En jaksanu tänään ruveta siivoamaan, vaikka todellakin pitäis, mutta halusin silti vaihtaa pöytäliinan jo keväisempään. Tässä on taas yksi isäni äidin tekeleitä. Muistakseni oon ite ollu siskoni kanssa tätä piirtämässä. En oo siitä kyllä ihan 100 varma... En tiedä millä kyseinen liina on merkattu, mutta merkkausjälki ei lähde pesussa pois. Liinassa on siis ollut tälläiset piirrosjäljet pitkän aikaa, vaikka liinaa onkin jo käytetty. Jep, myös tässä tekeleessä on niitä tahrojakin, jotka ei lähde pesussa pois. Ne nyt ei kovasti häiritse, ainakaan niin paljon kuin nuo piirrokset. Jatkoin siis työtä ja viimeistelin kesken jääneen liinan. Hieno tunne taas, kun sai lopettaa jotain isän äidin aloittamaa.
Tässä liina silitettynä ja viimeisteltynä pöydällä. Tästä tulee niin kovin keväinen olo. Lankavarastosta löytyi taas aika lähelle oikea lanka. Samanlaista pätkävärjättyä vihreää sillä erotuksella, että mun langassa ei ole tuota kaikista tumminta vihreää kohtaa.
Tässä vähän toisesta kuvakulmasta. Liina on tosi pitkä ja ihan reunaan asti merkattu. Piti laittaa pöytään jatkopala, että sain liinan sopimaan siten, että pikkusolun ruuat ei tartu roikkuvaan reunaan. Edelleen siis tässä päällä on muovi, en muuten uskaltaisi käyttää.
Tässä kuvioaihe lähempää. Tänään merkkasin siis nuo keskellä pienestä lehdestä alaspäin lähtevät kiehkurat. Yksi projekti valmis!
Samalla kun silittelin pöytäliinaa silittelin myös verhoja. Vihdoinkin sain punatulkut pois tangosta. Ei siihen nyt ihan kesää tilalle tullut, mutta käpyjä kuitenkin. Mennään niillä sitten vaikka ensi jouluun... Projekti 2 done! Samaan silitysurakkaan pääsivät myös pikkusolun verhoiksi repimäni kangaspalat. Tämä eläinkangas on hamstrattu joskus eurokankaan palalaarista. Iso pala kun taas muka halvalla sai... Tästä oon tehnyt jo muutakin, mutta lopusta tein verhot. Ne on sen kokoset mitä siitä palasta sai. Varmaan ihan kivaa katseltavaa, jos nyt pikkusolu joskus verhojaan katselee. Ainakin ne on ihanan lapselliset. Kolmaskin projekti valmis!
Näitä verhoja ommellessa taas mietin kätten töitteni laatua. Tähän hommaan en jaksanut ihan kaikkea tarmoani ammentaa. Mua ei haittaa jos päärmeet on vähän vinossa. Eri asia sitten, jos opettelen tekemään jotain uutta, tai varsinkin sitten jos joskus harvoin teen jotain jollekin muulle. Silloin sitten puretaan ja tehdään uudestaan jos ei heti tuu priimaa. On myös niitä paikkoja, joissa työn jälki ei näy. Silloin en jaksa siitä myöskään stressata. Priimankin käsite varmaan vaihtelee päivästä toiseen... Joskus, kun pitää nopeasti tehdä, ei lopputuloksen pienillä kauneusvirheillä ole minulle väliä. Esim. ne pul kintaat. Ne on ihan täysin toimivat ja tuli tarpeeseen, joskin seuraaviin teen joitan muutoksia. En jaksanut alkaa purkaa koko hommaa pienten asioiden takia, jotka voin korjata seuraavalla kerralla. Samaa kehitystä on huomattavissa kestovaippojeni kanssa. Ekat vaipat näyttää ihan erilaisilta kuin viimeiset. Se on kai sitten sitä tuotekehitystä. Mutta tuotekehitykseen kuuluu mielestäni myös se, että kaikenlaisia tuotteita testataan ja muutoksia tehdään testauksen perusteella. En silti ala muuttaa jo valmiita vaippoja, koska ne kyllä toimii. Uusissa vaan on vielä parempia ratkaisuja. Ehhh, tulipa taas syvällistä settiä.
Päivän viimeisenä projektina ompelin pikkusolun muumieväskassiin nimilapun. Pikkujuttu, mutta tärkeä, koska pikkusolu menee ensi viikolla hoitokokeiluun eväiden kanssa. Viimeksi, kun hain hoidosta niin ei enää itkenyt. Eikä kuulemma ollut itkenyt kauaa kun lähdin. Kerran viikossa vieraiden hoivissa muutama tunti on ihan hyvää opettelua itse kullekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti