella hassuja palasia. Koitin tehdä ihan normaalilla trikoopaidan kaavalla (kaava se millä joskus aikaisemmin tein itselleni pilvipaidan) niin reilun version kuin mahdollista. No, ei siitä kovin reilua saanut, mutta vähän löysän kuitenkin. Peruspaitaa siis, mutta lähes muodin mukaista (paitsi että paita näyttää paidalta...).

Tänään aamulla, kun Mr. solu oli viemässä pikkusolua potalle niin kuului riks-raks-poks. Perään kuului: ei ollu nää housut sitten lastenhoidonkestävät. Noh, persauksistahan ne repes ja vielä ihan reippaasti. Mä sain taas uutta materiaalia kaapin perälle odottamaan ideoita (se siitä kevätsiivouksesta). En tiiä miten tuo mies niitä housuja kihnuttaa. Se on ihan sama minkä hintaset ne housut on tai mitä materiaalia, mut aina ne joko repee tai kuluu puhki persauksista. Aina ei oo kerenny ees yhtä pesua enempää vanheta. Ollaan tulti siihen tulokseen, että housut ostetaan mahdollisimman halvalla, kun ei ne kuitenkaan kestä. Mulla on vino pino revenneitä farkkujakin odottamassa askartelua...

Kirpparilla

Kävin tänään kattomassa sen MLL kirpparin. Olin heti kärppänä paikalla pari minuuttia yli 10. Tuli todistettua, mä en osaa olla kirpparilla. Olo oli kuin kala kuivalla maalla. Väenpaljous ahdisti ja samoin pöytien tonkiminen. Ehkä osittain syynä oli se, että en oikein nyt tarvinnu mitään pikkusolulle. En siis jaksanu penkoa. Haalareita kattelin vähän, mutta näytti siltä, että kaikki välikausihaalarit lennähti ovesta ulos jo tasan kymmeneltä.

Mun mielestä sielä oli kallista. Reiman käytetyistä toppahaalareista pyydettiin säännönmukasesti 25 e. Ei niistä tarvii uutena paljon sen enempää maksaa alennus/poistomyynnissä. En uskaltanu ostaa ens talvekskaan mitään toppaa, kun yhet reiman haalarit on odottamassa. En tiedä mahtuuko ne mut tälle talvelle ne oli liian isot. Toivon, että mahtuvat, reimat on aika reilut. Yhtä kestovaippataskua kattelin, vaikutti vanhalta äitiyspakkauksen taskulta. Siitä pyydettiin 3 e niin totesin, että teen ite. Sitä kokoa kun sattuu olemaan vaikka kuinka paljon jo kotonakin niin ei ehkä ees tarvii tehdä.

Tosi paljon oli myös pikkusolulle väärän kokoista vaatetta. Ihan pikkuvaatteita ja 100 cm ja vähän yli oli tosi paljon. Just niitä haalareitakin. En viitti ostaa sit taas niin isojakaan, että joutuu marinoimaan niitä kaapissa pari vuotta. Pikkuautoja meillä ei tarvita, enkä sit jaksanu sukellella väenpaljoudessa pöytien alle kattomaan muitakaan leluja. Kun tulin kotiin niin kävi ilmi, että päivän paras lelu on ketsuppipullo. Suuri sijoitus tulevaisuuteen...

Aion kyllä mennä vastakin harjottelemaan kirpparilla käyntiä. Pitäis joskus käydä ihan kattomassa paikalliset kirpparit noin ihan jo yleissivistyksenkin vuoks. Mietin kyllä kotimatkalla, että ehkä mieluummin pyöritän jotain sukulais-kaveri systeemiä. Myyjänäkin oli yks perhetuvan tuttu... Ois me sen kanssa voitu muutenkin tehdä bisnestä, ei ois tarvinnu maksaa sen sitä pöytävuokraakaan. Toki kirpparilla se pääsee varmemmin eroon kaikesta ylimääräsestä, mä oon valikoiva. Alelaarit ja itse tekeminen pitää vaatevarastonkin sopivan pienenä...

Lastenvaatteita osa 2

Eilen illalla ja tänään on saumuri ja ompelukone käyneet kuumina. Uusien ostovaatteiden takia iski inspiraatio tehdä itsekin. Piirtelin omat kaavat vähän sen perustella, mistä ominaisuuksista tykkäsin ostetuissa vaatteissa. Tästä ekasta tunikasta/hameesta piti tulla nyt käyttöön sopiva, mutta siitä tulikin reilusti iso. Mun kaavat ei ikinä osu kerralla kohdalleen, mutta onneks sentään liian iso, se mahtuu sit vähän päästä. Kirahvikuosi on aika veikeä tässä hameessa. Pääntien ja hihojen resorit on tummaa ruskeaa.

Halusin tehdä tähän riittävän ison pääntien, ettei tarttis ihan pinkeänä aina vetää naaman yli. Eka versio oli aivan liian tiukka, mutta tokalla tuli sopiva. Mä oon taas kehittyny näköjään tässäkin hommassa. Sain tehtyä ihan sairaan siistin kanttauksen pääntiehen. Kattokaa ny, ihan ku massatuotantoa ois. Toi kirahvin häntä tossa reunassa on ihan hauska sattuma. Jos mulla ois kokonainen pakallinen kaikkia kankaita niin vois ehkä kohdistuksiakin vähän miettiä, mutta kun ei oo niin otetaan siitä mistä saa ja niin paljon kun riittää.

Tässä vähän kaula-aukkovertailua ostettujen vaatteiden kanssa. Iso tuli, mutta just menee sopivasti pään läpi.

Innostuin onnistumisestani ihan suunnattomasti ja heti piti leikata kankaat uuteen paitaan. Tää on samalla kaavalla, mutta vähän hihoista ja paljon helmasta lyhennettynä. Tää oli jo tänään käytössä, kun tämän koko sattui juuri kohdalleen. Kangas on Nosh organicsin orgaanista puuvillaa, jonka kyllä ostin ainoastaan kuosin perusteella. Ostin sen trikoona, ja kai se sitä onkin, mutta ei veny juuri lainkaan. Muut kuviokankaat venyy paljonkin. Menoa venymättömyys ei haitannut. Tuli sopivan iso tosta alaosasta, ettei mene ryppyyn vaan valahtaa aina housujen päälle itsestään. 

Kokeilin toisenlaista kaulusmallia tähän, ja sekin onnistui tosi hyvin. Laitan vinonauhasta lappuja itsetehtyihin vaatteisiin siksi, että niistä erottaa helpommin takapuolen. Kirjottelen niihin permanent tussilla koon, sitten kun se on suunnilleen selvillä. On kestänyt pesussa ihan hyvin ja tietää jatkossakin minkä kokoiselle menee. Ajattelin, että tästä ois tullu tyttömäisempi noilla punasilla resoreilla, mutta ihan unisex tästä tulikin. Kiva juttu, ja kun on vielä paita eikä hame niin on oikeesti unisex.

Samoilla vauhdeilla tänään vielä jatkui ompelutalkoot. Tästä pupukankaasta tein itelleni pipon jo aikasemmin, ja kangasta oli juuri sopivasti vielä jäljellä tähän tunikaan. Tästä yritin tehdä saman kokoisen kuin sukellusvenepaidasta, mutta pidemmällä helmalla. Testaaminen jäi vielä tulevaisuuteen, mutta näytti valmiina ainakin sopivalta. Pienempi kuin kirahvikuosinen hame. Sattui kaikissa tekeleissä laatikosta löytyneet resorien värit aika hyvin kohdalleen. Tässä hameessa pääntien resori on samalla tavalla kuin sukellusvenepaidassa, joskaan ei ihan yhtä virheettömästi. Tuli heti vauhtia liikaa, kun kerran onnistu hyvin...

Katotaan nyt tarviiko vielä tehdä paitoja. Seuraavaks ehkä sit housuja... Paitaa kyllä huutais ainakin yks raidallinen vanha kasarikangas, mutta katsotaan tuota vaatepinoa vähän ensin. Oli vaihteeks tosi kiva ommella, kun tuotokset valmistu nopeesti ja tuli oikeesti käyttökelposta. Taputan itseäni selkään...

Lauantaina aamupäivällä pitäis muistaa mennä kattomaan MLLn kirppis, kun on lähes naapurissa.

Lastenvaatteita osa 1

Pikkusolu on kasvanut. Oon ajatellu hankkia sille uusia vaatteita sen johdosta. Koitan myös ottaa reippaasti pois naftiksi jääneita vaatteita kierrosta. Se on osottautunut yllättävän vaikeaks, koska kyllä tää ihana body nyt vielä kerran menee. Oon ollu vaateostoksilla siis ajatuksen tasolla, mutta mummi ehti jo kauppaankin asti. Saattoi lähteä homma pikkuisen lapasesta, ei onneksi paljon. 

Ennen kuin sain lapsen, en tiennyt lastenvaatteista juuri mitään. Tiesin, että on olemassa Reima ja Tutta. Niitä vaatteita meillä kyllä onkin, kiitos Parkanon ja Kankaanpään tehtaanmyymälöiden alelaarien. No nyt on sitten oikein kunnon merkkikamaa kuulkaas. On ihan Villervallaa ja Blaata. Isohkoista alennuksista kyllä nekin, tökkii rankasti nuo normaalihinnat (kun vähän tökkii vielä noi aletkin, mutta joskus pitää saada jotain kivaa). Täytyy myöntää, että vähän yllytin mummia tähän etanamekkoon. Kuosi on mun mielestä todella kiva. Selkeitä ja isoja kuvia, aika retron oloinen. Plussaa siitä, että ei ole vaaleanpunainen. 

Etanamekko on siis Blaa merkkiä, joka on suomessa suunniteltu, mutta ties missä tehty. Eniten tässä häiritsi se, että pesuohjeessa suositellaan 30 C pesua. Ei onnaa meidän huushollissa. Suoraa nakkasin 40 C pyörimään kaikkien muiden vaatteiden kanssa. Miksi puuvillaa pitäisi pestä 30 C:ssa? (ei nyt oteta huomioon energian säästöä) Kangaskaupan puuvillatrikoot suositellaan pestäväksi ekaa kertaa 60 C että värit kiinnittyy kunnolla. Ei mennyt tämäkään mekko miksikään lämpimässä pesussa. Kai nää on taas niitä amerikkalaisia varten, jotka varmaan keittäis mekon ja sit haastais oikeuteen tai jotain. Vähän niinkun moottorisahan ohjeessa pitää olla erikseen, että älä sahaa sellasta oksaa millä itse seisot. Kotona vasta huomasin, että kaula-aukko on tosi pieni. Ei oo mitään nappeja tai neppareita. Menee kyllä just ja just pikkusolun pään läpi, mutta maksimivenytyksellä. Toivottavasti vähän käytössä löystyy. Mekko mainostaa olevansa luomupuuvillaa, mutta se ei kyllä ostopäätökseen vaikuttanut mitenkään. Kiva lisä jos oikeasti sitä on.

Toinen mummin yllätyslöytö oli tämä Villervallan mekko. Plussaa tässäkin siitä, että ei ole vaaleanpunainen ja lisäksi täydellisesti kohdistetuista viivoista miehustan ja hihojen saumoissa. Tässä mallissa on nepparit takana, joten pää menee kyllä läpi.

Kumpikaan näistä mekoista ei ole vielä ollut käytössä, raidallista en ehtinyt vielä edes pestä. Molemmat on kyllä vielä isot, että taitaa mennä syksyyn kun näillä keimaillaan. Siitä syystä ajattelin sitten itse tehdä vähän ajankohtaisempaa tavaraa. Näistä uusista mekoista innostuneena piirsin omat kaavat ja aloin hommiin. Jostain syystä pieneksi tarkoitettu kaava olikin kaikista isoin... Huomenna varmaan sitten lisää. Viimeisessä kuvassa vähän esimakua siitä, mitä tänään sain aikaan. Kirahvikangasta <3. Tässä vähän vertailin kaula-aukkoja, koitin omasta tuotoksestani tehdä riittävän isoa, kun en nyt halunnut neppareilla kikkailla.

Kone surisi iltamyöhälle asti, joten esittelen omat tuotokseni tuonnempana. Tämän vuorokauden puolella pitää vielä laittaa pyykkiä kuivumaan jne. Viimeisintä työtä täytyy vielä kokeillakin pikkusolun päälle. Malli oli jo nukkumassa kuin sain työn valmiiksi. Toivottavasti se menee päästä läpi ja sopii muutenkin hyvin, muuten voi huomennakin tulla myöhäinen harrasteilta.

Minivaippoja

Nyt sain tehtyä valmiiksi ne kolme pienenpientä kestovaippaa. Oikein hämmästyin kuinka pieniä ne ekat vaipat olikaan... Nyt tuntuu olevan jo isoja möhkäleitä. Tässä niitä nyt sitten on, kaapin täytettä. Kaksi sienikuvioista ja yksi lammaskuvioinen.

Tarra loppui sen verran kesken, että yhden mustan kiinnitystarran jouduin laittamaan. Se kyllä sopii tuohon vaippaan ihan hyvin, ei siinä mitään. Kahdessa vaipassa sisuksena on fleeceä ja yhdessä alelaarin urheilupaitakangasta (joka on osittautunut käytössä ehkä kaikkein parhaaksi). Pikkuvaipoissa fleece on siitä hyvää (siis tää on sitä ohuempaa mikrofleeceä tms) että on paksumpaa kuin urheilupaita, joten tiivistää vähän reisien ympärystää paremmin. 

Maija pisti jossain kommentissa, että voisko kiinnikkeitä tehdä erikseen. Kyllä voi, oon tehnyt niin jo muutaman ekan vaipan jälkeen. Tässä tapauksessa, kun vaipat menee "liikkumattomalle" tapaukselle niin laitoin kiinnitystarrat pystyyn. Ei haittaa, vaikka mahan päällä on taipumaton blokki kangasta. Tällä kertaa siivekkeiden molemmat puolet on pullia, joskus on sisäpuoli ollut samaa kangasta kuin vaipan sisäosakin. Nyt vaan halusin mahdollisimman suuresta määrästä jämäkankaita eroon, joten näillä mentiin tällä kertaa. Erillisillä kiinnitysosilla on myös se hyvä puoli, että niiden ei tarvii välttis olla sitä samaa pullia mitä muu vaippa. Itse asiassa niiden tuskin tarvii olla pullia ollenkaan, koska tulee vaipan päälle... Mutta ne voi siis tehdä mistä vaan jämäpalasta. Lisäksi kangashävikki pienenee huomattavasti kun vaippaan voi leikata vain vähän muotoillun soiron. Ommellessa mietin sitä, kun Maija pohti saumojen tiivistämistä ja tilkkuvaipan tekoa. Tee-se-itse laiskimuksena aloin miettiä josko tiivistys kävis jeesusteipillä. Saattaa kyllä vähän haitata hengittävyyttä eikä ehkä kestä pesuakaan... Voi olla, että tämä jää ajatuksen asteelle.

Huonompana uutisena se, että ompelukoneeni saattaa olla lähellä loppua. Se on alkanu tehdä paljon hyppytikkejä. Osittain se saattaa kyllä olla neulastakin kiinni, mutta pahoin pelkään, että jotain toimenpiteitä asian suhteen on vielä edessä. Tänään alko jo mennä hermo ominaisuuteen. En vaan tiiä pitäiskö ostaa uus kone, ja jos uuteen päätyy niin edelleen halpiskone (jolla on ommeltu kyllä erittäin paljon, että on varmaan hintansa tienannut) vai sitten joku arvokkaampi. Meikäläisellä toi ompeluhomma kuitenkin vähän ailahtelee... En tiedä viitsiikö tuon hintaista konetta huollattaakaan, jos maksaa huolto enemmän kuin kone niin sit vaan kaupasta samanlainen uus halvemmalla. Harmi, että tällästä pitää edes miettiä. Huollon pitäis aina olla halvempaa kuin uuden ostaminen, mutta eipäs monessa tilanteessa ole. Tuotteen teko halpamaissa ja huolto kalliimmissa jne.

Jotta nyt ei ihan tekeminen to do -listalta lopu, niin alotin eilen uuden sukan. Taas oli niin vetämätön olo illalla, etten jaksanut tehdä mitään. Menin kattomaan telkusta elokuvaa, mutta mulla on elokuva adhd eikä siitä meinannu tulla mitään. Mua alkaa heti kyllästyttää kaikki leffat mitä kattelen. Piti hakea kutimet siihen oheen niin sitten sain katottua. Edistyminen näyttää kovin vähäiseltä elokuvan pituuteen nähden, mutta jouduin purkamaan about tuon verran, kun tuli liian isoa. Lanka on 7 veljestä ja oli muistissa nallen silmukkaluvut... Metsään meni, mutta onneksi on peruutusvaihde.

Pehmeä lasku

Tässä nyt on koitettu kotiutua reissusta parhaamme mukaan. Väsy on painanut, joten illat on ennemmin mennyt vaaka-asennossa tuubaa tuutista katsellen kuin käsitöitä tehden. On tullut vähän pehmeämpää laskua käsitöiden maailmaan. Eilen kävin solmiamassa alkusolmut seuraavaa mattoa varten. Katsotaan nyt taas koska ehtii kutomaan, mutta ompahan sielä valmiina odottamassa. Muuten olenkin sitten leikellyt kuteita.

Leikkuuhommaa voi tehdä sopivasti osissa ja pätkissä, just silloin kun vähän jotain jaksaa. Se sopii hyvin tälläiseen kevätsiivousvimmaan. Nyt on tarve saada kaapeista tavaraa pois. Tässä on kerillä pussilakanoita, verhoja ja vanhaa trikoopaitaa. 

Joitan pieniä hommeleita olen myös saattanut alulle, mutta saa nähdä koska jaksan tehdä loppuun. Samaan siivousvimmaan luen pul kankaista eroon pääsemisen. Aloitin tekemään kolmea nb kokoista vaippaa. Isompiin vaippoihin ei riitä enää materiaalia, mutta en halua noita pulleja säästääkään. Teen vaipoiksi, katsotaan sitten kuka niitä joskus käyttää. Pelkkinä kangaspaloina niillä tuskin suuresti käyttöä on. Kuvassa vaipat kasalla. Parempi esittely seuraa sitten joskus, kun saan ne valmiiksi.

Sain myös revittyä kankaan pikkusolun huoneen uusia verhoja varten. Verhojen tekeminen jäikin sitten toistaiseksi siihen. En jaksanut kaivaa silitysrautaa esiin... Onneksi kevät/kesä on näköjään peruttu, eli tällä kaappien siivouksen valmistumisellakaan ei ole niin kova kiire.

Tekemättömien listalla on tällä hetkellä siis ainakin:

- 3 vaippaa

- lastenhuoneen verhot

- kirjottu pöytäliina

- ruokahuoneen verhojen vaihto

- yhden kirjotun pöytäliinan korjaus

- kuteiden leikkuuta

Eipä niitä nyt ihan hirveästi... Joitan vaatteita pitäis myös tehdä pikkusolulle, kun se on vissiin venähtänyt tässä hiljattain. Kaikki vaatteet alkaa olla pieniä, mitä nyt on käytössä. Se on nyt reissun jälkeen myös alkanut taistella illalla nukkumaanmenon kanssa. Nytkin on jo hetken huudellut sängystä. Ennen reissua ja reissussa meni ihan kiltisti nukkumaan kun heitti sänkyyn. Pitänee mennä kohta silittämään tai ainakin palauttaa vaakatasoon...

Ai niin, olen saanut uuden lukijankin! Tervetuloa! Ilahduin kovasti :)

Kerran Italiassa...

Tässä lupaamani kuva matkalta. Kuva on otettu viimeisenä päivänä rannalla. Seuraavana aamuna siis lähdettiin kohti kotia. Kaunista ja kesäisen lämmintä shortsikeliä. Pah. Toivottavasti kohta täällä.

Kotona taas

Nonniih, reissut on reissattu ja ollaan turvallisesti takaisin kotona. Olipahan retki. Periaatteessa homma meni ihan putkeen, pikkusolu käyttäytyi hyvin, saatiin ruokaa ja unta jne. Silti olo on kaikkea muuta kuin iloinen ja rentoutunut. Kyllä se arjen pyörittäminen vaan on helpompaa kotona, vaikka se tarkottaakin samaa settiä päivästä toiseen. Retki suuntautui siis Italian Riminille. Matka ei ollut mikään puhdas lomamatka, vaan osallistuttiin kolmatta kertaa erään urheilulajin rantaturnaukseen. Aikataulu oli siis osittain meistä riippumaton, ja onneksi matkassa oli mukana myös Mr. solun porukat (kulkivat kyllä eri lennoilla eri päivinä). Tässä seuraa nyt vähän avautumista matkan tapahtumista...

Lentomatkailu. Mennessä saatiin ekalle matkalle pikkusolulle oma penkki, ja matka menikin ihan rattoisasti. Itse en juuri välitä lentämisestä, mutta välillä täytyy. Evästä oli kotoa mukana, joten ruuasta ei tarvinnut ressata. Toisella lennolla oltiin sitten sardiinipurkissa, jossa oli vain 2 penkkiä rinnan, joten pikkusolu oli sylissä ja välillä seisoi lattialla. Ei suostunut nukkumaan päikkäreitä koko päivänä, mikä vaikeutti illalla nukkumaanmenoa, koska päällä oli kitinäshow.

Takaisin tullessa koko matkan pikkusolu oli sylissä. Isompi kone oli aivan täynnä, joten helpotusta ei herunut. Kitinä loppui, kun huomattiin, että on kakat vaipassa ja saatiin alle kuiva vaippa. Loppumatka menikin taas ihan hyvin, vaikkakin parin tunnin sylissä vaivaaminen ottaa kyllä voimille. Lisäksi pikkusolu meinasi käydä naapurin eväiden kimppuun. Syöminen koneessa on muuten tosi hankalaa, jos mukulalla ei ole omaa istuinta. Molempia pöytiä ei voi avata ja aika pian sitä krääsää ja roskaa on siinä yhdellä pöydällä niin paljon ettei sekaan enää mahdu. Koita siinä sitten pitää lapsen kädet irti tavaroista... Laskeutumisissa ei ollut mitään ongelmaa, kunhan rusinatarjoilu pelasi.

Italialaisten palvelualttius. Kun päästiin määränpään kentälle (pieni!), jouduttiin odottamaan laukkuja joku 45 min, vaikka meidän kone oli ainoa koko kentällä. Pikkusolun ruoka-aika oli mennyt jo ajat sitten (onneksi oli sentään syönyt niitä rusinoita) ja kysyin tullimiehiltä, että oisko mikroa. Ei ollu. Ei puhunu edes englantia. Sit saatiin vihdoin kamat ja mentiin hakemaan vuokra-autoa. Kysyin joka tiskiltä, että oisko mikroa, jolla lämmittää ruokaa. Ei ollut (ja yhdeltä tiskiltä näki, että niiden takahuoneessa oli mikro). Koko terminaalissa ei ollut mikroa!!! Piti sitten lähteä lähtöterminaalin puolelle ruokaa lämmittämään. Onneksi sielä sentään oli kahvio, jossa oli mikro. Joo, saatiin sit syötettyä mukula ja reissu jatkui. Jaksaa muuten joka kerta hämmentää kuinka huonosti saapasmaassa puhutaan englantia.

Hotellilla mukana oli vedenkeitin ja pikakaurahiutaleita. Pikkusolu veti puuron aamuin  illoin koko matkan ajan. Hotellissa palvelu pelasi muutenkin paremmin, aina pääsi lämmittämään ruokaa jos oli jotain lämmitettävää. Keittiö jopa keitti/mikrotti perunat ja porkkanat mitä Mr. solun äiti kävi lähikaupasta hakemassa. Aamupalalta sai kananmunaa ja puuroon luumuja. Muuten hotelli ei ole ainakaan meidän seuraava majapaikka, jos lapsen kanssa liikutaan. Ei ollu pinnasänkyä, eikä äänieristeitä. Päikkärit oli hyvä ottaa, kun sillon oli hiljasta. Huone oli ihan ok, iso ja myös iso kylppäri. Sängyt oli kyllä sit jotain melko epämukavaa. Yleensä jenkkisängyissä on petauspatja ihan syystä. No, näissä ei ollu. Lähes mustelmat olkapäissä kun jouset painoi. Lisäks ne natisi ihan sikana kun käänsi kylkeä...

Kun kerran ollaan Riminillä jo pari kertaa aikaisemmin käyty, ei jaksettu stressata suunnistamisesta ja kartoista niin kovasti. Suuntima suunnilleen ja muuten sitten seurattiin opasteita. Tai lähinnä yritettiin seurata. Niissä ilmeisesti on italian moottoriteiden suurin säästökohde. Suomessa on tottunut siihen, että kun ajaa Tre-Hki motaria niin aina välillä tulee kyltti, missä lukee paljonko matkaa on jäljelllä erinäisiin paikkoihin. Ei Italiassa. Meidän exit rampin ilmoitus tuli 500 m ennen kyseistä ramppia. Koko matkalla (about 1 h ajoa) ei ollut yhtään kylttiä Riminille. Bolognaan kyllä ilmoitettiin (joka oli kauempana), mutta ei sinnekään, että kuinka paljon matkaa vielä olisi. Joka tapauksessa ihmisnavigaattori ohjasi lähes sukkana perille. Ainoastaan viimeisillä yksisuuntaisilla kaduilla kierrettiin pieni rinksa.

Perillä ilmaantui seuraava ongelma pikkusolun ruokailujen suhteen. Italialaisten aikataulu/päivärytmi on ihan eri kuin mitä meidän. Pikkusolu syö noin klo 11 ja 17. Näihin aikoihin vain ei ole mikään auki. Liian aikaista lounaalle ja illalliselle. Yksi ravintola oli auki aamusta iltaan, syötiin sielä sitten ainakin kerran joka päivä. Pikkusolun lounas hoitui monena päivänä Mr. solun äidin toimesta peruna ja porkkana linjalla. Illalla otettiin sitten pikkusolu mukaan ravintolaan, että vanhukset pääsi viettämään omaa aikaa. Makarooni kyllä kelpasi. Ja leipä. Pikkusolu ois kyllä varmaan elänyt pelkällä leivälläkin koko matkan...

Kelistä. Ei ollut kuin morsian. Onneks oli toppavaatteet mukana. Ei sielä lunta ollut, mutta kylmä tuuli kävi koko ajan, varsinkin rannalla. Aurinko paistoi yhtenä päivänä (saatiin ne aurinkorasvatkin käyttöön, mutta vain naamaan) ja muuten oli synkkää ja tihkua. Ihan märäksi ei onneksi kastuttu missään vaiheessa.

Muodista. Pakolliset jokavuotiset (tai jokatoisvuotiset) kenkäostokset käytiin tekemässä. Mr. solu ostaa yleensä tältä reissulta kenkiä. Suomessa on kalliimpaa ja huonommat valikoimat. Pikkusolullekin löytyi kesäsandaalit. Muuten ei mitään vaateostoksia tehtykään. Kadulla tuli sitten taas vastaan jotain tosi hämärää. Tällä kertaa ei ole kyseessä aikuisten kokohaalari, vaan naisten housut (varmaankin college), joissa ylhäällä edessä on sellainen hupparitasku (eli tasku johon saa molemmat kädet). ?!? Ne näytti ihan hirveiltä! Ekakskin, koska housut oli pillimallia ja sit sellanen lökötasku siinä edessä. Tokaks, kuka haluaa housuihinsa sellasen taskun! No, voihan sielä itteensä hiplailla samalla kun kävelee... mut ei sielä ainakaan tavaraa voi säilyttää. Ei hyvän näkönen eikä käytännöllinen. Niitä odotellessa tänne sit vaan. Valitettavasti en saanut niistä kuvaa... Yksi kuva rannalta on Mr. solun kännykässä, sen laitan tänne sitten kun sen saan. Muuten matkassa ei ollut kameraa, koska paikka on meille jo tuttu ja kamera olisi kuitenkin hajonnut hiekkaan.

Täs olikin nyt tekstiä sit koko viikon edestä... Katotaan kauanko kestää, että pääsee taas askartelun makuun.